maanantai 8. elokuuta 2011

Monikulttuurinen (miesten) maanantai - Adam Langer: California Avenue

Adam Langer: California Avenue (Crossing California).
Kustantaja: Otava, 2006.
Suomentanut: Annika Eräpuro.
Kansi: Emmi Kyytsönen.
Sivuja: 617.
Genre: Oivaltan ilkeä ja humoristinen lukuromaani.
Arvio: 4,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


Hyvää monikulttuurista maanantaita Kirjavasta kammarista! En osannut päättää, olisiko tämä tosiaan Monikulttuurinen maanantai, vai uusi miettimäni teemapäivä Miesten maanantai, kun luen verrattain vähän miesten kirjoittamia teoksia. Otsikko on siten jonkinlainen kompromissi: Monikulttuurinen miesten maanantai. :)


California Avenue on viisi vuotta sitten Suomessa ilmestynyt teos, jolle toivoisin uutta tulemista blogisavujen avulla. Se on todella verevä ja nautittava romaani, eikä kyllästytä hetkeäkään pituudestaan huolimatta.


Niin kuin olen joskus aiemmin maininnut, hankin tämän romaanin heti, kun olin lukenut siitä esittelyn, sillä se kuulosti niin tasan tarkkaan "minun kirjaltani". Jostakin syystä, ehkä paksuutensa vuoksi, se kuitenkin lojui hyllyssäni nämä vuodet, ennen kuin lopulta tartuin kirjaan tänä kesänä. Onneksi lopulta tartuin.


California Avenueta on markkinoitu lehtiarvostelusta napatulla määreellä "uuden sukupolven American Graffitina" (suom. Svengijengi '62), ja vertaus on ihan oikeutettu. Vimmaisen nuoruuskuvauksen lisäksi tämä tiiliskivi käsittelee kuitenkin myös teinien hukassa olevia vanhempia - samalla lempeällä ironialla. Romaanilla on kaikkiaan ainakin kymmenen "päähenkilöä", joihin keskitytään vuorotellen niin, että jokaisella luvulla on otsikkona joku henkilöistä. Ratkaisu ei ole lainkaan niin sekava, miltä se saattaa kuulostaa. Minä olin ajoittain epävarma ainoastaan kahden samanikäisen tytön, Lana Rovnerin ja Jill Wasserstromin, välillä, sillä heillä oli ikänsä lisäksi joitakin muitakin yhtäläisyyksiä.


Teos käsittelee chicagolaisen kaupunginosan juutalaisyhteisöä. Juutalaisuutta ei sinällään hirveästi pohdita ja käsitellä, vaan se näkyy yhteisön jäsenten arjessa eri tavoin. Perheet ja henkilöt ovat kuitenkin ennen kaikkea amerikkalaisia, ja mikään maahanmuuttajien romaani tämä ei missään nimessä ole. Minua kiehtoi etukäteen erityisesti se, että kirjassa keskitytään kolmen luokkajaottelussa eri askelmille sijoittuvan juutalaisperheen elämään. Hedelmällinen lähtökohta romaanille toimii myös lopputuotteena. Eri puolilla California Avenueta asuvien perheiden ja henkilöiden polut kyllä risteävät useaan otteeseen, eivätkä ihmiset ole liian stereotyyppisiä luokkiensa edustajia.


Langer on rakentanut mahtavan monipuolisen ja värikkään henkilögallerian sortumatta silti liioitteluun. Oikeastaan kaikki esitellyt ihmiset ovat hyvin tunnistettavia ja eläviä. Toinen erityinen ansio tässä romaanissa on ajankuva. Tapahtumat sijoittuvat 1970- ja 1980-lukujen taitteeseen, ja aika tulee esiin monissa herkullisissa viittauksissa sekä pikku asioissa, vaikka sinällään kaikki tapahtuva voisi sijoittua nykypäiväänkin. Eivät ihmiset ole niin paljon muuttuneet. Kirjan lopussa on muuten informatiivinen sanasto, jossa avataan mm. teoksessa sivuttuja yhteiskunnallisia tapahtumia, artisteja ja juutalaisia sanontoja. Harmi, että huomasin sanaston vasta kirjan luettuani, mutta ei minulle toisaalta mikään niin epäselväksi jäänyt, että se olisi häirinnyt lukukokemusta.


