maanantai 8. lokakuuta 2012

Melankolinen maanantai - Kate Chopin: Herääminen

Kate Chopin: Herääminen (The Awakening).
Kustantaja: Faros, 2009 (alkup. 1899).
Suomentanut: Raija Larvala.
Sivuja: 200.
Genre: Porvarillinen naiseusahdistus.
Arvio: 4,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.

"Edna oli kerran sanonut Madame Ratignollelle, ettei koskaan uhrautuisi lastensa vuoksi, tai kenenkään vuoksi. Siitä oli seurannut varsin kiihkeä väittely. Naiset eivät näyttäneet ymmärtävän toisiaan tai puhuvan samaa kieltä. Edna yritti lepytellä ja selittää ystävälleen.

'Luopuisin epäolennaisesta, luopuisin rahasta, luopuisin elämästäni lasteni hyväksi, mutta en luopuisi itsestäni. En osaa selittää sitä sen paremmin, alan ymmärtää sitä itsekin vasta nyt. Vasta nyt se alkaa paljastua minulle.'"

Haaveilin pitkään Kate Chopinin Heräämisen lukemisesta. Olin lukenut kirjasta paljon, joten tiesin suunnilleen, mitä odottaa, mutta klassikkomaineisista teoksista ei silti koskaan tiedä. Niiden tärkeydestä huolimatta itse teksti ja tyyli voivat olla kaikkea muuta kuin nykyaikaisen lukijan maun mukaiset. Herääminen oli kuitenkin minulle kaikin tavoin täydellinen romaani.

Blogiani seuranneet ja/tai romaanini Aika mennyt palaa lukeneet tietävät, että olen hyvin kiinnostunut keskiluokkaisesta tai porvarillisesta ahdistuksesta, etenkin naisten riutumisesta sen kourissa vaimoina ja äiteinä. Herääminen on yksi lajityypin varhaisia edustajia ja klassikoita. On hienoa, että se on muutama vuosi sitten vihdoin suomennettu. Käännös on onneksi myös laadukas. (Kansikin on muuten hyvin kaunis, mutta en valitettavasti löytänyt tietoa taiteilijasta tai graafikosta.)

En lainkaan ihmettele, että kirjaa on paheksuttu sen ilmestyttyä yli sata vuotta sitten, mutta se ei kuitenkaan ollut kaikilta osin niin radikaali kuin olin kuvitellut. Yllättävän radikaalilta kyllä tuntui päähenkilö Ednan vapaus avioliitossa, eli mahdollisuus viettää aikaa muiden miesten kuin aviopuolison kanssa jopa kahden kesken ja muuttaminen omilleen ilman sen suurempia kuohuja lähipiirissä tai yhteisössä. Mutta äitinä Edna ei ollutkaan kylmä tai hirviömäinen niin kuin olin kuvitellut. 

Hän ei ehkä ollut omistautunut lapsilleen, mutta käsittääkseni sellainen ei ollut tuohon aikaan tuossa yhteiskuntaluokassa aivan tavatonta. Lastenhoitajat pitivät huolen jälkikasvusta ja vanhemmat keskittyivät omiin harrastuksiinsa sekä sosiaalisiin ympyröihinsä. Edna lähetti mielellään poikansa pitkäksi aikaa hoitoon anoppinsa luo, mutta ikävöi näitä kuitenkin ja ajatteli lapsiaan lämpimästi. Lapsia tärkeämmälle sijalle Ednan elämässä nousi silti muutos, riuhtaisu irti tukahduttavasta avioliitosta ja odotuksista.

"'Ongelma on se', huokaisi tohtori ymmärrettyään Ednan ajatukset, 'että nuoruus saa ihmisen antautumaan harhakuvitelmiin. Se näyttää olevan luonnon varokeino, syötti, jolla varmistetaan, että ihmiskunnassa tullaan äideiksi. Luonto ei ota huomioon moraalia, niitä mielivaltaisia olosuhteita, jotka me luomme ja joita tunnemme olevamme velvollisia ylläpitämään keinolla millä hyvänsä.'

'Niin', nainen sanoi. 'Menneet vuodet tuntuvat unelta - jospa voisikin jatkaa nukkumista ja uneksimista - mutta, että pitää herätä ja huomata - voi, niinpä - ehkä on parempi kuitenkin herätä, vaikka sitten kärsimään, kuin jäädä harhakuvitelmien valtaan koko elämänsä ajaksi.'"

Lapsiaan kohtaan tuntemastaan rakkaudesta huolimatta Edna kokee siis herätyksen, jota symboloi uimaan oppiminen ja sen kautta koettu vapautuminen. Äkkiä hän ei enää viihdy porvarillisessa avioliitossaan tai roolissaan seurapiiriemäntänä. Hän haluaa eroon miehestään, omilleen. Hän alkaa toteuttaa luovaa puoltaan maalaamalla kiihkeästi, hän ihastuu palavasti tuttuun nuorukaiseen ja hurmaa keimailemattomalla charmillaan myös muita miehiä. Sitä kautta hän löytää seksuaalisuutensa.

