torstai 25. elokuuta 2011

Teematorstai - Fannie Flagg: Fried Green Tomatoes at the Whistle Stop Café -äänikirja

Fannie Flagg: Fried Green Tomatoes at the Whistle Stop Café (lyhennetty äänikirja).
Kustantaja: Random House, 2007 (1987).
Lukija: Fannie Flagg.
Genre: Naisille suunnattu lukuromaani.
Arvio: 4,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


Kukapa ei tuntisi tätä teosta Suomessakin - joskin lähinnä elokuvana nimeltä Paistetut vihreät tomaatit. Teoksella voisi sanoa jo olevan kulttimaine todellisena naisten hyvänmielen lohtuleffana/-kirjana. Siinä yhdistyy monta ihanaa asiaa (ja sananmukaisesti ihana tämä on, vaikka tuota sanaa tulee tässä blogissa yliviljeltyä): jännittävät tarinat, sukupolvien väliset raja-aidat ylittävä naisten välinen ystävyys, huumori, Amerikan etelävaltioiden puheenparsi ja tietty atmosfääri... Suhtaudun kirjaan ylitunteellisesti, sillä olen rakastanut Paistetut vihreät tomaatit -elokuvaa jo kauan, mutta ilman sentimentaalisuuttakin voi sanoa, että kirja on loistava. Se ei ole taiteellinen korkeakirjallisuuden riemuvoitto, vaan upean tarinankertojan lämminsydäminen ylistys ystävyydelle ja naiseudelle.


Suuresti ihmettelen, ettei kirjaa ole aikoinaan suomennettu!


Tämän kirjan myötä pääsin myös sisälle äänikirjojen ihmeelliseen maailmaan. Tyhmyyksissäni onnistuin tilaamaan kirjasta lyhennetyn version, mutta ehkä se tällaisena ensikokeiluna oli ihan paikallaan. Haluan silti vielä joskus lukea tai kuunnella koko teoksen. Kuuntelu oli hieno kokemus, kun itse kirjailija luki tekstiään upeasti eläytyen ja tietenkin asiaankuuluvalla Alabaman aksentilla. Toisaalta haluaisin omistaa myös painetun kirjan, joten saapa nähdä.


Minulla meni hetki, että pääsin äänikirjan rytmiin. Lähdin kirjan kanssa kävelylle, ja alussa oli vaikea muistaa keskittyä kuuntelemaan. Harmittelin myös jokaista ohilivahtanutta lausetta, sillä olen normaalisti melko tarkka lukija. Pian opin kuitenkin kuuntelemaan paremmin ja ymmärsin myös, ettei elämys kärsi siitä, jos jokunen rivi jää välillä rekisteröimättä.


Sittemmin olen kuunnellut kirjoja metsälenkkien lisäksi myös autolla ajaessa sekä kotitöitä tehdessä, ja hyvin sujuu! Äänikirjat ovat siis tämänkertainen teema, jota jatkan niin kauan kuin innostusta kirjojen kuunteluun on. Olen kuunnellut tämän jälkeen myös Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja -romaanin, josta kirjoitan myöhemmin oman arvionsa. Nyt olen aloittamassa Pirkko Saision Punaista erokirjaa.


Suosittelen äänikirjakokeiluja myös muille, sekä tietenkin tätä Fried Green Tomatoes at the Whistle Stop Café -kirjaa. Jos englanti ei taivu tarpeeksi hyvin, katsokaa edes suloinen elokuva. Pääosissa näyttelevät Kathy Bates ja Jessica Tandy ovat täydelliset rooleissaan. Etenkin Tandy, joka sairasti jo kuvauksissa syöpää ja kuoli muutama vuosi elokuvan valmistumisen jälkeen. Hänen Ninny Threadgoodissaan kulminoituu näkemykseni herttaisesta ja sydämeltään viisaasta vanhasta naisesta, jollaiseksi haluaisin itsekin kasvaa.


