Listalauantai: Syksyn kirjatärpit

On pakko myöntää, että kesä on bloggaajan huonointa aikaa. Taas on lähes viikko vierähtänyt bloggaamatta tai blogeja lukematta ja syy on ollut lähinnä kauniissa säässä, joka on yllyttänyt viettämään illat ennemmin ulkona kuin sisällä koneen ääressä. Lukenut kuitenkin olen, niin työssä kuin vapaa-ajalla, ja vaikken kaikista luetuista varmasti bloggaakaan, on sivupalkkiin kertynyt jo melkoinen rästilista kirjoitettavaa.


Tähän väliin halusin kuitenkin laittaa oman tärppilistani Suomessa syksyllä ilmestyvistä kirjoista. Kaikkia listattuja en aio itse lukea, mutta tässä kuitenkin eräs kattaus kiinnostavista uutuuksista hyvin epätieteellisellä metodilla koottuna. 


Luulen muuten, että kotimaisen kirjallisuuden osuus blogissani vähenee entisestään. Ainakin nyt minulla on sellainen olo, etten halua enää oman esikoisromaanini ilmestyttyä arvioida suomalaisten kollegoiden teoksia. Olen toistaiseksi päättänyt olla pyytämättä kotimaisesta aikuisten proosasta arvostelukappaleita. Varmasti yhä luen suomalaisia kirjoja ja hyvän kohdalle osuessa siitä takuulla kerronkin, mutten halua minkäänlaista arvostelupakkoa tai jääviysepäilyksiä omalta tai muidenkaan osalta.

Ja nyt sitten seuraakin pieni mainos tuosta omasta romaanistani, joka ilmestyy 11.9. Tammen kustantamana. Teksti on pientä hiontaa vaille valmis ja kannesta tulee ilmeisesti pitkälti oheisen kuvan kaltainen. En ole pitänyt kirjasta suurta ääntä täällä blogissa ensinnäkin siksi, ettei tämä ole minun kirjailijablogini vaan kirjablogi - yleisesti kirjoista, kirjallisuudesta ja lukemisesta.


Toinen syy hissukseen ololle on ollut se, että kirjoitus- ja editointiprosessi on ollut aikamoista tunteiden vuoristorataa ja suuren osan ajasta olo on ollut epävarma. Mutta nyt on taas vaihteeksi sellainen hetki, että uskon kirjaan ja itseeni kirjoittajana, ja siksi uskallan romaania tässä vähän mainostaakin. Se on minun kirjasyksyni suurin tapaus ja isoin tärppi, mutta innostuksesta kihisten odottelen myös monia muita syksyn teoksia. Esimerkiksi nämä kaikki vaikuttavat hyvin mielenkiintoisilta:


Atena

• Alex Capus: Léon ja Louis
• koska olen ollut aistivinani innostusta tästä jo ilmestyneestä kirjasta
• Eugen Ruge: Vähenevän valon aikaan
• koska tämä kuulostaa tärkeältä ja minun olisi hyvä lukea enemmän keskieurooppalaista kirjallisuutta
• Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut 
• koska olen odottanut tätä kirjaa suomalaisena versiona ja tiedän, että Lappalainen on perehtynyt aiheeseen

Bazar

• Tatiana de Rosnay: Mokka
• koska olen pitänyt de Rosnayn aiemmista suomennetuista romaaneista Avain ja etenkin Viimeinen kesä
• Kim Edwards: Unien järvi
• koska muistelen lukijoiden intoilleen sekä tästä että Edwardsin aiemmasta romaanista

Gummerus

• Petri Karra: Pakenevat unet
• koska tämä kuulostaa kiinnostavalta ja olen hieman ihmeissäni, kun Karra on minulle ihan tuntematon nimi
• Alice Hoffman: Punainen puutarha
• koska tämä kuulostaa kauniilta lukuromaanilta
• Chris Cleave: Poikani ääni
• koska olen jo lukenut tämän englanniksi ja pitänyt kovasti - samoin kuin Cleaven toisesta romaanista, Little Been tarina
• Siegfried Lenz: Hetken hiljaisuus
• koska tämäkin kuulostaa kiehtovalta ja on sitä keskieurooppalaista kirjallisuutta, jota voisin lukea enemmän
• Katja Krekelä: Riepu ja iso riipijä
• koska mm. Lumiomenan Katja kehui Krekelän aiemman Romiskon ja Stella voisi alkaa loppuvuodesta jo olla tälle sopivassa iässä
• Paul Moran: Missä mangusti luuraa?
• koska Stella pitää tällaisista etsimiskirjoista
• Sanna Pelliccioni - Loviisa Kangas: Punajuuri
• koska rakastan punajuurta
• Tarot
• koska tarot-harrastajana kiinnostaa nähdä, millainen opas nyt julkaistaan
• Sovelluksina: Niko 2 ja Hugh Johnsonin viiniopas
• koska lapset pitävät iPad-sovelluksista ja äiti viinistä

Helsinki-kirjat

• Jera Hänninen ja Jyri Hänninen: Haluatko todella kirjailijaksi?
• koska todella haluan ja koska tämä voisi olla minulle - ehkä liiankin optimistisena ja positiivisena ihmisenä - hyvä teos

Karisto

• Sanna Eeva: Olot
• koska kaunis kansi ja kotimaisen nuoren naisen ääni kiinnostavat
• Riina Katajavuori: Perhehytti
• koska olen pitänyt Katjavuoren teksteistä ja koska kirjan aihe osuu yksiin oman elämäntilanteeni kanssa
• Enna Airik: Haavemaa
• koska kannatan perinteitä noudattavien modernien satujen kirjoittamista
• Hannu Hirvonen: Sadan asteen eskarikuume
• koska Hirvonen on hirveän hyvä kirjoittaja ja koska meillä on elokuusta alkaen esikoululainen talossa

