torstai 31. maaliskuuta 2011

Tietotorstai - Anu Silfverberg: Luonto pakastimessa, osa 1

Anu Silfverberg: Luonto pakastimessa. Osa 1: Eläin.
Kustantaja: Teos, 2011.
Sivuja: 277.
Genre: Esseekokoelma.
Arvio: 5/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


Vihreät kirjat osa 1


Kuulkaa. Minä olen pyöritellyt tätä kirjoitusta tuskissani. Kirjoittanut, ja kirjoittanut uudelleen. On kauhean vaikeaa yrittää tehdä tämä kirja, osio ja ylipäätään aihe tyylikkäästi, tiiviisti, napakasti ja syyllistämättä. Ennen kaikkea syyllistämättä.


Mitä tahansa tästä kirjoitin, se näytti paasaavalta, luotaantyöntävältä, oman sädekehäni kiillottamiselta ja "muiden" syyllistämiseltä. Teen nyt näin: Postaussarja Vihreät kirjat tulee ilmestymään tipoitellen muiden aiheiden lomassa. Vihreät kirjat tarkoittaa tässä aihepiiriltään aika laajasti ympäristöaiheisia teoksia - joista aika moni on kanneltaan vihreäsävyinen. Käsittelyyn ovat tulossa tämän Anu Silfverbergin Luonto pakastimessa lisäksi ainakin Jonathan Safran Foerin Eläinten syömisestä, Michael Pollanin Oikean ruoan ohjeet, Noora Shinglerin Marjoja & maskaraa, sekä keittokirjoja, kuten Viiden tähden vegaani ja Aidon maun juurilla.


Huom. juuri tämä Luonto pakastimessa käsittelee kyllä muitakin kuin ympäristöasioita, mutta myös niitä. Ja on kanneltaan hyvin vihreä. :)


En pura kaikissa kirjoituksissa auki omia mielipiteitäni, vaan teen jotkut jutut, niin kuin tämän ensimmäisen, lainausten turvin. Se vaikuttaa laiskalta, mutta uskon lainausten puhuvan näissä tapauksissa paremmin kirjojen puolesta. Haluan jakaa tärkeää tietoa, mutten halua jakaa sitä väärällä tavalla. Kyseessä ei nyt ole kuitenkaan Karoliina, Karoliinan mielipiteet tai Karoliinan valinnat, vaan nämä kirjat. Toki mielipiteeni näkyvät läpi lainauksissa, mutta suokaa anteeksi, kun kyseessä on minua liian lähellä oleva aihe, "piiloudun" lainausten taakse. Muuten tästä tulee liian kiihkeää.


Kommenttiosiossa saa toki halutessaan esittää mielipiteitä, mutta toivon sivistyneitä puheenvuoroja, en riidanhaastamista. Ja haluan vielä huomauttaa, että vaikka suhtaudun näihin asioihin melko intohimoisesti ja viime aikoina lukemani kirjat ovat saaneet minut mm. tekemään päätöksen siirtymisestä reippaasti lähemmäs vegaaniutta (täysveganismiin tuskin yllän), olen vielä hyvin kaukana siitä ideaalista, johon haluaisin valintojeni kautta päästä. Usein lainattu kohta on valittu, koska se on aiheuttanut piston juuri minun omassatunnossani - joskus taas, koska olen sitä lukiessani tuntenut moraalista ylemmyyttä. Myönnettäköön. ;)


Mutta asiaan. Anu Silfverberg on vapaa toimittaja ja kirjailija, joka tunnetaan myös ainakin feministinä. Hänen tuoreen esseekokoelmansa Luonto pakastimessa pohjana ovat hänen Helsingin Sanomien Nyt-liitteeseen kirjoittamansa kärkevät kolumnit, mutta pääasiassa kirjassa on uutta tekstiä. Kokoelma on jaettu seitsemään osioon: Eläin; Ihminen; Koti; Nainen; Työ; Jumala; ja Kuolema. Seuraavat lainaukset ovat kirjan ensimmäisestä osasta Eläin. Mieleni tekisi kirjoittaa tähän koko osio, mutta en voi. Yritän rajoittaa tuotantoeläinlainauksia, sillä keskityn aiheeseen tarkemmin käsitellessäni Eläinten syömisestä -kirjaa.


