keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Keskiluokkainen keskiviikko - Carol Shields: Ruohonvihreää

Carol Shields: Ruohonvihreää (The Box Garden).
Kustantaja: Otava, 2012.
Suomentanut: Hanna Tarkka.
Sivuja: 261.
Genre: Keskiluokkaisen arjen kuvaus.
Arvio: 4,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


"Hetken - korkeintaan sekunnin - toivon, toivon kuumeisesti, että voisin tanssahdella tieheni hänen kannoillaan. Toivon, ettei Judith enää rypistelisi otsaansa ja nykisi pöytäliinan reunoja, ja ennen kaikkea toivon, ettei Eugene seisoskelisi oviaukossa avuttoman ja hämmentyneen näköisenä tulppaanikimput käsivarrellaan.


Sitten Judith huudahtaa: "Eugene, sinä olet nero. Että minä rakastan sinua."


Ja jotakin tapahtuu: katson Eugenea kiihkeän hellästi ja alan tuntea onnea."


Suhteeni Carol Shieldsiin alkoi vasta kesällä 2010. Kirjailijan nimi oli jäänyt mieleeni jo joskus aiemmin, samoin kuin hämärä mielikuva, että voisin pitää Shieldsin kirjoista. Alkuvuodesta 2010 (vai olikohan se loppuvuotta 2009) aloin seurata aktiivisesti suomalaisia kirjablogeja, joiden kautta kuva Shieldsistä "minun kirjailijanani" vahvistui.


Kesällä 2010 sitten luin Rakkauden tasavallan. Aluksi en meinannut päästä kirjaan sisään, mutta sitten kun pääsin, ymmärsin Carol Shieldsin taian, enkä olisi halunnut lopettaa kirjaa koskaan. Samoin kävi helmikuussa 2011 lukemani Pikkuseikkojen kanssa. Alku oli tahmea, mutta kirjasta muodostui lopulta yksi parhaimmista lukukokemuksistani ikinä, ja jäin todella ikävöimään sen henkilöhahmoja. Kirjoitin näistä kahdesta kirjasta samassa jutussa blogini alkutaipaleella.


Tässä välissä olen lukenut vain muutamia Shieldsin novelleja Tavallisia ihmeitä -kokoelmasta, jonka aloittava Segue sai minut itkemään ihan vain siksi, kun se oli niin hyvä. Mitään erityisen liikuttavaa novellissa ei siis sinällään ole, niin kuin ei Shieldsin kirjoituksissa yleensäkään. Hänen taikaansa on hieman vaikea selittää. Hänen kielensä ei ole lyyrisen kaunista, tunteet suuria tai juonenkäänteet koukuttavia. Hän vain osaa kuvata tavallista keskiluokkaista arkea tavallisen ihanine ihmisineen siten, että ei voi kuin huokailla ja elää mukana. Ja jäädä sitten kaipaamaan.


Olen kahden ja puolen Shieldsini jälkeen ehkä jo konkari, sillä Ruohonvihreää sai minut mukaansa heti alusta alkaen - siis toisin kuin kaksi aiemmin lukemaani romaania. Kirja on aivan taattua Shieldsiä. Päähenkilö Charleen on ehkä keskiluokkaiseksi köyhä, mutta kuitenkin kulturelli runoilija, joka on töissä yliopistolla ja jonka ystäväpiiri on akateemisen sivistynyttä. Miesystävä on varakas, mutta proosallisen lääkärin ammattinsa vuoksi Charleenen ystäväpiirissä hieman ylenkatsottu. Sitten pyöritellään elämää, avioliittoja ja perhesuhteita. Enkä olisi halunnut mitään enempää.


Ah, melkein unohdan: tässä Shieldsissä oli itse asiassa pieni jännitysnäytelmäkin mukana, mutta se ei ollut todellakaan pääasia tai kirjan parasta antia, ainakaan minulle.


Olin kuullut, että kaksi Shieldsin ensimmäistä romaania, Pikkuseikkoja ja tämä Ruohonvihreää, olisivat "sisarromaaneja", mutten ollut sisäistänyt, että ne ovat sitä näin konkreettisesti. En tajunnut yhteyttä aluksi, vaikka Charleenin sisko Judith mainittiin nimeltä. Kun Charleenin äitiä kuvailtiin, mietin kyllä pääni puhki, missä Shieldsin romaanissa tai novellissa oli kuvailtu aivan samanlainen nainen, ja ihmettelin oliko hän oikeasti kirjoittanut kaksi näin samanlaista henkilöä, vai tekikö muistini minulle tepposet.


