maanantai 20. helmikuuta 2012

Miesten maanantai - Will Wiles: Care of Wooden Floors

Will Wiles: Care of Wooden Floors.
Kustantaja: HarperPress/HarperCollins, 2012.
Sivuja: 304.
Genre: Miehisen humoristinen älykköromaani.
Arvio: 3,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


"Of course, Oskar had left a careful list of instructions on the dining table. Oskar did not do chaos. He did not do disorganisation. He did not do disorder. At university, we had a bad joke about him:

Q: Where does Oskar go on holiday?

A: The Coaster del Sol.

Ha, ha. This was a direct reference to Oskar’s habit – treated with bafflement, ridicule and mild annoyance by the other undergraduates – of swooping down with a coaster whenever it looked as though a drink served by him in his rooms might come in contact with a surface. The crowning insanity of this was that the surfaces came with the room, were supplied by the college, and were already heavily pitted and scarred by decades of use by less conscientious members of the intellectual cream of the nation’s youth. He even did it with beer mats in
pubs."

Tästä kirjasta, rakkaat lukijani, olettaisin monen teistä pitävän enemmän kuin minä. Se on monesta kohden hykerryttävän hauska, eikä vähiten alkuasetelmaltaan. Päähenkilö on kutsuttu Lontoosta nimeämättömään itäeurooppalaiseen kaupunkiin talovahdiksi. Kutsujana on toiminut vanha opiskelutoveri, klassisen musiikin säveltäjä, joka joutuu lentämään Yhdysvaltoihin selvittelemään avioeroaan. Hän pyytää päähenkilöä siksi aikaa korkeatasoiseen asuntoonsa pitämään huolta siitä sekä säveltäjän kahdesta kissasta. Päähenkilö tekee mielellään pienen seikkailun tuntemattomaan maahan. Hän toivoo saavansa aikaiseksi kirjoittaa, mihin hän ei ole tuntunut pystyvän Lontoon asunnossaan.

Vanha opiskelutoveri on hyvin pikkutarkka ihminen, ja hän on jättänyt hienoon designasuntoonsa tarkat ohjeet sen huollosta ja sopivasta käytöksestä siellä. Eniten hän kantaa huolta uusista, virheettömistä, vaaleista lautalattioista. Päähenkilö toteaa pian, että hänen on mahdotonta elää asunnon omistajan standardien mukaan, ja kaikki alkaa mennä pieleen. Koko kaupunki tuntuu vihamieliseltä, mistään ei saa apua ja ongelmat kasaantuvat sekä kasvavat kohti farssimaista loppunäytöstä.

Tällainen katastrofikertomus on yhtä aikaa hauska ja piinaava. Lisäksi kertoja pohdiskelee muustakin mieskirjallisuudesta tuttuun, yksityiskohtaisen lakoniseen tyyliin arjen ja oman elämänsä omituisuuksia, minkä lisäksi hän kertoilee erikoisesta Oskarista ja yrittää selvitä perifeerisessä itäeurooppalaiskaupungissa. Minulle tuli tyylistä, yksinäisen miehen komediallisesta tajunnanvirrasta, vähän mieleen Erlend Loen Supernaiivi, Nick Horbyn Uskollinen äänentoisto tai Antti Leikaksen Melominen.

Ihan hauska tämä siis oli, ja mielestäni esikoiskirjailija on keksinyt nerokkaan kehyksen romaanilleen. En vain ole tällaisen kirjallisuuden ylin ystävä ja luen ylipäätään (tosikkona?) hyvin vähän huumorikirjoja, mutta ymmärrän vallan hyvin, että tämä varmasti naurattaa ja miellyttää monia paljon minua enemmän. Suuri brittiläinen kirjakauppaketju Waterstones valitsi tämän puffattavien esikoisten listalleen.

Ehkä ongelmana oli, etten ihastunut rassukkaan päähenkilöön niin kuin vaikkapa Supernaiivia lukiessa kävi. Minua vähän risoi hänen ennakkoluuloinen suhtautumisensa maahan, jossa oli vieraana, sekä kylmä asenne kissoihin, joita oli hoitamassa. Herkimmille kissojen ystäville tässä on jopa ikäviä kohtauksia, ja monesti huomasin, ettei kirjailija takuulla tunne kissoja lainkaan. Mukana oli siis asiavirheitäkin nipottajan harmiksi.

Edelleen kuitenkin muistutan, että kirjalla on ehdottomasti myös monia ansioita. Loppua kohden kirjaa luki aika koukussa, mutta samalla sormien välistä vilkuillen ja peläten, kuinka pahasti asiat voivatkaan mennä pieleen.

