keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Kate Morton -keskiviikko: The Forgotten Garden

Kate Morton: The Forgotten Garden.
Kustantaja: Allen & Unwin, 2008.
Sivuja: 645.
Genre: Historiallinen lukuromaani/mysteeri.
Arvio: 3,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


Kirja on luettu osana haastetta Totally British: Commonwealth.


Luin keväällä Kate Mortonin toistaiseksi ainoan suomennetun romaanin, Paluu Rivertoniin (Bazar, 2011), johon (monen muun kirjabloggaajan tapaan) ihastuin. Tiesin, että haluan lukea myös Mortonin suomentamattomat teokset, mutta kun siihen ei tahtonut muuten löytyä aikaa, innostuin ajatuksesta kokeilla Mortonia äänikirjan muodossa.


The Forgotten Garden -romaanissa on paljon samoja piirteitä kuin sitä edeltäneessä Paluussa Rivertoniin. Vielä Mortonin uusimman romaanin, The Distant Hours, kuvailuja lukiessa vaikuttaa siltä, että kirjailija on löytänyt itselleen mieleisen genren, jonka myös taitaa hyvin. Kaikki hänen romaaninsa ovat tiiliskivimysteerejä, joissa seikkaillaan useassa aikatasossa ja brittiläisen romanttisissa maalaismaisemissa.


Mortonin tyyli ei ole korkeakirjallinen, vaan kaupallisen viihdyttävä, ja tässä lajissaan Paluu Rivertoniin oli mielestäni erinomainen teos. Myös The Forgotten Garden oli viihdyttävä, mutta syystä tai toisesta en nauttinut siitä yhtä paljon kuin Rivertonista. Saattaa olla, että syy oli äänikirjassa, joka harvoin tuntuu pääsevän samalla tavalla iholle kuin painettu romaani. Mielestäni äänikirjat ovat erinomainen asia ja aion jatkaa niiden kuuntelua, mutta on myönnettävä, että usein kuuntelemani kirjat ovat jääneet mieleen huonommin. Ei tosin aina, ja siihen vaikuttanee paitsi itse kirja myös kuuntelutilanteet ja monet muut asiat.


Niin tai näin, The Forgotten Garden ei yltänyt minulla aivan edeltäjänsä tasolle. Romaani pyörittelee todella montaa tarinaa ja vaihtelee aikatasoja, joten hieman hajanaiset muistikuvat voivat selittyä silläkin. Toisaalta Mortonin helppo kieli ja sujuva juonenkuljetus edesauttoivat sitä, että kirjan mukana pysyi kaikesta huolimatta melko helposti.


Tässä romaanissa ollaan aluksi myös Australiassa, jossa nuori nainen Cassandra alkaa selvittää hänet käytännössä kasvattaneen, edesmenneen isoäitinsä mysteeriä perittyään tältä yllätyksenä talon Englannin Cornwallissa. Isoäidinkin mennyttä elämää Australiassa kuvataan alussa, mutta pian siirrytään Englantiin, jossa vuorottelevat Cassandran yritys selvittää mysteeriä nykyajassa, isoäiti Nellin yritys selvittää omaa historiaansa 1970-luvulla ja Nelliä edeltävien sukupolvien elämäntarinat viime vuosisadan vaihteesta.


Tällaisen mysteerin kuuntelemisessa äänikirjana on muuten se hyvä puoli, ettei jää aikaa pohtia yleensä melko ennalta-arvattavia juonenkäänteitä, jotka tulevat siten enemmän yllätyksenä kuin painettua tekstiä lukiessa. :) Viihdyttäviä käänteitä juonessa olikin, mutta ei mitään leukaaloksauttavia järkytyksiä kuitenkaan. Monitahoisessa tarinassa seikkailtiin välillä Amerikassakin, kuultiin satuja lukujen välissä ja tunnelmoitiin erilaisten rakkaustarinoiden hehkussa. En osaa sanoa, oliko kaikkea vähän liikaa, vai eikö tässä ollut lopulta niin paljon minua kiehtovia asioita kuin esimerkiksi Paluussa Rivertoniin. Vai johtuiko hurmaantumattomuus monista epämiellyttävistä henkilöhahmoista.


