Kustantaja: Tammi, 1993.
Suomentanut: Rauno Ekholm.
Sivuja: 124.
Genre: Mietteliäs nykyproosa.
Arvio: 4,5/5.
Takakansi (kopioin tekstin tähän, sillä kustantajan esittelyä kirjasta ei löydy enää netistä):
"Vanha nainen haluaa kuolla rakkaalla sukuhuvilalla, ja perhe kerääntyy hänen ympärilleen. Tyynen säteilevät elokuun päivät lapsuuden kesäparatiisissa ovat täynnä latautunutta odotusta. Veljekset Olof ja Carl kohtaavat ensi kertaa vuosiin; lapsuuden kilpailu ja mustasukkaisuus, torjutut syvät tunteet murtautuvat esiin, vanha triangelidraama alkaa elää odottamattomin seurauksin.
Surumielisyys, jännitys ja leikki väreilevät kuin valo ja varjo Johan Bargumin nautittavassa ihmissuhdedraamassa, jonka näyttämönä on suomenruotsalainen saaristohuvila."
Ensikosketukseni Johan Bargumiin oli hyvä. Pidin tästä kirjasta, Syyskesästä, paljon. Minun oli kuitenkin vaikea valita tälle arvosanaa, sillä - ja harmittelin muutenkin, että - ehdin jo unohtaa kirjasta paljon. Luin tämän loppuun juuri ennen kuin lähdimme Kööpenhaminaan viime viikolla, enkä siinä lähtökiireessä ehtinyt juuri sulatella lukemaani. Matkalla aloitin jo uusien kirjojen lukemisen ja jälkimaku jäi siksi vähän lyhyeksi.
Kiinnostuin varovaisesti Bargumista muutamien kirjabloggaajien nostettua juuri tämän, ei enää ihan tuoreen, pienoisromaanin framille. Ensin tosin ajattelin, ettei tämä olisi minun tyylistäni kirjallisuutta, mutta loppuvuodesta aloinkin yhtäkkiä kaivata rauhallista, melankolista ja riisuttua proosaa. Bargum tuntui sopivalta valinnalta, ja halusin lukea Syyskesän ennen hänen pian ilmestyvää uutuuttaan Syyspurjehdus (Tammi).
Syyskesän takakansiteksti on minusta aika vastustamaton: suomenruotsalainen sukuhuvila, vanhan äidin kuolema, loppukesä, latautunut odotus, lapsuuden torjutut tunteet... Ja kirja onkin kaikkea tuota, se lunastaa odotukset. Viihdyin kirjan maisemissa ja tunnelmissa todella hyvin. Kertoja, Olof, on välillä ärsyttävä vässykkä, mutta kahdesta veljeksestä sympatiat ovat silti hänen puolellaan. Mielenkiintoisin (ja ehkä viisain?) minusta oli kuitenkin Tom-setä, ja yleisesti ottaen henkilöiden väliset solmuisat, välillä pakahduttavatkin, suhteet, joista sai lisätietoa takautumien sekä symbolisten vihjeiden kautta.
Pidin kovasti Bargumin tyylistä, mutta teksti oli välillä kömpelöä, minkä uskallan arvata käännöshaasteiksi. Aloinkin miettiä, kuinka tämän lukeminen ruotsiksi olisi sujunut. Olen lukenut ruotsiksi vaikeimmillaan nuortenkirjoja, mutta haluaisin treenata kielitaitoani ja lukea toisella kotimaisella enemmänkin. Ehkä vielä kokeilen Bargumia alkukielisenä.
Toinen minun lukukokemustani hienoisesti heikentänyt seikka oli ajoittainen ylidramaattisuus teoksen tyylilajiin nähden. Syyskesä ei ole millään tavalla revittelevä tai skandalöösi, mutta jotkut käänteet olivat mielestäni hieman turhia. Tunnelmaltaan näin hieno romaani vetäisi hyvin vieläkin vähäeleisempänä.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihastuin Johan Bargumin Syyskesään ja odotan innokkaana tutustumista hänen muihinkin teoksiinsa. Bargum on kirjoittanut pian 50 vuoden ajan laajasti, romaanien lisäksi ainakin novelleja, dekkareita, näytelmiä ja lastenkirjoja. Syyspurjehduksen odottamisen lisäksi olen lainannut näin alkuun Kesäpojan kirjastosta. Toivon, että Syyskesästä tutut elementit ja vahvuudet kannattelevat Bargumin muitakin teoksia.
"Mikään ei kuitenkaan enää palaudu ennalleen.
Ja suurinta osaahan ei voi tunkea matkalaukkuihin: tuoksuja, suorien männynrunkojen varjoja mustikkavarvikossa, vihertävää salaperäistä vivahdetta vedessä sen loiskuessa hiljaa silta-arkun kivien välissä.
Tätä kaikkea minä luulin kaipaavani; että pakollisesta lähdöstäni tulisi sekä surullinen että tuskallinen. Ja nyt tunnen lähinnä helpotusta.
Se suututtaa minua. Tuntuu kuin he olisivat tehneet minulle vääryyttä, eivät viemällä vanhan kesäpaikkani, vaan viemällä myös kaipauksen."
Syyskesästä ovat minua ennen bloganneet ainakin Joana, Katja ja Maria. Nyt näitä lukiessani huomaan lainanneeni kirjasta samaa kohtaa Joanan ja Katjan kanssa, hih, mutta ei se mitään, se on hieno kohta.
Kirja on luettu osana Underbara finlandssvenskar vid papper -haastetta.