Eläinrakkaudesta ja lemmikeistä:


"[Eläin]rakkauteen liittyy kulttuurissamme [kuitenkin] reunaehtoja, jotka ovat merkillisiä, kun niitä alkaa syvemmin tarkastella. Kuten ulkonäkö, lähinnä ja ennen kaikkea. 75 prosenttia tämän maan koirista on rotukoiria. Rotukoirista suurin osa on jalostettu puhtaasti ulkonäöllisin perustein. Siis söpöyden?


Bulldoggin ostaja ostaa koiran, koska pitää sen olemuksesta, mutta bulldoggin olemuksesta seuraa, että koirat synnytetään lähes säännönmukaisesti keinosiemennyksellä ja keisarileikkauksella, sillä niiden ylijalostettu keho ei synnytystä kestä. Söpöjen mopsien hengityskanavat ovat niin kapeat että koirien on hyvin vaikea hengittää (korina ja tuhina ovat harrastajista söpöjä) ja ne kärsivät sydänvaivoista. Niiden suuret silmät vahingoittuvat ja tulehtuvat helposti, ja ne voivat jopa pullahtaa päästä. Söpöä?"


"Kun koiraihminen ostaa tanskandoggin, hän tietää , että koira tulee kuolemaan nuorena ulkonäkönsä vuoksi. Kun koiraihminen ostaa sharpein sen ryppyjen vuoksi, hän tietää, että se tulee todennäköisesti kärsimään kivuliaista tulehduksista. Hän ostaa sen silti. Miksi ihmeessä?"


"Jokin sokeus, jokin läpinäkymätön pimeys on lemmikin ja sen omistajan välissä. Eläinten kärsimys ulkomuodon vuoksi on niin normaalia, niin luonnollinen osa kulttuuriamme, että se muuttuu näkymättömäksi. Siitä seuraa, että yleisessä ajattelussa välilevytyrä on jokin mäyräkoiran epäonninen, kohtalonomainen ominaisuus, kun todellisuudessa välilevytyrä on ihmisen eläimelle tuottama tuskallinen tila, jota rotukoirien kysyntä, rotuyhdistykset ja Kennelliitto yhteistoimin ylläpitävät."


"Arvaan, että kyselytutkimuksissa selviäisi kasvattajien olevan jopa keskimääräistä 'eläinrakkaampia'. Niin he varmasti ovatkin. Samaan tapaan joillekin ihmisille lapset ovat koko elämän sisältö. Mutta miten suhtauduttaisiin ihmiseen, joka haluaisi jalostaa itselleen lapsen, joka ulkomuotonsa lieveilmiönä kuolisi nuorena tai kärsisi kivuliaista nivelvaurioista? Häntä pidettäisiin hirviönä."


"Eläinrakas on tavallaan kaukaista sukua 'lapsirakkaalle', joka ostaa vauvalle söpöt kengät, joiden tietää tulevan lapsityövoimaa käyttävästä tehtaasta."


Tehotuotannosta ja lihansyönnistä:


"Eläintuotantoa kaikkinensa leimaa (--) passiivisuus: kukaan ei ole vastuussa mistään. Ei kukaan, paitsi tietysti kollektiivisubjekti nimeltä Kuluttaja.


Tämä Kuluttaja on fantastinen jättiläinen, jonka edessä poliitikot, tuottajat ja lobbarit seisovat kädet kohotettuina. Emme me voi mitään millekään, kun tuo Kuluttaja haluaa ostaa mahdollisimman hirveissä oloissa eläneen eläimen lihaa mahdollisimman halvalla. Kuluttajan on sitä saatava!"