Like

• Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat
• koska tämä on kirjasyksyn Tapaus
• Alison Bechdel: Äideistä parhain
• koska olen ymmärtänyt, että Bechdel tekee hienoja sarjakuvaromaaneja, vaikken ole niitä vielä itse lukenut

Minerva

• John Finnemore: Robin Hood
• koska tämä on klassikko
• Sanna Pelliccioni: Onni-poika saa uuden ystävän
• koska pidän Pelliccionin kuvituksista ja tämä kuulostaisi sopivalta meidän Danille

Otava

• Riikka Pulkkinen: Vieras
• koska tämä lienee Oksasen uutuuden jälkeen kirjasyksyn suurin tapaus
• Juha Itkonen: Hetken hohtava valo
• koska olen yhä edelleen lukenut vain yhden Itkosen romaanin ja haluaisin lukea lisää
• Heidi Köngäs: Dora, Dora
• koska monet luottobloggaajani ovat saaneet minut uskomaan, että Köngästä pitäisi lukea
• Hélène Grémillon: Uskottuni
• koska tämä kuulostaa kauniilta, liippaa oman romaanini asetelmien lähettyviltä ja koska Kirjainten virran Hanna piti tästä
• Olli Jalonen: Karatolla
• koska kirjailijaan on pitänyt tutustua jo pidempään
• David Nicholls: Kaikki peliin
• koska Nichollsin Sinä päivänä oli kerrassaan ihana
• Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi
• koska tämä kuulostaa hienolta, enkä ole aiemmin lukenut Hollinghurstia
• Javier Marías: Rakastumisia
• koska alkuasetelma kiehtoo ja koska olen lukenut aika vähän espanjalaista kirjallisuutta
• Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani
• koska vihdoin luin ensimmäisen Oatesin ja pidin siitä paljon, niin kuin olin ajatellutkin
• Juha Berglund ja Antti Rinta-Huumo: Viinistä viiniin 2013
• kunnioituksesta, vaikken enää valitse viinejä tämän klassikko-oppaan mukaan oikeastaan koskaan (luotan jo omaan makuuni)
• Antti Alanen: Elokuvantekijät
• koska elokuva on kirjallisuuden jälkeen taiteenlajeista hienoin
• Eppu Nuotio - Anna Nuotio - Kristiina Louhi: Veikko ja Veikko
• koska pidän Kristiina Louhin kuvituksista ja kirjan aihekin kuulostaa mukavalta
• Mila Teräs: Telma ja kuiskausten koulu
• koska Stella saattaisi alkaa olla tarpeeksi iso tälle kehutulle sarjalle

Schildts & Söderströms

• Caitlin Moran: Naisena olemisen taito
• koska olen feministi ja tämä kuulostaa hauskalta
• Stephen Fry: Koppava kloppi
• koska Fry on ilmeisen hauska veikko, vaikken ole hänen teoksiaan vielä itse lukenut (mies on tuttu vain tv:stä)
• Minna Lindeberg - Linda Bondestam: Allan ja Udo
• koska pidän Bondestamin kuvituksesta ja kirjan aihe vaikuttaa tosi suloiselta

Siltala

• Herman Koch: Illallinen
• koska tiesin jo tämän esittelyä lukiessani, että kyseessä on minun kirjani ja koska tuoreet blogiarviot ovat vain vahvistaneet tunnetta
• Umayya Abu-Hanna: Multikulti. Monikulttuurisuuden käsikirja
• koska olen monikulttuurisuuden puolestapuhuja
• Pamela Druckerman: Kuinka kasvattaa bébé. Vanhemmuus Pariisin malliin
• koska tämä herättää minussa voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan jo ennen kirjan avaamista
• Mirkka Lappalainen: Jumalan vihan ruoska. Suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697
• koska aihe on kiinnostava ja koska Lappalainen osaa kuulemani mukaan kirjoittaa historiasta erityisen mukaansatempaavasti

Tammi

• Markku Pääskynen: Roona saa vastauksen
• koska Pääskynen on yksi parhaista suomalaisista mieskirjailijoista
• Sami Hilvo: Rouva S.
• koska pidin Hilvon esikoisesta ja tämä kuulostaa ihan erilaiselta, hih
• Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa
• koska tämä on minun - my precious
• John Irving: Vapauttakaa karhut!
• koska aion viimein tänä vuonna tutustua Irvingiin
• Paul Auster: Talvipäiväkirja
• koska minun täytyy kehittää Austeriin uusi suhde New York -trilogia-pettymyksen jälkeen
• Sarah Winman: Kani nimeltä Jumala
• koska tämä tuli niin tutuksi ulkomaisista blogeista ja kuulostaa hullulta
• Annie Rigg: Kasvisruokamaanantai
• koska olen kasvissyönnin puolestapuhuja
• Kristiina Louhi: Tompan uusi koti
• koska Kristiina Louhi ja Tomppa-kirjat ovat ihania ja tämä voisi vielä hetken mennä Danille, ennen kuin kasvaa näiden ohi
• Tiina Nopola - Mervi Lindman: Siiri ja lumimies
• koska tämä vuorostaan mennee vielä hetken Stellalle ja koska Mervi Lindman on mahtava kuvittaja
• Maria Vuorio - Marjo Nygård: Satu meni saunaan
• koska aihe kuulostaa hauskalta
• Katerina Janouch - Mervi Lindman: Mistä on pienet vauvat tehty?
• koska tämä on huippu (ja Mervi Lindman taas kuvittajana)
• Sinikka Nopola ja Tiina Nopola - Salla Savolainen: Heinähattu, Vilttitossu ja Kalju-Koponen
• koska olen innoissani uudesta kuvittajasta tässä hienossa kirjasarjassa
• Sinikka Nopola ja Tiina Nopola - Christel Rönns: Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli
• koska kiinnostaa, miltä Risto näyttää uuden kuvittajan silmin
• Riitta Jalonen - Kristiina Louhi: Aatos ja Sofian sokeriletit
• koska Aatos ja Sofia on suloinen kirja ja Jalonen/Louhi toimiva tekijäkaksikko
• Esko-Pekka Tiitinen - Nikolai Tiitinen: Jätti ja jänöset
• koska E-P on mahtava kirjoittaja (TJEU: esim. Villapäät) ja poikansa Nikolai taas suuri kuvataiteilija (TJEU: Kyyhkyn kysymys)