California Avenue on erinomainen, pitkä ja perusteellinen nautinto, joka välillä naurattaa, sitten myötähävettää (romaanihenkilöiden, ei kirjailijan puolesta) ja saa lopun aikaa huokailemaan ihastuksesta. Teksti on nasevaa, vähän ilkeilevääkin, joten sillä tavalla ihana tämä ei ole. Ehkä kirjoittajan sukupuoli näkyy erityisesti siinä, että hän näyttää ihmisten todellisen luonteen raadollisesti, mutta säilyttää silti lämpimän myötätuntoisen otteen ja huumorin loppuun saakka. Hämmästyttävän luontevasti hän kyllä eläytyy niin teinityttöjen kuin turhautuneiden keski-ikäisten naisten syvimpiin tuntoihin.


"Niiden suurin piirtein kymmenen vuoden aikana, jotka Ellen Rovner oli toiminut psykologina, hänelle oli kehkeytynyt negatiivinen käsitys inhimillisestä käytöksestä ja ihmisistä ylipäätään, ja tuo käsitys tahtoi sulkea sisäänsä niin hänen omat lapsensa kuin hänen aviomiehensäkin. Yleensä ottaen hän näki ihmiset seksuaalisesti turhautuneina, itseään pettävinä valehtelijoina; he olivat mustasukkaisia, kilpailunhaluisia, pikkusieluisia, tylyjä, epäluuloisia ja vain harvoin säälin arvoisia, sillä tavallisesti heidän käytöksensä oli täysin tuomittavaa. Yksityisvastaanotolla, jota hän oli alkanut pitää vuonna 1971 Old Orchardin ostoskeskuksen sairaalarakennuksessa Skokiessa, nuo samaiset mielipiteet olivat kuitenkin vuosien varrella taanneet hänelle uskollisen asiakaskunnan; pääasiassa siihen kuului naisia, jotka kokivat hänen mielipiteensä jopa vihamielisimmillään suoriksi, rehellisiksi ja virkistäviksi."


Langer on kirjoittanut California Avenuen jälkeen neljä muutakin romaania, joita ei ole suomennettu. Pikaisesti googlaamalla tulee ilmi, että tämä esikoinen on edelleen hänen kuuluisin romaaninsa, mutta kiitettyjä ovat muutkin olleet. Hieman siis ihmettelen, ettei niitä ole tuotu Suomen markkinoille. Ehkä tämä ei sitten koskaan menestynyt ansaitsemallaan tavalla. Sääli, jos näin on.


Emmi Kyytsösen suunnittelema kansi on minusta hienompi kuin tämä alkuperäinen:

11 kommenttia:

  1. Olen lukenut mielettömästi kirjoja Amerikan juutalaisuudesta, joissa nimenomaan painopiste ei ole mitenkään uskonnon esiin tuomisessa. Vaan kuitenkin tarinan kautta tihkuu tietoa, jota janoan...

    Philip Roth: Amerikkalainen pastoraali, monet Saul Bellowin kirjat, osa Singerin kirjoista etc.etc. Austerkin on juutalainen, mutta en muista sieltä välittyneen mitään uskontoon liittyvää, tosin en ole lukenut häneltä kaikkea.

    Ykis huomattava kirja on Richard Powersin Laulut joita lauloimme, jossa sitten jo otetanakin kantaa rotuun ja uskontoon. Juutalainen mies ja värillinen nainen päättävät mennä yhteen rikkoakseen roturajat ja perustaakseen uuden rodun ja mitä sitten tapahtuukaan. Hienoin rasismin vastainen teos mitä on ilmestynyt jälkeen Setä Tuomon Tuvan.

