tiistai 31. tammikuuta 2012

Dekkaritiistai: Box, Hoag ja Reichs


Kerron heti tähän alkuun, etten yleensä lue dekkareita enkä ole yleisesti ottaen niiden ylin ystävä. Lapsena luin pakolliset Agatha Christien kirjat sun muut, ja teininä muuten jännittävää kirjallisuutta, mutta aikuisella iällä en ole enää lukemistani lajityypin edustajista innostunut. Mma Ramotswe oli yhden kirjan perusteella sympaattinen tyyppi, mutta en lopulta jatkanut sitäkään sarjaa pidemmälle.

Esittelen tässä lyhyesti kolme dekkaria, jotka luin työtoimeksiantoina. Pyydän ottamaan huomioon, että tämän lajityypin ystävä voisi antaa kirjoille minua paljon paremmat arvosanat, eivätkä teokset ole välttämättä niin huonoja, kuin arvosanani väittävät. Sanallisissa arvioissa pyrin sanomaan jotakin objektiivistakin.



C.J. Box: Back of Beyond.
Kustantaja: Minotaur Books/Macmillan, 2011.
Sivuja: 384.
Genre: Kovisdekkari.
Arvio: 2,5/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


"The night before Cody Hoyt shot the county coroner, he was driving without a purpose in his county Ford Expedition as he often did these days. He was agitated and restless, chain- smoking cigarettes until his throat was raw and sore. He drove right by the rural bars he used to frequent, not going in. Then the call came from dispatch on his cell phone: hikers claimed they found a burned-out cabin in the Big Belt Mountains to the northeast with maybe a dead body inside."

C.J. Boxin kirjaa lukiessani tunsin olevani kaikkein kauimpana mukavuusalueeltani - varsinkin aluksi. Voisin kyllä suositella tätä dekkaria miehille, tai naisillekin, jotka kaipaavat erityisen kovapintaista päähenkilöä sekä väkivaltaista menoa. Päähenkilö on vastenmielinen ja kirjan alku haukotutti minua jäykällä machoilullaan.

Tarinan kulkiessa eteenpäin kirjailija kuitenkin vähän rentoutui ja asetelmat muuttuivat mielenkiintoisemmiksi. Kirjassa seurataan kahta juonta, ja toisessa joukko ennestään toisilleen tuntemattomia ihmisiä lähtee ratsastusvaellukselle Yellowstonen luonnonpuistoon. Sitten heitä alkaa yksi kerrallaan kuolla. Joukko on kokemattomuuttaan avuton erämaassa kaukana sivistyksestä, eikä kukaan tiedä, miksi tai kenen toimesta vaeltajia lahdataan.

Kirjan tämä osio, joka muistuttaa monilta osin jo mainitsemani Agatha Christien klassikkojännäriä Eikä yksikään pelastunut, on mielestäni sen parasta antia. Murhaajan ja tämän motiivien arvailun lisäksi erilaisista ihmisistä koostuvan, poikkeuksellisissa olosuhteissa selviämään pyrkivän ryhmän dynamiikan rakentuminen ja kehittyminen on mielenkiintoista. Silti Back of Beyond ei kokonaisuutena kohoa mielestäni perusdekkaria kummoisemmaksi, vaikkei minua yhtään hämmästyttäisi, jos joku erityisen kovaksikeitetyistä dekkareista pitävä arvostaisi tätä paljonkin.

***

Kustantaja: Dutton/Penguin Group, 2011.
Sivuja: 464.
Genre: Psykologinen trilleri.
Arvio: 3,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.

"The scene was a plein air painting, soft and impressionistic: the golden grass, the dark trees, bruise-purple mountains in the background, and the whisper-blue sky strewn with long, thin, pink-tinted clouds; the small white house with its old tile roof. On the other side of the mountains the sun had begun its descent toward the ocean. Here, the day seemed to have paused to admire its own perfection. Stillness held the landscape enraptured.

Nothing gave away a hint of what lay within the house."


Tami Hoagin kirja yllätti minut sen sijaan aika positiivisesti. Secrets to the Grave ei ole maailman parasta kirjallisuutta tai muutenkaan napakymppivalinta - minulle. Se onnistui kuitenkin siinä, missä dekkari kohdallani todella harvoin, eli oikeasti viihdyttämään. Luin kirjaa mielelläni ja sujuvasti, ja harkitsen jopa tätä edeltäneen Deeper Than the Dead (suom. Hautaa syvemmällä) -romaanin lukemista. Secrets to the Grave on kuitenkin itsenäinen jatko-osa, joten sitä ei ollut hankala lukea ensimmäisenä sarjasta.