Teos

• Monika Fagerhol: Lola ylösalaisin
• koska Ihanat naiset rannalla on yksi suosikkiteoksiani (vaikka Diivaan en päässyt koskaan sisälle ja loppuja Fagerholmeja olen pelännyt liikaa aloittaakseni)
• Ulla-Lena Lundberg: Jää
• koska tämä kuulostaa väristyttävältä, enkä ole vielä lukenut Lundbergia
• Marjo Niemi: Ihmissyöjän ystävyys
• koska pidin Niemen esikoisteoksesta Miten niin valo
• A.S. Byatt: Pieni musta kirja
• koska Byatt kiinnostaa, mutten ole vielä lukenut
• Hilary Mantel: Syytettyjen sali
• koska luin Susipalatsin ja tätä on jo Suomessakin hehkutettu
• Linda Bondestam - Ulf Stark: Diktaattori
• koska kirjan aihe kuulostaa hauskalta ja koska Bondestam on kuvittajana

WSOY

• Eeva Kilpi: Kuolinsiivous
• koska haluan lukea Kilveltä muutakin kuin yksittäisiä runoja, joiden edessä olen lähes poikkeuksetta polvillani
• Linn Ullmann: Aarteemme kallis
• koska olen pitänyt kahdesta lukemastani Ullmannin romaanista kovasti
• Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi
• koska tämä on kehuttu ja palkittu ja kuulostaa herkältä
• Majgull Axelsson: Kuparienkeli
• koska kaikki kehuvat Axelssonin Huhtikuun noitaa
• Heidi Linde: Jo nyt on!
• koska tämä kuulostaa hauskalta ja koska Norjasta tulee niin paljon hyvää
• Katarina Eskola: Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin
• koska sekä aihe että kirjoittaja kiinnostavat
• Pija Lindenbaum: Henna hiipi piiloon
• koska aihe on niin hyvä
• Astrid Lindgren - Ingrid Vang Nyman: Peppi Pitkätossun joulukuusenriisujaiset
• no, koska tämä on Peppi-kirja, duh
• Timo Parvela - Virpi Penna: Hyvän mielen iltasatuja
• koska pidän Parvelasta kirjoittajana, Pennasta kuvittajana ja sekä hyvästä mielestä että iltasaduista käsitteinä
• Yrjö Kokko - Aleksander Lindeberg: Pessi ja Illusia
• koska minulla ei vielä ole hyllyssäni tätä aikuisten satua omana ja koska kannen perusteella kuvitus on upea

Huih, olihan siinä kirjoja! Ja nyt tietenkin kiinnostaisi, mitä syksyn kirjoja te odotatte ja löytyykö mikään niistä minun listaltani?

Miesten maanantai - Claes Andersson: Jokainen sydämeni lyönti

Claes Andersson: Jokainen sydämeni lyönti. Merkintöjä elämästäni (Varje slag mitt hjärta slår).
Kustantaja: WSOY, 2009.
Suomentanut: Liisa Ryömä.
Kansi: Maria Appelberg.
Kannen piirros: Henrik Tikkanen.
Sivuja: 175.
Genre: Muistelma.
Arvio: 4,5/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


"Ennen pitkää olen palannut jonnekin, missä äänet ja tuoksut kertovat siitä mitä kerran tapahtui tai minkä minä luulen tapahtuneen. Tai luulen muistavani. Se minkä minä muistan saattaa ollakin tapahtunut, tai minä saatan kuvitella että se on tapahtunut. Minä muistan myös paljon sellaista, mitä itse asiassa ei tapahtunutkaan. Minä olen muistin mytomaani, kenties tarkoituksella. Kun olen kyllin monta kertaa toistanut itselleni jonkin tarinan, se muuttuu totuudeksi. Olen ollut mukana jossain mitä ei koskaan tapahtunutkaan. Muistin taikatemppu: kuvitelma muuttuu myytiksi joka asettuu totuuden paikalle ja kätkee sen."


Myös Claes Anderssonin muistelmateoksen Jokainen sydämeni lyönti luin vuorokauden mittaisen lukumaratonini aikana. Nyt kun maratonista on aikaa jo toista viikkoa ja suurin osa sen aikana luetuista kirjoista on yhä purkamatta blogiin, huomaan jo unohtaneeni paljon. Harmittelen esimerkiksi sitä, etten tarkalleen ottaen muista, mitä tarkoitin, kun kirjoitin tästä teoksesta maratonin aikana, että se "oli kyllä ihana. Ei ehkä niin ihana kuin odotin, mutta toisaalta odottamattomalla tavalla parempi."


Oletan tarkoittaneeni, että kirja ei ollut ehkä ihan niin runollinen, filosofinen ja viisas kuin olin odottanut, mutta se oli toisaalta hauskempi, rempseämpi ja rehellisempi kuin etukäteen kuvittelin. Oli siinä silti herkät ja viisaatkin hetkensä, ilman muuta. Minun pitäisi oikeastaan lukea enemmänkin tämänkaltaista asiaproosaa, muistelmia ja mietelmiä, sillä nautin niistä yleensä hyvin paljon. Ja jostakin syystä tuntuu, että suomessa erityisesti ruotsinkielinen kansanosa on kunnostautunut tässä lajissa. Onko heillä sitten pidemmät perinteet tässä - ajattelemisessa, oman elämän pohdiskelussa, rupattelevaan tyyliin kirjoittamisessa, en tiedä.


