maanantai 31. lokakuuta 2011

Miesten maanantai - Jonathan Franzen: Muutoksia

Jonathan Franzen: Muutoksia (The Corrections).
Kustantaja: WSOY/Siltala, 2002/2011.
Suomentanut: Raimo Salminen.
Kansi: Kirsikka Mänty.
Sivuja: 623.
Genre: Nykyproosa/analyyttisen piikikäs perheromaani.
Arvio: 4,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


Hetken Chipistä vaikutti siltä, että hänen isästään oli tullut sympaattinen ventovieras vanhus; mutta hän tiesi Alfredin olevan pohjimmiltaan huutaja ja rankaisija. Kun hän viimeksi, neljä vuotta sitten, oli käynyt tapaamassa vanhempiaan St. Judessa, hän oli ottanut mukaan silloisen tyttöystävänsä Ruthien, itsensä blondanneen nuoren pohjoisenglantilaisen marxistin, joka oli loukannut Enidin herkkiä tunteita lukemattomilla tavoilla (sytyttänyt savukkeen sisällä, nauranut ääneen Enidin rakkaille Buckinghamin palatsia esittäville akvarelleille, tullut ruokapöytään ilman rintaliivejä ja jättänyt maistamatta herneistä ja vesipähkinöistä ja cheddarjuustopaloista koostuvaa paksulla majoneesikastikkeella höystettyä "salaattia", jota Enid laittoi juhlahetkiin) ja sen jälkeen piikitellyt ja härnännyt Alfredia kunnes tämä oli julistanut, että "mustat" ajavat tämän maan perikatoon, että "mustat" eivät kykene elämään rinnatusten valkoisten kanssa ja että he odottavat valtion huolehtivan heistä, eivät tiedä mitä kova työ merkitsee ja kaipaavat ennen muuta kuria, ja että kaikesta olisi lopulta seurauksena verilöylyjä kaduilla, verilöylyjä kaduilla, eikä hän välittänyt hittoakaan siitä mitä Ruthie ajatteli hänestä, tyttö joka oli ollut vieraana hänen talossaan ja hänen maassaan, eikä Ruthiella ollut oikeutta arvostella asioita joita ei ymmärtänyt; minkä johdosta Chip, joka oli varoitanut seuralaistaan että hänen vanhempansa olivat Amerikan pahimmat kalkkikset, oli hymyillyt Ruthielle ikään kuin sanoakseen: No niin. Enkö minä sanonut? Kun Ruthie oli alle kolmen viikon kuluttua tästä jättänyt Chipin, hän oli huomauttanut että Chip oli enemmän isänsä kaltainen kuin ilmeisesti tajusikaan.


Jonathan Franzenin Muutoksia on aikamoinen järkäle. Lukemassani tämän vuoden pokkaripainoksessa on 623 sivua melko tiheällä ja pienellä präntillä. Kuten huomaatte yllä olevasta lainauksesta, Franzenin tyyliin kuuluvat lisäksi erittäin pitkät ja polveilevat virkkeet. Jo näistä syistä Muutoksia on luku-urakkana haastava, mutta ei se sisältönsäkään puolesta helpolla päästä. Franzen vaikuttaa melko pessimistiseltä skeptikolta, joka ei usko ihmisen hyvyyteen ja epäitsekkyyteen. Ihmisten vajavaisuuden lisäksi hän marssittaa romaanissaan esille yhteiskunnallisia ongelmia, ja kaiken yllä leijuu ällöttävä kaksinaismoralismi.


Lukukokemus on myös haastavuuden lisäksi äärimmäisen palkitseva. En lähellekään aina halua tai jaksa lukea pessimistisiä romaaneja, joissa kaikki henkilöhahmot ovat enemmän tai vähemmän vastenmielisiä, mutta Franzenin nerouden edessä minun täytyy nöyrtyä ja kumartaa. Hänen piikikkyytensä on niin ironista ja osuvaa, että annan anteeksi jopa ajoittaisen ruumiineritteillä mässäilyn. En tiedä, haluaisinko tuntea kirjailija Franzenia henkilökohtaisesti, mutta haluan ehdottomasti lukea lisää hänen kirjojaan. Onneksi hyllyssä jo odottaa juuri suomennettu uutuus, Vapaus (Siltala 2011).