Tässäkin kirjassa poliisit tutkivat murhajuttua, mutta laitoin genreksi psykologinen trilleri, sillä päähenkilö on lapsipsykologiaa opiskeleva nainen, ja teoksessa on enemmän tasoja kuin puhdasverisemmissä dekkareissa. Kirjasta löytyy toki lajityypilleen ominaisia piirteitä ja kliseitä, mutta henkilöt olivat minusta enimmiltä osin uskottavia ja samastuttavia, päähenkilö Anne Leone oikein miellyttäväkin. Sarja sijoittuu 1980-luvulle, mitä en huomioinut tai tullut ajatelleeksi kuin muutamia kertoja lukiessani, mutta rikoskirjallisuutta enemmän lukeville vielä alkeelliset tutkintamenetelmät tuovat ehkä juttujen selvittelyyn eksotiikkaa - tai kömpelyyttä - ja aiheuttavat hankaluuksia.

En innostunut niin paljon, että pyytäisin Hoagia vastaavia suosituksia, mutta uskallan suositella tätä muillekin perusdekkareita kaihtaville silloin, kun kaipaa sujuvaa perusviihdettä ja sopivasti jännitystä.

***

Kathy Reichs: Flash and Bones
Kustantaja: Scribner/Simon & Schuster, 2011.
Sivuja: 288.
Genre: Oikeusantropologinen dekkari.
Arvio: 2,25/5.
Lue kustantajan esittely täältä.

"LOOKING BACK, I THINK OF IT AS RACE WEEK IN THE RAIN. Thunderboomers almost every day. Sure, it was spring. But these storms were over the top.

In the end, Summer saved my life.

I know. Sounds bizarre.

This is what happened.

Bloated, dark clouds hung low to the ground, but so far no rain.

Lucky break. I'd spent the morning digging up a corpse.

Sound macabre? Just part of the job. I'm a forensic anthropologist. I recover and analyze the dead that present in less than pristine condition—the burned, mummified, mutilated, dismembered, decomposed, and skeletal.

OK. Today's target wasn't actually a corpse. I'd been searching for overlooked body parts."

Kathy Reichsin romaani oli minusta suorastaan huono. Siinä ei ollut ehkä yhtä ärsyttäviä piirteitä kuin Back of Beyondin sietämätön päähenkilö ja ällöttävä machoilu, mutta Flash and Bonesia eivät myöskään edes osittain pelastaneet psykologisesti mielenkiintoisemmat osiot, kuten C.J. Boxin kirjan kohdalla kävi.

Ehkä odotukseni eivät olleet kohdallaan. Tiesin, että Reichsin kirjat ovat suosittuja, samoin kuin niihin perustuva tv-sarja Bones (jota en ole tosin katsonut). Ajattelin, että naispäähenkilöllä ja tarinan sijoittumisella North Carolinaan päästään kohdallani jo pitkälle. Mutta ei, ei lainkaan.

Ensinnäkin kirja oli minusta tylsä. Välttelin sen lukemista ja katsoin kelloa huokaillen sitten, kun olin saanut pakotettua itseni kirjan ääreen. Toisekseen se toisti mielestäni kaikkia hölmöimpiä dekkarikliseitä ylikarrikoiduista henkilöhahmoista murhaajan käsittämättömän heppoiseen motiiviin. Kolmannekseen en jaksanut innostua rikosantropolgisesta terminologiasta ja hifistelystä tai tämän romaanin taustalla vaikuttaneesta NASCAR-rallista.

Tiedän, että monia innostaa nimenomaan tuo antropologinen luiden kaivelu, ja ainakin monien suomalaisten luulisi innostuvan ralliajoista. Sellaiset lukijat antanevatkin anteeksi esimerkiksi teoksen ärsyttävän naiskuvan, jossa päähenkilö on rempseä "hyväjätkä", mutta kaikki muut naispuoliset henkilöt todella typeriä - etenkin kauniit. Dekkarin pitäisi aina olla ns. pageturner, mutta tämä ei ollut minulle sellainen lainkaan, ja jokaisen luvun loppuun tungetut cliffhangerit lähinnä huvittivat.