Kathy Bates ja Jessica Tandy. Kuva: Dreamagic.com

15 kommenttia:

  1. Oi, elokuva on tosiaan ihana ja haluaisin lukea kirjan; pitääpä katsoa olisiko tuota tarjolla Adlibriksesta. Äänikirjana tuo ei varmaan minulta luontuisi, en ole muutenkaan äänikirjatyyppiä ja enkuksi kuunnellessa tipahtaisin taatusti kärryiltä :D

    VastaaPoista
  2. Minulla sitten jäi se äänikirja hankkimatta... Kirjastossa onneksi oli elokuva niin sain katsoa sen ties monennenko kerran. Ihana oli edelleen <3

    VastaaPoista
  3. Elokuva oli tosiaan aivan ihana - yksi niistä harvoista, jotka muistan vielä vuosien jälkeen... pitäisi varmaan etsiä nyt kirja käsiini. Minä en vieläkään ole päässyt äänikirjan kanssa sinuiksi. Tuossa pöydällä on odottanut Mielensäpahoittaja jo yli puoli vuotta...

    VastaaPoista
  4. Oih, pitäisikin katsoa elokuva tai lukea kirja uudelleen. Olivat niin ihanan itkettäviä. Nuorempana Idgie oli suosikkini, mutta näin wanahana Evelynissäkin oli kyllä sitä jotakin. Elokuvasta muistan vieläkin sen kohtauksen jossa Evelyn avaa oven muoviin pukeutuneena. :D

    VastaaPoista
  5. Tämä on yksi minunkin suosikeistani - niin kirjana kuin elokuvanakin. Harva teini-iän suosikkielokuva on kestänyt aikaa yhtä hyvin kuin tämä :)

    VastaaPoista
  6. Kuten tiedät, minäkin kuuntelin tämän hiljattain kiitos sinun esimerkkisi. Rakastuin Fannie Flaggin ääneen. Äänikirjat eivät ehkä ole vieläkään minun omin juttuni, mutta tätä kuunnellessani tuli niin lämmin olo. Kuin kaikki kirjan naiset olisivat tulleen ihan liki.

    Rakastan Paistetut vihreät tomaatit-elokuvaa. Olen katsonut sen varmaankin 5-10 kertaa (en osaa sanoa, yli 5, mutta alle 10) ja aina se osaa huvittaa ja koskettaa samalla kertaa.

    Äänikirjoissa selvästi lukijan aksentti vaikuttaa paljon. Nyt aloin kuunnella yhtä mitäänsanomatonta irkkukirjaa ja sen lukijakin on sellainen, että mieleni harhailee kaikessa muussa paitsi kirjassa. Fannie Flaggin ääni taas oikein houkuttelee kuuntelemaan.

    <3

    VastaaPoista
  7. Minulla on tämä kirja yöpöydällä odottamassa, taidan alkaa lukea sitä nyt, olenkin vähän lempeän lohtukirjan tarpeessa. :)
    Ja minäkin rakastan tätä elokuvaa, se on vaan niin ihana. <3

    Ihanaa kun olet löytänyt äänikirjat! :) Minäkin olen löytänyt ne tänä vuonna, ja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta nauttinut niistä suuresti. Toistaiseksi olen kuunnellut vain suomenkielisiä kirjoja, mutta kuunneltavien pinossa odottelee pari englanninkielistäkin (mm. Bridget Jones ihanalla brittienglannilla). Ja kuten tiedätkin, minäkin rakastan etelävaltioiden puhetyyliä, joten houkuttaisi kuunnella tämä äänikirjanakin jo ihan vain siksi.

    Lämmöllä kirjoitettu arvio, kiitos Karoliina! <3
    (Odotan kovasti arviotasi myös Olssonin kirjasta ja Tunneista... :)

    VastaaPoista
  8. Olipa mukavaa lukea arviosi yhdestä kaikkien aikojen lempikirjastani ja -elokuvastani. Paistetut vihreät tomaatit on niiin hyvä!

