sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Päivä 10. Lempiklassikkosi

Minua vähän naurattaa tämä huhtihaaste siinä, että polleasti ilmoitin alussa kertovani lyhyet vastaukset kunkin päivän kysymykseen muiden postausten yhteydessä. Todellisuudessa on käynyt niin, että lyhimmilläänkin tulee kirjoitettua suht pitkästi päivän valinnoista. Haastepostaus on välillä myös saanut jäädä päivän ainoaksi. Niin käy nytkin, mutta laitan tähän postaukseen vähän ylimääräisiä kuvia sanatonta sunnuntaita korvaamaan.


Taas kerran tuntuu tietysti mahdottomalta valita yhtä lempiklassikkoa, mutta nostan kuitenkin yhden teoksen tänäänkin valokeilaan. Kotimaisista suosikkiklassikkojani ovat esimerkiksi Juhani Ahon Papin rouva, Minna Canthin Hanna, Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla sekä Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen.


Ulkomaisista klassikoista mieleni tekee mainita ainakin Margaret Mitchellin Tuulen viemää, John Steinbeckin Eedenistä itään ja Alice Walkerin Häivähdys purppuraa. On mahdoton sanoa, mikä kaikista hyvistä luetuista klassikoista olisi paras, mutta valitsen tämän päivän nostoksi kuitenkin Richard Yatesin romaanin Revolutionary Road (Otava 2009, alkup. 1961).


Valinta perustuu paitsi luonnollisesti romaanin hyvyyteen myös lukukokemuksen viimeaikaisuuteen (so. luettu kaksi vuotta sitten), monella tasolla henkilökohtaiseen koskettavuuteen sekä onnistuneeseen elokuvaversioon (jonka näin ennen romaanin lukemista). Yates näkee ihmisen niin selvästi, ja kertoo kaunistelemattoman totuuden raa'asti - kuitenkin ironinen pilke silmäkulmassaan. Minua yleensäkin kiehtoo psykologinen syväluotaus kirjallisuudessa, ja tässä sitä huokuu jokainen rivi. Lukekaa, jos vielä lukematta on!


Sitten arkisempiin asioihin.


Huh, en tiedä miten muilla lapsiperheillä, mutta minusta tuntuu, että meillä suunnilleen joka toinen viikonloppu on ihanan rentoa yhdessäoloa sekä kaikkien akkujen latausta, ja joka toinen taas sellainen hullunmylly, etten malta odottaa maanantaina koittavaa rauhaisaa yksinoloa. Tarvitsen joka tapauksessa varmasti keskivertoa enemmän hiljaisuutta ja yksinäisyyttä, mutta toki rakastan myös perheeni seuraa. Nyt vain taas tuntui mahtuvan yhteen viikonloppuun mahdottomat määrät itkua, kiukkua ja ylipäätään sellaista levotonta tempoilua. Vaikkei hirveästi ollut mitään järjestettyä ohjelmaa. Olen ihan naatti.


Juuri ennen viikonloppua sain kuitenkin järjestettyä vihdoinkin kirjahyllymme loppuun. Todella suuri urakka, jonka tuloksista saa nauttia vain rajallisen ajan, kunnes kuin itsestään lisääntyvien kirjojen ja lasten sotkemisen vuoksi hyllyt ajautuvat taas normaaliin kaaostilaansa. Lasten hylly näytti vielä muutama päivä sitten tältä:


Kunnes kasasin lastenkirjat lattialle...
... huokaisin syvään ja aloin hommiin. Eipä aikaakaan, kun silmä sai jo levätä tässä näyssä:
Ahh! Aikuisten hyllykin (jota muuten inhoan noin niin kuin huonekaluna, lähinnä väriltään) on nyt näin siisti:
Aikuisten hyllyn kuvaamiseen oli vain hankala keskittyä, kun viereisellä sängyllä hyppi ensin tällainen eksentrinen pupu vaatien huomiota ja kuvaamista (älkää kysykö tuosta asusta; en minä vain tiedä):
Joka sittemmin kuoriutui uimapuvussa ja vyössä jumppaavaksi akrobaatiksi. "Äiti kato!" "Äiti ota kuva!"
Hengästyttävä viikonloppu muuten päätettiin leipomalla uskomattoman herkullisia, amerikkalaistyylisiä mustikkamuffineja. Tosin siitäkin onnistuttiin kehittämään itkua ja hammastenkiristystä, mutta hyviä ne kuitenkin olivat. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoilleni!

12 kommenttia:

  1. Huh, olen kirjahyllytirkistelijä. Ihania kirjoja. :) Onpas noita kirjoja teillekin kertynyt aika paljon.

    VastaaPoista
  2. Joo, mutta tosi rankalla kädellä laitettiin poiskin tämän inventaarion yhteydessä. Olin ihan yllättynyt, että hyllyihin jäi nyt vähän tilaakin - joka epäilemättä täyttyy aika nopeasti. :)

    VastaaPoista
  3. Olen ihan samanlainne kuin Hanna! En voi kylässä olla kurkkimatta toisten ihmisten kirjahyllyjä. :) Nuo ovelliset hyllyt olisivat kyllä hyvät, meidän Lundiat ovat aina niin sekaisin. En silti aio vaihtaa Lundiaa mihinkään muuhun, ovathan ne kirjanystävän "klassikkohyllyjä", mutta ovet niihin voisi ostaa. Olen joskus miettinyt myös Lundian maalaamista, mutta se olisi varmaan turhan iso urakka...

