maanantai 29. elokuuta 2011

Michael Cunningham -maanantai: Tunnit


Michael Cunningham: Tunnit (The Hours).
Kustantaja: Gummerus, 2000.
Suomentanut: Marja Alopaeus.
Sivuja: 243.
Genre: Nykyproosa.
Arvio: 4,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


"On vain tämä lohtu: on tunti silloin toinen tällöin, jona elämämme vastoin kaikkia todennäköisyyksiä ja odotuksia ryöpsähtää auki ja suo meille kaiken mitä olemme ikinä kuvitelleet, joskin kaikki paitsi lapset (ja ehkä jopa he) tietävät että näitä tunteja seuraa väistämättä uusia, paljon synkempiä ja vaikeampia tunteja. Silti me rakastamme kaupunkia, aamua, toivomme lisää kiihkeämmin kuin mitään.


Vain taivas tietää miksi me rakastamme sitä niin."


Pian Gummerus julkaisee suomeksi Michael Cunninghamin uusimman romaanin Illan tullen (By Nightfall). Se innosti minut lukemaan vihdoinkin miehen läpimurtoromaanin Tunnit, joka on ollut TBR-listani kärkipäässä jo vuosia. On hyvin mystistä, kuinka jotkut kirjat jäävät kaikesta odotuksesta huolimatta lukematta ja odottamaan. Olen lukenut Cunninghamilta Säkenöivät päivät, josta en kauheasti vakuuttunut, mutta elokuvan perusteella uskalsin arvata rakastavani Tunteja, enkä ollut väärässä.


En tiedä, mitä mieltä olisin Tunnit-elokuvasta, jos olisin nähnyt sen vasta kirjan lukemisen jälkeen, mutta nyt pidän sitä edelleen yhtenä maailmankaikkeuden hienoimmista leffoista. Kirja vetää silti sille vertoja, ilman muuta, ja syventää sekä selventää monia asioita, jotka jäävät pelkän elokuvakokemuksen nojalla vahvemmin oman tulkinnan varaan.


Cunningham kirjoittaa todella fiksuja, ja välillä hyvin kiemuraisella tavalla. Ei hän ainakaan minun makuuni ole missään nimessä liian kokeellinen, mutta helppolukuinen tämä pieni romaani ei kuitenkaan ole. Lapsiperheen äitinä suuri osa lukemisistani tapahtuu esimerkiksi hiekkalaatikon reunalla, sohvalla Pikku Kakkosen tahdissa tai keittiössä kauhan varressa. Taustalla on lähes jatkuva hälinä. Tällä tavalla en pystynyt lukemaan Tunteja, vaan minun täytyi ottaa selkokielisempi romaani lukuun sen rinnalle. Tunteja luin vasta illalla lasten mentyä nukkumaan, ja kun en ollut vielä liian väsynyt itse pohtimaan lukemaani ja makustelemaan lauseita. Eihän esimerkiksi tällaista voi vain lukaista pysähtymättä miettimään kaikin aistein:


"Oliver huokaa jälleen, ja tämä huokaus on sävyltään huomattavan erilainen kuin edellinen. Tämä on alistunut ja lopullinen huokaus joka siirtyy kohti nasaalia rekisteriä ja on dramaattisuuden puutteessaan paljonpuhuva. Se muistuttaa ensimmäistä kiinnostumatonta huokausta jonka rakastaja lähettää puhelinlankoja pitkin, huokausta joka enteilee lopun alkua. Onko Oliver käyttänyt tuota huokausta jossain elokuvassa? Vai onko joku muu, joku todellinen, huoannut kauan sitten tuolla tavoin Sallyn korvaan?"


Kirjassa pääosissa on kolme eri naista, kolmena eri aikakautena. Vaikeinta, mutta samalla palkitsevaa, minulle oli seurata Clarissan ajatuksenjuoksua. Hän oli jotenkin niin hengästyttävän täynnä paitsi kristallinkirkkaita ajatushelmiä myös muuta aiheesta toiseen poukkoilvaa ajatuksenjuoksua. Vaikuttavin henkilöhahmo minulle oli sekä elokuvassa että kirjassa Laura, jonka sielunelämä avautui nautittavasti lisää kirjan luettuani.


Kaikille kolmelle naiselle on yhteistä heidän epävarmuutensa roolistaan, siitä mitä he ovat, mitä heidän tulisi olla ja mitä he haluaisivat olla. Virginia hukuttautuu, sillä kokee epäonnistuneensa. Laura seisahtuu aamulla portaisiin kuuntelemaan, odottamaan. "Jälleen hänet valtaa se unenomainen tunne (se tuntuu pahenevan) että hän seisoo kulisseissa, on menemäisillään näyttämölle ja esiintymään näytelmässä johon hän ei ole asianmukaisesti pukeutunut ja jota hän ei ole riittävästi harjoitellut." Clarissa pohtii keski-ikäistynyttä, vakiintuneessa parisuhteessa ja taloudellisessa turvassa elävää identiteettiään vertailukohtinaan nuoruutensa, boheemit taiteilijaystävät tai radikaalimmat lesbot.