"On merkillepantavaa, että liha on alkoholin lisäksi ainoa ravintoaine, jonka nauttimisella on tapana kerskua. 'Normaali lihaa syövä hetero' ei ainoastaan syö, vaan ilkamoi syönnillään. Hän ilmoittaa syövänsä lihaa ja jaksaa seurassa mesota, että soijanakkia ei saa sanoa nakiksi koska oikea nakki on tehty lihasta, mikä onkin keskustelunaiheena aivan pysäyttävän kiinnostava. Normaali, lihaa syövä hetero myös vertaa mielellään toimiaan kasvissyöjiin, joille hän on auliisti aina uudestaan kertomassa, että 'liha on hyvää'. Hän ei ymmärrä, että useimmat kasvissyöjät ovat tästä jopa samaa mieltä - kyse on vain siitä, että useimmat ihmiset eivät tee eettisiä valintoja makuasioiden vaan moraalinsa johdattamina."


"Eläinperäisistä tuotteista täysin kieltäytyvä ystäväni laskeskeli huvittuneena, että on nähnyt kymmenien ihmisten kulmahampaat kokonaisuudessaan. Tämä johtuu siitä, että ihminen, joka haluaa perustella päivittäisen valintansa ostaa kuollutta lihaa, tekee sen lähes poikkeuksetta näyttämällä omia hampaitaan: katso, ei meillä olisi tällaisia hampaita muuten."


"Kulmahampaan paljastaminen on vain masentava esimerkki oman valinnan verhoamisesta biologian kaapuun. Hammas on surkea yritys väittää, että minä en tee näin koska valitsen näin ja koska haluan tehdä näin; ei, teen niin koska minun täytyy. Koska minun hampaani niin sanelee.


Susikin on lihansyöjä, sanotaan sitten. Susi on tämän keskustelun suosikkieläin luultavasti siksi, että sitä pidetään yhtenä viherpiipertäjien suosikkina. Ideana on osoittaa viherpiipertäjälle, että jopa hänen rakastamansa susi syö lihaa, mitenkäs nyt suu pannaan.


Niin; susi totisesti on lihansyöjä. Vertaammeko siis nyt itseämme suteen?


No, verrataanpa. Susi tekee paljon sellaista mitä ihminen ei, kuten tappaa lajitoveriensa lapsia ravinnoksi, syö omaa paskaansa, pissii ympäriinsä ja juoksee kymmeniä kilometrejä  päivässä, sekä kieriskelee huvikseen jäniksenraadoissa.


Olemmeko me kuin susi?


Susi on siinäkin erilainen, että se ei saalista eli tapa kuin tarpeeseen, selviytyäkseen.


Ihmisestä susi eroaa myös siinä, että se ei kerää itseään miellyttävää riistaa (kuten nyt vaikkapa rajaseutujen pystykorvia) keskitysleirimäisiin oloihin, ahda niitä täyteen hormoneita ja jalosta niistä irvokkaita möhkäleitä, jotka eivät voisi elää vanhaksi vaikka yrittäisivät.


Susi ei myöskään ole kehittänyt kykyä valmistaa tofua, mikropiirejä ja sonetteja.


Olemmeko aivan varmoja, että haluamme verrata itseämme suteen? Onko siinä mitään järkeä?


Asunnossaan kattonsa alla ja internet-yhteytensä ääressä e-pillereitä ja energiajuomia nappailevaa, kolmen eri eläimen kehoista tehtyä grillitassua syövää ihmistä nimittäin ei yhdistä suteen juuri mikään.


Kun tuo ihminen haluaa syödä tehotuotettua lihaa, kyse ei ole siitä, että hän on kuin susi, vaan siitä, että hän haluaa nauttia luksustuotteesta, joka nurinkurisesti on uskomattoman halpaa. Susi selviytyy, ihminen ahnehtii. Tässä on ero."


"'Radikaalina' pidetyn eläinoikeusliikkeen radikaalein väite on, että eläimen intressi omaan elämäänsä on suurempi kuin ihmisen intressi sen kuolemasta saatavaan hyötyyn."


"Eläintuotteita käyttävän länsimaisen ihmisen intressi on loppukädessä nautinto. Tehotuotannon tukeminen ei ole mikään elintärkeä pakko. Yhteiskunnassa, jossa kaikkea on yllin kyllin, on turha selittää omaa toimintaa puhumalla esi-isistä tai susista. Kun afrikkalainen kylä kerran vuodessa teurastaa vuohen, on kyse eri asiasta kuin silloin, kun suomalainen ostaa Hesburgerista nugetteja pikkunälkään." 


