Kustantaja: Tammi, 1993.
Suomentanut: Kaarina Ripatti.
Kansi: Helena Kajander.
Sivuja: 200.
Genre: Päiväkirjamerkintöihin perustuva muistelmateos.
Arvio: 4,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
"Äidin omista tarinoista tärkein kertoi eräästä perheen metsäretkestä. Kuinka ollakaan, he olivat joutuneet kävelemään kauemmin kuin oli ollut tarkoitus, ja joku oli alkanut marista. Silloin isoäiti oli kääntynyt ja kivahtanut: 'Muista että me olemme täällä pitämässä hauskaa!' Tämä lausahdus kuvaa perheen suhtautumista koko olemassaoloon - siinä piili taka-ajatus: Ihmisellä on vain niin hauskaa kuin hän itse haluaa."
Juhlista kotiin on kolmas lukemani Merete Mazzarellan teos, ja pian luen hänen juuri ilmestyneen uusimpansa. Ainoat todelliset asiat. Toivon, että se jatkaa tämän teoksen ja Illalla pelataan Afrikan tähteä -kirjan omaelämäkerrallisella linjalla. Mazzarella osaa nimittäin pohtia ja analysoida omia kokemuksiaan ja elämäänsä todella kiinnostavasti. Myös hänen kirjallisuusviitteisiin perustuva, avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin keskittyvä teoksensa Uskottomuuden houkutus oli minusta hyvä, mutta siitä puuttui tuo henkilökohtainen ja yksityinen näkökulma, joka on vanginnut minut näissä kahdessa muussa lukemassani Mazzarellassa.
Juhlista kotiin kertoo siis pääasiassa kirjailijan äidistä, tämän sairastamisesta, viimeisistä kuukausista ja lopulta kuolemasta. Mutta kertoo se todella paljon myös Mazzarellasta itsestään sekä hänen ja äitinsä välisestä suhteesta. Ja monesta muusta asiasta näiden aiheiden ympärillä. Hienointa teoksessa on ehkä juuri Annamarie Schreck, Mazzarellan äiti. Varmasti kirjailija esittää äitinsä tässä edullisessa valossa, mutta uskon, että Schreck oli oikeasti erityislaatuinen, uskomaton nainen, joka toi ympäristöönsä valoa ja iloa.
Tai ehkä hienointa kirjassa on sittenkin äidin ja tyttären välisen suhteen kuvaaminen. Schreckillä ja Mazzarellalla on ollut selvästi harvinaislaatuisen lämmin, läheinen ja terve suhde aikuisellakin iällä, mutta Mazzarella uskaltaa kirjoittaa myös kielteisistä tunteista. Hienoa kirjassa on myös se, kuinka Mazzarella laittaa itsensä likoon. Esittää itsensä rehellisesti (?) kiukuttelevana ja itsekkäänä tyttärenä, väsyneenä omaishoitajana, joka tiuskii ympäriinsä ja mahdollisesti katuu myöhemmin.
Myös äidistään hän kertoo, kuinka tämä oli joskus lasten ollessa jo aikuisia tokaissut, että pikkulapsiaika oli sitten kamalaa. Tytär oli tästä aluksi loukkaantunut, sillä olihan hän sentään ollut toinen niistä kamalista pikkulapsista. Ymmärrän hyvin Schreckiä, joka on selvästi äitinä parhaimmillaan tasaveroisena aikuisena ja ystävänä, keskustelijana, kuuntelijana ja ymmärtäjänä.
"Puhelun aikana minä olin marissut ja valittanut - mitä? Mitä valittamisen aihetta minulla silloin muka oli ollut? - ja sitten olin tietenkin huomannut tehneeni hänet alakuloiseksi ja olin ärtyneenä kivahtanut. 'Minullahan tässä vaikeuksia on. Mitä murehtimista sinulla muka on? Eikö tässä saa edes valittaa ilman että sinä heti rupeat tuollaiseksi?' Silloin hän oli sanonut nuo sanat: 'Niin mutta täytyyhän sinun ymmärtää että minäkin olen iloisempi jos sinä olet iloinen.'"
Aina terveenä elänyt ja positiivisen elämänasenteen omannut Schreck otti ihmeellisen tyynenä vastaan myös lähestyvän kuolemansa. Alkuun valitsemani lainaus kirjasta kuvastaa hänen perittyä tapaansa katsoa maailmaa sinnikkäästi iloisin silmin, turhia murehtimatta. Mietin monta kertaa kirjan aikana, millaista olisi, jos tietäisi elinaikaa olevan jäljellä vain kuukausia, vaikka olisi vielä suhteellisen hyvässä kunnossa ja järjissään. Mitä silloin tekisi, millainen minä olisin?
Hyvin raskasta tuollainen aika on myös kuolevan läheisille. Mazzarellallekaan äidin viimeisiin kuukausiin ei mahtunut paljon muuta kuin tuo äiti ja tämän lähestyvä kuolema. Päiväkirjamerkinnät ovat pohdiskelevasta otteestaan huolimatta täynnä tunnetta.
