keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Kirjahyllykeskiviikko: D niin kuin de la Roche, Dickens, Dumas...

No niin, katsotaan mihin aikaan saan tämän jutun ulos, mutta ainakin aloitan nyt, kun Stella on isänsä kanssa lääkärissä ja Dani katsoo sohvalla hetken lastenohjelmia. Tänään kirjahyllykeskiviikkovuorossa on siis kirjain D.
Aakkosjärjestyksessä D:n kohdalta löytyy ensimmäiseksi Marie Darrieussecqin pieni kirja Sikatotta (WSOY 1997). Taas yksi ranskalainen kirja, jota en ole lukenut. Eikä tämä ole edes minun. Ostin tämän sen ilmestyttyä silloiselle anoppikokelaalleni, joka antoi sen luettuaan lainaksi minulle. Ja sillä tiellä kirja on edelleen. Pitäisi kai joskus palauttaa... Anteeksi, Hilkka!


Kirja kuuluu olevan yhteiskuntakriittinen ja satiirinen muodonmuutostarina. Kuulostaa erikoiselta ja hauskalta. Kirja oli todella suosittu ja palkittu ilmestyttyään. En ole silti saanut tähän tartuttua. En tiedä, mikä Ranska-kammo minulla kirjallisuudessa oikein on. Ehkä vielä joskus luen tämän. Ja ainakin palautan!


Seuraavana on sitten Seamus Deanen Lukuhetkiä pimeässä (Gummerus 1998). Tämän sain vuorostani lahjaksi samaiselta anoppikokelaalta jouluna 1998. Se oli Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkelin (Otava 1997) jälkimaininkeja. Olin pitänyt McCourtin kirjasta kuin hullu puurosta, ja väistämättä petyin Lukuhetkiin pimeässä, kun odotin ikään kuin jatkoa Seitsemännen portaan enkelille. Yhteistä niissä on kai vain lapsuuden kuvaus, perheongelmat ja "irlantilaisuus". Viimeisin on lainausmerkeissä, sillä Deanen kirja sijoittuu Pohjois-Irlantiin ja McCourtin Irlantiin. Lisäksi Deanen teos on romaani, McCourtin muistelma. Joka tapauksessa Lukuhetkiä mielestäni markkinoitiin McCourtin muistelmien nosteella.


En muista Lukuhetkistä (tai sen alusta) oikein mitään, mutta se oli joka tapauksessa erilainen kuin odotin. Haluan pitää tämän hyllyssäni ja lukea joskus myöhemmin, sillä en usko kirjan oikeasti olevan huono. Lukuhetki (no pun intended) oli vain väärä. Teos on kovasti palkittu ja aihekin (pohjoisirlantilainen lapsuus ja perheen salaisuudet, jotka kietoutuvat yhteiskunnallisiin ongelmiin) kiinnostava, joten ilman muuta tämä saa toisen tilaisuutensa.


Sitten, ah, Mazo de la Rochen Jalna-sarja (WSOY 1937-1962). Tämän olen maininnut aiemminkin. Nämä olivat minulle hyvin tärkeitä kirjoja varhaisnuoruudessani. Sain ensimmäisen Jalnani, neljän ensimmäisen kirjan yhteisniteen, lahjaksi tädiltäni, kun olin noin 10-vuotias. Nuoren tytön silmään kirjan ankea ulkoasu ja tuhannen sivun paksuus lykkäsivät lukemista jonkin aikaa, mutta kun sitten aloitin, olin täysin myyty. Sarja alkaa, kun englantilais-irlantilainen nuori pariskunta vauvoineen muuttaa Kanadaan, jonne he rakennuttavat unelmiensa kartanokodin, Jalnan. Perhe kasvaa, ja sitä seurataan useiden sukupolvien ajan Jalnan säilyessä koko ajan tapahtumien päänäyttämönä.


