Miesten maanantai - Neil Abramson: Unsaid

Neil Abramson: Unsaid.
Kustantaja: Center Street/Hachette, 2011.
Sivuja: 368.
Genre: Koskettava lukuromaani ihmisistä ja eläimistä.
Arvio: 4,5/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


"And so here I am, unable to retreat and afraid to move onward empty-handed. Instead, I watch and hope that what I see will bring me understanding or at least the courage to move on without it, before everything fades and my pages turn blank. I don’t know how much time I have before this happens or the consequence for me if it does, but I don’t think it’s good.

If you believe my present predicament is merely the product of overreaction or perhaps cowardice, you may be right. But then I only have one question for you.

How many lives have you taken?"

En ole lukenut Sara Gruenin romaania Apinatalo, mutta lukemieni arvioiden perusteella uskallan sanoa, että monien siihen pettyneiden kannattaisi lukea Neil Abramsonin Unsaid. Kirjoissa on käsittääkseni samankaltaisuuksia, mutta tämä keskittyy nimenomaan eläimiin, ja pitkälti ihmisapinoihin - asia, jota olen lukenut monen Apinataloltakin odottaneen. Lisäksi Unsaid on oikein hyvä ja koskettava lukuromaani.

Kirjan päähenkilö on asianajajamies nimeltä David, mutta tarinaa kertoo hänen jo kuollut, eräänlaiseen välitilaan jäänyt, eläinlääkärivaimonsa Helena. Helenaa on kuollessaan ja nyt kuoltuaan ahdistanut, millä tavalla häntä väistämättä odottavaan vaikuttaa se, että hän on ammattinsa vuoksi lopettanut lukuisia eläimiä. Vaaditaanko häntä siitä tilille, ovatko eläimet syyttävinä ottamassa häntä vastaan? Kuinka monta virhearviota hän on tehnyt päättäessään, milloin kunkin oli kuoltava?

Helenalla on myös salaisuus, jonka hän on eläessään pitänyt mieheltään. Tietyt menneisyydessä tehdyt valinnat, joita hän ennen kuolemaansa yritti hyvittää, painavat yhä.  Helena yrittää haudan takaa vaikuttaa mieheensä, jotta tämä jatkaisi Helenan taistelua oikean asian puolesta. Tähän oikeussalidraamaan päättyvään jännittävään juoneen kietoutuu toinen kertomus, eli Davidin selviytyminen surussaan menetettyään vaimonsa. Davidin yhteisö, lemmikit, työkaverit ja läheiset, on mukana omilla tarinoillaan, jotka tuovat lukuromaanimaista sujuvuutta kirjan filosofisen pääsanoman, eläinoikeuksien ja etenkin ihmisapinoiden mahdollisen ihmisarvon puolustamisen rinnalle.

Unsaid-esikoisromaanissa on joitakin yhtäläisyyksiä kirjoittajansa elämään: Neil Abramson on Manhattanilla työskentelevä asianajaja, joka toimii aktiivisesti eläinsuojelutyössä. Hänen vaimonsa on eläinlääkäri ja pariskunta jakaa kotinsa paitsi lastensa myös lukuisten eläimien kanssa. Abramsonin vaimolta on lähtöisin kirjan Helenan pohdinta siitä, joutuuko hän kuoltuaan vastuuseen lopettamistaan eläimistä.

Tämä koskettava romaani teki minuun vaikutuksen. Olen eläinten ystävä ja eläinten oikeuksien puolustaja, mutta suhtauduin silti epäluuloisesti Unsaidin aihevalintaan. Pelkäsin kirjan olevan liian sentimentaalinen tai paasaava, mutta ei se ainakaan minulle ollut. Selvä kohderyhmä kirjalle ovat luonnollisesti lemmikkien omistajat ja muut eläinten ystävät, mutta myös ihmissuhdekuviot ovat tässä mielenkiintoisia. Painavasta aiheestaan huolimatta kirja on selkeä lukuromaani, koska se on sujuva juoneltaan ja se vetoaa kovasti tunteisiin. Itkin monta kertaa tätä lukiessani.

Kertojaratkaisu, eli kuolleen ääni "haudan takaa" toimii minusta tässä erittäin hyvin. Kieli on kaunista, muttei runollista tai ilmaisussaan taiteellisen niukkaa, vaan sujuvaa, ja se kuljettaa tarinaa sekä tunnelmia hyvin. Kertoja on välillä kuivan humoristinen, mikä tuo kaivattua kepeyttä kaiken raskaan keskelle. Lopun oikeussalikohtaukset eivät ole mielestäni kirjan parasta antia, mutta niiden ansiosta kirjalla on jännittävä loppu. Kiitos amerikkalaisten televisiosarjojen oikeuskäsittelyä oli myös helppo seurata.

Suosittelen kirjaa koskettavien lukuromaanien ystäville, joiden sydämiin mahtuvat myös eläimet - lemmikit tai laajemmin muutkin elolliset olennot oikeuksineen.