"Jos [siis] tiedämme, että jokin aiheuttaa elävälle olennolle kärsimystä, meillä on edessämme valinta. Tehotuotannossa toimiva ja sitä rahoillaan tukeva ihminen tekee joka päivä uudelleen aktiivisen valinnan jatkaa kivun tuottamista. Kyse ei ole vain elämäntavasta tai vaikkapa 'ruokavaliosta'. Kyse on joka päivä tehdystä valinnasta kahden vaihtoehdon välillä: kipu, ei kipua."

12 kommenttia:

  1. Tämä tosiaan taatusti herättää keskustelua :)
    En kuitenkaan oikein pitänyt tuosta tekstin sävystä. Siis lainausten eli Silfverbergin sävystä. Tähän lienee luonnollinen vastaus se, että en tietenkään, koska olen lihaa syövä koiraihminen ;)

    Jalostuksesta olen kyllä osin samaa mieltä. Paikoin on menty liian pitkälle.
    Kuitenkaan sekarotuisuus (teksti vaikutti siltä, että se haluaa syyllistää nimenomaan rotukoirien ostajia) ei ole mikään ihanneratkaisu. Usein kuulee sanottavan, että seropit ovat terveempiä. Tottakai! Niitä ei nimittäin tutkita niin paljoa eikä tutkimustuloksia tilastoida ;) Parhaassa tapauksessa seropikin on toki terve. Pahimmassa tapauksessa sitä on rotujensa summan kaikki sairaudet.

    Lihasyöjiäkin näytettiin melkoisesti yleistettävän. En esittele hampaitani :D Enkä kyllä kersku syömiselläni, koska syön lihaa. Kerskun, jos olen syönyt jotain oikein hyvää - koostumuksesta riippumatta.

    Joka tapauksessa tämä oli vähän kritiikkiä lainauksia kohtaan :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä, rotukoirien jalostus ulkonäköperusteilla kirjassa kyseenalaistetaan. Samoin eläinrakkaiden lemmikinomistajien lihansyönti ja muut ns. epäjohdonmukaisuudet ihmisten suhteissa eläimiin.

    Mielestäni Silfverberg ei missään vaiheessa yleistänyt kaikkien lihansyöjien tekevän sitä tai tätä, mutta toki hänen mielipiteensä ja tyylinsä ovat provosoivia. :)

    VastaaPoista
  3. Tietyllä tapaa tietysti provokatiivisuus on ihan ok. Jos on mielipide, niin mitäpä sitä piilottelemaan tai siloittelemaan - etenkään omassa kirjassaan.

    VastaaPoista
  4. "Piikoudut" lainausten taakse, muuten tästä tulee liian kiihkeää, kirjoitit. No, hyvät sitaatit olit valinnut.
    Olemme olleet kasvisyöjiä jo vuosikymmeniä enkä vieläkään ymmärrä, miksi se koetaan enimmäkseen kielteisenä. En saarnaa koskaan tästä omasta valinnastamme, sillä sehän on meidän henkilökohtainen asiamme. En siis anna aihetta minkäänlaisille kiistelyille tästä asiasta. Kuitenkin olen tässä vuosien aikana joutunut kuulemaan vaikka minkälaisia hyökkääviä puolustuspuheita lihansyönnin paremmuudesta. Valitettavasti olen joutunut kuulemaan tuon hammasteoriankin monen monta kertaa.Tuon kirjan aion kyllä lukea, ihan omaksi "ilokseni", mutta palopuheita en edelleenkään tule pitämään, turhaa energian tuhlaustahan se olisi. Jokainen tehköön näissä asioissa siten kuin oma omatunto sanelee.

    VastaaPoista
  5. Anu Silfvelbergillä on taito kirjoittaa nasevasti. Totta kai hän on provokatiivinen, mutta samalla hyvin looginen ajattelussaan. Olen aina tykännyt hänen kirjoituksistaan valtavasti! Hyvä vaan sanoa asiat suoraan!