Ostimme siskojeni kanssa tämän kirjan äidillemme, kun hänen äitinsä, meidän mummimme, kuoli. Kirjaa lukiessaan ajatteleekin ihan väkisin omaa äitiä, isoäitejä, näiden äitejä ja niin edelleen. Paikkaa naisjatkumossa, sukupolvien ketjussa. Tyttären äitinä ajattelee myös omaa rooliaan hänen elämässään nyt ja myöhemmin, kuolemankin kohdatessa. Toisin sanoen teos herättää syviä ajatuksia ja suuria tunteita.
Otin kirjan mukaan loppiaismatkalle Kööpenhaminaan kakkoskirjaksi, sillä tiesin, etten viitsisi kaupungilla kierrellessä raahata mukana ykköskirjana mukana ollutta tiiliskiveä. Tiesin, mutten muistanut, että Merete Mazzarellan äiti oli tanskalainen. Tanska ja tanskalaisuus ovat kirjassa monessa kohdassa mukana, mikä oli mukavaa paikan päällä lukiessa. Hotellimme sijaitsi aivan Suomen suurlähetystön vieressä, ja niinpä kirjassa kerrotaan Mazzarellan vanhempien tavanneen ensi kertaa juuri siellä. En tosin ole varma, oliko lähetystö jo tuolloin samassa rakennuksessa kuin nyt.
Lueskelin lyhyen ja helppolukuisen kirjan melkein kokonaan kööpenhaminalaisissa urheilu- ja miesten vaateliikkeissä, odottaessani kenkiä ja vaatteita sovittelevaa Teemua. Palasin sen pariin aina erityisen mielelläni kesken kaupunkikierroksen, sillä kuolemasta huolimatta kirja on hyvin kaunis. Rauhallinen ja rauhoittava.
"'Uskotko sinä ihan tosissasi jälleensyntymiseen?' minä kysyn taas
'Uskon, minä uskon ettei energiaa ole vain fysikaalisessa mielessä - on myös henkistä energiaa jonka elämä jatkuu ja jatkuu. Ennen kaikkea uskon että ihminen jonain kauniina päivänä saa nähdä, tietää, ymmärtää.'"
Kirja on luettu osana Underbara finlandssvenskar vid papper -haastetta.
Mielettömän antava arvostelu. Minulle tuli rajantakainen olo...
VastaaPoistaOma suhteeni Mazzarellaan on vain yhden kirjan mittainen eli Matkalla puoleen hintaan. Hän on itsensä likoon laittava, mutta jotain outoa herkkää jäin kaipaamaan. Tässä sitä voisi olla juuri hänen äitinsä kautta.
Hauska tuo sun kirjan lukeminen, kun Teemu sovittaa vaatteita. Minäkin taidan alkaa kantaa kirjaa mukana, sillä kun Reima sovittaa, se kestää TUNTEJA. Minä tiedän aina heti, mitä haluan tai en halua. Ja aina kuitenkin vitseissä väännetään, miten naiset sovittavat tuntikausia.
Lumikaunista viikonloppua!
(Ei riitä, että kaikki seuraamani blogit eivät näy hallintapaneelissa, nyt en tänään päässyt kaikkiin, mihin halusin edew kommentoimaan, vain osaan. Reima testaili ja sanoi, että 'jotain googlen sotkuja taas'.)
Olen aina tehnyt vähintään jonkun muistiinpanon kirjasta, jonka olen lukenut. Mietin nyt kovasti, mitä ajatuksia Juhlista kotiin minussa aikoinaan herätti. En nyt heti löydä noin vanhoja muistiinpanojani, mutta pidin siitä varmasti, kuten monesta muusta Mazzarellan kirjasta. Tuo kansikuva kertonee paljon kirjan sisällöstä ja hengestä. Hienoa, että sinäkin olet löytänyt hänet. Aion myös lukea tuon uusimman. Hyllyssä odottaa kyllä Mereten minulta kesken jäänyt
VastaaPoistaFredrika Charlotta o.s. Tengström. Kansallisrunoilijan vaimo. Ei sen takia, että se olisi huono, vaan koska siinä on minimaalisen pieni teksti.
Minäkin haluan lukea tämän, kirjoitat kirjasta ja lukukokemuksesta kauniisti. Kannen valokuva on ihana!
VastaaPoistaMyös minä pidän paljon Mazzarellasta ja onneksi on vielä hyviä kirjoja häneltä lukematta, kuten tämä mitä ilmeisimmin on.
VastaaPoistaTämä kirja teki minuun aikoinaan lähtemättömän vaikutuksen. Nyt hienon arviosi luettuani tajusin miten paljon kirjan ajatuksia olenkaan napannut omiksi "elämänohjeiksi".