Sarjaa kuvataan usein "kartanoromanttiseksi", ja sitä se varmaan onkin, mutta romantiikkaa oleellisemmaksi kirjoissa nousee mielestäni perhedynamiikka - aihe, joka on yhä edelleen minulle kirjallisuudessa(kin) rakas. Varmaankin Jalnat ovat viihdekirjallisuutta, mutta oikeasti en osaa ottaa genreluokitteluun kantaa. En uskalla enää tarttua näihin, sillä uskoisin pettyväni höttöiseen viihteellisyyteen, mutta muistikuvissani nämä ovat hyvää kirjallisuutta. Luimme muuten Jalnoja yhdessä Soile-ystäväni kanssa ja olimme molemmat niin hulluna niihin, että yhdessä lukiessa sanoimme vuorotellen "stop", ja sitten kummankin piti lukea ääneen sillä hetkellä kesken ollut lause. :)


Toinenkin Jalna-anekdootti minulla on. Tuolloin elettiin kuitenkin 1980-lukua, aikaa ennen internetiä. Kauan luulin, että minulla olevat neljä Jalna-kirjaa ovat ne ainoat. Luin ne useamman kerran peräkkäin läpi ja vihkoni täyttyivät omista, jalnamaisista kartano- ja perheromaanien aluista. Muistan hyvin elävästi, kuinka sitten joskus Joensuun ihanassa Niinivaaran sivukirjastossa haahuillessani löysin lisää Jalnoja. Kokonaista 12 kappaletta! Menin ihan sekaisin, se oli parempaa kuin joulu. Muistan kirjojen sijainninkin, siinä melkein heti lainaustiskin oikealla puolella.


No, sarjojen tapaan Jalnankin laatu taisi hiipua loppua kohden. En osaa enää sanoa, missä vaiheessa paras imu hävisi, mutta ehkä puolenvälin tienoilla. Toki luin sarjan loppuun saakka, mutta kyllä ne ensimmäiset noin kahdeksan kirjaa säilyttävät muistoissani parhaimman paikan. Tästäkään en tosin osaa sanoa, mitä mieltä näin aikuisena olisin. Haluan pitää kirjat hyllyssä nostalgian vuoksi, ja toivoen että lapseni löytävät ne aikanaan ja kokevat yhtä huumaavia hetkiä. Minulla on nyt omana koko sarja, mutta hyvin sekalaisina niteinä, ja haluankin vielä kerätä kaikki osat hyväkuntoisina ja samoilla, ihanilla vihreillä selkämyksillä!


Charles Dickensiltä olen lukenut kokonaan vain Saiturin joulun (useita kustantajia), ja senkin ennen viime joulua Lukupiiri-blogin mukana. Tykkäsin! Mutta noin miljuuna kertaa paksumpi Kolea talo (Tammi 2006) on ollut minulla kesken pienen ikuisuuden. Ei se edes ole ollut erityisen raskas luettava, mutta hidas kyllä, ja aina joku muu projekti on ajanut ohi, ennen kuin olen saanut kirjan loppuun. Hankin sen ihastuttuani BBC:n romaaniin perustuvaan tv-sarjaan, ja lukeminen lienee inan verran helpompaa, kun muistan henkilöhahmot telkkarista. Dickens on nimittäin paitsi toivoton jaarittelija ja nillittäjä, myös lukuisten - ja todella tarkoitan lukuisten - henkilöhahmojen esittelijä. Hieman pelottaisi ajatus tarttumisesta Dickensin kirjaan, josta ei ole television perusteella etukäteen selkeää kuvaa. En tiedä, tulenko niin tekemäänkään. Noin periaatteessa arvostan herraa kovasti (hänhän on kauhean hauskakin!), mutta kirjojen lukeminen saattaa olla turhan työlästä. Kolean talon lisäksi olen sitten katsonut muitakin hyviä televisiosovituksia Dickensin kirjoista.