    (Jätin lihansyönnin 17 vuotta sitten ja olen kyllä saanut puolustella valintaani kyllästymiseen asti. Koskaan en ole hyökännyt lihansyöjää vastaan, mutta ilmeisesti jo minun oma henkilökohtainen kasvissyöntini on monien mielestä provokaatiota ja riidanhaastamista. Huokaus…)

    VastaaPoista
  6. Clarissa, näin juuri. Olen kyllä alkanut miettiä viime aikoina, pitäisikö asiasta sittenkin puhua enemmän ääneen. Mutta se on vaikeaa, sillä ihmiset suhtautuvat eläinten syömiseen niin tunteellisesti - molemmissa leireissä. En minä pidä lihaa syöviä ihmisiä pahoina - hyvänen aika, rakkaimpieni joukossa on lisäkseni vain yksi kasvissyöjä (pikkusiskoni)! Lisäksi olisi vaikea heittää ensimmäistä kiveä, kun kuitenkin käytän eläinperäisiä tuotteita, noin esimerkiksi.

    Suosittelen kirjaa kyllä. Reeta Karoliinan tapaan pidän Silfverbergin tyylistä kirjoittaa, eikä asiaa tietenkään haittaa, että olen monista asioista hänen kanssaan samaa mieltä. Hän varmasti myös ärsyttää todella monia ihmisiä. Minusta on myös hyvin tärkeää, että joku sanoo asiat suoraan, kun se ystävien ja sukulaisten kesken on vaikeaa, jos ei halua riidellä. Mediaan tarvittaisiin ehdottomasti lisää eläinten oikeuksista puhuvia kriittisiä toimittajia.

    VastaaPoista
  7. Miksiköhän ihmisillä on tarve puuttua toisten syömisiin?
    En itse ole kasvissyöjä, mutta se ei ole estänyt huomauttelua. Olen ylipainoinen ja niinpä sitä onkin ollut mukava kytätä ja arvostellakin, että mitä kaikkea tämä läski suuhunsa tunkee. Neuvontaakin on piisannut, vaikken ole kysynytkään.
    Ja kun sitten ruokavaliotaan muuttaa (karppasin jonkun aikaa), niin siitäkin seurasi arvostelua!

    Ehkä siksi en itse ole puuttunut kenenkään syömisiin, kun tiedän kuinka inhottavaa se on. Se tuntuu jollakin tapaa jopa henkilökohtaisemmalta kuin vaikkapa pukeutumisen arvostelu.

    VastaaPoista
  8. Hanna M., se on kyllä tosi ilkeää, jos ylipainon takia vahditaan syömisiä. Tehotuotetun lihan syömisen arvostelun vielä ymmärrän, vaikken välttämättä hyväksy (riippuu niin tilanteesta ja tyylistä), koska sille nyt ei vain löydy yhtään hyväksyttävää perustetta, mutta jos syömisillään ei vahingoita ketään (muita kuin ehkä itseään), tulisi muiden todellakin pitää suunsa kiinni.

    Minua aina huvittaa se, että jos syön vaikka kylässä tarjottua lihaa, minua pidetään tekopyhänä kasvissyöjänä, vaikka järkevintä olisi kai ajatella, että jos yhdenkin liha-aterian korvaa kasvisruoalla, on jo paremmalla tiellä. Jonathan Safran Foer teki hyvän vertauksen kirjassaan verratessaan tätä valehteluun. Pitäisikö ajatella, että ihminen joko valehtelee koko ajan tai ei valehtele ollenkaan? Vai olisiko hyvä pyrkiä puhumaan yleensä totta, vaikka päästäisi joskus suustaan satunnaisen valheen? :)

    VastaaPoista
  9. Kiinnostava kirja, pitää laittaa tämäkin muistiin. Pohdit hienosti postauksesi tyyliä ja muotoa aluksi. On varmasti hankala kirjoittaa tällaisen kirjan lukemisen jälkeen tällaisista asioista ilman paatosta. Sitaatit toimivat, ja kuten itsekin taisit mainita, oikeastaanhan et edes piiloudu sitaattien taakse, vaan valinnat ovat sinun.

    Syöminen taitaa olla pikkuhiljaa samanlainen asia Suomessa kuin tupakanpoltto tai viinan juonti: niin kauan kuin poltat ja juot kuten muut, kaikki ok, mutta kieltäydypä, niin siitä tulee ongelma.

