Kustantaja: Helsinki-kirjat, 2012.
Kansi: Laura Noponen.
Sivuja: 322.
Genre: Tietokirjallisuus.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
"Tämän kirjan kannessa pitäisi oikeastaan olla varoitustarra, samantyyppinen kuin tupakka-askissa. Teksti kuuluisi: 'Varoitus! Kirjailijaksi ryhtyminen vahingoittaa vakavasti sinun ja läheistesi mielenterveyttä sekä taloudellista hyvinvointiasi, aiheuttaa stressiä, mielipahaa ja yksinäisyyttä.'"
Tämä teos luonnollisesti kiinnosti minua: olenhan uunituore esikoiskirjailija ja pyörinyt työn merkeissä kustannusalalla tai sen liepeillä useita vuosia. Mieheni kyllä kommentoi kirjan nähdessään, että "miksi sä tota luet, sähän olet jo kirjailija", mutta nääh. En uskalla tituleerata itseäni vielä niin, ja vaikka uskaltaisinkin, tämä teos saattaa ollakin melkein parempi valinta niille, joilla on jo hieman kokemusta alalta.
Odotan arvioita tahoilta, joilla ei tuota kokemusta ole. En osaa nimittäin sanoa, miten tämä täysin ulkopuolelle näyttäytyy. Vaikka sisäpiiriläinen en suinkaan ole minäkään: Hakeuduin kustannusalalle vuoden 2006 alussa, enkä ole sieltä kokonaan sen jälkeen lähtenyt. Olen ollut kuitenkin koko ajan hieman ulkopuolisen ja/tai aloittelijan roolissa: harjoittelijana, epämääräisenä pätkätyöläisenä, freelancerina ja nyt keltanokkaisena kirjailijana. Silti näissä rooleissa kertyneen kokemuksen vuoksi monet kirjassa käsitellyt asiat olivat ennestään tuttuja. Ja silti - tai juuri siksi - niistä oli kiinnostavaa lukea. Oli mukana toki uuttakin asiaa, sekin mielenkiintoista.
Kirjan nimestä ja sen markkinoinnin korostuksista päättelee, että tämä teos on suunnattu nimenomaan niille, jotka haaveilevat kirjailijan urasta. En tiedä, luinko tätä niin sanotusti väärät silmälasit päässä, mutta minusta Haluatko todella kirjailijaksi? -teos on vähintään yhtä paljon niille, joita kiinnostaa kustannusala muuten. Sitä en tiedä, jaksaako alaa yhtään tuntematon lukea kaikkia näitä selityksiä ja anekdootteja. Minä ahmin ne parissa päivässä.
Minua kirja siis kiinnosti ja sitä oli hauska lukea. Jonkin verran kuitenkin häiritsi kirjoittajien loputtoman skeptinen, jopa kyyninen asenne kirjailijuuteen ja kirja-alaan, vaikka se on ymmärrettävä ja vaikka vaillinnaisen kokemukseni mukaan suunnilleen kaikki luetellut negatiiviset asiat pitävät paikkansa. Onneksi positiivisiakin on - eihän alalla muuten olisi ihmisiä ja tunkua vielä ulkopuoleltakin. Intohimoisten hullujen hommaahan melkein kaikki kirjoihin liittyvä on. Olen nyt kokeillut - ja harjoitan - kolmea ehkä Suomen huonoimmin palkattua (korkeakoulutettujen) tointa: kustannusalan freelancerin, freelancerkirjallisuustoimittajan ja kirjailijan. Olen järjettömän köyhä, mutta myös järjettömän onnellinen niinä hetkinä, kun pystyn olemaan ajattelematta laskuja ja velkoja.
Melkein toimivana aasinsiltana tuosta ns. monella pallilla istumisesta päästään myös alan sisäsiittoisuuteen. En ole ainoa, joka on monessa roolissa, ja suurin osa ihmisistä tuntee toisensa vähintään mutkan kautta. Onhan se hankalaa arvioida kirjoja, joiden tekijät ovat tuttuja. On tavallaan hassua toimittaa kirjoja, siis neuvoa muita kirjailijoita/kääntäjiä, samalla kun itsellään on oma, neuvova kustannustoimittaja. Mutta jos Suomessa haluaa yrittää elättää itsensä kirja-alalla ilman vakituista ja kokopäiväistä työsuhdetta, on lähes aina pakko yrittää tehdä kaikkea mahdollista siihen liittyvää. Onhan se toisaalta myös hauskaa vaihtelevuudessaan ja moninaisia näkökulmia antavaa.
(Tämän kirjan kirjoittajia en muuten tunne, mutta toisen kanssa mieheni pelaa salibandya. Suomi on oikeasti pieni paikka, tai ainakin sen media-ala on.)