Perhe on aina mitä mielenkiintoisin ja hedelmällisin lähtökohta romaanille. Sen sisäisten suhteiden tutkielma voi olla vaikka kuinka monimutkainen, ja erilaisten yksilöiden avulla voidaan tarkastella yhteiskunnan monia eri osasia ja ilmiöitä. Tässäkin romaanissa eläkeikään vanhentunut - ah, niin masentava - pariskunta kolmine hiljalleen keski-ikäistyvine lapsineen kuvaa amerikkalaista elämänmenoa todella kattavasti. Jokainen perheenjäsen saa romaanissa vuoronsa, ja heidän lukuisten käänteidensä ja ihmissuhteidensa ansiosta romaani paisuu erittäin runsaaksi kavalkadiksi henkilöitä ja tapahtumia. Paketti pysyy kuitenkin hienosti kasassa.


Minulla ei ole tästä teoksesta juurikaan negatiivista sanottavaa. Subjektiiviset mieltymykseni huomioon ottaen inhorealismi toki koetteli välillä, ja joitakin virheitä oli tehty tai "taiteilijan vapauksia" otettu (lennolla Yhdysvalloista Suomeen koko matkustamo tuskin sytytti savukkeitaan kuin yhteisestä sopimuksesta merkkivalon sammuttua kymmenenkään vuotta sitten - eikä Liettuakaan varmaan ihan sellainen periferia ollut, kuin romaanissa kuvataan), mutta ne eivät riitä laskemaan Franzenin romaanin arvoa. Franzenin kirjojen kannet (Vapaus mukaan lukien) eivät minua miellytä, mutta ne ovat hyvin uskollisia alkuperäisille. Käännös ja sen toimittaminen taitavat nekin saada minulta tällä kertaa kiitosta, sillä en ainakaan muista niitä lukiessani mananneeni (lukemisesta on tosin jo vähän aikaa).


En ole vielä nähnyt Jonathan Franzenin teoksia suomalaisissa blogeissa ja melkein yhtä paljon kuin Vapauden lukemista odotan hänen tekemäänsä vaikutusta (positiivista tai negatiivista) muihin lukijoihin.

10 kommenttia:

  1. Hyvät pisteet tuli tälle teokselle. Minuakaan ei kauheasti kannet miellytä, mutta toisaalta niissä voi olla sitä sopivaa inhorealismia ja pessimismiä. Varsinkin jos noudattavat alkuperäistä linjaa, niin mikäs siinä.

    Teos puolestaan tuntuu kiehtovalle, vaikka onkin varsinainen paksukainen.

    VastaaPoista
  2. Oli hyvä lukea tästä. Kuten tiedät, ostin Franzenin Vapauden kirjamessuilta ja odotan siltä hyvin suuria. Sinun Muutoksia-kirjoituksesi perusteella hieno lukukokemus lie tulossa (vaikka eri kirjasta onkin kyse), mutta varmasti samalla ei kaikkein helpoin sellainen. Odotan innolla.

    VastaaPoista
  3. Vapaus odottaa kirjoituspöydän kulmalla ;) (Minäkin kahmaisin sen Kirjamessuilta.)

    Olen kyllä ajatellut säästellä sitä joululomalle (jollaista minulla ei edes käytännössä ole, mutta vaikka sitten sille kuvitteelliselle lomalle), koska ennen sitä on niin kauheasti tekemistä ja lukemista, etten usko voivani keskittyä niin hyvin kuin haluaisin.

    Olen myös vakaasti päättänyt pitää Vapaudesta jo näin etukäteen. Siksi olikin mielenkiintoista lukea arvio Franzenin vanhemmasta kirjasta. Antoi vähän potkua!

    VastaaPoista
  4. Hei Karoliina,

    mäkin odotan suurella kiinnostuksella blogistien mietteitä Vapaudesta. Lehtikritiikkejä alkaa pikku hiljaa kertyä. Ovat olleet jännittäviä. Esimerkiksi Kirsi Piha rakastaa Vapautta mielettömästi Nykypäivä-lehden kritiikissään, kun taas Kainuun Sanomat lyttäsi romaanin suorastaan kelvottomana.