Kaikki tuo on Ednalle kuohuttavaa ja jättää hänet lopulta syvän tyytymättömyyden tilaan. Hän ymmärtää, ettei maailma pysty tarjoamaan hänelle naisena sellaista itsenäisyyttä ja itsellisyyttä, mitä hän kaipaisi ja tarvitsisi.

Romaani loppuineen oli minulle toisaalta viestiltään hätkähdyttävän selkeä ja toisaalta arvoituksellisen monitulkintainen. Chopin kirjoittaa runollisen kauniisti, mutta kuljettaa silti tarinaa sujuvasti eteenpäin. Lukiessani otin ylös runsain mitoin merkittäviä ja kauniita katkelmia - kirjanmerkein, sillä romaani on minulla lainassa kirjastosta. Selväksi kuitenkin tuli, että Heräämisen haluan hankkia ennemmin tai myöhemmin omaankin hyllyyni. Niin hienosti kirja käsittelee monia minua kiinnostavia teemoja, ja voisin hyvin kuvitella palaavani tähän pieneen suureen teokseen useita kertoja.

"Ednasta alkoi tuntua kuin heräisi vähitellen unesta, ihastuttavasta, irvokkaasta, epätodellisesta unesta tuntemaan jälleen todellisuuden tunkeutuvan sieluunsa. Luonnollinen unen tarve alkoi vallata hänet. Hänen sielunsa kokema ylenpalttisuus ja hurmio jättivät hänet avuttomaksi ja alttiiksi vallitseville olosuhteille, jotka saartoivat hänet.

Yön hiljaisin hetki  oli tullut, hetki ennen auringonnousua, jolloin maailma tuntuu pidättävän henkeään. Kuu oli jo matalalla ja muuttunut hopeisesta kuparinväriseksi uinuvalla taivaalla. Huuhkaja ei enää huhuillut, ja tammet olivat lakanneet valittamasta taivuttaessaan päätään."

Heräämisestä ovat kirjoittaneet myös ainakin Maria (joka oli kirjasta yhtä lumoutunut kuin minä), Sara (joka yhdisti kirjan naiseuden peruskysymysten kautta Thelma ja Louise -elokuvaan), Morre (joka ei kirjan ansioista huolimatta tuntenut myötätuntoa Ednaa kohtaan), Liisa (jonka mielestä kirja oli todellinen helmi), Tintti (joka ei voinut ymmärtää Ednaa äitinä) ja Suketus (jonka makuun kirja oli hyvyydestään huolimatta liian herkkä ja aistillinen). Teosta käsitellään myös Merete Mazzarellan Uskottomuuden houkutuksessa.

Osallistun kirjalla ainakin haasteeseen ja kategoriaan So American: American Realism.

18 kommenttia:

  1. Minulle tämä ei tosiaan ollut ihan niin upea lukukokemus kuin sinulle ja monelle muulle. Ymmärrän kyllä, miksi kirja on klassikkopaikkansa ansainnut ja saavuttanut, mutta minulle jotakin jäi uupumaan tai ehkä ennemminkin jokin klikkasi vastaan. Ja tosiaan, en pystynyt yhtään samaistumaan Ednaan äitinä.

    Kiitos linkityksestä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tintti, eipä kestä. :) Juu, kaikista kirjoista ei ole kaikille. Ei edes niistä klassikoista tai muuten yleisesti tunnustetuista, joista periaatteessa kuka tahansa voi bongata ansiot. Silti kirja ei aina kosketa henkilökohtaisella tasolla ja se on ihan ok. Minulle tämä oli huippu, ja se johtuu varmaankin paljon siitäkin, että olen lukenut paljon tämän "perintöprinsessoja". :)

      Poista
  2. Ihanaa, että rakastit tätä <3 Minäkin haluan Heräämisen omaan hyllyyni, siinä on jotain "omaa" ja niin kaunista vaikeistakin teemoista huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, olen lukenut juttusi varmasti silloin, kun sen aikanaan kirjoitit, mutta nyt linkityksiä tehdessäni ihan hymyilytti huomata, kuinka lumoutuneita molemmat olimme. Enkä yhtään ihmettele, sillä meillä on tiettyjä samoja suosikkiteemoja ja usein yhtenevä maku. :) Minäkin tosiaan ihastuin ja rakastuin, vaikka tunnelma on tässä kirjassa raskas.

      Poista
  3. Huomasin tämän So American -listallasi, mutta muuten ihan tuntematon teos. Tämähän kuulostaa mielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luru, uskallan arvata, että tämä olisi sinulle ihan nappivalinta!