Muistan kyllä sekä tätä että maratonilla tätä seurannutta Helmi Kekkosen Valinta-romaania lukiessani ajatelleeni erityisen paljon muistoja ja muistamista. Niiden syntymekanismia, luotettavuutta, arvoa ja merkitystä. Niin kuin Andersson tuossa alun lainauksessakin sanoo, muisti ei ole koskaan täysin luotettava. Mutta se on kiinnostavaa, miksi muistamme sen, mitä muistamme, ja miksi mielemme muokkaa muistoja tietynlaisiksi.


Anderssonin muisteloa henkilökohtaisesta elämästään, suomalaisista kulttuuripiireistä ja politiikasta lukee mielellään. Välillä, mutta oikeastaan ihmeellisen harvoin, huomasin että meillä on kirjoittajan kanssa ikäeroa 40 vuotta. Toisin sanoen hetkittäin ajattelin Anderssonin olevan vanha, hieman katkeroinutkin jäärä - mutta suurimman osan ajasta ihailin hänen avoimuuttaan, suvaitsevaisuuttaan ja humaaniuttaan. Anderssonilla on ollut ja on selvästi aito halu muuttaa maailmaa myös omalla, henkilökohtaisella panoksellaan, mitä minä idealistina kovasti arvostan.


Kaiken kruunaa muistelun tyyli, joka on lempeä, leppoisa, turinoiva, itseironinen ja rehellinen. Andersson näyttää itsensä kautta ihmisyyden ja tekee sen kauniisti, muttei vähääkään imelästi.


Uskaltaisin suositella teosta melkein kaikille ajatteleville ja tunteville ihmisille, mutta erityisen täsmällinen valinta tämä on varmasti ikääntyville miehille, jotka pohtivat elämäänsä ja siinä tehtyjä valintoja, oikeita ja vääriä.


Anderssonista ovat hurmautuneet myös ainakin 

• Kirjapeto, joka piti kirjaa ihanana ja vahvasti itseironisen huumorin sävyttämänä.
• Maria, jonka mielestä kirjan jokainen sana on elävä ja lämmin, mutta joka olisi lukenut mielellään enemmän Anderssonin työstä kirjailijana.
• Ina, joka toteaa kirjasta hauskasti, että se "tuntuu siltä kuin viisas isoisä tarinoisi mieleenjuolahteluja takkatulen ääressä punkkulasi kädessä parin ekstra-konjakin jälkeen niin, että mukaan tulevat ne vähän lapsille sopimattomatkin jutut."
• anni.M, jota kirja "liikutti, nauratti (ääneen), järkytti, innosti, antoi näkökulmia, viilsi."

"Mutta entä jos tätä kaikkea ja heitä ei olisi ollut? Ja enkö itse ollut osallinen, mukana kaikessa? Enkö muka ollut osasyyllinen? Olisinko edes osannut iloita kaikesta muusta, positiivisesta, hienosta, lämpimästä ja rakastavasta, jollei pahaa ja negatiivista olisi ollut?


Sen vuoksi vastaan elämälle epäröimättä kyllä."


Osallistun teoksella Underbara finlandssvenskar vid papper- sekä Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti -haasteisiin.

Lattarilauantai - Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja & Gabriel García Márquez: Muistojeni ilottomat huorat

Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja (La contadora de películas).
Kustantaja: Siltala, 2012.
Suomentanut: Terttu Virta.
Sivuja: 133.
Genre: Eteläamerikkalainen realismi.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


"Isä istui bolivialainen peitto polvillaan ainoassa nojatuolissamme, ikään kuin takapermannolla. Lattialla tuolin vieressä kiilteli hänen punaviinipullonsa ja kotimme ainoa lasi. Katsomona toimi höyläämättömästä puusta tehty pitkä penkki, jolle veljeni olivat sovittaneet itsensä ikäjärjestykseen. Kun lisäksi jotkut heidän ystävistään alkoivat kerääntyä ikkunan taakse, siitä muodostui katsomon parvi."


Luin tänään esiteltävät kaksi eteläamerikkalaista pienoisromaania lukumaratonini aikana. Näistä Elokuvankertoja osui luku-urakan alkupuolelle. Luin sen 133 pientä ja väljästi taitettua sivua alle 40 minuutissa. Kohtaaminen oli siis nopea ja tavallaan voisi ajatella sen olleen myös hätäinen, mutta en kokenut sitä niin. Vaikkei Elokuvankertojasta tullut lempikirjaani, ihastelen kuinka kirjailija onnistui noilla vähäisillä sivuilla ja niiden lukemiseen kuluvassa lyhyessä ajassa luomaan mieleeni ja muistoihini niin elävän sekä värikkään kuvan eräästä perheestä, yhteisöstä, kaupungista ja ajasta.

Kirjassa oli paljon hyvää ja melankolisen kaunista, mutta latinalaisamerikkalainen kirjallisuus ei jostakin syystä pääse minua lähelle. Tämä on tietenkin yleistys, sillä olen lukenut laajalta alueelta vain harvoja teoksia, mutta sanon silti niistä syntyneen kuvan perusteella, että tämän maanosan kirjallisuus ei ole juttuni. Vaikka ihailen sitä, miten keskiössä on usein vahvoja naisia, jotka joutuvat kokemaan kauheuksia, mutta suhtautuvat osaansa olkiaan kohauttaen. Realistisesti. Siksi nimesin tämänkin teoksen genreksi "eteläamerikkalainen realismi". Maagisuutta en sen sijaan tästä kirjasta muista huomanneeni, erona moniin muihin maanosan teoksiin.


