keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Päivä 27: Yllättävin juonenkäänne tai loppuratkaisu

Kuva on taas viime kesältä ja osui silmään, kun yritin etsiä yllättävyyttä kuvaavaa otosta. :)


Taidan lukea aika vähän kirjoja, joissa on yllättäviä juonenkäänteitä tai loppuratkaisuja. Mutta nämä kolme tulivat nyt mieleen.


Niccolò Ammaniti: Juhla alkakoon. Tässä oli niin mielikuvituksellinen juonenkäänne, ettei sitä olisi parhaallakaan tahdolla voinut arvata. Mitä nyt se taitaa lukea teoksen takakannessa *pyörittää silmiään*, mutta minä luin tämän aikanaan vedoksena ilman paljastavia tekstejä, enkä voinut kuin nauraa tarinassa tapahtuvalle käänteelle. Muutenkin hauska ja erikoinen kirja, josta kerroin enemmän täällä.


Pirjo Hassinen: Suistola. En enää muista tarkalleen, kuinka salailtu tai yllättävä kirjan yksi tai muutamakin oleellinen osanen oli, mutta sen muistan, että tarina rakentui ainakin hieman arvoituksellisesti ja epätavanomaisesti, mikä oli ihan piristävää. Suistola oli kiitollinen teos kirjallisuuskurssin tulkintatehtäviä varten - ja tämä vastaus taitaa olla vielä sekavampi ja tulkinnanvaraisempi kuin itse kirja...


Lionel Shriver: Poikani Kevin. Monesti esiin tullut lempikirjani, joka ei ole leimallisesti juonenkäänteisiin nojaava, mutta jossa kuitenkin on lopussa ainakin minut ällistyttänyt yllätys (hih, ihana sanapari: ällistyttänyt yllätys).


Ihan muuna asiana: Minulle tulee sähköpostiin amerikkalaisen Publishers Marketplacen uutiskirje Publishers Lunch, josta on joskus kiva bongailla tulevia teoksia. Nyt huomasin Elif Shafakin Rakkauden aikakirjasta pitäneiden iloksi, että häneltä ilmestyy tänä vuonna (alunperin Iso-Britanniassa) uusi romaani Honor. Minulla on Rakkauden aikakirja vielä lukematta, mutta odotan sen kimppuun pääsemistä kovasti. Tämä Honorkin kuulostaa mielenkiintoiselta - sitä en vielä tiedä, ostetaanko tai onko sen käännösoikeudet ostettu Suomeen. 


Kirja kertoo puoliksi turkkilaisesta ja puoliksi kurdilaisesta maahanmuuttajaperheestä 1970-luvun Lontoossa. Teemoina ovat perheen keskeinen lojaalisuus ja siitä nousevat haastavat moraalikysymykset, sekä paradoksaalinen tapamme satuttaa usein eniten juuri rakkaimpiamme. Lisäksi romaani kertoo musiikista, uskosta ja - lopulta - vapahduksesta. Näin siis Publishers Marketplacen mukaan. Lisää kirjasta voi lukea Elif Shafakin agentuurin, Curtis Brownin, sivulta.


Toinen kirjailija, jota en ole vielä lukenut, mutta josta toivon pitäväni, on Jennifer Egan. Hänen uusin romaaninsa A Visit from the Goon Squad, voitti äskettäin mm. Pulitzer-palkinnon, ja nyt luin ilokseni, että HBO on ostanut sen oikeudet tehdäkseen kirjasta tv-sarjan. HBO on tehnyt suunnilleen jokaisen lempitelevisiosarjani, joten odottelen kovasti, mitä he saavat Eganin romaanista aikaan. Ja sillä välin aion lukea ainakin sen The Keep -romaanin, joka on jo hyllyssäni.

2 kommenttia:

  1. Dekkareiden lukijana olen kai jotenkin herkistynyt sille, että aistin ennakkoon liian usein sen "yllättäväksikin" ennustetun juoneenkäänteen tai loppuratkaisun, siis muissakin kuin dekkareissa.

    Mutta Poikani Kevinin loppu yllätti ja samoin tulee mieleen myös yksi all time-suosikeistani, eli Jodi picoultin Sisareni puolesta.

    VastaaPoista
  2. Minäkin usein arvaan, mutta riippuu ihan kirjasta, harmittaako se vai ei. Kevinissä en kyllä tosiaan arvannut. Picoultia en ole lukenut.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...