Vasta kun Judithin ammatista, elämäkertojen kirjoittamisesta, alettiin puhua enemmän, sain ahaa-elämyksen: Pikkuseikkojen päähenkilö Judith on Ruohonvihreän Charleenin sisko. Ja mikäpä sen mukavampaa - minähän olin jäänyt kaipaamaan häntä perheineen Pikkuseikkojen jälkeen. Romaanit ovat muutenkin samankaltaisia tunnelmaltaan ja varmaankin yhtä ihania. Pikkuseikkoja on mielessäni kuitenkin piirun verran parempana, ehkä siksi, että pidän viileästä tarkkailusta romaaneissakin. Runoilija Charleenista kertova romaani oli hieman riehakkaampi ja värikkäämpi kuin tietokirjailijasiskoon keskittyvä kirja.


"Meidän kahden vuoropuhelu noudattaa tapansa mukaan jonkinlaista rituaalia, sillä totta kai minä tiedän, että olen kirjoittanut Judithille Eugenesta, ja hänkin tietää sen. Kirjoitin jo kauan sitten, että olin tavannut miehen nimeltä Eugene, että Eugene hoiti Sethin hampaiden oikomista ja että olimme olleet yhteisellä lomalla San Franciscossa. Muistan jopa muutaman huolella sorvatun lauseen, joita käytin kirjeissäni. Ei hän ole sitä unohtanut, ei Judith. Me vain tapaamme niin harvoin, ettemme osaa heti arvioida toistemme intiimin alueen rajoja. Meidän on ensin hieman valmistettava maaperää ennen kuin voimme puhua. Judith kai haluaa olla painottamatta liikaa sitä, mitä olen ehkä kirjoittanut aika suorasukaisesti ja mitä ehkä nyt kadun. Minä puolestani toivon, että vaikuttaisin ihmiseltä, jossa on huolettomuutta ja väljyyttä ja jossa on vielä häivähdys siitä kuvitteellisesta olennosta, jollaisena hän minua puoliksi pitää, kotoa karanneena pikkusiskona, suruttomana nautiskelijana, joka on jotenkin paremmassa asemassa, tosin vain pintapuolisesti, mitä elämänkokemukseen tulee. Länsirannikolla asuva eronnut nainen, sovinnaisuudesta piittaamaton runoilija, josta on nyt tullut jonkin sortin puolirakastajatar. Puheemme noudattelee varovaisia, yhteisymmärryksessä piirrettyjä rajoja."


Hanna Tarkka on tehnyt taas erittäin hyvää työtä kääntäjänä. Kirjan kansikin on upea. Shieldsin romaaneissa on Suomessa ollut muutenkin todella kauniita kansia, mutta tämä on minulle erityinen, sillä vihreä on värini, ja tässä on siitä ihana sävy. Silauksena mukana on vielä vesielementti kauniin pisaran muodossa. En valitettavasti löytänyt tietoa kannen graafikosta.


Ei minulla ole tästä nyt tämän enempää sanottavaa. Shieldsin tajuaa tai sitten ei. Kaikille hän ei ole eikä tarvitsekaan olla. Minulle hän on kuitenkin Saint Carol, enkä välitä kuulla hänestä mitään negatiivista. Jos jokin minua elämässä rauhoittaa, niin se, että minulla on vielä lähes kymmenen Shieldsiä lukematta. Tapahtui mitä tahansa, tyynnyttävän täydellinen lukukokemus poikineen vielä odottaa.


Ruohonvihreän ovat lukeneet myös ainakin Minna, Maria, Katja ja Leena.

31 kommenttia:

  1. Olen lukenut Shieldsin kirjoista ainoastaan Ellein. Jo siitä minulle tuli samankaltainen tunne kuin sinulle; Shieldissä on sitä jotain. Tämän uutukaisen haluaisin lukea Shieldsiltä seuraavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on Ellei vielä lukematta, mutta se saattaa hyvinkin olla seuraavani, sillä se kiinnostaa ehkä eniten hyllyssäni valmiina odottavista Shieldseista. :)

      Poista
  2. Minä en ole vielä lukenut yhtään Shieldsiä, mutta tämä kiinnostaa. Toivottavasti ehtisin tänä vuonna tutustua kirjailijaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ehdit, mutta Shields onneksi odottaa ja vaikka tällaiset asiat ovat kiinni enemmän yksilöstä kuin iästä, voisin kuvitella Shieldsin aukeavan parhaimmin vasta keski-iässä.