Care of Wooden Floors on selvästi miesten kirja, jota naisetkin voivat hyvin lukea. Naisia kirjassa ei esiinny juuri lainkaan, ja romantiikkaa vielä vähemmän. Päähenkilö on yhtä aikaa samastuttavan avuton sääliö ja ihailtavan nokkela. Kirjailija on lontoolaisen arkkitehtuuri- ja designlehti Iconin apulaispäätoimittaja, joten aiheeseen liittyvät detaljit lienevät kirjassa kohdallaan (toisten kuin kissojen ollessa kyseessä). Kirjan kansi on oivaltava ja graafisen tyylikäs. Positiivisemman arvion romaanista on kirjoittanut ainakin Jackie, ja kirjailijan oma blogi löytyy täältä. Häntä voi seurata myös Twitterissä.

20 kommenttia:

  1. Mie olen huomannut, että jos jostain olen lukiessa herkkä, niin eläimiin kohdistuvassa väkivallassa. En vain kestä sitä kovinkaan hyvin, vaikka sitä kautta näytettäisiin köyhyyttä ja kurjia oloja.

    Minua jäi myös kiinnostamaan, että mitä vääriä kissa-asioita tässä oli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään tahdo sietää eläimiin tai lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa kirjoissa, mutta tässä ei ole niinkään väkivaltaa kuin onnettomia sattumuksia ja kissaihmisen silmin välinpitämätöntä hoitoa.

      Tuohon oikeastaan liittyen kirjassa häiritsi jo se, että joku jättäisi kissansa pitkäksi aikaa hoitoon ihmiselle, jolle on vain ohimennen maininnut, että asunnossa on pari sisäkissaakin, ja tämä hoitaja olisi asuntoon tullessaan sitten unohtanut koko asian. Ei tunnu kovin uskottavalta, että asunnon hoitaminen olisi ollut niin paljon suurempi juttu kuin kissoista huolehtiminen.

      Sitten siellä esim. mainittiin, kuinka kissojen kynnet rapisivat niiden kävellessä parkettilattioilla. Näinhän ei tosiaan yleensä ole (sanon yleensä, koska minulla on ollut kissa, jonka kynnet eivät jostain syystä olleet piilossa, vaan rapisivat kuin koiralla sen tassutellessa ympäri taloa). Muita yksityiskohtia en enää muista, sillä kirjan lukemisesta taitaa olla jo yli puoli vuotta. :)

      Poista
  2. Toinen kissaihminen täällä. Hanna ehti ensin. :)

    Niin, piti todeta että minusta tämä kuulosti hauskalta kirjalta, kunnes luin, ettei siinä edes ymmärretä kissoja. Pyh. Toisaalta voisin lukea tämän joskus jo kokeeksi, sillä olen varmaan maailman ainoa ihminen, joka ei ihastunut täysin Supernaiiviin. Eli pitäisi ehkä kokeilla jotain samantyyppistä ja katsoa, miten käy. ;) Kuulostaa kuitenkin mukavalta välipalakirjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä ihan hyvä oli - etenkin jos unohtaa nuo hölmöt kissakohdat (joita kuvailin vähän Hannalle yllä). Miehisestä monologikirjallisuudesta pitävät tykkäävät varmasti tästäkin, enkä uskalla kauhean tarkkaan ja varmasti verrata tätä Supernaiiviin, jonka luin kuitenkin kai parikymmentä vuotta sitten (kääk!).

      Poista
    2. Jenni; täällä toinen, joka ei menettänyt sydäntään Supernaiiville, joten sitten meitä on ainakin kaksi ;D

      Karoliina; ihan hauskalta vaikuttava kirja, saattaisi sopia (kesä)lomalukemiseksi. Saattaisinpa saada pienen näpäytyksenkin, minussa on (kuulemma) joissakin asioissa hieman nipottajan vikaa Oskarin tavoin ;D Itsehän en tätä tietenkään tunnusta ;)

      Poista
    3. Hahaa, varmasti meissä monissa on Oskar-nipon vikaa, mutta hän on kyllä niin anaali (apua, voiko suomeksi sanoa noin?!), että lukijaa heikottaa. :)

      Poista
  3. Tämä kiinnostaisi minua, katselin tätä Waterstones 11 listallakin (jossa oli muutenkin paljon kiinnostavia kirjoja), mutta nyt minuakin kissaihmisenä alkoi epäilyttää. Kiitos varoituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Waterstonesin lista on varmasti hyvä benchmark, kun tulevia lukemisia suunnittelee. :) Sieltä on hehkutettu blogeissa erityisen paljon Eowyn Iveyn The Snow Child -romaania, joka on alkanut väkisinkin kiinnostaa. Tämän kanssa kissaihmisten kannattaa olla varuillaan, vaikka ainakin minussa kirja herätti lähinnä ärtymystä, ei niinkään kauhua.