Emma Donoghuen romaanin Room ostin vasta äskettäin ulkomaanmatkalta, mutten malttaisi odottaa sen lukemista! Kirja on läpikehuttu ulkomaisissa kirjablogeissa, se oli ehdolla Booker-palkinnon saajaksi ja on nyt Orange-palkintoehdokkaiden listalla. Donoghue on Kanadassa asuva irlantilainen kirjailija, näytelmäkirjailija ja kirjallisuushistorioitsija. Room kuulostaa ihan älyttömän mielenkiintoiselta: Sen lapsikertoja on 5-vuotias Jack, joka on syntynyt ja elänyt koko ikänsä yhdessä huoneessa, jota hän pitää kotinaan, mutta joka on ollut hänen äitinsä vankila seitsemän vuoden ajan. Äiti on tehnyt kaikkensa, että Jack voisi elää mahdollisimman täyspainoista elämää tuossa huoneessa - mikä absurdi ajatus! Jack alkaa olla utelias, mitä huoneen ulkopuolella on. Hänen äitinsä on luonnollisesti epätoivoinen. En tiedä, mitä kirjassa lopulta tapahtuu tai kuinka se päättyy, mutta kuvauksen mukaan se on tarina "selviytymisestä mahdottomasta".


Sitten on Alan Drewin romaani Vesipuutarhat (Otava 2009), jota en myöskään ole vielä lukenut. Tämäkin kuulosta kyllä ihan minun kirjaltani: Vaikka kirjoittaja on amerikkalainen, teos sijoittuu Turkkiin, Istanbuliin, ja kertoo kulttuurisista sekä uskonnollisista ristiriidoista - ja rakkaudesta. Oih. Romeota ja Juliaa on aistittavissa tässä esikoisessa. Ilmeisesti teos ei ole ylimielinen, vaikka vähän aina hirvittää ulkopuolisen tulkinta ja mahdolliset neuvot vanhoihin, kulttuurisidonnaisiin ongelmiin.
Viimeisenä muttei vähäisimpänä on vielä Alexander Dumas nuoremman Kamelianainen (Otava 1954). Ihana kirja! Luin tämän gradunteon lomassa kesällä 2005. Luin opiskeluvuosina todella vähän kaunokirjallisuutta, mutta tuona kesänä se alkoi taas maistua - kas kummaa, kun olisi pitänyt tutkimusta tehdä... Olin juuri lukenut Eira Mollbergin muistelmateoksen Vakuuslapset (Otava 1999) ja olin siitä todella vaikuttunut. Heti putkeen aloitin Kamelianaisen, joka on tietysti totaalisen erilainen, eikä se heti tahtonut lähteäkään luistamaan (eikö olekin joskus vaikea hypätä kirjasta täysin toisenlaiseen?). Mutta sitten kun lähti, uppouduin täysin 1800-luvun pariisilaiseen maailmaan ja tunnelmaan. Voi surua ja murhetta, mutta kuinka kauniissa kulisseissa! Marguerite on niin surullinen henkilöhahmo, ja nuori Armand herättää myötätuntoa. En ole nähnyt Kamelianaisen ooppera-, teatteri- tai edes elokuvasovituksia, mutta maailma on tavallaan tuttu vaikkapa Moulin Rougesta tai suomalaisen kultakauden taiteilijoiden Pariisi-seikkailuista. Se kaikki kuulostaa niin kiehtovalta, mutta oikeasti taustalla on varmasti monia supersurullisia tarinoita ja kohtaloita.


Itkettävä kirjahan tämä on, ja perustuu vielä kirjoittajan omiin kokemuksiin. Nyyh.


Huh, tulipa pitkä postaus. Joka Kirjahyllykeskiviikko suhtaudun tähän yhä intohimoisemmin, mutta täytyy pian alkaa hieman suitsia intoani kirjoittaa puhki kirjahyllyni jokaisen teoksen tarina!


Mitäs sanottavaa teillä on näistä teoksista? Entä mitä löytyy omasta hyllystänne D:n kohdalta?


PS. Stellalla tosiaan oli korvatulehdus toisessa korvassa ja sai taas kuurin. Kuume ei kuitenkaan ehtinyt palata ennen lääkityksen aloittamista, joten tyttö pääsee huomenna jo päiväkotiin kotoa tylsistymästä.

26 kommenttia:

  1. Siis Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeli on huumaava lukukokemus, mutta muistossa vanhempi, vaan suoraan sielusta ottava on Macho de la Rochen Jalna -sarja. Minulla on vieläkin tallessa päiväkirjat, joissa vuodatan rakkauttani Renny-nimiseen mieheen, päätän löytää miehen kuin Renny ja poikani nimeksi tulee tietysti Renny. Siis en yhtään välitä mitä Jalna edustaa kirjallisuutena, minä vain rakastan sitä sarjaa. Täyykin lisätä se sinne elämän vaikuttavimpiin kirjasarjoihin...

