Kustantaja: Faber & Faber/Penguin, 2010.
Sivuja: 661.
(Äänikirjan lukija: Patrick Moy.)
Genre: Tragikoominen kouluromaani.
Arvio: 4,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
"'Anyone?' he repeats, looking over the class, deliberately ignoring Ruprecht Van Doren's upstretched hand, beneath which the rest of Ruprecht strains breathlessly. The rest of the boys blink back at Howard as if to reproach him for disturbing their peace. In Howard's old seat, Daniel 'Skippy' Juster stares catatonically into space, for all the world as if he's been drugged; in the back-row suntrap, Henry Lafayette has made a little nest of his arms in which to lay his head. Even the clock sounds like it's half asleep.
'We've been talking about this for the last two days. Are you telling me no one can name a single one of the countries involved? Come on, you're not getting out of here till you've shown me that you know this.'
'Uruguay?' Bob Shambles incants vaguely, as if summoning the answer from magical vapours."
Lue kustantajan esittely täältä.
"'Anyone?' he repeats, looking over the class, deliberately ignoring Ruprecht Van Doren's upstretched hand, beneath which the rest of Ruprecht strains breathlessly. The rest of the boys blink back at Howard as if to reproach him for disturbing their peace. In Howard's old seat, Daniel 'Skippy' Juster stares catatonically into space, for all the world as if he's been drugged; in the back-row suntrap, Henry Lafayette has made a little nest of his arms in which to lay his head. Even the clock sounds like it's half asleep.
'We've been talking about this for the last two days. Are you telling me no one can name a single one of the countries involved? Come on, you're not getting out of here till you've shown me that you know this.'
'Uruguay?' Bob Shambles incants vaguely, as if summoning the answer from magical vapours."
(Historianopettaja Howardin kuulustellessa oppilaitaan Ensimmäisestä maailmansodasta.)
Irlantilaisen Paul Murrayn romaani Skippy Dies jäi reilun vuoden takaa mieleeni ulkomaisista kirjablogeista nimensä ja Booker- ja muiden palkintoehdokkuuksiensa vuoksi. Sen sijaan kirjan kuvailu ei innostanut minua sen pariin: päähenkilöinä teini-ikäisiä poikia sisäoppilaitoksessa katolisessa Irlannissa ja tapahtumien alkaminen yhden heistä kuollessa donitsinsyöntikilpailussa. Monet kehut saivat minut silti kokeilemaan kirjaa, ja se olikin aivan mahtava.
En yleensä lue huumorikirjoja, mutta vaikka Skippy Dies on osittain todella hauska, se on parhaiden komedioiden tapaan pohjimmiltaan traaginen. Henkilögalleria on hyvin runsas ja joukossa on koulupoikien lisäksi myös tyttöjä ja monta aikuistakin. Myös romaanin käsittelemät aiheet ovat uskomattoman moninaisia rakkauselämän koukeroista nuorten lääkekännien kautta fysiikan säieteoriaan. Ja silti paketti pysyy ponnistelematta kasassa. Skippy Dies perustuu osittain kirjailijan omiin koulukokemuksiin.
Kuuntelin tämän romaanin äänikirjana, ja vaikka se ei aina ole kirjalle eduksi, nyt erittäin taitava ääninäyttelijä Patrick Moy teki kuuntelemisesta juhlaa. Hän oli miellyttävä-ääninen, selkeä ja innokkaasti eläytyvä. Ainoa ongelma - se sama, joka on jokaisella äänikirjojen lukijalla - oli vastakkaisen sukupuolen edustajan esittäminen dialogikohtauksissa. Moyn naiset siis kuulostivat gayparodialta, mutta kun siihen tottui, hänen kuuntelemisensa oli erittäin nautittavaa. Näytteen voitte kuunnella esimerkiksi täältä.
Kaikkein hienointa Murrayn kirjassa ovat ehkä henkilöhahmot, joihin kiintyy ja joita heidän omituisuuksistaan huolimatta ymmärtää. Yksi päähenkilö on Skippy, jonka kuolemalla kirja tosiaan alkaa, mutta jatkuu sitten kerimällä auki tapahtumasarjaa, joka johtaa tähän traagiseen tapahtumaan. Toinen päähenkilö lienee historianopettaja Howard, jonka keski-iän kriisiä, parisuhdeongelmia ja moraalisia pohdintoja romaani käsittelee paljon. Muista henkilöistä paljon ovat esillä esimerkiksi Skippyn läski neropattiystävä, Ruprecht, ja Howardin esimies, Seabrook Collegen vt. rehtori "the Automator", jonka puheenparsi Moyn tulkitsemana jää lähtemättömästi mieleen.