Toisaalta on huomattava, että viihdyin kuitenkin tämän parissa hyvin, enkä kuunnellessani ajatellut kirjasta niin negatiivisesti kuin nyt kirjoitan. Vasta nyt jälkeenpäin pohtiessani teosta tajuan, etten ajattele siitä erityisen lämpimästi. Silti ihailen monimutkaisen, vuosisatoja kantavan juonen rakentamista lukuisine henkilöhahmoineen, englantilaisia puutarhoja, cornwallilaisen karuja rannikkomaisemia, valtameriä ylittäneeltä laivalta löytyneen yksinäisen pikkutytön kiehtovaa mysteeriä ja mökissään asuvaa, satukirjoja sepittänyttä salaperäistä kirjailijatarta. Ja muistelen joistakin (ulkomaisista) blogiarvioista lukeneeni, että ainakin joku on pitänyt tästä jopa enemmän kuin Paluusta Rivertoniin. Asiaan voivat vaikuttaa taas kerran ne kuuluisat odotuksetkin, sillä Riverton oli minulle positiivinen yllätys, ja tältä toiselta Mortoniltani sitten odotin ehkä liikaakin.


Haluan kaikesta huolimatta ilman muuta lukea myös sen kolmannen Kate Mortonin romaanin (ja lisääkin on kuulemma tulossa). Ehkä kuuntelen napinastani huolimatta senkin äänikirjana, mutta pieni hengähdystauko täytyy brittiläisen kartanoromantiikan kanssa tällaisen realistin pitää. :)


Suomalaisista kirjabloggaajista The Forgotten Gardenin ovat lukeneet myös Norkku ja Elegia.

10 kommenttia:

  1. Juuri tänään mietin, kun arvoin, että mitä kirjaa aloittelen, että se Paluu Rivertoniinkin odottaa minua vielä. Taidan säästellä sitä joulunpyhiksi!

    VastaaPoista
  2. Kirja alkoi kovasti kiinnostaa, vaikka et ollutkaan siihen ihan hirvittävän ihastunut! The Forgotten Garden kuulostaa jotenkin ihan minun kirjaltani, taidankin varata sen kirjastosta. Taidan kuitenkin lukea sen ihan perinteisenä kirjana, luulen että minullekaan tämä ei toimisi äänikirjana yhtä hyvin... :) Paluu Rivertoniinkin odottelee minua hyllyssä, yritän ehtiä siihenkin vielä tämän vuoden puolella.

    Ihastuttavia nuo eri versiot kirjan kansista! Suosikkini taitaa olla tuo toinen, ihanan syksyinen kansi.

    VastaaPoista
  3. Minuakin alkoi kiinnostaa tämä, mutta haluan lukea sen kyllä kirjana. Paluu Rivertoniinkin on lukematta ja lisään senkin ehdottomasti lukulistalleni vaikka alunperin ajattelin jättää sen väliin. Kartanoromantiikka kiinnostaa aina;)

    Ja Saran tapaan ihailen upeita kansia!:)

    VastaaPoista
  4. Kiitos linkityksestä, oli kiva lukea ajatuksiasi.

    Tämä taisi olla minulle se "heikoin" Morton. Kirjassa oli paljon hienoja osasia, mutta joku siitä puuttui. Osuit kenties oikeaan kun puhuit monista epämiellyttävistä henkilöhahmoista, loppujen lopuksi monista ns. vanhemman polven henkilöistä oli vaikea pitää.

    Siitä kuitenkin pidin että Mortonilla oli tässä hiukan omakohtaisiakin kokemuksia taustalla.

    VastaaPoista
  5. Mukavaa, että liitit tähän eri painosten kansia. Monien muiden tavoin minäkin ihailen niitä, niiden tunnelma vetoaa minuun. Niissä on jotain peribrittiläistä.