      Poista
  3. Ihanasti kirjoitit <3.

    Missäköhän vaiheessa olisin itse huomannut Pikkuseikkojen ja Ruohonvihreän "sukulaisuuden", jollen olisi sitä etukäteen tiennyt? Minulle nämä kaksi kirjaa olivat kuitenkin tunnelmaltaan aika erilaisia; Pikkuseikkoja hillitympi ja Ruohonvihreää räväkämpi, vähän niin kuin tuossa kirjoititkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maria!

      Olikin aika hauskaa tajuta tuo Judithin henkilöllisyys itse, vaikka se tapahtui sen verran myöhään, että tuli vähän hölmö olo. :D Joo, oli näissä eroakin, tässä sitä jännitystäkin vähän, mutta joku sävy, tunnelma ja/tai huumori minusta myös yhdisti teoksia.

      Poista
  4. <3 olen samaa mieltä, Shields on Saint Carol ja sitä totuutta älkööt kenenkään erimieliset kommentit rikkoko.

    VastaaPoista
  5. Voi, mä olen erimielinen häirikkö! :) Tohdin silti kommentoida. Minustakin on ihanaa, että Shieldsin kirjat ovat olemassa (omistan kaikki suomennetut), mutta tämä uusin ei lopulta iskenyt ihan täysin, liekö vika ollut kirjassa, minussa vai molemmissa... Suosikki-Shieldsini aion joskus lukea kyllä uudestaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, kun tohdit kommentoida. Sinulle annetaan armollisesti anteeksi, kun kuitenkin olet pitänyt joistakin Shieldsin teoksista, etkä inhoa ylipäätään hänen tyyliään. :) Odotan mielenkiinnolla juttusi lukemista, että mikä tässä tökki.

      Poista
  6. En ole vielä lukenut yhtään Shieldsin kirjaa, mutta täytyykin tutustua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi! Joskin tämä tosiaan on sellaista "kahvinjuontikirjallisuutta", niin kuin kirjabloggaaja Salla tätä tyylilajia on tainnut nimittää, eli kirjoissa ei taphdu juuri mitään, mutta ihmiset vaatteineen ja eleineen, sekä syödyt ruoat ja juodut juomat on kuvailtu hyvin tarkasti. Ymmärrettävästi se ei kaikkia innosta, mutta jos voit kuvitella pitäväsi ns. arkiproosasta, kehotan lukemaan.

      Poista
  7. Ihana kirjoitus :) Minäkään en ole lukenut Shieldsin kirjoja, mutta ei kai näin vahvojen suositusten jälkeen muuta voi kuin ottaa luettavien listalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Villis! Suositukseni ovat tosiaan vahvat, mutta varauksella, jonka löydät ylläolevasta vastauksesta. :)

      Poista
  8. Minä pyhityin Shieldsille Kivipäiväkirjojen myötä. Mikä harmi etten omista sitä - vielä. Sitten Larryn juhlat ja Ellei. Ja Pikkuseikkoja. Nyt on niin, että tämä Ruohonvihreää pyyhkii minulla kuumaa sarjaa tänä vuonna. Pitäisi lukea Kivipäiväkirjat uudestaan, tähän asti minulle paras Carolin kirjoista, että saisin vertailua.

    Shieldsiä on tosiaankin vaikeampi 'selittää' kuin muita. Siis hänen uniikkia tapaansa kuljettaa tarinaa. Ehkä eriytistä hänelle ovat juuri pikkuseikat. // Ruohonvihreää on niin minun kirjani ja Bessu aikoo tulla hakemaan kirjan lainaan ensi tilassa;-)

    Miksi missään ei mainita Kivipäiväkirjoja, joka on hänen palkituin ja lumoava teoksensa...Olethan sinä, Karoliina lukenut Kivipäiväkirjat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minulla on tuo Kivipäivikirjat hyllyssä (tylsästi pokkarina), mutta yhä lukematta. Luen senkin tietenkin, jahka ehdin! En ole tosiaan lukenut Shieldsiltä kuin vasta kolme romaania ja muutaman novellin.