***

On varmasti hyvä joskus astua pois mukavuusalueeltaan. Ja niin kuin tässä huomasin, noin yhdellä kerralla kolmesta se saattaa tuottaa miellyttäviäkin elämyksiä. Silti, jos olisin lukenut nämä kirjat vapaa-ajalla, olisin voinut käyttää senkin paremmin kuin Hoagin kirjaa lukien, niin hyvä genrensä edustaja kuin se minusta olikin. En todellakaan sano, että suutarin tulisi aina pysyä lestissään, mutta tässä iässä ja paljon lukeneena tuntee kirjamakunsa jo melko luotettavasti ja voi vapaat kädet saadessaan tehdä yleensä onnistuneita valintoja, vaikka ne olisivatkin turvallisuudessaan tylsiä (siis valinnat, eivät itse kirjat tietenkään..).

Ovatko tässä esitellyt kirjat tai kirjailijat teille tuttuja? Olisi kiva lukea myös dekkareista yleisesti ottaen pitävien mielipiteitä!

29 kommenttia:

  1. Voi apua kun nauroin noita genremääritelmiäsi...!

    Vaikka omassa työssäni on muita huonoja puolia, ei mun sentään dekkareita tarvitse lukea! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ilo olla iloksi. :D Ja muutenkin, hahaa (naurahti hän vain hieman katkerana).

      Poista
  2. Minulle Hoag ja Reichs ovat tuttuja, vaikka kumpikaan näistä kirjoista ei nyt ainakaan muistu mieleeni. Hoagilla on ollut viime vuosina muutama laadukas kirja ja sitten jokunen tylsäkin. Pari viimeisintä Reichsiä ovat myös olleet pettymyksiä. Bones-sarja muuten ei hirveästi kirjoja muistuta, käsikirjoituksessa on muutettu melkein kaikki muu paitsi päähenkilön nimi ja ammatti. Olenkin tälle joskus naureskellut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole tuosta Hoagista kuin tämä yksi kokemus, mutta se ainakin sopi minulle. Hih, tuota Bonesia mainostetaan kirjojen yhteydessä aika näyttävästi, mutta markkinointikikka taitaa siis enemmän olla. :)

      Poista
  3. Minulle se tietty ylenpalttinen machoilu dekkareissa on usein se, mikä ärsyttää. En siis usko, että tulen ihan heti ainakaan lukemaan C.J Boxia. Tami Hoagilta olen jonkun lukenut ja muistan ihan tykänneeni vaikkei mitään napakymppia minulle edustanutkaan. Kiinnostuin kyllä aihepiirinsä vuoksi nyt tuosta esittelemästäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo älä Boxia lue... Luepas minulle ;) se Hoagin Hautaa syvemmällä, niin tiedän kannattaako minunkin tarttua siihen vielä!

      Poista
  4. Dekkarifanittaja-kaverini luki parikymmentä sivua Reichsiä mutta jätti kesken koska oli niin surkea. Itselläkin löytyy yksi Reichsin kirja hyllystä mutta taidan jättää lukematta kun en muutenkaan ole mikään dekkarifani;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin helpottava tietää, etten ole ainoa Reichsia kökkönä pitänyt. Olen ajatellut, että hän on kauhean pidetty. Sinulle en kyllä osaa ainakaan tätä kirjaa suositella..

      Poista
  5. Olen mainitsemistasi lukenut vain yhden kirjan Hoagilta, Mustat vedet -nimisen "dekkarin". Mielestäni nämä eivät oikein edes täytä dekkarin määritelmää, vaan ovat lähinnä viihteellistä jännitystä (dekkareihin kai sekin sitten lasketaan). Perin amerikkalainen oli ainakin lukemani Hoag, tuotesijoitteluineen päivineen. Rikos ratkottiin lähinnä ryntäilemällä päättömästi, mikä haukotutti. Ei kiitos, vaikka luen paljin dekkareita ja pidän niistä kovasti. Vaadin kuitenkin laatua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en varmaan tunne kauhean hyvin tunne näitä genremääritelmiä, mutta oli tämä Hoagin kirja dekkari tai jännäri, se toimi minulle. En osaa tietty sanoa hänen muista kirjoistaan, mutta voi hyvin olla, että viihteellinen jännitys onkin minulle parempi laji kuin kovisdekkarit. :)

      Poista
  6. Huomasin tässä lukiessani että siitä on oikeasti aika pitkä aika kun olen viimeksi lukenut dekkareita. Ennen luin enemmän, en nyt sitten tiedä miksen enää. Lasketaanko P.D.James dekkaristiksi, hän kyllä kiinnostaisi?