    Näitä löytyy minulta:

    Marguerite Duras: Tuska, Kirjoitan ja Lol V.Steinin elämä (lukenut olen häneltä myös Hiroshima, rakastettuni)

    Colin Dexter: Kulki kerran metsätie, Viimeinen bussi Woodstockiin, Rantakadun surmat, Kadonneella oli yllään ja Nicholas Quinnin hiljainen maailma. (Miten ikävää, että enää ei kirjoiteta dekkareita kuten nämä. Olen nähnyt jokaikisen Morsen ja tätä kirjasarjaani täyteen. Nyt kaipaan Neidonmurhaa (1991). Näissä ollaan Oxfordissa, on lukuisasti upeita kirjallisia sitaatteja, jotka usein sidottu loppuratkaisuun ja paljon psykologista jännitystä, ei niinkään toimintaa.)

    F.M.Dostojevski: Rikos ja rangaistus sekä Pelurit

    Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi

    Jörn Donner: Erään rakkauden tarina, Isä ja poika, Viimeinen kesä sekä Sattuman kauppaa

    (Karoliina, tänä talvena on testattu, että D-vitamiini on kova juttu. Minä ja Meri otamme 50 mg vuorokaudessa, kumpikaan emme ottaneet mitään sikarokotusta emmekä tavallista flunssarokotusta ja olemme olleet täysin vailla mitään sairautta koko talven. Tyttärelläni pohjalla monta allergiaa ja astma. Pienten lasten kohdalla täytyy osata tuo arvo tarkoin laskea. Minä käytän kaikkia vitamiineja ja hivenaineita amerikkalaisten lääkärien suosituksella. Olen tehnyt niin aina kaikessa paitsi D:ssä. Pitää hakata päätään seinään ennen kuin tajuaa. Jo epulla koulun terveydenhoitaja soitti minulle, että 'miksi Meri ei sairastu, kun koko muu luokka on ollut kipeä?' Hyvä kysymys, etenkin kun lapsi ei saanut nauttia mitään missä on viljaa, ei kananmunaa ja monet hedelmätkin olivat kiellettyjä...Huomaatkin varmaan mitä olen tehnyt vuosia: Lukenut ravitsemus-, vitamiini- ja hivenaineoppia ja soveltanut kaiken käytäntöön. Ja kyllä hän henkiin jäi, vaikka rankkojen allergioiden takia välillä hurjalta näyttikin. Siis en tiedä, haluatko tänne vastauksia perheasioihisi vai et. Olisin voinut kirjoittaa: Tsemppiä ja jaksamista, mutta teinkin sitten kunnon vastauksen, vaikka ei tämä mitenkään kirjoihin liity.)

    VastaaPoista
  2. Listaan Deeni sinulle pian, mutta sanon nopeasti. Sikatotta on sikamielenkiintoinen kirja. Erilainen, mielenkiintoinen. Tein siitä viime syksynä arvion ja pohdin juuri tuota yhteiskuntasatiiria siinä.

    VastaaPoista
  3. Todella paljon mielenkiintoisia kirjoja sinulla D:ssä. Jälleen kerran en ole mitään näistä lukenut, vaikkakin sekä Dickens, Dumas että tämän tekstin jälkeen myös Donoghue ovat ainakin lukulistallani.

    Oma d-listani on hävettävän pieni:
    Dahl, Arne – Vuoren huipulle
    Davidsen, Leif – Tähtäimessä
    Ja näistäkin olen lukenut vain tuon Dahlin teoksen. Ja tuntuu siltä, että oma hyllyni koostuu vain ja ainoastaan dekkareista siinä missä muilla on kunnolliset kokoelmat klassikoita.