Juoni pyörii päähenkilöiden rakkauselämän, ystävyyssuhteiden ja muun henkilökohtaisen ympärillä, mutta lukuisten henkilöhahmojen ansiosta tarinassa on eriyisen paljon sivujuonteita, kuten pedofiliaa, syömishäiriöitä, pornoa, väkivaltaa, koulukiusaamista ja niin edelleen. Myös valoisampia asioita - Skippy Dies ei traagisuudestaan huolimatta ole synkkä. Kaiken keskipisteenä on koulu, Seabrook College, jonka maineen varjelu tuntuu olevan the Automatorin tärkein tehtävä.
Vaikka äänikirjakokemus oli tällä kertaa niin hieno, tämä on kirja, jonka haluan joskus lukea myös painettuna ja saada sen omaan hyllyyni. Skippy Dies on Murrayn toinen romaani, ja aion lukea esikoisenkin, An Evening of Long Goodbyes, joka on niin ikään ollut kehuttu ja ehdolla erinäisten kirjallisuuspalkintojen saajaksi.
Kiinnostaa! Itse asiassa kiinnostuin tästä jo vuosilistauksesi perusteella sen verran, että olin jo harkitsemassa Adlibris-tilauksen mustaksi hevoseksi, mutta en sitten tohtinut vielä. Tämä juttu luonnollisesti lisäsi mielenkiintoa. Harmi ettei tätä löydy paikallisesta kirjastosta...
VastaaPoistaOho, vastasin viimeksi noviisina "kaikille", kun piti vastata tähän kommenttisi alle. :) Linnea tuossa sanoi, että tätä löytyy kirjastosta, ja tsekkasin että niin tosiaan löytyy. En tosin nyt muista, asutko pääkaupunkiseudulla, tai tiedä, mikä tilanne on muualla Suomessa?
PoistaTampereella asun, ja täällä ei siis kirjastosta löydy. Mutta ei se mitään, pitää katsella jos tosiaan ihan ostaisi tämän jossain vaiheessa, sen verran lupaavalta vaikuttaa. Joskus takavuosina tilailin usein levyjä ulkomailta, mutta kirjoja en jostain syystä ole osannut tilata. Adlibriksellä on nykyään kivaa se, että saa ilmaisen postituksen, mutta ei kai Amazonillakaan hirveän kovat postikulut ole? Olen kyllä monesti miettinyt esim. puuttuvien Murdochien tilaamista Amazonilta tai eBaysta, mutta tuntuu että se olisi jotenkin "liian helppoa", on hauskempaa metsästää niitä divareista. :)
PoistaBritti-Amazonin yhden kirjan postikulut Suomeen on yleensä noin viisi euroa. Mutta kirjat maksavat usein uutenakin alle euron, joten ostos on joka tapauksessa edullinen.
PoistaTuo on ihan totta, että vaikka asiasta on hullua valittaa, välillä harmittaa, miten helppoa on nykyisin löytää kaikkea keräiltävää jne. Sama myös tuotteissa, joita aikoinaan hamstrasi ulkomailta tai pyysi matkailevia ystäviä tuomaan aarteina. Nyt melkein kaikkea saa joko Suomen kaupoista tai tilattua netistä, ja samalla niistä tuotteista on kadonnut se (vaikeastisaatavuuden) hurma.
Ei taida löytyä. En tiedä, käytätkö Amazonia, mutta sieltä tulisi vielä vähän AdLibristä tai BookPlussaa halvemmalla. Olisipa hauskaa, jos lukisit tämän!
VastaaPoistaVaikuttaa kyllä kiinnostavalta! Suomennosta tästä tuskin on? Englanniksi lukeminen kun ei oikein suju. Harmi!
VastaaPoistaEi ole valitettavasti suomennosta, mutta yritän kyllä suostutella jonkun kustantajan tämän suomeksikin julkaisemaan. :)
PoistaKiinnostaa! Ja oh, tätähän saa kirjastostakin! Kunhan se "kirjastokieltoni" loppuisi.