Olen jostakin syystä ollut aina hyvin kiinnostunut Chilestä ja tein aikanaan gradunikin maahan liittyen. Senkin takia oli kiinnostavaa lukea suomennettua kirjallisuutta Chilestä, sillä aiemmin olen lukenut sieltä vain chileläislähtöistä Isabel Allendea, enkä häntäkään kovin paljon. Ihastelin tätä kirjaa myös esineenä: se on pieni ja hyvin kaunis, kuin koru.


Elokuvankertojasta ovat bloganneet ennen minua ainakin

• Maria, joka kiinnitti huomiota tragediaan näennäisen kepeyden taustalla
• Sara, joka piti kirjaa kerrassaan hurmaavana ja ihastuttavana
• Katja, jonka María Margaritan kertojanääni vei mukanaan lumoukseen
• Maija, joka olisi lukenut hienoa tarinaa mielellään pidempäänkin

"Iltahämärän suurella kankaalla näen isäni etääntyvän kolmipyöräisessään, näen veljieni kulkevan pois yksi toisensa jälkeen, samoin äitini silkkihuivit tuulessa liehuen. Näen heidän lähtevän kuin kaivosalueen asukkaat, näen heidän haihtuvan horisonttiin kuin kangastus, samalla kun musiikki vaimenee ja hahmojen eteen ilmestyy selkeänä ja kohtalokkaana sana, jota kukaan ei halua elämässään lukea:


LOPPU"

***

Gabriel García Márquez: Muistojeni ilottomat huorat (Memoria de mis putas tristes).

Kustantaja: WSOY, 2006.

Suomentanut: Matti Brotherus.

Kansi: Tuula Mäkiä.

Sivuja: 100.

Genre: Eteläamerikkalainen realismi.

Arvio: 4/5.

Lue kustantajan esittely täältä.

"Asun San Nicolásin puiston aurinkoisella sivustalla siirtomaatyylisessä talossa, jossa olen viettänyt kaikki elämäni päivät ilman vaimoa ja omaisuutta, jossa vanhempani elivät ja kuolivat ja minä olen aikonut kuolla yksin samassa sängyssä jossa synnyin ja päivänä jonka toivon kaukaiseksi ja tuskattomaksi. Isäni osti talon julkisessa huutokaupassa 1800-luvun lopulla, vuokrasi alakerran ylellisiksi puodeiksi italialaisten yhtymälle ja varasi itselleen tämän toisen kerroksen elääkseen onnellisena yhden heidän tyttärensä Florina de Dios Cargamentosin kanssa, joka oli huomattava Mozartin tulkitsija, kielitaituri ja garibaldilainen, ja kaupungin kaikkien aikojen kaunein ja lahjakkain nainen: äitini."

Muistojeni ilottomat huorat oli taas lukumaratonini viimeinen teos. Ostin tämän ihan vähän aikaa sitten alesta muistaakseni eurolla tai parilla. Ajattelin, ettei nobelistin kovakantista teosta voi jättää tuohon hintaan ostamatta, vaikkei se niin hirveästi kiinnostaisi. En ole aiemmin lukenut García Márquezilta kuin Rakkaudesta ja muista riivaajista -romaanin, en siis edes klassikkoa Sadan vuoden yksinäisyys. Aiempi lukukokemus oli mielenkiintoinen, mutten hurmaantunut silloin, ja ajattelin, etten varmasti hurmaantuisi nytkään.

Tähän vaikutti myös mielikuvani siitä, että kirjan ilmestyessä siitä olisi kohuttu sovinistisena teoksena. Pitäisi ihan googlata, mihin tämä mielikuva perustuu, sillä kirja oli lopulta paljon lempeämpi kuin olin kuvitellut. En hurmaantunut vieläkään eikä romaanin lähtökohta - 90-vuotiaan miehen päätös ostaa itselleen syntymäpäivälahjaksi yö neitsyen kanssa - ole mikään mieltäylentävä, mutta viihdyin kirjan kanssa kuitenkin paremmin kuin olin kuvitellut.

Muistojeni ilottomissa huorissa on ripaus maagisuuttakin, mutta ennen kaikkea tämäkin on olkiakohauttelevan realistinen teos. Asiat otetaan sellaisina kuin ne ovat, maailmaa ei pyritä parantamaan. Eteläamerikkalaisessa kaunokirjallisuudessa ei ehkä koskaan rakastuta perinteisesti. Rakkaus syttyy omituisissa olosuhteissa tai rakkauden kohde on jotakin muuta kuin lukija odottaisi. Oh well - tai miten sama sanottaisiin espanjaksi.

Eurooppalaisessa ympäristössä tämä olisi naiskuvaltaan epäilyttävämpi teos, mutta tässä kontekstissa pidin päähenkilöä lähinnä herttaisena ja säälittävänä. Kaunokirjallisuuden perusteella latinalaisamerikkalaiset naiset ovat tosiaan kovapintaisia selviytyjiä - jopa miesten kirjoittamissa teoksissa.

Jälleen mielenkiintoinen teos ja lukukokemus, mutta olen kyllä niin pohjoisen tyttöjä - ei minusta tahdo saada eteläisen tyylin suurta ystävää millään.

"Hän katsoi minua silmiin, arvioi suhtautumistani kertomaansa ja sanoi: Painu siis heti paikalla etsimään sitä lapsirukkaa, vaikka mustankipeytesi vastaisikin totuutta, oli kuinka hyvänsä, menneitä iloja ei sinulta kukaan vie. Mutta heitä sikseen isoisän romanttiset houreet. Herätä hänet, nai häntä korvia myöten tuolla aasin kullilla, jolla paholainen palkitsi pelkuruutesi ja pikkumaisuutesi. Ihan oikeasti, hän päätti täydestä sydämestä: ettet vaan ota ja kuole kokeilematta rakastuneena naimisen ihmettä."