    VastaaPoista
  4. Leena, ihanaa kun joku ymmärtää Jalnan päälle. :)

    Tottakai saa kommentoida niitä perheasioita, joita itse tuon täällä esille. D-vitamiini on varmasti hyvä. Meillä muksut syö sitä vähän suositusten yläkanttiin. Mutta he eivät ole olleet ennen tätä kevättä kovinkaan sairaita: esim. Stella söi ensimmäisen antiobioottikuurinsa vasta 3,5-vuotiaana ja vatsatautia ei meillä ole vielä koskaan ollut. Nyt lasten elimistöön pääsi mykoplasmabakteeri, joka on, jos rumasti sanon, todellinen bitch. Tämän kanssa ollaan taisteltu ja taistellaan näemmä koko kevät.

    Hanna, uskottava kai tuo on. :) Kirja on vielä todella ohut, joten täytyy lukaista se jossakin välissä. Ja sitten _ihan oikeasti_ palauttaa... ;)

    VastaaPoista
  5. Riina, häpeä pois! Eihän minullakaan ole esim. yhtään Dostojevskia. :D

    VastaaPoista
  6. Ihana Dumas <3 Minäkin luin Kamelianaisen tuossa.. no ei siitä kovin pitkä aika voi olla. Vanha Pariisi on vain niin ihana!

    Nämä muut ovatkin sitten oudompia, Dickens tosin tuttu nimenä mutta enpä ole häneltäkään mitään lukenut. Tuo Room vaikutti kyllä todella kiinnostavalta, tulee tavallaan vähän Kaunis elämä-elokuva mieleen. Odotan arviotasi!

    Jalna-sarjasta en ole kuullutkaan! Pitää ehkä joskus kurkata, tuommoinen kartanomeininki voisi olla rentouttavaa lukemista!

    Minulla on D:ssä rakas rakas Arthur Conan Doylen Sherlock Holmesin kokoelmateos sekä Baskervillen koira, ja, oho, ei näköjään mitään muuta D:llä alkavaa. Omituista! :>

    Ai niin ja olen ihan samaa mieltä tuossa kirjan ja tunnelman vaihtamisessa. Joskus hyväänkin kirjaan sukeltaminen on todella vaikeaa jos tyyli on täysin eri kuin edellisessä luetussa. Aivan kuten siis kuvailit jo tekstissäsi. :)

    VastaaPoista
  7. Niin, totta kyllä. Ja kyllähän minullakin sentään muutama klassikko on!

    Piti vielä tuosta Jalna-sarjasta mainita, että en ollut kuulutkaan siitä ennen kuin Sanna siitä Luettua-blogissa postasi. Ja senkin jälkeen olin siinä uskossa, että se on tuntematon hyvin monelle, mutta olen ilmeisesti jälleen kerran vain missannut jotakin ominaista. :D Outoa kyllä, että en ole tähän koskaan kirjastossa törmännyt, vaikka lapsena kahlasin koko lähikirjastomme lasten puolen läpi...

    VastaaPoista
  8. linnea, toivottavasti pääsen Roomin kimppuun pian! Taitaa kyllä mennä ainakin kesään (tuohon maagiseen aikaan, jolloin kuvittelen lukevani koko pitkän TBR-listani läpi, vaikka aikaa on varmasti nykyistä vähemmän lastenkin ollessa lomalla...).

    Riina, Jalnat ovat kyllä ihan aikuisten kirjoja, mutta kuulemani mukaan muutkin kuin minä ovat ihastuneet niihin nimenomaan lapsena tai nuorena. :)

    VastaaPoista
  9. Teen varmaan ennätyksen määrän vähyydessä ;)

    Minulta löytyy VAIN Sarah Dunantin Venuksen syntymä sekä Fjodor Dostojevskin Netotška Nezvanova..

    Siispä muita kirjaimia odotellessa ;D

    Hyvä kun Stella sai kuurin niin ei ehkä ehdikään enää tulla uusia kuumeita tulehduksen tiimoilta!

    VastaaPoista
  10. Minun D.stä löytyy ainakin kaikki Dostojevskit, joista Idiootti ja Rikos ja rangaistus suurimmat suosikit. Olen suuri venäläisen kirjallisuuden ystävä ;)
    Myös tuo Sikatotta löytyy, lukukokemus oli muistaakseni aika outo. Lisäksi löytyy muistaakseni ainakin yksi Duras, olisiko Rakastaja.
    Jalna-sarjaa muistan joskus nuoruudessani katselleeni, mutta lukematta on jäänyt.

    t. Jaana

    VastaaPoista
  11. Tuo vesipuutarhat alkoi tätä turkofiiliä kovasti kiinnostaa...