    Nauroin tuolle Kathy Reichs - arviollesi, olen nimittäin tässä miettinyt että pitäisikö minun lukea niitä enemmän. Bones on yksi suosikkisarjoistani, mutta se johtuu ehkä eniten siitä että mielestäni Emily Deschanel ja David Boreanaz (<3) muodostavat mainion duon vaikka hahmot ovatkin vähän övereitä välillä. Mutta ehkä nyt uskon, että minulle riittää sarjan seuraaminen ja jätän kirjat väliin (se yksi lukemani ei ollut kummoinen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka P.D. James..? No, oikeasti nimi kuulostaa tutulta, mutta näin hyvin minä tämän genren tunnen.. En siis osaa sanoa, lasketaanko hänet dekkaristiksi. Varmaan, kun on minulle niin vieras. :D

      Äh, kun en minä osaa sanoa, onko tuo Reichs hyvä sellaiselle, joka pitää dekkareista. Minusta se oli oikea kävelevä esimerkki perusperusdekkarista, tai siis eihän kirjat kävele... Varmasti tv-sarja on parempi!

      Poista
    2. P. D. James on brittiläinen pitkän linjan dekkaristi. Suosittelen!

      Poista
    3. Kiitos Kirsi, pitäisi nyt vihdoin käydä lainaamassa ja testaamassa :)

      Siis minä tosiaan luin sen Reichsin ensimmäisen "Temperance Brennan"-kirjan ja se oli vähän meh, mutta siinä ei kyllä ollut ainuttakaan niistä telkkarisarjan vakiohahmoista Temperancea lukuunottamatta että ehkä minä joskus välipalana jonkun niistä voisin.

      Poista
  7. Jotenkin hauskoja tai mainioita lyhytarvioita. Sinä tosiaan osaat luonnehtia ja kuvailla kirjoja!

    Kuten tiedät, en juurikaan lue dekkareita. Syy on hieman hölmö: mielestäni useimmat dekkarit ovat aika tylsiä ja kaavamaisia. Siksi nautin dekkareista mieluiten tv-sarjoina, joissa kaavamaisuus ei niin haittaa, koska sarjassahan pitää ollakin jotain tuttua. Mutta Linnean mainitseman PD Jamesin kirjoista kyllä pidin kovasti silloin kun niitä luin. Pitäisikin lukea hänen uudempia teoksiaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja. <3 Mutta niin kuin ollaan aiemminkin puhuttu, negatiivista kritiikkiä on helpompi kirjoittaa nasevasti tai hauskasti. Onneksi siis työt pakottavat minut joskus lukemaan sellaistakin, mistä en pidä! ;)

      Minulla on ihan sama hölmö syy olla lukematta dekkareita (enkä katso niitä telkkaristakaan). Silloin tällöin nautin kyllä jännityksestä pienissä annoksissa, kuten Emma Donoghuen Roomissa. Ja totesin, että kevään lukulistallani on paljon ainakin käsittääkseni jännäreiksi laskettavia kirjoja, kuten Luptonin Sisar, Stevensin Kadonnut ja Watsonin Kun suljen silmäni. Ja tavallaan tuota Donoghuen Roomia tai jopa Bargumin Syyspurjehdustakin voisi luokitella jännityskirjallisuudeksi. Ehkä tästä alkaa uusi aika minulle. Hih.

      Ai niin, ja aloitin myös jonkin aikaa sitten työasioissa Alma Katsun romaanin The Taker. Sekin saattaa olla sellainen hyvä jännäri. :)

      Poista
  8. Minua taitaa noissa amerikkalaisissa koohotusdekkareissa tökkiä se, että ne on alkuaankin kirjoitettu niin, että niistä on helppoa muokata tv-sarjoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, mie en katsomaan telkkarista kuin kivoja brittidekkareita: juodaan teetä ja murhataan, kävellään nummilla ja murhataan, hoidetaan puutarhaa ja murhataan... :) Amerikkalaisilla on aina muka-psylogiaa, DNA-testejä yms. Tylsää!

      Poista
    2. Ihana tuo Katjan kuvaus! Minuakin teenjuonti kiehtoo enemmän kuin DNA-testit. :)

      Poista
    3. Minustakin Katjan kuvaus on ihana, ja noin niin kuin periaatteessa haluaisin olla sellainen ihminen, joka katsoo brittiläisiä dekkareita. :) Ehkä joskus vielä!