    En tiedä, kokevatko muut ihmiset kavsissyöjät paremmiksi kanssaeläjiksi vai luulevatko, että kasvoissyöjät itse nostavat itsensä muiden yläpiolelle. Jostakin tuo kertomanne puolusteluntarve kumpuaa. Itse en ole kasvissyöjä, mutta Facebookissa asti kuulutin muutama kuukausi sitten lisääväni kasvisruokaa pöydässämme olennaisesti. Jouduin perustelemaan sitäkin valintaa monelle... osa keskusteluista oli tosin todella upeaa argumentointia ruoasta ja sen laadusta ylipäätään.

    Eräs ystäväni sanoi kerran, että kun nykyään syödään lihaa ihan liikaa, sitä voisi vähentää niin, että se kuuluisi enää pyhien viettoon. Tämä ajatus viehättää minua.

    Luin myös jostakin, että moni kasvissyöjä pitää kuitenkin kotieläintä, jolle antaa liharuokaa. Hmm, ristiriitaistako?

    VastaaPoista
  10. Paula, minä en henkilökohtaisella tasolla näe syytä syödä lihaa edes juhlapyhinä, mutta käytännössä elän itse juuri siten: syön lihaa jouluna ja jos sitä kylässä tarjotaan. Jos eläinten keskitysleirimäisestä tehotuotannosta päästäisiin eroon, en sinällään näe syytä, miksi lihaa himoitsevat ihmiset eivät voisi syödä sitä luksustuotteena pari kertaa vuodessa. Sen pitäisi olla nykyistä hyvin paljon kalliimpaa, että ihmisille tulisi siihen edes jollakin tapaa järkevä suhde.

    Olen kyllä miettinyt samaa nyt kalan kanssa, eli pyrin luopumaan mahdollisimman pitkälle myös kalasta ja muista merenelävistä, mutta lähivesistä eettisin keinoin kalastettua kalaa voisi meilläkin juhlapöydässä olla. Sehän olisi hienoa, kun siitä tulisi odotettua luksusta!

    Minä en näe lemmikkieläinten ruokinnassa ristiriitaa, joskaan en ole vakuuttunut lemmikkien pidon oikeutuksesta tai siitä, että niillekään olisi pakko syöttää lihaa. Mutta kuten tuossa edellä mainitsin tuon Safran Foerin vertauksen valehtelusta - on kai lihansyöntiä noin miljoona kertaa parempi vaihtoehto syödä itse kasvisruokaa, vaikka antaisi lemmikille lihaa.

    VastaaPoista
  11. Minulla on tämä kirja odottamassa, ja S:n kolumnit Nytissä ovat aina yhtä suuri ilon aihe. Odotan siis kovasti!

    Hyvää keskustelua täällä, kiitos siitä. Olen jossain puolimain: koiran omistaja ja sekasyöjä, joka yrittää parhaansa, ainakin useimmiten. :)

    VastaaPoista
  12. Ilschen, kokoelma on kokonaisuudessaan hyvä. No, ehkä siitä kertookin se, että minun oli pakko jakaa se osiin, kun halusin lainata kaikkea Silfverbergin sanomaa. :D Enkä siis silti tietenkään saanut mahtumaan kuin murto-osan hyvistä pointeista.

    Toivottavasti sinäkin bloggaat tästä, vaikka näistä on kyllä vaikea. Eikä etenkään sinun blogisi hyväntuulinen tunnelma saisi mielellään rikkoutua. :)

    Parhaansa yrittämisen täytyy riitää. Olisi niin paljon helpompaa olla välittämättä, mutta minä menetin niin pahasti yöunet tämän ja etenkin Safran Foerin kirjan takia, että on ihan pakko taas tehdä vähän muutoksia kulutustottumuksiin. Toisaalta esim. lihan jättäminen kävi lopulta tosi helposti, kun omatunto painoi liikaa. En koskaan päättänyt, että lopetan syömisen än yy tee nyt, vaan niin vain kävi, kun ei ollut enää hyvä mieli ostaa lihaa. Luulen, että samoin käy nyt muiden eläinperäisten tuotteiden kanssa.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...