      Pikkuseikoissa on pitkälti Shieldsin taika (en tarkoita nyt samannimistä romaania), ja sellaisessa ymmärtäväisessä lempeydessä, vaikka hän tarkkasilmäinen ja pisteliäskin samalla on.

      Poista


  9. Minäkin tutustuin Shieldsiin vasta keväällä 2010, mutta olen jo ehtinyt lukea melkein kaiken mahdollisen (kadehdin säästelykykyäsi!). Juuri nyt on menossa se Shieldsin ja Blanche Howardin kirjeromaani, ja olen aika lailla myyty vasta neljäsosan luettuani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Pekka, sinä olet kyllä sellainen putkeenlukija, ja minä taas ihailen sitä. Minulla on paljonkin kirjailijoita, joilta olen lukenut vuosia sitten yhden tai kaksi aivan mahtavaa kirjaa, mutten silti ole saanut aikaiseksi luettua heitä enempää. Olen niin malttamaton kokeilemaan aina uutta.

      Ai, kun olen iloinen, että tuo kääntämätönkin Shields (+ Howard) on ilmeisen hyvä! No, tietenkin se on. Ja minä kun vielä todella pidän kirjeromaaneista! Saa nähdä, ehditäänkö se kääntää ennen kuin pääsen Shields-luvuissani sinne asti. Todennäköisesti. :D

      Poista
    2. Minä en vain pysty tuollaiseen. Kun löydän hyvän kirjailijan, reaktio on aina "pakko saada lisää heti". Olen vissiin joku kirjallinen bulimikko. :)

      Ja kyllä, tämä kirjeromaani tuntuu sen kuin paranevan!

      Poista
  10. En ole lukenut vielä mitään Shieldsiltä, mutta Tavallisia ihmeitä on odottamassa. Keskiluokan arki ei mua yleensä erityisesti houkuttele, mutta jo lukemattakin tuntuu siltä että Shieldsissä tosiaan on sitä jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, hmmm, Shields on kyllä ainakin minulle niin keskiluokkaisen arjen ruumiillistuma, että vaikea sanoa, voiko hänestä pitää, jos tuo tyylilaji ei yleisesti ottaen miellytä. Mutta onhan se niinkin, että poikkeus vahvistaa säännön. Kannattaa siis ehdottomasti antaa hänelle ainakin mahdollisuus!

      Vähän ronskimpaa pohjoisamerikkalaisen arjen kuvausta harrastaa Alice Munro. En nyt muista ulkoa, oletko lukenut häntä, mutta voisi olla sopiva, jos Shields tuntuu liian pliisulta.

      Poista
  11. Minä en tarkkaan muista, mistä sain kipinän lukea Shieldsiä, mutta aika todennäköisesti kirjablogeista. Sitten kun ensimmäisen Shieldsin luin ihastuin niin että luin useamman putkeen lyhyessä ajassa. Onneksi muutama on vielä lukemattakin (esimerkiksi tämä Ruohonvihreää), ja aion lukea uudestaan ainakin Sattumankaupan, joka on jäänyt mieleeni suorastaan yli-ihanana lukukokemuksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi meitä onnekkaita, joilla on lukemattomia Shieldseja vielä odottamassa! :) Kyllä hän ihan varmasti kestää uudelleenlukuakin, mutta minä maltan äärimmäisen harvoin palata mihinkään teoksiin. Jospa sitten eläkkeellä, kun en enää ymmärrä sen ajan nykykirjallisuudesta mitään. ;)

      Näppituntumani muuten on, että Shields-fanien suosikkiteoksissa on todella paljon hajontaa! Muistan melkein jokaisesta Shieldsin romaanista jonkun sanoneen, että se on ehdoton suosikki ja toisen taas, että se oli huonointa Shieldsia, mitä hän on lukenut. Mielenkiintoista. Samalla se tosin aiheuttaa minulle vaikeuksia valita seuraavia luettavia, kun en tiedä, kenen sanaan ns. luottaa...

      Poista
  12. Ääh, minä en ole vieläkään lukenut yhtään Shieldsiä, vaikka blogijuttujen perusteella olen saanut tuntuman, että minäkin voisin pitää näistä. Oo. Kipin kapin Shields-jahtiin!