VastaaPoistaKiitos, Leena! Minustakaan Mazzarella ei ole herkkä, vaikka tämä saattaa olla aiheensa vuoksi hänen herkin teoksensa (?). Sen verran mitä olen häntä livenä nähnyt ja kirjoja lukenut, hän on paremminkin tiukka täti ("no nonsense" -tyyppi), analyyttinen, ja varmasti enemmän järki- kuin tunneihminen. :) Pidän silti hänen tyylistään, ja tätä uskallan suositella myös herkkyyttä hakeville.
VastaaPoistaJoo, ainakin meillä tosiaan mies on paljon hitaampi shoppailija, enkä minä jaksa olla koko ajan makutuomarina, joten kirja mukana on "must". :) Lumisen kaunista ja tietokoneongelmatonta viikonloppua, Leena!
Hei Clarissa! Kansikuva on tosiaan kirjan sisällöstä paljon kertova. Hmm, minä tilailin äskettäin kirjoja kolmesta alennusmyynneistä, mutten ole vielä hakenut niitä. Muistaakseni siellä oli tuo Fredrika-kirja, ja ainakin jotakin Mazzarellaa. On ilo, että hän on ollut niin tuottelias!
Maria, sinä varmasti pitäisit tästä. :) Minustakin kansi on kaunis, vaikka Teemu kommentoi ironisesti, että onpa tässä kirjassa vetävä kansi... Hän ei ehkä näe samaa vetovoimaa vanhassa valokuvassa kahdesta naisesta, joiden välisen lämpimän suhteen oikein aistii. :)
Jaana, muistinkin että sinäkin olet Mazzarellan ystäviä, ja tätä teosta suosittelen hyvin lämpimästi. Minullakin on onneksi vielä paljon Mazzarelloja lukematta!
Pihi nainen, ihana kuulla! Minäkin sain tästä paljon vahvistuksia ideologialleni ja elämänkatsomukselleni, ja toki poimin sieltä myös uusia ajatushelmiä. Mazzarella on niin älykäs ja hänen äitinsä oli erityisen viisas nainen.
Mazzarella on myös minun suosikkejani. En ole lukenut vielä (onneksi) kaikkia, mutta aina hänen teksteistään on saanut sekä viisaita ajatuksia ja oivalluksia että hauskoja hetkiä: hänen kuivakas huumorinsa on mainiota. Ja rohkeus kertoa vaikeistakin asioista omasta elämästään. Luin viimeksi "eläkkeellejäämiskirjan" Matkalla puoleen hintaan - ja kyllä siinä puhutaan paljon muustakin kuin eläköitymisestä, vaikka ikä askarruttaakin. Odotan innolla arviotasi uusimmasta. Se on varmaan pakko minunkin hankkia.
VastaaPoistaEn voi paljon muuta kuin huokaista, että tämän todella haluaisin lukea.
VastaaPoistaArja, olen ihan samaa mieltä Mazzarellan kirjoista. Ja hänen kirjoittamanaan eläkekirjakin kiinnostaa, vaikkei aihe ole minulle ajankohtainen. :)
VastaaPoistaKatja, varmasti luetkin joskus. <3
Minäkin olen Mazzarella-fani. Eniten pidän ehkä kirjasta Kun kesä kääntyy, sillä pyysin ja ja sain sen 50- vuotislahjaksi pojaltani vuosia sitten. Jäljellä oli väistämättömästi vähemmän elettävää kuin elettyä aikaa.
VastaaPoistaTunnistan myös kirjan nimenä olevan ilmiön. Heinäkuun alussa on tosiaan muutaman päivän jakso, jolloin ilma muuttuu raskaammaksi, tuoksut ja värit ovat erilaisia ja alkaa loppukesä. Olen syksyihminen, ja minun vuodenaikani on silloin varovasti alkamassa.
Kokonaan oma maailmansa on Mazzarellan kirjallisten sitaattien käyttö, ja tuntuukin, että pitäisi koko ajan lukiessaan merkitä muistiin, mitä seuraavaksi pitäisi ja haluaisi lukea.
Minulla onkin vielä tuo Kun kesä kääntyy lukematta. Ja minäkin olen aistivani tuon muutoksen, joka tapahtuu ikään kuin keskellä kesää, mutta silti huomaa, että nyt lähdettiin loppukesää kohti. Kun varjot syvenevät. Minäkin rakastan syksyä, mutta toisaalta rakastan kaikkia vuodenaikoja, ja suurin suosikkini on ehkä lopulta kevät.
PoistaMazzarellalla on - tavallaan luonnollisestikin entisen virkansa takia - valtavan laaja kirjallinen sivistys. Uskottomuuden houkutus oli minun makuuni hieman liiankin kokonaan rakennettu sitaattien ympärille, mutta monissa muissa on ollut herkullinen yhdistelmä Mazzarellan omia kokemuksia ja ajatuksia sekä viittauksia kirjallisuuteen.