    Kuten ehkä muistat, Paluu Rivertoniin oli minulle pieni pettymys. Pidin kyllä kirjasta liki neljän tähden verran, mutta koin kirjan hivenen ulkokohtaisena. Silti lukisin mielelläni muutakin Mortonia, joten tämä menee ehdottomasti linjalle "miksikäs ei". :)

    VastaaPoista
  6. Katjan tapan kiittelen kuvavalintojasi. Oli mukava nähdä näitä melko samanlaisia, mutta erilaisia kansia.

    Listalle "miksikäs ei". :)

    VastaaPoista
  7. Kommentoin tänne jo eilen, mutta Bloggerin kommentoinnissa on jotain ongelmia.

    Kannattaa muistaa kopsata oma kommentti ennen lähettämistä, koska se voi kadota jonnekin. :/

    Piti siis sanomani, että kiva lukea sinun ajatuksiasi tästä kirjasta: koin itse aika samoin.

    Ja nyt muistinkin taas tuon Paluu Rivertoniin. Olen tällä välin saanut sen hommattua ja tuolla se odottaa lukemista. Kenties voisi lukaista sen piakkoin pois :)

    VastaaPoista
  8. Mikä ihana nimi ja kansi!

    Olen aikonut lukea kaikki Mortonin suomennetut teokset. Minä todellakin hullaannuin Rivertonista;-)

    VastaaPoista
  9. Katjan tavoin Paluu Rivertoniin oli minullekin pettymys. Ihan sujuvaa tekstiä, mutta jotenkin ihan liian ennalta-arvattava. Voisin kuitenkin kuvitella lukevani Mortonilta muutakin, en anna yhden kokemuksen nujertaa itseäni :-)

    Mukavaa loppuviikkoa sinne !

    VastaaPoista
  10. Susa, luulen että voisit tykätä Rivertonista. Ja mielestäni se sopii hyvin pyhinä luettavaksi, vaikka minulle se oli kesäinen kirja (taisi olla tosin kevättä, kun sen luin).

    Sara, minulla on sama kansisuosikki. :) Ja kyllä minä tätä suosittelen ihan mielelläni historiallisten brittiromaanien ystäville, vaikka Riverton iski minuun lujempaa. Olisikin tosi kiva lukea arviosi!

    Sanna, kiva kun kansikavalkadi miellytti, ja mielelläni soisin sinunkin lukevan nämä molemmat - sekä tietenkin bloggaavan niistä. :)

    Norkku, aloin vielä funtsia, että Cassandran traaginen menneisyys oli mielestäni jotenkin turha sivujuonne. Mutta ei tämä huono ollut, tämäkään. Luinkin sinulta tuosta Mortonin perheen historiasta, se on kyllä ihan hauska lisä tarinan taustoihin!

    Katja, minua ihan nauratti tuo diplomaattinen "menee ehdottomasti linjalle 'miksikäs ei'". :D Minusta tämä(kin) voisi sopia jotenkin kesään, lomalukemisiksi. Kiva, kun pidit kansista, sinäkin!

    Samat Hannalle, ja kansia on tosiaan kiva vertailla. Paluussa Rivertoniin on ollut englanninkielisissä maissa samantyylisiä puutarhakansia kuin nämä (linjassa Mortonin muiden teosten kanssa), mutta Suomen kansi on minusta tyylikkäin, vaikka englantilaisista puutarhakuvista paljon pidänkin.

    Elegia, luin jostakin muualtakin Bloggerin ongelmista. Harmillista. Mulla kone jumii niin usein, etten aina edes tiedä, milloin ongelma on verkossa ja milloin tässä koneessa. Voi, lue pian Paluu Rivertoniin!

    Leena, eikö ole? Toivon, että Bazar (tai joku) julkaisee nämä muutkin suomeksi. Ovat kyllä aikamoisia taloudellisia panostuksia, kun ovat niin paksuja, eli kalliita sekä käännättää että painaa.

    Petriina, jos ei pidä viihtellisistä kirjoista, niin sitten ei välttämättä kannata yrittää näitä muitakaan Mortoneita, sillä tyyli on hyvin samanlaista kuin Rivertonissa. Minuakin sen alussa ärsytti se tietty tyyli, mutta sitten otin kirjan omassa genressään ja nautin. Johtunee myös anglofiliastani. :) Hyvää viikonloppua sinullekin, Petriina!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...