    Mainitsit monia oma suosikkejani, kuten Papin rouvan, Täällä pohjantähden alla, Sinuhen sekä Häivähdyksen purppuraa. Revolutionary Roadia en ole vielä(kään!) lukenut, vaikka olen kirjaa usein pyöritellyt käsissäni. Uskoisin pitäväni kirjasta.

    VastaaPoista
  4. Minustakin on parasta viihdettä ja äärettömän mielenkiintoista tutkia toisten kirjavalikoimia. :)

    Minulla on noihin ovellisiin hyllyihin vähän kaksijakoinen suhde: Toisaalta ne häivyttävät pahinta kirjavuutta, jota kirjahyllystä väistämättä löytyy (ellei kirjoja valitse tai edes järjestele selkämysten värien mukaan), ja lisäksi vähentävät hiukan pölyyntymistä. Toisaalta ne ovat minusta ulkonäöltään vähän juntit, joskin meidän hyllyssä erityisen junttia on tuo punertava puunväri. :/

    Oi, minäkin uskon, että pitäisit Revolutionary Roadista! Toivottavasti luet sen joskus ja mieluiten pian. :)

    VastaaPoista
  5. Meidän kirjahylly näyttää aina samalta kuin hyllykuvassa 1! Paitsi melkein yhtä usein se näyttää samalta kuin kuvassa 3: sikinsokin pinona lattialla! Pitäis kai olla lasivitriini jonka saa munalukolla kiinni... mutta toisaalta, lapset tykkäävät leikkiä "kirjastoa" ja minähän en halua tukahduttaa hyvää harrastusta joten tässä sitä ollaan :D

    VastaaPoista
  6. Ohoh, mitä organosioinnin riemua! Kirjahyllyt näyttävät kiinnostavilta ja ihanilta, tuo lastenkirjahylly suorastaan kateutta herättävältä!

    Ja muffinit paljon paremmilta kuin nuo aamulla tekemäni, ei vaan nyt onnistunut.

    Revolutionary Road on upea kirja. Se melkein tekisi mieli omistaa ja tunkea jonnekin oman täpötäyden hyllyni uumeniin. Siinä on paljon mihin tarttua, paljon mihin samaistua, paljon ihmeteltävää. Olen lukenut vain kerran, kerrankin tekisi mieli lukea uudestaan.

    Ja vielä tuohon ylempään postaukseen liittyen - nauratti ihan hulluna, että jonkun oikean ihmisen on vaikea kuvitella kirjoittaneen prinsessakirjaa. Niinpä! :D

    VastaaPoista
  7. Elma Ilona, en minäkään huijaa itseäni kuvittelemalla, että tämä oortninki säilyisi kauan etenkään lastenhuoneessa, mutta varmaan vähän aikaa jaksan palautella kirjoja paikoilleen ja suoristella kauniita rivejä. :)

    Ilse, lasten hyllyssä onkin nyt melkoinen määrä kirjoja, kun siirsin sinne kaikki nuortenkirjatkin, esim. keräilemäni vanhat tyttökirjat (ylähyllylle, jonne pienet tahmatassut eivät noin vain yllä).

    Muffineissa oli erityisen herrrkullista tuo kuorrute päällä, omnomnomnom.

    Revolutionary Road on <3. Tai eihän se ole ollenkaan hempeä, niin kuin tuo sydäntä esittävä häkkyrä antaisi ymmärtää... :)

    Valerie Menard saisi kyllä hävetä! Tarinat ovat uskomatonta tauhkaa. Jotenkin törkeää, että lapsille saa syöttää tuollaista moskaa. *pudistelee tuohtuneena päätään*

    VastaaPoista
  8. Ehdottoman ihana klassikkovalinta, Karoliina! Mietin tätä itsekin! Pidin sekä kirjasta että elokuvasta. Menee kyllä ihon alle.

    VastaaPoista
  9. Olisin aivan hyvin voinut valita saman klassikon. Ihana kirja ja myös siitä tehty elokuva vei mennessään.

    Meidän ikuinen pohdinta, pysymmekö vanhassa rakkaassa Lundiassa vai...Kylläpä näyttää ihanalta, kun on järjestetty.

    VastaaPoista
  10. Revolutionary Road... jännä kirja. Sen luettuani minulla oli todella ristiriitaiset fiilikset, mutta ajan kanssa huomaan, että sen arvo vain nousee, sitä mukaa kun aikaa lukemisesta kuluu. Se, jos mikä on klassikon merkki, eikö?

    Minäkin tutkin ensimmäisenä ihmisten kirjahyllyt:) Meillä tarvittaisiin taas lisää tilaa kirjoille...

    VastaaPoista
  11. Valkoinen kirahvi ja Leena: Ihana kun tekin arvostatte tätä mahtavaa teosta. Ja Leena, eikö olekin hetken aikaa levollisen hyllysiistiä.

    Amma, se on ihan totta, että erityisen hyvät kirjat usein ikään kuin elävät vielä kauan lukemisen jälkeen. Minullakin itse asiassa tämä Revolutionary Road paranee ja paranee, vaikka pidin siitä paljon heti alkuunsakin.

    VastaaPoista
  12. Hurmaavat hyllyt teillä! Minä tein oman järjestelyprosessini tuossa viikko sitten, tilaa ei jäänyt juuri lainkaan (tila kun asunnossa on muutenkin rajallinen) ja reissulta tuli sitten tietysti hankittua lisää kirjoja.. Oi voi. Mutta siis ihanat hyllyt ja kurkinpa täällä minäkin. :)

    Revolutionary Roadin olen nähnyt vain leffana mutta tarkoitus olisi se joskus (joskusjoskus) lukea, elokuva vaikutti syvästi.

    Ja ihanat muffinssit!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...