PS. Lomamatkalta on nyt siis palattu, ja yritän päästä pian ajan tasalle kommentteihin vastaamisessa, sekä käydä luonanne vastavierailuilla. Minulla on kuitenkin paljon kirja-arvioita rästissä, joten pyrin purkamaan niitäkin, eikä aika välttämättä riitä heti kaikkeen. :)
Jotenkin jännä ja ihana sattuma, että Bargumin Syyskesä nousi kirjablogeissa esille vain vähän ennen, kuin Bargumilta ilmestyi/ilmestyy lähes samanniminen romaani (käsittääkseni ensimmäinen suht pitkään aikaan)!
VastaaPoistaKiva että pidit tästä.
Mietin juuri samaa kuin Maria! :)
VastaaPoistaVeikkaan että Syyskesästä pitäneet tykästyvät myös Kesäpoikaan – eivät välttämättä ihan yhtä vahvasti, mutta kuitenkin. Niin ainakin minulle kävi.
Karoliina, arviointiasi lukiessa tuli mieleeni muutamat Carpelanin vanhemmat kirjat. Sillä erolla tosin, että Bo ei ikinä langennut turhiin manoovereihin, vaan hänen kielensä on rauhaisan ja riisutun pelkistettyä viimeiseen pisaraan, kastehelmeen.
VastaaPoistaTämä voisi olla minun kirjani, sillä kaipaan välillä hyvin vahvojen (Shafak, Shamsie etc.) aivan jotain muuta.
Hieno kirjoitus kirjan hengessä!
Lumen valoa!
Mielenkiintoista! Bargum on minulle täysin tuntematon, mutta alkoi nyt kiinnostaa.
VastaaPoistaMinäkin kiinnostun Bargumin tuotannosta koko ajan enemmän ja enemmän kun teitä lukeneita/tykänneitä alkaa olla mukava joukko jo kasassa.
VastaaPoistaBargumista en ole minäkään kuullut, hmmm. Voisin vaikka tykätä-- jostain syystä minä kaipaan nyt pitkiä kaaria ja tarinoita, poispäin "pienois" etuliitteistä. Se kyllä sopii bloggaajalle huonosti kun kaikkeen menee siten enemmän aikaa ;)
VastaaPoistaMaria, sinuahan tästä "sattumasta" on pitkälti kiittäminen, sillä bloggasit ainakin minun tuntemani kirjabloggaajapiirin ensimmäisenä Syyskesästä. :) Sait Katjan ja Joanan innostumaan, ja minullekin kirja jäi teidän kaikkien bloggaamana hyvin mieleen. Sain kyllä lisäpontta lukea sen nyt, kun huomasin Bargumilta tulevan uutuuden. Ja ihan totta - Bargumin edellisestä suomennetusta aikuisten teoksesta on jo yhdeksän vuotta, ja romaanista - siis Syyskesästä - 19!
VastaaPoistaPekka, minä selailin hieman alkua sekä Syyskesästä että Kesäpojasta yrittäessäni päättää, kumman lukisin ensin. Syyskesä vaikutti alkuun kiehtovammalta, mutta pidin myös Kesäpojan ensisivuista.
Leena, minulle Carpelan on vielä tuntematon suuruus, muttei kauan. Tämä Syyskesä ja vastaavat kirjat ovat tosiaan kuulaita lepopaikkoja väkevämpien ja värikkäämpien romaanien tulituksessa. Uskon, että pitäisit tästä! Kiitos, ja ihanaa lumen valoa vihdoin sinnekin. <3
Erja, Susa ja anni.M - hienoa, lukekaa, lukekaa! Bargum ansaitsee lisää mainetta. Hän on kuvissa niin sympaattisen näköinenkin. :) Anni.M, tämä on kyllä pienoisromaani ja nopeasti luettu, mutta oikeasti mittaansa paljon suurempi.
Olen iloinen, että luit tämän. Syyskesä on hieno kirja, siinä pinnan alla säkenöi vahvoja tunteita. Siitä olen kanssasi ihan samaa mieltä, että tämä olisi kantanut vieläkin vähäeleisempänä, toisaalta romaanissa on tällaisenaan enemmän sellaista rujoutta, joka saa kauniin vieläkin kauniimmaksi?
VastaaPoistaIlman Mariaa en olisi Bargumia löytänyt. Nyt sitten odottelen innolla Syyspurjehdusta, jonka pitäisi ilmestyä ihan pian. :)
Katja, onhan tässä kontrastia. Eniten mietin kuitenkin sellaista juttua, joka ei ollut niinkään rujo, mutta mielestäni turhan dramaattinen. Hih, anteeksi salaperäisyys, mutta en halua spoilata. :)
VastaaPoistaMinäkin tosiaan odotan Syyspurjehdusta, joka jo nimenä kuulostaa yhtä ihanalta kuin Syyskesä (vaikken meri-ihmisiä olekaan). Kiitokset Bargumista Marialle ja välillisesti sinullekin, Katja!
Luin tämän joskus 1990-luvulla, pitkällä junamatkalla. Muistan, että pidin kirjasta, mutta muistan myös, että se sai minut vihaiseksi ja jopa "masentuneeksi". Kirjassa taisi olla aika voimakas tunnelma. En enää muista paljon juonesta ,mutta Carl taisi olla se, jota syvästi inhosin. Olisi mielenkiintoista lukea tämä uudestaan sekä myös Syyspurjehdus.
VastaaPoistaKyllä, tunnelma oli minustakin voimakas ja aika ahdistava. Ja Carl aika ikävä hahmo. :/
PoistaMinusta nämä kaksi lukemaani Bargumia ovat ehdottomasti sellaisia kirjoja, jotka sietävät hyvin uudelleenlukua. Syyspurjehduksesta olen suunnitellut tekeväni jokasyksyisen tradition, ja miksei tästäkin, mutta haluaisin lukea tämän seuraavalla kerralla ruotsiksi, sillä en ollut ihan tyytyväinen käännökseen.