      Poista
  9. Ostin Lontoosta aiemmin syksyllä C.J. Boxin kirjan nimeltä Blue heaven. Boxiin en ollut aiemmin törmännyt, vaikka innokas dekkarinlukija olenkin.
    Mutta tämä uusi tuttavuus on osoittanut antoisaksi: Pohjois-Idahon jylhiä maisemia, Marlboro-miehen tyyppinen karu sankari jne.
    Luin muitakin Boxin kirjoja, ja pidinkin niistä. Länkkäridekkari vaiheeni tyssähti, kun tämä Back of Beyond jäi kesken, varmaan samasta syystä kuin kirjotit merkinnässäsi: kovin on machoa.
    Nämä kaksi muuta Hoag ja Reichs ovat mielestäni ihan rutikuivakkaita, en ole lukenut kummaltakaan kuin kirjan, pari. Sen sijaan esimerkiksi Karen Rose -nimisen kirjailijan dekkareista olen pitänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa hauska kuulla toisesta, joka on lukenut - ainakin pätkän - Back of Beyondia! Ja mielenkiintoista kuulla, että hänen muut kirjansa ovat erilaisia tyyliltään.

      Hoagilta ja Reichsilta en ole muita lukenut, mutta minulle näillä oli kovasti eroa. Vaikka ymmärrän, että Hoag voisi olla aika ns. helppoa ja naisellista monelle dekkarifanille. :)

      Poista
  10. Mä en ole yhtään näistä lukenut ja varmaan parempi olla lukemattakin. Mä olen lukenut dekkareita tosi vähän. Periaatteessa genre kiinnostaisi, mutta en tykkää liian jännistä kirjoista tai sellaisista, jotka on liian yksityiskohtaisia. Mma Ramotsweista mä tykkäsin, mutta ne nyt ei olekaan mitään kunnollisia dekkareita. Suosittelen muuten kokeilemaan Eeva Tenhusta tai Outi Pakkasta. :) Kummankaan kirjat ei ole tylsiä ja varsinkin Pakkasen kirjoista osa on aika kaukana tavallisesta dekkarista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset suosituksista! Minulla ei ole oikein intoa etsiä dekkareita, kun en koe saavani niistä enää tarpeeksi, mutta lukijat voivat tarttua näihin. Sitä paitsi Eeva Tenhusta olen kuullut kehuttavan muiltakin luotettavilta tahoilta. :)

      Poista
    2. Eeva Tenhunen <3 (ei muuta sanottavaa :))

      Poista
  11. hei ehkä joskus ennätät lukemaan p.d. jamesin kirjoja -hänet mainitaan queen of the crime zur zeit tai kokeile martha grimesiä tai donna leonia-kathy reichs on aika ykstoikkosta vain fanit jaksaa seurata juonta

    VastaaPoista
  12. Hei kaikki, nimeni on Bohuslava Shevchenko ja haluan jakaa todistukseni, olen onnellisesti naimisissa oleva nainen, jolla on 2 kaunista lasta, tiettyyn aikaan mieheni alkoi käyttäytyä minulle oudosti, se alkoi pikkuhiljaa, tappelemme ja riiteli melkein koko ajan ja lopulta hän jätti minut toisen naisen takia, koska hän kertoi minulle itse, että olin hylätty kahden lapsemme kanssa, hän tulee tuskin kotiin, mutta rakkaudesta, jota minulla oli häntä kohtaan, en päästänyt häntä menemään , Minun piti keskustella ongelmastani ystäväni kanssa ja ehdotin, että minun pitäisi mieluummin ottaa yhteyttä loitsunvalvojaan, joka voisi auttaa minua loitsussa tuodakseni hänet takaisin, mutta olen sitä tyyppiä, joka ei koskaan uskonut loitsuun. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kokeilla sitä.
    Tein kaiken, mitä minulta pyydettiin, ja jonkin ajan kuluttua kaikki alkoi taas sujua hyvin, mieheni palasi kotiin, pyysi anteeksi minulta ja lapsille ja me kaikki elämme nyt onnellisina yhdessä, en voi kiitos tohtori Nosa Ugo, joka auttoi minua elvyttämään suhteeni, tämä mies on ollut tukena minulle ja perheelleni ja me kaikki elämme onnellisina yhdessä, minun piti jakaa tämä täällä kaikille, joilla on tällainen ongelma tai minkäänlaista henkistä ongelma, voit ottaa häneen yhteyttä hänen sähköpostinsa kautta

    Sähköposti: karnataka.temple@gmail.com

    Ota häneen yhteyttä kaikenlaisissa henkisissä asioissa ja katso mahtava työ.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...