Toukokuun luetut ja riskihaasteet torstaina

Oi, ihana toukokuu! Sitä se taas kerran oli. Toukokuu, loppukevät, taitaa olla suosikkini kaikkien ihanien kuukausien ja vuodenaikojen joukossa. En ole pysyä nahoissani kaikessa siinä valossa ja niissä tuoksuissa. Samaa tuoksua ja tunnelmaa on toki yhä, mutta nyt kesäkuun puolella jo odottaa, että olisi kesä ja helle, kun taas toukokuussa jokainen lämmin päivä ja auringon pilkahdus tuntuu vielä taivaan lahjalta.


Toukokuussa luin hieman tavallista enemmän, sillä pidin vuorokauden mittaisen lukumaratonin. Alla luetut teokset sivumäärineen:

• Claes Andersson: Jokainen sydämeni lyönti (175)
• Jennifer Egan: Aika suuri hämäys (410)
• Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia (599)
• Gabriel García Márquez: Muistojeni ilottomat huorat (100)
• Anna-Leena Härkönen: Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia (141)
• Helmi Kekkonen: Valinta (160)
• Sinikka Nopola ja Tiina Nopola: Risto Räpääjä ja kauhea makkara (96)
• Sinikka Nopola ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja Nuudelipää (96)
• Joyce Carol Oates: Kosto: rakkaustarina (152)
• Véronique Olmi: Beside the Sea (111)
• Ann Patchett: State of Wonder (368)
• Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja (133)
• J. Courtney Sullivan: Maine (528)
• Henrik Tikkanen: Yrjönkatu (138)
• S.J. Watson: Kun suljen silmäni (385)

Minulla on ollut tapana laskea lastenkirjoista mukaan romaanit, mutta ei kuvakirjoja. Toukokuussa en blogannut lastenromaaneista, mutta "blogin ulkopuolella" Stella innostui Risto Räppääjistä, joita luimme toukokuun aikana yhdessä kaksi. Nämä mukaan lukien luin toukokuussa yhteensä 15 teosta ja 3592 sivua. Tämän lisäksi minulla on kesken monia teoksia, joita luin toukokuun aikana yhteensä varmasti usean sadan sivun verran. Toisin sanoen: tuli luettua.

Luin paljon hyviä kirjoja, mutta kuukauden kirkkaimmaksi tähdeksi taidan nostaa Jennifer Eganin Aika suuren hämäyksen. Sen jälkeen suurimman vaikutuksen tekivät Eugenidesin ja Olmin romaanit, ja lisäksi vielä Anderssonin, Kekkosen, Oatesin, Patchettin, Sullivanin ja Tikkasen kirjat olivat todella hyviä. Lopuistakin pidin.

Bloggasin toukokuun aikana myös Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään -klassikon iPad-sovelluksesta, huhtikuun puolella lukemistani Nälkävuodesta, Katoamispisteestä ja The Distant Hoursista, listasin minut pelastaneita kirjoja ja biisejä, selittelin vähäistä bloggaamistani, tein tunnustuksia ja fiilistelin sitä silloin vielä edessä ollutta maratonia.

Kiitos kyseisen maratonin ja toukokuun kiireiden minulla on nyt rästissä paljon blogattavaa, mutta mihinkäs tässä kiire, valmiissa maailmassa. (Olipa suloista sanoa tuo, sillä olen aivan erityisen ihastunut ihmistyyppiin, joka sanoo noin.)

Ja ettei lukeminen vain loppuisi kesken, olen ollut innoissani haasteista ottaa riskejä ja rakastua kirjoihin. Tämä Marjiksen lanseeraama mainio haaste antaa bloggaajille mahdollisuuden valita kollegoilleen kirjan luettavaksi, ja haastettu saa laittaa vahingon paitsi takaisin myös kiertämään. Alla vielä haasteen tarkemmat säännöt:

Mitä teet, jos sinut haastetaan Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteeseen?

1. Joudut lukemaan haastajasi sinulle määräämän kirjan. Jos olet jo lukenut sen, voit pyytää haastajalta uuden kirjan.

2. Vastavuoroisesti sinä saat määrätä haastajallesi yhden kirjan luettavaksi.

3. Samalla voit siirtää haasteen eteenpäin ja määrätä vähintään yhdelle kanssabloggarillesi kirjan luettavaksi. Hän puolestaan saa tämän jälkeen määrätä sinulle takaisin yhden luettavan kirjan. Jos olet todellinen riskinottaja, haasta niin moni kuin uskallat! Muista, että joudut myös lukemaan kirjat, jotka he määräävät sinulle.

Kun lähetät haasteen eteenpäin, kopioi mukaan myös säännöt ja haasteen kuva. Haasteesta saa myös kieltäytyä, jos on jo esimerkiksi ehtinyt tai ei vain halua osallistua. Silloin haastaja voi siirtää haasteen jollekulle toiselle.


Olen ehtinyt lukea blogeja viime aikoina huonosti, mutta jos olen pysynyt kärryillä, minut on haastanut tähän mukaan kolme kanssabloggaajaa: Liisa, joka määräsi luettavaksi Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -venäläisklassikon; anni.M, joka haluaa minun lukevan loppuun saksalaisen Daniel Kehlmannin episodiromaanin Maine; sekä Hanna, joka haastoi minut lukemaan niin ikään venäläisteoksen, Sergei Dovlatovin juuri suomennetun Meikäläiset, joka oli jo mm. lukumaratonlistallani, muttei päässyt vielä silloin luettavaksi asti.