    Jessica Tandyyn en ole aikaisemmin kiinnittänyt sen suurempaa huomiota, mutta katsoimme eilen hänen elokuvansa Driving Miss Daisy ja hän teki siinäkin kyllä melko mieleenpainuvan roolityön.

    VastaaPoista
  9. Siitä onkin tosi kauan aikaa, kun ole katsonut tämän elokuvana, pitäisikin siis virkistää muistia ja katsoa uudestaan!

    Äänikirjakokeilu odottaa vielä, haluan ensin saada ihan luettua noita muutamia odottavia kirjoja, ennen kuin uppoudun äänikirjojenkin ihmeelliseen maailmaan ;)

    VastaaPoista
  10. En ole lukenut kirjaa, mutta minäkin pidän elokuvasta. Olen jopa kirjoittanut siitä esseen opiskeluaikoina - aiheena oli rodun, äitiyden ja seksuaalisuuden käsittely elokuvassa. Yksi teema oli se, kuinka naisten välinen rakkaus on elokuvassa kuvattu vain rivien välissä. Olen nähnyt Flaggin haastattelun, jossa hän kertoo olleensa pettynyt siihen, kuinka lesbous häivytettiin elokuvassa lähes olemattomiin.

    Minua kiinnostaisikin tietää, onko tuossa lyhennetyssä versiossa mahdollisesti myös leikattu pois juuri niitä kohtia, joissa kuvataan rakkaussuhdetta (kirjassakaan ei käsittääkseni käytetä lesbo-sanaa, mutta teeman pitäisi olla paljon selvemmen esillä kuin elokuvassa).

    Minulla on ollut vaikka kuinka kauan tarkoituksena lukea tämä, mutta jotenkin se on aina jäänyt...

    VastaaPoista
  11. Karoliina, siis minulla on ollut tämä elokuva hyllyssä kauan odottamassa oikeaa hetkeä. Me katsomme paljon leffoja yhdessä, mutta kerran vuodessa on Bessun kanssa tyttöjen leffailta. Hän halusi nyt katsoa Bierin Häiden jälkeen ja Koston, joten jälleen tomaatit jäi näkemättä. En katso yksin, sillä pidän jaetusta kokemuskesta. Lumimies tuo tänään leffan Vuosi elämsätäni, jonka näimme helmikuussa ja haluamme katsoa uudelleen. Me siis oikeasti ostamme leffoja, voidaksemme katsoa niitä silloin kun meille sopii. Tein siitä pienen postauksen nimellä Leffasadetta helmikuulla.

    Ihme, että tuota kirjaa ei ole suomennettu ja mikä vahinko! Lähestyn välillä kustantajia näillä suomennosanomuksilla, mutta ei se niin kovasti ota tulta ainakaan isoissa kustantamoissa. Pienet kuuntelee enempi.

    Noista Bierin leffoista vielä sen verran, että Lumimies pitää niistä kovasti, joten ehkä teilläkin tykättäisiin niistä - yhdessä. Sitten on vielä se Rakastan sinua ikuisesti.

    Someday, somehow, someway...katson Paistetut vihreät tomaatit.

    VastaaPoista
  12. Wau, mikä kuva ja kirja sinulla onkaan palkissa! Nyt pääset minulle, mikä on suurta, sillä siellä eivät yleensä muut kuin minä ja Keira - kuvilla;-)

    Kiitos tästä päivästä!

    VastaaPoista
  13. Maria, kirjaa löytää varmasti tosi edullisesti ainakin Amazonilta. Laitan itsekin pian tilaukseen. :)

    Villasukka, eikö kampanja ole enää käynnissä? Vielä ihan hetki sitten oli vielä. Leffa on tosiaan ihana!