    Karoliina, olisi niin kiva sanoa, että luen tämän, mutta...sinä tiedät;-)

    Kiitos esittelystä! On kiva kuitenkin lukea niistäkin, mihin ei ehdi, sitten ei ole pihalla kun törmää näihin nimiin muualla.

    VastaaPoista
  2. Pyrin välttämään kommenttia, että aion lukea tämän, jollen ole todella kiinnostunut, mutta nyt voin niin sanoa, sillä tämä esittelysi kirjasta herätti todella mielenkiintoni. Kiitos siitä ;)

    VastaaPoista
  3. Kirjoitit kyllä niin kiinnostavasti, että tekisi mieli lukea tämä kirja. En ollut aikaisemmin edes kuullut koko kirjasta - liekö sitä aikanaan markkinoitu vähän vai menikö minulla ohi siksi, että vuonna 2006 kanniskelin koliikkivauvaa ja luin lähinnä Me Naisia.

    Nyt sinulla oli ehkä miesten maanantai, mutta etkös vasta jokin aika sitten kirjoittanut Adichien novellikokoelmasta? :)

    VastaaPoista
  4. Leena, myös minulle juutalaisuus on jostakin syystä kulttuuri, joka tuntuu hyvin läheiseltä ja mielenkiintoiselta. Luen siitä mielelläni.

    Niin, minäkin yritän olla ottamatta lisää kirjoja TBR-listalleni, mutta Richard Powers on tullut sen verran usein vastaan, että kukapa tietää. :)

    Jaana, olipa ihana kommentti, kiitos! Toivottavasti pääsen lukemaan sinun näkemyksesti teoksesta. :)

    Katjuska, jos tämä tulee sopivassa kohdassa vastaan, niin aivan sumeilematta uskallan suositella sinullekin. :) Ööö, en ole vielä lukenut Adichien novellikokoelmaa? En oikein ymmärtänyt kommenttia, anteeksi! :D

    VastaaPoista
  5. Tarkoitin tietenkin Purppuranpunaista hibiskusta. :) Aion itse lukea sen novellikokoelman pian ja siksi se nyt oli mielessäni. Alitajunnan tepposia.

    Katja / Lumiomena

    VastaaPoista
  6. Ahahaa, se alitajunta. :D En kirjoittanut Hibiskuksestakaan maanantaina, mutta maanantai voi olla jatkossa(kin) monikulttuurinen ilman miehiä, tai myös monokulttuurinen miesten maanantai. :D Ei ol niin nökönuukaa täs kammaris. :)

    VastaaPoista
  7. Tässä käännöksessä on kyllä hauska ja kiehtova kansi, ja minustakin parempi ehdottomasti kuin alkuperäisessä!

    Nyt kesällä kirppareita kierrellessä törmäsin tämän ruotsinkieliseen versioon ja tulit heti mieleeni, kun muistin sinun tämän jo aikaisemmin maininneen ;)

    VastaaPoista
  8. Susa, hih, joo kirja oli pienen ikuisuuden ensin TBR-listallani, sitten sivupalkissa luettavana ja vielä työn alla -osiossakin. :)

    VastaaPoista
  9. (Huomenna on kirjainpäivä! Mikä kirjain on menossa? Voisin katsoa etukäteen, kun huomenna olen poissa suurimman osan päivää ja sitten to aamuna varhain sinne eppuluokalle saattelen kummipoikaa...)

    VastaaPoista
  10. Vitsit - huomasin jo aiemmin että aiot lukea tämän - minulla oli tämä hyllyssä ikuisuuden jo aikoja sitten ja luin sitä, mutta jostain syystä se ei lähtenyt silloin viemään. nyt harmittaa... missähän se kirja edes on?

    VastaaPoista
  11. Lenchen, nyt saatan olla myöhässä kannaltasi, mutta tänään on S-päivä. :)

    Anni m., vaikea kuvitella, että joku ei tästä tykkäisi, mutta toisaalta minusta tämä taisi olla heti alussa sellainen, kuin jatkossakin. Jos löydät kirjan, kannattaa kokeilla uudelleen, mutta jos alku ei iske, ei välttämättä jatkokaan. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...