Kiitän näistä hyvistä valinnoista ja vastahaastan seuraavasti antaen jokaiselle kaksi vaihtoehtoa, joista voi valita mieleisemmän tai helpommin saatavan (tai sen, jota ei ole vielä lukenut):


Liisa saa lukea melko samanlaisella kirjamaulla varustettuna suursuosikeistani joko Melissa Bankin Nyt nappaa! -teoksen tai Aila Meriluodon Vaarallista kokea -päiväkirjamuistelman.


Anni.M:n kanssa luemme molemmat paljon amerikkalaista kirjallisuutta, joten hänen osakseen lankeaa lempikirjoistani joko Richard Yatesin klassikko Revolutionary Road tai modernimpi teos, Adam Langerin California Avenue.


Hanna on novellien ystävä, joten toivoisin hänen lukevan kirjallisen jumalattaren Eeva Tikan vanhimman novellikokoelman Alumiinikihlat (siitä on hyvä aloittaa!). Hanna haluaa lukea myös mahdollisimman monipuolisesti, joten vaihtoehtoisesti hän voi tämän haasteen nojalla tutustua "southern fictioniin" Rebecca Wellsin Jumalaisten jajasiskojen avustuksella.


Olen hullu, haastehullu ja yllytyshullu, joten haastan vielä tämän lisäksi kuusi (6) muuta bloggaajaa mukaan. Kaikkihan eivät välttämättä innostu mukaan ja toinen takaporttini on se, ettei haasteessa ole määritelty aikarajaa. Ajattelin asettaa sellaisen kuitenkin itselleni, mutta koska lähdin tähän mukaan näin laajamittaisesti, aion lukea saamani haastekirjat tämän vuoden aikana. Näillä ehdoilla haastan mukaan vielä seuraavat blogiystäväni:


Helmi K.:lla on sen verran tuore blogi, etten tiedä vielä tarkkaan hänen luettuja kirjojaan, mutta olisikohan jompikumpi näistä kirjoista/kirjailijoista vielä hänelle lukematon? Markku Pääskysen tyyli ehkä miellyttäisi Helmiä ja hän voisi lukea vaikkapa hienon Vihan päivän. Tai koska Helmi lukee mielellään muistelmia, hän voisi kokeilla minuun vaikutuksen tehnyttä Märta Tikkasen teosta Kaksi - kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta.


Katjan toivoisin lukevan norjalaisen Anne B. Ragden ihanan trilogian aloittavan romaanin Berliininpoppelit tai vaihtoehtoisesti ranskalaisen Tatiana de Rosnayn romaanin Viimeinen kesä, jonka voisi olla kevyehkö lukuromaani myös Katjan makuun.


Minnan en muista koskaan bloganneen sarjakuvista, joten toivoisin hänen lukevan Art Spiegelmanin Mausin. Tai jos Minna ei ole lukenut vielä suloista ja kulturellia "tyttökirjaa", Katarina Eskolan ja Satu Koskimiehen päiväkirjoihin perustuvaa 50-luvun tytöt -teosta, uskoisin sen olevan myös hänelle mieluisa.


Pekka on blogihorroksessa, mutta saisinkohan heräteltyä häntä patistamalla lukemaan viimein Monika Fagerholmin Ihanat naiset rannalla, tai jos se tuntuu liian paksulta ja/tai valoisalta, vaihtoehtoisesti niin ikään rannalle, mutta synkempiin ja niukempiin tunnelmiin sijoittuvan Véronique Olmin ranskalaisromaanin Beside the Sea?


Sara jakaa intohimoni kaikkea brittiläistä kohtaan ja toivoisin hänen lukevan jommankumman näistä minuun brittiläisellä tavalla vaikuttaneista romaaneista: Helen Simonsonin Major Pettigrew's Last Stand tai Melanie Benjaminin Alice I Have Been. Saralle annan vielä kolmannen vaihtoehdon siksi, etten ole varma, saako näitä teoksia kirjastosta, enkä halua pakottaa ketään ostamaan kirjoja haasteen vuoksi: olen varma, että Katriina Ranteen esikoisromaani, Minä, sisareni, olisi myös Saran mieleen ja toivoisin sille blogisavujakin, joten kolmantena ehdotan luettavaksi sitä.


Viimeisenä, muttei vähäisimpänä tulee Susa, jonka haastan toisena elokuvien rakastajana lukemaan Katja Kallion ihanan Elokuvamuistin tai vaihtoehtoisesti Elizabeth Gilbertin valoisan Eat, Pray, Love -teoksen (suosittelen englanniksi, mutta voi toki lukea suomeksikin), koska Susassa on sellaista avoimuutta, jota tämä kirja vaatii tullakseen ymmärretyksi.


Jos joku teistä on lukenut jo molemmat ehdotetut teokset, mutta haluaa silti ottaa haasteen vastaan, keksin helposti ja mielelläni lisääkin kirjoja. :)


Tämä hieman laajeni, sillä aluksi aion vain vastata minut haastaneille ja valita sen lisäksi yhden muun bloggaajan, ja alunperin olin ajatellut haastaa kaikki lukemaan Eeva Tikkaa. Edelleen olen sitä mieltä, että ihan kaikkien pitäisi Tikkaa lukea, mutten lopulta malttanut olla miettimättä pitkää listaa muitakin suosikkikirjojani. Oli hirveän hauskaa pohtia, mitkä omista lempiteoksista voisivat miellyttää myös toisia, joitakin teistä lempibloggaajistani.


Mutta tässä meni niin kauan, että nyt on aika mennä nukkumaan ja toivottaa kaikille oikein valoisaa alkanutta kesäkuuta!