    Oma hyllyni on lasten jäljiltä kaikkea muuta kuin aakkosjärjestyksessä, mutta ainakin siellä on Dostojevskin Karamazovin veljekset sekä Silvana De Marin (kuuluuko D.hen vai M:ään?) Viimeinen Haltia.

    VastaaPoista
  12. Dee niin kuin Dumas! Kolme muskettisoturia on mahtava...

    Peukutan myös Dostojevskin Idioottia. Muu Dostojevski-lukeneisuuteni on valitettavan vähäistä...

    Ehdoton D-valtti on myös ihanaa hömppää kirjoittava Jude Deveraux!

    VastaaPoista
  13. Noniin. Sain taas jotain kaivettua.
    Ei varmaan yllätä minun a-b-c luetteloiden aikana, että meiltä noita venäläisiä kirjoja löytyy, joten Dostojevski on hyvin edustettuna. Rikos ja rangaistus löytyy peräti kahtena eri kappaleena.
    Lisäksi häneltä löytyy:
    -Kirjotuksia
    -Valkeat yöt
    -Idiootti
    -Köyhää väkeä
    -Vanhan ruhtinaan rakkaus
    -Karamazovin veljekset
    -Tie kohti ihmisyyden ideaalia

    Lisäksi Darwinin Lajien synty (tosin ei taida ihan proosaa olla. :))
    Bob Dylanin muistelmat
    Carlos Maria Dominguez: Paperitalo
    C.Doyle: Baskervillen koira

    Olen varma että meillä on Dickensia, mutta ei osunut nyt silmään.

    Pikku prinssikin löytyy, mikäli tekijä alkaa Deellä.

    VastaaPoista
  14. Ensi viikolla teen Rikoksesta ja rangaistuksesta arvion blogiini, kun kerran voi valita kahden kauniin kannen välistä saman sisällön. :)

    VastaaPoista
  15. Olen ihan tyrmistynyt siitä, miten vähän meillä on D:tä hyllyssä. Kuvittelin, että sitä olisi paljonkin, mutta pikasilmäyksen perusteella löytyy vain vanhemman Dumasin Monte Criston kreivi ja Kolme muskettisoturia (miehen kirjoja) sekä nuoremman Kamelianainen (minun, nyyh), Sarah Dunantin Venuksen syntymä (ei mikään huippu), Dostojevskin Rikos ja rangaistus ja - en keksinyt muuta!

    VastaaPoista
  16. Kyllä, Dumas Kamelianaisineen on mainio. Löytyy, enkä myy pois, vaikka myyn puolet omistamistani kirjoista ennen lähtöä. Löytyy myös Dostojevskia ja Marguerite Durasia. Siinäpä minun Deeni. Sinulla on paljon enemmän ja vieläpä sellaisia, joita en tunne - paitsi Dickensiä :)

    VastaaPoista
  17. Karoliina, teillähän on sitten ollut hurja talvikausi. Meillä se yritti olla sitä aina ennen kuin saatiin kaikki balanssiin: ravitsemus, astmalääkitys, paneutuava lääkäri ja minä kasvoin asian mukana. Meillä oli yksi vuosi mm. oksennuspäiväkirja, sillä tuntui, että maito tuli ulos olipa muodossa missä tahansa. Lääkärit olivat jo kauhuissaan, sillä oli vähemmän mitä sai syödä kuin mitä ei, joten tilanne alkoi olla hankala. Maitotuotteet tarvittiin tässä tapauksessa mukaan kasvuun ja kehitykseen. Mikään testi ei näyttänyt maitoallergiaa, mutta aina se sinne suuntasi. Kauhea vuosi ja sitten se oli ohi kuin seinään. Likan paino kävi toisn silloin lukemissa, joita en voi itkemättä muistella.

    Minusta nuo vatsaasiat on jotenkin aina kaikkein hankalampia, niin lapsilla kuin aikuisilla. Vähän henkimaailman hommia.