Ratkaisuja tehdään tai ei tehdä. Elämä on.


Jälleen kerran hämmästelen miehen taitoa kirjoittaa naisten sielunelämästä niin herkästi ja taidolla. Vaikken pitänyt Säkenöivistä päivistä kovin paljon, on Cunningham yksin Tuntien perusteella nero ja lähes jumalallinen. Romaani ei ole yksiselitteinen, ja se toimii niin monella tasolla, että jättää ajateltavaa pitkäksi aikaa. Olen myös varma, että se kestäisi erittäin hyvin useita lukukertoja. Ah, kuinka odotankaan tulevaa Illan tullen -romaania!
Suosikkinäyttelijäni Julianne Moore Laura Brownina suosikkielokuvassani Tunnit.

16 kommenttia:

  1. Oijoijoijoijoi. <3

    Nyt kun olen vuodattanut alkuinnostushuudahdukseni, totean, että minulle Tunnit on täysien viiden tähden kirja. Se on ehkä hienoin (vaan ei rakkain!) koskaan lukemani teos. Muistan, miten lopetin kirjan lukemisen kuulaana pakkaspäivänä 2000-luvun alussa ja olin pakahtua: Juuri tämän vuoksi luen kirjoja!

    Pidän kovasti myös Tunnit-elokuvasta. Se on upea. Koska luin kirjan aikaisemmin, pidän sitä parempana, mutta tavattoman hienosti Cunninghamin teksti on saatu kuvaruudullekin.

    Voit arvata, että minäkin odotan Illan tullen-romaania.

    VastaaPoista
  2. Minulla on kuusi hyvää syytä hankkia tuo kirja vihdoinkin käsiini:
    1. Sinun arvostelusi
    2. Katjan ihastuneet huudahdukset
    3. Virginia Woolf
    4. Uteliaisuuteni Clarissan persoonaa kohtaan, sillä tutulta tuntuu tuo "hänen aiheesta toiseen poukkoileva ajatuksenjuoksunsa":)
    5. Plussaa siitä että kirjan saa myös pokkarina,vie siis vähemmän tilaa hyllyssä ja on helppo ottaa mukaan minne vain.
    6. Kirjan kansikin on minulle mieluinen.

    VastaaPoista
  3. Oi Karoliina, kirjoitit kauniisti kirjasta (ja aivan ihana tuo ensimmäinen sitaatti), joka kuuluu myös minun listallani tarkemmin määrittelemättömään kärkikymmenikköön. Ja kuten sanoit, myös elokuva oli todella vakuuttava. harvoin onnistuu sekä kirja että varsinkin kirjasta tehty elokuva olemaan yhtä hyviä.

    Olen lukenut Cunnighamilta lisäksi ainakin "Koti maaiman laidalla" ja pidin siitäkin, mutta "Säkenöivät päivät" jätin suosiolla hyllyyn, aihe ei vaan napannut ja olenkin kuullut monilta sinun lisäksesi, että kirja ei olekovin hyvä.

    Odotan myös tuota "Illan tulen"- romaania.

    VastaaPoista
  4. Kolmas yritys kommentoida; siinä vaiheessa, kun pitäsi palata sanavahvistukseen, tämä heittää edelliseen postaukseesi ja teksti katoaa??

    Oi <3, kirjoitit ihanasti niin kirjasta kuin elokuvastakin. Itse muistan molemmista parhaiten Lauran ahdistuksen kotirouvan roolissaan ja sen, miten Mrs. Dallowayn lukeminen pelasti hänet (Virginian kohtalolta).

    VastaaPoista
  5. Tämä elokuvana on todellakin aivan upea leffa! Kirjaa minä en ole vielä lukenut, pitäisi kyllä ehdottomasti lukea ihan pian kun sitä näin kehuit:)

    VastaaPoista
  6. Sinua onnisti blogini arvonnassa eli laitatko viestiä palkintotoiveesta sähköpostiini sisustushattara@gmail.com. :-)

    VastaaPoista
  7. Minä rakastin tätä elokuvana, mutten ole lukenut koskaan kirjana, aikonut kyllä.

    Odotan jo kovasti tuota Illan tullen- uutuutta, se vaikuttaa kiehtovalta.