      Poista
  4. Ihanaa kuulla näin vahvasta lukukokemuksesta. Minusta tuntuu näin jälkikäteen, että luin kirjan jotenkin huolimattomasti, liian nopeasti ja kiireellä, enkä antanut sille aikaa kertoa todellista tarinaansa. On vaan sellainen olo, että osa kirjan hienoudesta meni minulta ihan ohi. Joka tapauksessa kirja on aivan upea, monin tavoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, joskus harmittaa, kun kirjasta jää tuollainen fiilis - vaikka sen olisi hyväksi huomannutkin. Ehkä voit kokeilla lukea tämän joskus uudelleen. Kirja on niin nopealukuinenkin. Vaikka joskus joutuu vain myöntämään, että teoksesta ei ihan löydä sitä, mitä haluaisi. Mulla pyörii kielen päällä joku esimerkki omasta lukuhistoriastani, mutten saa sitä nyt ihan mieleeni... No ainakin Marja Leena Virtasen Kirjeitä kiven alle on sellainen, ja sen aionkin lukea vielä joskus uudelleen.

      Poista
  5. En jotenkin usko, että tämä olisi minun kirjani... mutta pakko tulla sanomaan, että genreluokittelusi on pistämätön: "porvarillinen naiseusahdistus", hih! Erittäin kuvaavaa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, Booksy, pakko myöntää että nauratti itseänkikin tuo keksimäni genre. :D

      Poista
  6. Oli jotenkin erityisen ihanaa lukea tätä kirjoitustasi tästä hienosta kirjasta. Tavoitat niin hyvin kirjan tunnelman ja teemat. Keveyden ja painavuuden yhdistelmän.

    Minäkään en pitänyt Ednaa hirviöäitinä - minusta oli ihan selvää että hän rakasti lapsiaan. Minusta juuri tuo äitiyden teeman käsittely olikin edelleen varsin ajankohtainen: omistautuva äitiys on monelle edelleen normi, samoin kuin äitiys yleensä osana naisena olemista. Edna ei ehkä olisi valinnut äitiyttä, jos hänellä valinnanmahdollisuus olisi ollut, mutta ei hän silti varmastikaan ollut sen huonompi äiti kuin moni muu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Liisa, kiva kuulla!

      Minä olin tosiaan jostakin etukäteen saanut kuvan, että tämä on hyvin radikaali kuvaus naisesta, joka ei välitä lapsistaan, mutta eihän se niin mennyt. Ja ihan totta, avioliitot ovat modernisoituneet noista ajoista aika paljon, mutta äideille ei vieläkään hyväksytä kovin helposti erilaisia rooleja. Nykynaisen ei ole pakko valita äitiyttä, mutta onhan se edelleen aika tavalla automaattinen oletus.

      Poista
  7. Kuulostaa kiehtovalta! Luulen, että saattaisin pitää tästä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, tässä on uskoakseni monelle jotakin. Kirja on lisäksi lyhyt ja sujuva, joten sen kanssa ei tarvitse tahkota kauan, jos se ei mieleen olekaan. :)

      Poista
  8. Kirjoitit tästä sen verran houkuttavasti, että on lisättävä kyllä lukulistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, Katri! Toivottavasti pidät tästä yhtä paljon kuin minä. :)

      Poista
  9. Jännä, että kirjoitit haaveilleesi tämän lukemisesta niin kauan. Minä nimittäin olen haaveillut jo varmaan vähintään vuoden! Hankinkin kirjan Kindle Storesta, mutta en ole vielä päässyt sinuiksi e-kirjojen kanssa; en nauti niiden lukemisesta samalla tavalla kuin painettujen kirjojen, vaan luen jotenkin kiireessä, kuin asiatekstiä. Siksi mietin, että pitäisikö kuitenkin lukea tämä painettuna.

    Kirjoitit ihanasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, juu, luulen että kiinnostuin tästä ensin juuri Marian bloggauksen perusteella (eli puolisentoista vuotta sitten) ja sitten muistaakseni viime vuoden lopulla (?) lukemani Mazzarellan Uskottomuuden houkutus lisäsi kiinnostusta vielä hurjasti lisää. Mutta kun kovasti odotettua luettavaa on niin paljon, jäi tämäkin roikkumaan. Lopulta toukokuussa Suketuksen bloggauksen muistuttamana lainasin tämän lukumaratoniani varten, mutta kirjaa ei kuitenkaan tullut luettua silloin. Siitä lähtien se oli minulla lainassa - siis tänne saakka! Pitkää laina-aikaa selittää kirjaston kesäloma. Mutta lopulta vasta lähestyvä viimeinen palautuspäivä sai minut lukemaan kirjan. Onneksi oli tuo "deadline"!

      Minä yhdistän e-kirjat vahvasti töihin ja siksi minäkään en ehkä osaa nauttia niistä samalla tavalla kuin tavallisista. Kirjastosta tämä onneksi löytyy helposti, ja minun täytyy alkaa metsästää tätä käytettynä omaan hyllyyn, sillä uskon painoksen olevan loppu (en tosin ole tarkistanut).

      Ja vielä kiitos! Toivottavasti tämä on sinullekin yhtä helmi.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...