    Kun on nyt puhuttu näin paljon tätä elämän kurjuutta, niin naurahdetaan sille, että on D-päivä ja oli paljon puhetta D-vitamiinista;-)

    VastaaPoista
  18. Voi että minä odotan aina sinun kirjahyllykeskiviikkoasi!! Ja minusta on ihanaa että kirjoitat kirjoista enemmänkin, jatka kiltti samaan malliin jooko? :)

    Minun hyllystäni löytyy vain Arthur Conan Doylen Sherlock Holmesin parhaat ja Baskervillen koira, Dumasin Monte Criston kreivi ja lisäksi yksi alennuksesta ostettu Komisario Morse, Kadonneella oli yllään. Olin ihan ihmeissäni, luulin että D:tä olisi paljon enemmän...

    VastaaPoista
  19. Oi Jalnat. Olen ihan unohtanut koko sarjan. Minäkin luin niitä joskus lukioikäisenä, kun kummitätini ja hänen tyttärensä (ja samalla serkkuni) kirjoja niin kovin kehuivat. Serkulla oli hyllyssään koko sarja. Minusta se oli niin hienoa, kun joku omisti kokonaisen kirjasarjan. Ja ei mitä tahansa sarjaa vaan Jalnan. Tosin en koko sarjaa itse lukenut, mutta osan kyllä. Samaisella serkulla oli myös jokin kirjasarja, jossa oli kirjallisuuden klassikkoja (esim. Austenia).

    Oman kirjahyllyni D-kokoelma on varsin pieni. Vain kolme kirjaa:
    - Doyle, Roddy: Paddy Clarke hähhähää
    Olin eilen jo laittamassa tätä kirjaksi, joka tekee iloiseksi, mutta päädyin lopulta toiseen kirjaan. On muuten lapsuuskuvaus (niihin olen aikalla lailla viehtynyt).
    - Dumas: Monte Criston kreivi
    Nuoruuden lukukokemuksia
    - Darrieussecq, Marie: Kummitusjuttu
    Sarjassamme oudot kirjat. Ei (muistaakseni) yhtä hyvä kuin Sikatotta.

    VastaaPoista
  20. Minullakin on Kamelianaisesta hyviä muistoja, luin sen yhtenä kesäyönä ollessani veljeni luona kylässä... myöhemmin sain sen itselleni, koska heillä oli niitä kaksi.

    Dickensiä olen lukenut Pickwickin verran ja toistaiseksi se on riittänyt. Oliver Twist kyllä katsoo syyttävästi kirjahyllystä.

    Muuta D-hyllyssä: viime viikonloppuna kolmella eurolla ostamani Monte Criston kreivi (tuuletus!),Dostojevskin Vanhan ruhtinaan rakkaus (yksi suosikkini), Sherlock Holmesin seikkailuja sir Doylen kertomana ja sitten hämmentävää ufokirjallisuutta von Dänikeniltä (sekin muuten veljeltäni saatu). Aika monipuolinen, joskin klassikkopainotteinen kattaus siis:)

    VastaaPoista
  21. Jalnat ja Drewn Vesipuutarhat on ♥

    VastaaPoista
  22. En ole varma, viitsinkö hiipiä yläkertaan kurkkimaan hyllyä, kun siellä nuo kaksi vielä nukkuvat, mutta onneksi Hanna tuossa edellä jo nosti Dostojevskit esille. Niitähän siellä on. Ja Dickensiäkin aika kivasti.

    No mää käyn kumminkin. :)

    Muuten samoja nimiä mutta eikö kukaan sanonut Roald Dahlia vielä? Rakkaani, kyyhkyläiseni on minulla tuolla.

    Mukavaa päivää sinulle sinne. Toivottavasti kuuri tepsii ja pääsette pian tuosta kierteestä.

    VastaaPoista
  23. Ilse muistutti Roald Dahlista! Meilläkin on Rakkaani, kyyhkyläiseni ja sitten vielä lastenkirja Kekseliäs kettu. Miten unohdinkaan?

    Olen muuten ainoa kirjabloggaaja, joka ei ole koskaan edes kääntänyt yhdenkään Jalna-kirjan sivua. Aukko jossain nuoruusajassa?