    Mä itse kuulun kirjaan ja sen henkilöihin suorastaan rakastuneisiin ihmisiin.

    Reetta

    VastaaPoista
  5. Hanna, mie olen lukenut viime aikoina tosi paljon tosi hyviä, 4,75 pisteen arvoisia teoksia. Hui.

    Katja, Muutoksia ja Vapaus on molemmat palkittuja ja kehuttuja, ja jos Vapaus noudattaa yhtään tämän romaanin linjaa, uskallan varovaisesti odottaa paljon minäkin. :)

    Suketus, kuvitteellisella lomalla on hyvä syventyä kirjaan. ;D Harmillisesti osuvat joulunpyhät taas viikonlopulle, tosiaan.. Voi, kun odotan jo ainakin sinun ja Katja kirjoituksia Vapaudesta sitten joskus!

    Reetta, kiva kun kävit kammarissa. :) Hauska kuulla, että olet rakastunut Vapauteen. Nyt tekisi mieli mennä lukemaan noita lehtiarvioita, vaikka yleensä vähän välttelen niitä ennen omaa lukukokemusta...

    VastaaPoista
  6. Tuo lainaus oli jo niin hengästyttävä, että piti lukea se pariin kertaan :)

    Perhe on kyllä aiheena niin kiehtova ja varsinkin jos perheen välisiä suhteita tarkastelleen ironisessakin, puhuttelevassa valossa, niin jes ;)

    VastaaPoista
  7. Toi on hyvä tapa olla lukematta kritiikkejä etukäteen, mulla sama juttu. Niitä voi sitten lueskella kun itse on lukenut kirjan.

    Reetta

    VastaaPoista
  8. oon itse sivulla viisi ja taidan olla sillä jonkun aikaa. ;) kiva kuulla sun kannustus kuitenkin, katellaan milloin jaksan palata, franzen vaikuttaa työläältä, mutta näemmä palkitsevalta kirjailijalta!

    VastaaPoista
  9. Nyt taas muutossa näin tämän kirjan, jonka ostin silloin 2002 jenkeistä. Minulla näyttää siis menenvän sen lukemiseen jopa kauemmin kuin Franzenilla uuden kirjan kirjoittamiseen. Olen myös aloittanut kirjan ainakin 5 kertaa. Ajattellut, että pitää lukea suomeksi kun ei enkuski uppoa. Ja sittenkin se on jäänyt kesken. Olen varma, että kirja palkitsisi, mutta miksi oi miksi en ole päässyt siihen asti, että kirja veisi?! No, olen Vapauden jonossa ja aion sen lukea. Ainakin aloittaa. Itse olen lukenut siitä vain hehkuttavia arvioita, olisiko ollut imagessa viimeeksi.
    Tuntuu hullulta, että en ole saanut muutoksia luetuksi ja sinäkin tykkäsit näin paljon, höh ja pöh.

    VastaaPoista
  10. Susa, Franzenin virkkeet ja tyyli ovat tosiaan hengästyttävät, mutta aika nopeasti niihin lukiessa tottuu. Ei kun vaan Jonathanin kimppuun! :D

    Reetta, ihan aina en malta olla lukematta, mutta yritän ainakin silmäillä vain. :) Ei lukemisessa sinällään ole minusta mitään pahaakaan, mutta toisten luomat odotukset voivat aika vahvastikin värittää lukukokemusta.

    Ina, voi hitsi. :) Unohdin kirjoittaa siitä itse juttuun, mutta olin muutaman ekan sivun perusteella sitä mieltä, että ei terve: tämä ei ole ainakaan _yhtään_ minun kirjani. Mutta sitten mielipide muuttui tosi nopeasti. Tsemppiä - toivottavasti jaksat palata tähän joskus!

    anni.M, voisin kuvitella, että tämä olisi englanniksi tosi haastava! Ja kuten tuossa Inalle totesin, alku oli minulle (suomeksikin) hankala. Mutta sitten vei ja lujaa. Voi, kun sinäkin tykkäisit!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...