VastaaPoistaKoulumaailmaan sijoittuvat kirjat luonnollisesti kiinnostavat ja traaginen huumori, niin, sille on aina oma paikkansa. Tämä ei muuten todellakaan ole järkevä aika kirjoittaa kommenttia joten pahoittelen tätä epämääräistä höpinää. Hm. Nukun. Ja varaan Skippy Diesin kyllä, sitten pian, koska hyvältä vaikuttaa. Kiva että äänikirja oli kiva! (ps. Stephen Fry teki muuten Linnunradan käsikirja liftareille - kirjassa mielestäni hyvät naisäänet :)
Jee, Linnea, kivaa jos sinäkin luet tämän! Ja kommenttisi oli varsin hyvä, eikä lainkaan epämääräinen. :)
PoistaKiva kuulla, että joku on onnistunut hyvin esittäessään vastakkaista sukupuolta äänikirjassa. :) Tässä Moy joutui erityisesti korostamaan joidenkin henkilöiden naisellisuutta, joten varmaan siksikin mieleen tulivat jotkut homo- tai transusketsit. Mutta toisinkin päin olen tähän hankaluuteen törmännyt: on alkanut naurattaa, kun naislukija on yritäänyt puhua möreällä miesäänellä. :D
Se on muuten oikeasti vaikeaa. Silloin kun luin Valkoisia omenia miehille joutui tsemppaamaan etteivät kaikki miehet kuulostaisi ihan hassuilta. Ja sit tuo mies osaa kuitenkin tehdä hyvin naisääniä. Epistä. :>
PoistaMinä luen ääneen lähinnä lapsille, ja silloin on lupa liioitella. :) Omaa käsistä luen myös ääneen saadakseni siitä paremman "kuvan", mutta silloin en kyllä hirveästi muuta ääntäni miesten rooleja varten. :)
PoistaOsuva analyysi noista äänikirjojen ongelmista ;)) Samaa olen hamritellut minäkin. Kuuntelin juuri nuortenkirjan töitä varten, ja siinä lukijalla ongelmia myös muutamien miesroolien kanssa, koska niljakkaita roistoja oli hieman liikaa. Jotkut lukijat tyytyvät vain lukemaan, mutta se latistaa. Liiallinen näyttelykin siis voi aiheuttaa ongelmia, joten kultainen keskitie lienee tässkin paras. Tosin helppo neuvoa täältä...
VastaaPoistaJoo, helppo neuvoa. :) Se on tosiaan ns. fine line siinä välillä, että lukeeko liian tylsästi vai eläytyykö liikaakin. Joskus on varmasti ihan subjektiivisesta maustakin kiinni, pitääkö jonkun äänen väristä tms. Olen ärsyyntynyt joskus myös esimerkiksi tyhmänkuuloisesta lasten esittämisestä.. Mutta onneksi pääosin olen ollut tyytyväinen lukijoihin. Joskus, kuten nyt, jopa todella tyytyväinen! Ja usein lukijoihinkin tottuu, vaikka alussa häiritsisi joku pikku juttu.
PoistaJuuri eilen perhekerhossa puhuin yhden lukupiirin äidin kanssa, että haluttaisi alkaa äänikirjojen maailmaan tutustuminen juuri englanniksi. Tämä voisi olla kiva aloitus, ainakin jo tämän arvostelusi perusteella sekä tuon kivan ääninäytteen, jonka kävin kuuntelemassa :)
VastaaPoistaSusa, tämä oli tosiaan erittäin hyvä sekä kirjana että äänikirjana. :) Aika pitkä tämä kyllä on, joten varmuuden vuoksi voisi ehkä kokeilla jollakin lyhyemmällä ensin? Lyhyemmistä esimerkiksi se lyhennetty versio Fannie Flaggin Fried Green Tomatoesista oli ihana, samoin kuin nyt kuuntelemani Catherine Hallin Days of Grace (ainakin vaikuttaa keskeneräisenä tosi hyvältä). Mutta toki olen innoissani, jos aloitat Skippysta! :)
PoistaMinäkin kiinnostuin. Ehkä juuri äänikirjana kevätaamujen kävelylle. Minähän en osaa kuunnella äänikirjoja kuin kävellessäni, muuten ajatukseni ovat jossain ihan muualla. Talviaamuisin en äänikirjoja kuuntele, mutta sitten maalis-huhtikuussa taas. :)
VastaaPoistaKävely on kyllä äänikirjojen parasta aikaa. :) Miksi et kuuntele talviaamuisin? Käveletkö silloin vähemmän, vai mistä se johtuu? Minulla on kovassa pakkasessa sellainen ongelma, että silloin iPodini kuulokkeet antavat pieniä sähköiskuja tai muita vastaavia imakoita iskuja korviin. :D
PoistaEn kuuntele talvisin, koska koko ajan sataa räntää/lunta ja kuulokkeet/iPhone taskussa kastuvat. Lisäksi meidän suunnalla tiet ovat siinä määrin auraamatonta pöperöä, että haluan kuulla mahdollisten autojen äänet. Aika arkiset syyt... Mutta kävelyllä käyn yhtä paljon kuin muinakin vuodenaikoina. :)
PoistaSyyt hyväksytty. :)
PoistaKuulostaapa kyllä herkulliselta!