      Poista
  4. Tämä kuulostaa houkuttelevalta kirjalta. Pidin aikoinaan Supernaiivista paljonkin, mutta en taida uskaltaa lukea sitä uudestaan. Ehkä tämä olisi sopiva "korvike" sille. :) Laitan nimen muistiin, jos vaikka jossakin tulisi vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kuin tuossa yllä sanoin, vähän pelottaa, että Supernaiivi-vertaus on aiheeton, kun lukemisesta on niin kauhean kauan. Mutta ainakin tämä muistuttaa muistikuvaani Supernaiivista, vaikkei ole yhtä suloinen - tai naiivi. :) Hauska kirja kuitenkin!

      Poista
  5. Ainakin kuvailusi perusteella tässä voisi olla paljon Loemaisuutta ja Leikasta. :)

    Minulla on niin paljon Hornbya lukematta että en suostu ottamaan hänelle kiilaajia mutta pinnailen tämän sinne Pinterestiin jos tämä vaikka tulisi kirjastoon. Kiitos!

    (itse tosin olen jo tässä vaiheessa lopettanut huolehtimisen tulevasta parkettilattiasta, sillä on jo kävellyt niin monta koiraa ja se on itse asiassa kivempi vähän kolhuisena ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahh, Pinterest. :) Sormet syyhyäisi sen kanssa, mutta maltan nyt kiireisenä mieleni vielä hetken.

      Meidän oli nykyisessä kodissa pakko päällystää vanha parketti laminaatilla, mutta onhan se kieltämättä kätevä pienten lasten kanssa. Silti tietenkin (?) haluaisin mieluummin kauniit puulattiat, joista en myöskään varmasti jaksaisi olla turhan huolissani. Olen joissakin asioissa supernipo ja toisissa vähän liiankin huoleton (ympäristön mielestä, hih).

      Poista
  6. Minäkään en ole huumorikirjojen suurin ystävä, eikä Loe juurikaan kolahtanut minulle. Hornbyn alkupään tuotannon kirjoista kyllä pidän kovastikin. En kuitenkaan taida olla ihan heti tarttumassa tähän kirjaan.

    Ei kieltämättä tunnu kovin uskottavalta, että kodinhoidosta on yksityiskohtaiset ohjeet mutta kissojen hoidosta ei. Ajattelen niitä yksityiskohtaisia listoja, mitä itsekin olen kissavahdeille jättänyt, silloinkin kun sama tyyppi on käynyt hoitamassa kissoja useamman kerran aikaisemminkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä omia listojani minäkin muistelin. :) Kai fiktio saa olla epäuskottavaakin, mutta silloin kun se ei ole itsetarkoituksellista, vaan paremminkin ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, se ärsyttää.

      Poista
  7. Loe ja Hornby mainittu samassa lauseessa Leikaksen Melomisen kanssa, jota juuri pähkäilin tänään lukulistalle. Hienoa! Tämä Wiles saanee odottaa suomentamista, että lukisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melomisessa on juuri tuota miehistä monologia, joka on ominaista ainakin joissakin teoksissa myös Loelle ja Hornbylle. :) Katsotaan, suomennetaanko Wilesia. Luin tämän juuri sitä silmällä pitäen, mutten antanut välitöntä suositusta, vaan kehotin kustantajaa antamaan kirjan vielä luettavaksi jollekin kohderyhmään kuuluvalle

      Poista
  8. Tämäkin vaikuttaa kiinnostavalta, eikä pelkästään Loe- ja Hornby-mainintojen takia! Kunhan niitä kissoja ei kohdella liian kaltoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tämä kirja ihan selvästi huutaa nimeäsi! Eikä tämä onneksi mikään eläinrääkkäyskirja ole, mutta huolettomuudessaan vastuullisille eläinystäville välillä päätäpudistuttava.

      Poista
  9. Kuulostaa ihan lukemisen arvoiselta kirjalta. Minäkin olen tosi herkkä eläimiin kohdistuvan kaltoinkohtelun suhteen, mutta mikäli tässä ei ole varsinaista eläinten pahoinpitelyä tai eläinrääkkäystä, pystyisin ehkä lukemaan.

    Leikasta, Hornbya tai edes Loeta en ole vielä lukenut, mutta kaikkien kolmen teokset kiinnostaisivat kyllä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole mitään tahallista eläimiin kohdistuvaa julmuutta. En osaa oikein arvata, voisiko tämä olla hyvä kirja sinulle - ehkä siksi, etten tiedä mielipidettäsi noista verrokkiherroista. :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...