Matkamaanantai - Vendela Vida: Rakastavat

Vendela Vida: Rakastavat (The Lovers).
Kustantaja: Schildts & Söderströms, 2012.
Suomentanut: Mirjam Ilvas.
Kansi: Tuija Kuusela.
Sivuja: 209.
Genre: Hienovireinen lukuromaani.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


"Hän muisti tämän vasta nyt. Hyvä, hän ajatteli. Nyt se alkoi tapahtua. Peterin kuoltua hän oli umpioitunut sumeaan ja hauraaseen tilaan, joka oli irrottanut hänet lapsistaan, oppilaistaan, muusta maailmasta. Mutta oli hyvä muistaa näitä asioita. Taivas ja meri tuntuivat heti olevan lähempänä, niiden värit kirkkaampia. Hän tajusi pysähtyneensä. On mahdollista muistaa ja liikkua samanaikaisesti, hän sanoi itselleen."


Kaunisnimisen Vendela Vidan ensimmäinen suomennettu romaani Rakastavat kuulosti kustantajan esittelemänä mielenkiintoiselta. Viimeistään päätin lukea kirjan silloin, kun huomasin Vidan käsikirjoittaneen yhdessä kirjailijamiehensä Dave Eggersin kanssa mahdottoman viehättävän, Sam Mendesin ohjaaman indie-elokuvan Kohti uutta (Away We Go).


Luin Rakastavat loppuun vasta eilen ja voi olla, että yritän kirjoittaa tätä arviota liian pian. Minulla ei ole oikein selkeää mielipidettä kirjasta vielä. Se oli kyllä kaunis, vähäeleinen ja melankolinen tarina yksinäisestä naisesta - mutta toisaalta se tosiaan oli melankolinen tarina yksinäisyydestä. Ei kirja lohduton ollut, mutta joku päähenkilön, Yvonnen, kokemassa yksinäisyydessä ja ulkopuolisuudessa vieraassa maassa sai minut erityisen surumieliseksi. Rakastavat sai minut ajattelemaan paljon, mutten välttämättä nauttinut sen lukemisesta.

Tämä on amerikkalainen kirja, mutta tapahtumat sijoittuvat Turkkiin. Ympäristön kuvailussaan kirja on rehellinen. Rakastavat ei ole mikään matkailumainos, vaan paikat, joissa Yvonne viettää aikaansa ovat usein ankeita tai ränsistyneitä ja niiden ihmiset välillä epäystävällisiä. Silti kyseessä ei missään nimessä ole ennakkoluuloinen tai mustavalkoisesti Yhdysvallat ja Turkin vastakkainasetteleva teos, vaan maltillisen realistinen kuvaus naisesta, jonka on vaikea löytää surussaan lohtua ympäriltään niin kotona kuin ulkomailla.


Vida kirjoittaa viehättävästi, mutta kieli ei kuitenkaan mielestäni ollut erityislaatuisen kaunista. Yvonne on hyvä päähenkilö, hirveän todellinen. Hän on viisissäkymmenissä, ja tämä kirja voisi avautua minua paremmin hänen ikäisilleen naisille. Yvonne on jäänyt äskettäin leskeksi hänen miehensä kuoltua auto-onnettomuudessa, ja tarina keskittyy paljon juuri leskeyden ja sen kautta rakkauden käsittelyyn. Yvonnea mietittytävät myös hänen kaksi aikuista lastaan, hänen suhteensa heihin, joten äitiys on toinen vahva teema kirjassa.


Lisäksi yksinäinen Yvonne löytää iloa suhteesta pieneen, turkkilaiseen poikaan, jonka kanssa hänellä ei ole yhteistä kieltä. Yvonne ja poika tapaavat päivittäin rannalla, jossa poika sukeltaa Yvonnelle simpukankuoria. Tästä osiosta tuli mieleen toinen tänä keväänä suomeksi ilmestynyt romaani, Linda Olssonin Kaikki hyvä sinussa, jota en tosin ole ainakaan vielä itse lukenut.


Rakastavat on älykäs kirja, se on naisten kirja ja kirja merestä. Se osoittaa, kuinka rakkautta ja onnen häivähdyksiä voi löytää kaikkialta, mutta kuinka lopulta olemme yksin ja kuinka suhde itseemme on siksi kaikkein tärkein. Pidin kirjassa erityisesti sen maltillisuudesta ja realistisuudesta: leskeydestä ja ikävästä huolimatta Yvonne ei maalannut avioliitostaan kiiltokuvaa, ja vaikka hän kuvasi rehellisesti monella tavalla ongelmallista suhdetta lapsiinsa, äidinrakkauden kaikenkattavuuden aisti ilman sokeroituja ylisanoja.

Vaikken ihastunut Rakastaviin täysillä, olen ilman muuta kiinnostunut lukemaan Vidalta muutakin. Tämä romaani on itse asiassa kolmas osa trilogiassa naisista, jotka matkustavat ulkomaille etsimään itseään. Ja muistan lukeneeni jo aiemmin tuon trilogian toisesta osasta, romaanista Let the Northern Lights Erase Your Name, joka sijoittuu osittain Suomeen, johon Vida on kuulemma ihastunut.


Osallistun kirjalla ainakin haasteisiin Ikkunat auki Eurooppaan (Turkki) ja So American (Modern Women Writers; Kalifornia).


"Vesi oli kirkasta ja hän ui silmät auki. Noustessaan pintaan hän oli ohittanut poijut. Hän nauroi kuullessaan loiskahdukset ympärillään, omien käsiensä äänen. Hän potki lujempaa ja läiskytti vettä. Hän katseli vedenväreitä ympärillään. Kaukana näkyi heidän veneensä, Deniz II. Kylläpä se on kaunis, hän ajatteli. Ilon ja kiitollisuuden aalto otti hänet valtaansa. Viileä vesi vahvisti hänen olemassaolonsa, todisti hänen kykynsä saada itsensä liikkeelle, pysyä pinnalla, vaikka alapuolella oli tuntematon merenpohja."