    VastaaPoista
  24. Susa, eipä aikaakaan, niin on jo E:n vuoro. :) Minulla taitaa olla sen kohdalla aika köyhä valikoima, sellainen on ainakin etukäteiskutina.

    Jaana, olen muutenkin lukenut suhteellisen vähän klassikkoja, mutta venäläisten kohdalla aukko on ehkä suurin kaikista. Niistä minulla ei ole edes huonoa ennakkoaavistusta, joten pitää varmaankin jossakin vaiheessa kehitellä vaikkapa joku haaste, että tulee luettua edes muutama.

    Elma Ilona, minäkin aina mietin näitä aakkostuksia, mutta ainakin esim. tuo de la Roche on kirjastossa aakkostettu D:n kohdalle, ja sillä säännöllä olen sitten mennyt omassakin hyllyssä. :)

    Salla, minä en ole Dumas vanhempaa kuin selaillut. Ja hahaa, puhun nyt vastoin parempaa tietoa, mutta mielessäni yhdistän Jude Deveraux'n sellaisiin 1980-luvun ällökimaltaviin kirjankansiin. :D

    Hanna, teillä on komea kokoelma Dostojevskia! Mulla on Pikku prinssi lastenhyllyssä. Tosin en nyt muista nähneeni sitä pitkään aikaan. Olenkohan lainannut sen jonnekin?

    Katja ja Helmi-Maaria, voihan Kamelianainen ja nyyh. :'-(

    Leena, voin vain kuvitella, kuinka rankkaa teillä on ollut. Meillä on tästä keväästä huolimatta niin perusterveet lapset, eikä allergioita tms., että täytyy muistaa olla hirveän onnellinen. Ja kuule, minä aluksi luulinkin, että aloit puhua D-vitamiinista päivän teeman vuoksi! :D

    ((((Sara)))) Kiitos. Pahoin pelkään, etten pysty kuitenkaan hillitsemään itseäni, vaan selostan jatkossakin tarkasti suunnillen jokaisen kirjani historian ja mielipiteeni niistä. :D Omassa blogissa on tietenkin se hyvä puoli, että voi jaaritella niin paljon kuin tykkää - ja toivoa, että lukijat jaksavat mukana. :)

    Kovasti samoja nimiä on lukijoilla hyllyissä! Ainakin Dostojevski, Doyle ja Dumas toistuvat jatkuvasti. Eihän se mikään ihme tietenkään ole. :)

    Anna Elina, Roddy Doyle voisi olla mielenkiintoinen lukukokemus. Ihastuin lukioikäisenä The Commitments -elokuvaan täysillä!

    Amma, ihanaa että sinäkin pidät Kamelianaisesta. :) Ja nyt pääsit yllättämään ufokirjallisuudella! :D

    Sanna, muistin kyllä, että sinäkin olet lukenut Jalnoja. ♥ Oletko lukenut Vesipuutarhat? Oliko se hyvä? Voisin tietty käydä urkkimassa blogissasikin...

    Ilse, hyvä kun hipsit ja nostit Dahlin esiin. :) Ei sitä ole mainittu eikä Dahl ole minullekaan tuttu muuten kuin lastenkirjailijana. Minusta on ihana lukea Stellalle Suunnattoman suurta krokotiiliä, kun se on jotenkin niin hurja ja sellainen, ettei lapsille enää moisia lastensyömisfantasioita tarjoiltaisi. :D

    Kiitos, katsotaan miten kevät jatkuu ja toivotaan parasta. Danilla edelleen rahisee lima keuhkoissa jne., mutta jospa tämä menisi ohi ilman pahempia tulehduksia enää. *fingers crossed*

    VastaaPoista
  25. Katjusha, ehdit vielä tuohon väliin. :) Minä haluan meille lisää Dahlin lastenkirjoja ja ehkä pitäisi tutustua myös aikuisten tuotantoon!

    Hei, ei koskaan liian myöhäistä. Katjan oma Jalna-haaste kehiin! ;D

    VastaaPoista
  26. Katja, samis!!! En ole minäkään lukenut Jalnoja. Mummi luki. Siksikään en taida uskaltaa. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...