    Eriqou, minusta äänikirjat vaativat juuri oikeanlaista aktiviteettia "ympärilleen", mutta se sopiva voi vaihdella eri ihmisten välillä. Ja onhan sekin ihan ok, jos ei vain halua kuunnella kirjoja. :D

    Norkku, se on kyllä unohtumaton kohtaus. Myös kirjassa Evelynin yritykset pelastaa avioliittonsa on kuvattu hersyvän hauskasti. :D

    Maija, ihan totta. Minä katsoin elokuvan viimeksi arviolta vuosi, pari sitten, ja edelleen osui sekä upposi.

    Katja, niin tiedän. <3 Minä en ole tainnut katsoa elokuvaa ihan viittäkään kertaa, mutta hirveän hyvin se on mielessä. En tiennytkään, että aloitit jo uuden äänikirjan! Miten sinä johonkin mitäänsanomattomaan sitten haksahdit? Ja huono lukijakin, voi ei. Audiblessa on hyvä se näytteiden kuuntelumahdollisuus.

    Sara, voi ihanuus, mitä pääset lukemaan! Ja BJ äänikirjana kuulostaa mahtavalta! Kiitos, Tunnit ja Olsson tullevat molemmat ensi viikolla. :)

    Sonja, sinäkin osaat arvostaa hyvää. <3 Minä en ole tainnut Tandya nähdä vanhana missään muussa elokuvassa, ja vaikea minun olisi häntä missään toisessa roolissa kuvitellakaan. Minulle hän on niin selvästi vain Ninny Threadgood. :) (Tosi reilua näyttelijää kohtaan, hih...)

    Susa, tämän kyllä jaksaa katsoa vaikka kuinka monesti. <3 Minulla nuo äänikirjat kulkevat muiden kirjojen rinnalla - kuuntelen niitä silloin, kun en voi painettua sanaa lukea. :) Mutta sinulla saattaa olla pula sopivista tilaisuuksista kotiäitinä. Ainakin minun olisi vaikea kuvitella kuuntelevani kirjaa lasten läsnäollessa. Autolla ajan tosi vähän ja lenkille pääsen ehkä pari kertaa viikossa, joten siksi aloitin kuunnella näitä myös kotitöitä tehdessä, mutta silloin, kun lapset ovat poissa ja on hiljaista. :)

    Liisa, kiitos kommentistasi, tosi mielenkiintoista! Tiedätkö, kiinnitin tuohon huomiota kuunnellessani, että vaikkei lesboudesta puhuttu suoraan, kirjassa tuntui esim. olevan selvää, että Idgie ja Ruth olivat pariskunta. Elokuvasta en tätä muista. Kiinnostavaa lukea aikanaan koko kirja ja verrata vielä siihen.

    Leena, minä muistankin että olet suunnitellut tämän katsomista. Nyt vain toimeksi, nainen! Minä katson mielelläni elokuvia yksinkin, tosin lähinnä elokuvateatterissa (nukahdan kotona niin helposti, kun pääsemme niin myöhään aina vasta katsomaan telkkaria), ja se on samalla sellainen perheenäidin irtiotto. Vuosi elämästä oli huippu sekin! Katsoimme sen ihan vähän aikaa sitten. Pidämme molemmat Mike Leighin elokuvista. Bieriin pitää tutustua, kiitos suosituksista. <3

    VastaaPoista
  14. Leena, ehditkin laittaa vielä toisen kommentin samalla kun minä kirjoitin omaani. :) Kiitos! <3

    VastaaPoista
  15. Vuosi elämästä on elokuva, joka jää vaimvaamaan. Siinä on se pointti etenkin, että saa tämä harmoninen pariskunta onnensa kuin salaa omahyväisestä onnistumisen tunteesta...,kun muut heidän likellään ovat epäonnistjia, paitsi oma lapsi. Etenkin lopun ateriakohtauksessa se on vaikuttavasti kuin stabiloitu. Se asia kuin kasvaa filmin myötä.

    Miten ikävää, että tänä viikonloppuna emme ehdi katsoa yhtään leffaa...Ei uskoisi, että voi olla tällaista, vaikka lapset jo isoja! Ruuhkavuodet nyt.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...