    VastaaPoista
  8. Hei Karoliina, olipa kiinnostavaa lukea esittely kirjasta! Olen myös nähnyt hienon Tunnit elokuvana ja nauhoitin sen hiljattain, tarkoituksenani katsoa se uudestaan. Luulen, että minun on vaikea lukea tätä kirjana, koska se on erittäin voimakkaana visuaalisesti mielessäni. Oletko lukenut Mrs Dallowayn?

    VastaaPoista
  9. Hei!

    Samaa haluaisin kysyä kuin Sara tuossa ylempänä... :)

    Tämä kirja-elokuva-kaksikko on niin ylivertainen, etten tiedä toista. No ehkä Revolutionary Roadin. Eikä elokuvassa ole ikinä nähty sellaista kuin Julianne Mooren silmät tässä. Se toinen nenä on ihan yliarvostettu niihin silmiin verrattuna.

    Tämä onkin muuten kirja, jonka voisi lukea uudelleen. Edellisestä kerrasta on aikaa, mutta muistelen viiden tähden fiiliksiä minäkin. :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos Karoliina matkasta ihanaan lukioaikaan jolloin näin tämän elokuvan ja luin kirjan. Luin myös Mrs Dallowayn, ja se täydentää tätä kaksikkoa hyvin. Onhan Mrs Dallowayn aloituslause myös ainakin elokuvan aloittava lause (jos muistan oikein).

    Tämän voisi kyllä lukea uudelleen. Minä jopa kirjoitin tästä ja elokuvasta yhteisanalyysin elokuvakurssin lopputyönä. Huh.

    Ihana arvostelu, ihana Cunningham, kiitos.

    VastaaPoista
  11. Minä rakastan, rakastan, rakastan tätä kirjaa. Jokainen sana ja lause siinä tuntuu käyvän suoraan sydämeeni. Toisaalta kirja on hirveän surullinen, toisaalta äärimmäisen lohdullinen.

    Ja kaunis.

    Olen lukenut Cunninghamilta myös Samaa sukua -kirjan, josta pidin todella paljon ja Kodin maailman laidalla, joka ei oikein toiminut.

    Mutta olen niin samaa mieltä siitä, että jo pelkästään Tunnit riittää tekemään Cunninghamista neron.

    VastaaPoista
  12. Liityn runsaslukuiseen Tunnit-fanien joukkoon! Sekä kirja että elokuva ovat valtavan hienoja. Näin elokuvan ensin, joten se on jäänyt vaikuttavampana mieleen, mutta kyllä kirjakin on loistava. Elokuvassa erityisen hienoa on se, että siinä on kerrankin kunnon rooleja aikuisille naisnäyttelijöille, ja niihin on vielä saatu aivan mahdottoman hienot ja taitavat näyttelijät!

    VastaaPoista
  13. Täälläkin huokaillaan. Tunnit on myös minun mielestäni yksi parhaista ikinä lukemistani kirjoista. Kirja, jossa kaikki on paikallaan, ei mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Muutakin Cunninghamilta olen lukenut, mutta eivät ne yllä tämän kirjan tasolle.

    Aion muuten lukea Tunnit piakkoin osana Susan Nostalgiahaastetta. Kirja teki minuun todella suuren vaikutuksen, kun luin sen kymmenen vuotta sitten. Odotan jännityksellä, miten koen kirjan nyt.

    Myös elokuva on tajuttoman hieno. Olen nähnyt sen useamman kerran ja aina vaan se on yhtä upea.

    * Huokaus *

    VastaaPoista
  14. Voih! <3
    En voi nyt ollenkaan lukea tätä tekstiäsi, koska minulla on edelleen Tunnit kesken, ja olen ihan kirjan lumoissa.

    Palaan tänne jahka saan kirjan luettua loppuun ja kirjoitettua omat tuntemukseni siitä... :)

    VastaaPoista
  15. Tunnit on yksi elämäni suurista kokemuksista sekä kirjana että elokuvana. Tästä alkoi paljon. Sitten näin elokuvan ja olinniin viakuttunut. Ostin teitysti leffan myös kotiin. Voiisn kirjoittaa elokuvasta ihan mitä vain, mutta tyydyn sanomana, että mitä voi tehdä, jos omat kolme susoikkinäyttelijää ovat samassa tarinassa ja kuitenkin se kovin ja herkin juttu oli Laura. Tuosta roolityöstä alkaen olen seurannut Julianne Moorea aivan eri tavalla.

    Niin...ja sitten tämän kautta löysin sielukirjani eli Mrs. Dallowayn. Jos joku haluaa myydä oman kovakantisensa, olen kiinnostunut, sillä minulla on vain pokkari ja se alkaa olla puhki.

    Tunnitkin olisi kova sana sidottuna...

    Säkenöivät päivät ei minua vetänyt, mutta Cunningham on minulle ikuisesti enemmän Tunnit -teoksensa kautta.