On melkein huvittavaa, että tällaisessa alaa käsittelevässä teoksessa on aika paljon "painovirhepaholaisia", joista kirja opastaa ihan oikein, että eivät ne - siis esim. kirjoitus- tai otsikkofonttivirheet - ole oikeasti painovirheitä, vaan lähinnä oikoluku- tai taittovirheitä.
Lisäksi ihmettelin kansainvälisten kirjamessujen käsitteeksi mainittua kysymyslausetta "Do this travel?" Say what? Voi hyvinkin olla, että kyseessä on joku sisäpiirijuttu, joka selittää lauseen virheellisen kieliopin, mutta sitä ei kyllä kirjassa mitenkään avata, niin kuin pitäisi. Eikä lause ole ainakaan minulle tuttu, vaikka olen tehnyt kirjojen käännösoikeuksien myyntiä ja käynyt niissä merkeissä kansainvälisillä kirjamessuilla. Idea toki on tuttu - jo siitä, että "Guinness can't travel", vaikka merkitys tuossa lausahduksessa hieman eroaa ja muuttuu käännöskirjojen kohdalla abstraktimmaksi.
Ja vaikka kirja käsittelee paljon kustannusalaa, vielä nimenomaan kustannustoimittamisen näkökulmasta, käännöskirjallisuuden toimittamista ei ole otettu juurikaan huomioon. Tietysti kun teoksen pääpointti on kertoa kotimaisille kirjalijoiksi haluaville, mitä kaikkea alaan kuuluu, tämä on ihan ymmärrettävää, mutta silti minua vähän harmitti. Esimerkiksi tämä aakkosellisen hakemiston selite:
"SCOUTTI. Scoutilla tarkoitetaan luottohenkilöitä, jotka seuraavat yleensä etenkin kansainvälistä kirjallisuutta ja vinkkaavat hyvistä tekijöistä kustantamoille. Joskus scoutti-termiä käytetään myös suomalaisista kirjailijoista, jotka vinkkaavat hyvistä kotimaisista tekijöistä. Termi ei ole kuitenkaan erityisen levinnyt kustannusalalle. Scouteista puhutaan paljon luontevammin jääkiekko- ja jalkapallopiireissä."
No joo, kyllä, tuollainen scoutti minäkin olen (ollut), mutta ihmettelen väitettä, ettei termi olisi "erityisen levinnyt" kustannusalalla tai sitä, että selityksessä ei oteta huomioon varsinaista kokopäiväisten ja kansainvälisten ammattiscouttien ammattikuntaa, joka elää ja voi hyvin etenkin New Yorkissa tai Lontoossa, joissa scouteilla on omat agentuurifirmansa. Näitä scoutteja myös suomalaiset kustantamot käyttävät ja työllistävät jatkuvin sopimuksin.
Kirjan yleisote on paitsi kyyninen myös virnuilevan ironinen. Välillä nauratti kovastikin. Vaikkapa tämä aakkoshakemiston kohta:
"NIERIÄ (RAUTU). Lohikala, jota tarjotaan poikkeuksetta kirjallisuuspalkintotapahtumissa, yleensä kampasimpukoiden kera. Taustalla on ilmeisesti nieriän kalastajien ja kustantajien salainen sopimus, jolla yritetään nostaa kalan arvostusta."
Tai itsekin "Bulsan" ovea riuhtoneena se, kun kerrotaan hyvin laajasti "Södikan ovesta", joka siis aukeaa väärään suuntaan. Siitähän tulee pian, WSOY:n muuton jälkeen, katoavaa kansanperinnettä, mutta tarinat elävät - jo yksin tämän kirjan sivuilla.
Kaiken kaikkiaan tämä oli minusta virheistään ja kyynisyydestään huolimatta hykerryttävän kiinnostava kirja - ja jos nyt joku kuvittelee kirjailijan uran olevan helppo valinta, tämän teoksen avulla saa varmasti masennettua itsensä alhoon, josta ei enää kirjahaavein nousta. Noin muuten en ole varma, kuinka suurta yleisöä tämä oikeasti kiinnostaa tai miten monelle kirja avautuu, mutta tälle pienelle, aivan liian pienillä korvauksilla työtään tekevälle hullujen laumalle kirja toimii hengenvahvistuksena ja puheenaiheena.
"Neuvomme on: ryhtykää tekemään mitä tahansa muuta kuin kirjailijan tai kustannustoimittajan työtä. Jos kovasta vastustelusta huolimatta päädytte alalle, voimia.
Ja muistakaa: teitä on varoitettu"
Osallistun teoksella Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin.