VastaaPoistaHerkullinen on ihan oikea sana tälle. Sanoisin vielä, että kirjassa on herkullinen kattaus. :)
PoistaOho, luulin kommentoineeni aiemmin, mutta en näköjään ollutkaan. Niin, kiinnostuin tästä kirjasta nimen perusteella jo siinä vaiheessa, kun tämä vielä nökötti tuossa oikealla sivupalkissa :) Pari kertaa olen jo nettikaupassa klikannut ostoskoriin, mutta jättänyt sitten koko tilauksen tekemättä. Mutta kiinnostaa ehdottomasti, viimeistään sitten, jos saat jonkun julkaisemaan tämän suomeksi :)
VastaaPoistaOlen tosi iloinen, että tämä kiinnostaa muitakin. Toivotaan, että kirja saadaan suomeksi, mutta kannustan kokeilemaan englanniksikin.
Poistamä oon monesti harkinnut tätä mutta jättänyt sit kuitenkin väliin. täytyy hommata, tuohon tiiliskivien jatkoksi :) kiitos arviosta!!
VastaaPoistaArvelinkin, että sinä olet tähän varmasti törmännyt. Suosittelen, ehdottomasti! Ja tosiaan sopii tiiliskivikaipuuseen. :)
PoistaMinäkään en ole huumorikirjojen ylin ystävä, mutta komiikka yhdistettynä tragediaan kuulostaa jo enemmän minun jutultani. Samoin koukeroiset juonikuviot ja henkilöhahmovetoisuus. Lisäksi olen jossain määrin heikkona sisäoppilaitoskuvauksille - ehkä siitä pitää syyttää varhaista altistumista Kotiopettajattaren romaanille.
VastaaPoistaLaitan kirja ehdottomasti korvan taakse.
No tämä kuulostaa oikein sopivalta keitokselta sinulle. Tosin kiimaisten 2000-luvun teinipoikien sisäoppilaitosmeininki vähän poikkeaa vanhojen romanttisten kertomusten ja tyttökirjojen vastaavista kuvailuista. ;D Pojat ovat kuitenkin sympaattisia ja ainakin minä jaksoin heitä hyvin, vaikka joskus turruttaa mieskirjailijoiden seksi-intoilu. Etenkin nuoruuskuvailuissa heillä tuntuu usein olevan ikään kuin lupa päästää itsensä valloilleen ja antaa kaiken pyöriä seksin ympärillä.
PoistaNyt vasta ehdin kommentoimaan tänne! :) Kuten ehkä muistatkin, ostin tämän kirjan joulukuussa Dublinista ja odottelin kovasti tätä kirjoitustasi. Kirja vaikuttaa tosi hyvältä, ja ehdottomasti haluan lukea tämän nyt keväällä! <3
VastaaPoistaKuvauksesi tuo mieleeni Hotakaisen, Kyrön ja Nousiaisen kirjoitustyylit, hekin kirjoittavat vaikeista ja traagisistakin aiheista huumorin keinoin, ja heidän kirjojaan rakastan. Uskon, että tulen pitämään kovasti tästäkin. :)
Voi että, miten odotan, että luet tämän! Olisi ihanaa kuulla toinenkin mielipide kirjasta, josta pidin niin kovasti. En ole koskaan lukenut Hotakaista, Kyröä tai Nousiaista, eivätkä he jostakin syystä kauheasti kiinnostakaan, vaikka olen kyllä tiedostanut jo jonkin aikaa omat hölmöt ennakkoluuloni... Pitäisi varmaan keksiä joku suomalaisten mies"humoristien" haaste, joka pakottaisi minut näitä varmasti hyviä kirjoja. :)
PoistaAloittelin kirjaa tänään, ja olen hörähdellyt nauruun jo pari kertaa, vaikka olen aivan alussa. :D Ja aika hyvin, ajattelin kirjoittaa aikanaan omaan blogitekstiini lainauksen juuri tuolta samalta historian luennolta, mutta huomasin että sinulla on sama lainaus. :D Jatkan eteenpäin ja poimin jonkun muun. :)
PoistaNauratti myös ajatus siitä että äänikirjassa mieslukija lukee esimerkiksi sijaisena toimivan, kohtalaisen hemaisevan neiti McIntyren repliikit, ihan varmasti se kuulostaakin gayparodialta. :D
Hyvä kirja tosiaankin, voin sanoa jo nyt! :D
Ihanaa, että olet aloitellut jo! Heh, minulla tuota lainauksen valintaa rajoitti se, että kuuntelin tämän tosiaan äänikirjana, ja tekstinä minulla oli saatavilla vain lyhyt näyte alusta, jonka englanninkielisten kirjojen kohdalla usein onneksi löytää netistä. Mutta hyvä lainaushan se on, ei siinä mitään. :) Onneksi näin runsaasta kirjasta riittää hyviä pätkiä sinullekin. :D
PoistaJuuri tuo neiti McIntyre oli kaikkein huvittavin, koska hänen hemaisevuuden täytyikin tietysti kuulua äänessä. :D
Voi että, miten odotan arviotasi tästä sitten joskus!