    VastaaPoista
  16. Ihana Katja, oijoijoi! <3 Tiedätkö, minä en ole ainakaan vielä antanut millekään teokselle täyttä viittä tähteä. Tai tavallaan olen, yhdelle osiolle Anu Silfverbergin Luonto pakastimessa -esseekokoelmasta, mutten kokonaiselle teokselle enkä kaunokirjallisuudelle. Ajattelen kai, ettei yksikään fiktiivinen teos ole täydellinen - ja hyvä niin. Mutta kuka tietää, ehkä joskus vielä annan jollekin viisi tähteä. Toistaiseksi käytännössä korkein arvosanani on 4,75, ja sen Tunnit ilman muuta ansaitsee!

    Clarissa, monta hyvää syytä, ja sekin että sinunkaltaisesi fiksu nainen ei vain voi olla tästä pitämättä!

    Jaana, kiitos!! Koti maailman laidalla täytyisi lukea. Minusta harva kirjan pohjalta tehty elokuva on tarpeeksi hyvä, jos on lukenut romaanin ensin, mutta uskoisin tämän pääsevän siihen (vaikka siis näin elokuvan ensin, moneen kertaan). Samoin Revolutionary Roadin (sama tarina, joskin vain kerran).

    Maria, voi hitsi. :/ Onkohan Blogger temppuillut taas yleisemminkin, vai onkohan nimenomaan minun blogissani ollut ongelmaa? En osaa sanoa. Hyvä, että pääsit lopulta kommentoimaan. Niin, minullekin Laura on se tärkein henkilö tässä teoksessa!

    Sanna, kyllä, aivan niin. Sinun _täytyy_ lukea tämä. <3

    Absolutely white, jee, olen innoissani! Ja laitoin sinulle eilen jo höyrypäisenä hölmön viestinkin. :)

    Susa, kyllä sinunkin _täytyy_ lukea tämä! En ole uskaltanut mennä lukemaan ulkomaisia arvioita tuosta Illan tullen -romaanista. Olisi niin kamalaa, jos se olisi teilattu siellä. Zephyrin arviota silmäilin, ja se ainakin vain lisäsi kiinnostustani.

    Sara, minua ei taida häiritä yhtä paljon tuo "valmiiksi visualisoiminen" kuin monia muita. Tässä elokuvassa näyttelijävalinnat olivat vielä niin upeat, ettei niitä voi harmitella. Sinulle ja Ilselle tiedoksi, etten ole lukenut vielä Mrs Dallowayta. Minulla on se omassa hyllyssä englanninkielisenä, mutta ostin sen ja Majakan joskus teininä Englannista, ja taisin aloittaa silloin sitä Majakkaa, joka sittemmin kuulemani mukaan ei taida olla niitä helpoimpia Woolfin teoksia. Lisäksi olin varmasti liian nuori ylipäätään Woolfille ja lisäksi lukemaan sellaista tekstiä englanniksi. Se lannisti minut silloin, enkä ole koskaan yrittänytkään aloittaa sitä Dallowayta. Mutta aloitan nyt kyllä, pian, lupaan!

    Ilse, niin juuri, tämä ja Revolutionary Road! Ja Julianne Moore, ah. Hän on minulle tosi tärkeä näyttelijä, ollut niin monessa hyvässä mukana. Mutta ihan kaikkein hienoimmat, hienosyisimmät ja minulle tärkeimmät häneltä ovat tämä ja Kaukana taivaasta.

    Linnea, vau, oikein lopputyö! Ja kyllä, Mrs Dalloway minun täytyy lukea. Ja kiitos. <3

    Liisa, eikö totta!? Ai että. <3 Ja nyt minun sitten täytyy lukea Samaa sukuakin. :)

    Jum-Jum, olet niin oikeassa! Roolit ei-aivan-nuorille naisille, ja mitkä näyttelijät! Onkohan ketään, joka ei pitäisi tästä kirjasta ja elokuvasta? Ajatella, millaista olisi olla Cunningham ja olla suoltanut sisältään tällaisen teoksen, jota kaikki arvostavat ihan hirveästi? Hui sentään.

    Anna Elina, eihän tässä voi muuta kuin huokailla yhteen ääneen. Toivottavasti bloggaat kirjasta sitten, kun olet saanut sen luettua uudelleen!

    Sara, odotan tosi paljon sinun juttuasi tästä!

    Leena, voi kyllä. Ne näyttelijät, mutta etenkin Julianne Moore, ja Laura - sekä kirjassa että elokuvassa. Minullakin on sekä Tunnit että Mrs Dalloway pokkareina, ja vaikka Tuntien uuden pokkaripainoksen kansi hieno onkin, minäkin haluaisin tämän upeana, sidottuna laitoksena kunniapaikalle hyllyyni. <3

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...