    VastaaPoista
  13. Hienosti sanottu, että Shieldsin joko tajuaa tai sitten ei. Mie pelkäsin ihan hirmuisesti tarttua hänen kirjoihinsa, sillä en yleensä ole pikkutarkan kuvailun ystävä. Mutta kuten sanoit, jotain käsittämätöntä taidokkuutta hänen tavassaan kuvata keskiluokan arkea on, sillä se on uskottavaa, koukuttavaa ja tenhoavaa. Ei siinä ole kielellistä kikkailua, vaan ehkä tunne, että tämä voisi tapahtua kelle tahansa.

    Mukava lukea arvioita ja huomata, että Pikkuseikkoja on monen mielestä parempi kuin sisarteoksensa. Se on minulla (luonnollisesti) vielä lukematta, sillä tämä oli ensimmäinen Shieldsini. Yritän saada sen sairasloman ajaksi kirjastosta. Minulla on tuo sama novellikokoelma, jota sie luit silloin aamuisin novelli kerrallaan (taisi jäädä kesken se tapa ja tämä kokoelma?) ja voisin aloittaa (luonnollisesti) ensimmäisestä.

    Ei tämä teos mikään vauhtihirmu ollut, muttei silti tylsä. Kerroinkin jo toisaalla, että pidin siitä miten Shields kirjaa samalle sivulle kaikenlaista katastrofaalista ja sitten siirtää katseen päähenkilön mietteisiin, kinkkuvoileipiin ja ärsyttävän äidin touhottamiseen.Mutta yllättävän vähän kirjassa siis tapahtuu, mutta on jännä lukea kokeneempien Shields-lukijoiden kommentteja siitä, että tässä on liikaa draamaa ja käänteitä, sillä tottumattomalle lukijalle niitä tuntui olevan kuitenkin melko vähän. :D Tapahtumat olivat vähän ennalta-arvattavat, joten se söi tehoa. Hauska löytää kirjailija, joka on monille niin tuttu. Minusta blogien sulokkuus ja tärkeys perustuu myös tämän yhteinäislukukulttuurin luomiseen, keskusteluun ja tarpeeseen olla osa yhteisöä. Haluan lukea lisää Shieldsejä, sillä haluan keskustella lukemisen jälkeen kirjoista blogeissa. Monen muun kirjan kohdalla on blogissaan yksinään tai ei ole niin suurta intoa googletella kaikki ne aiemmat arviot, joihin teki mieli palata lukemisen jälkeen. Moni moittii blogeissa sitä, että kaikki lukevat samoja kirjoja, mutta esimerkiksi tämän kirjan kohdalla, odotin vain, että saan luettua kirjan ja pääsen lukemaan muiden ajatuksia.

    Jäin myös miettimään alussa paljon hintatasoja, haluaisin niin tietää, että miten esimerksiksi 15 taalan parturikäynti suhteutuu nykyvaluuttaan. =) Tähän jos löytäisin jostain tiedon, niin saisin uteliaisuuteni tyydytettyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kun Shieldsin taika on nimenomaan siinä arjen kuvailussa, niin en innostunut kauheasti tämän teoksen "dramatiikasta", joka ei ollut kuitenkaan erityisen omaleimaista tai hurjaa. Siksi Pikkuseikkoja tai Rakkauden tasavalta, joissa jännittäviä tapahtumia oli vähemmän tai ei yhtään (tai siis oli, mutta sillä arjen tasolla) olivat minulle enemmän mieleen.

      Tuo on kyllä totta, mitä sanot, että vaikka saattaa tuntua tylsältä, kun blogeissa "kaikki" lukevat samoja kirjoja, se on toisaalta juuri sitä yhteisöllisyyttä, josta saa paljon iloa.

      Hintataso on aina kiinnostava vanhoissa kirjoissa. Suomalaisissakin etenkin silloin, kun vanhoissa markoissakin oli pari nollaa liikaa. :)

      Poista
  14. Tiedä nyt tuosta tajuamisesta, mutta Larryn juhlat on ensiluokkainen teos.

    VastaaPoista
  15. Shields oli aikaisemmin ainoastaan nimenä tuttu,kunnes kirjamessuilta löysin Ruohonvihreän,kun olin lukenut sen niin tiesin ettei se jäisi viimeiseksi ko. kirjailijan teokseksi jonka tulen lukemaan. Kerrassaan upea lukuelämys!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...