Kirjahyllykeskiviikko osa I

Palaan myöhemmin tänään vielä varsinaisen Kirjahyllykeskiviikon kanssa (vuorossa M!), mutta ensin halusin tulla kertomaan, miksi on hyvä, etten asu enää keskustassa. Kävin eilen ihanalla, aurinkoisella lounaalla ja terassilla äitini ja pikkusiskoni kanssa, sekä hoitamassa asioita. Kävelin pahaa aavistamatta ohi antikvariaatin, joka oli salakavalasti laittanut ulos koreihin paljon kirjoja hintaan 50c/kpl. Toisin sanoen, liike teki minulle tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä.


Niinpä hetkeä myöhemmin kirjahyllyni oli taas paisunut - seuraavien teosten verran:

•  Maeve Binchy: Illallistarinoita. En ole vielä lukenut ensimmäistäkään Binchya (Lasijärvi löytyy hyllystäni, niin kuin aiemmin olen kertonut), mutta kun luottoihmiseni Katja Lumiomena -blogista sanoi, että Binchy on viihdekirjailijoiden parhaimmistoa, päätin varmuuden vuoksi kototuttaa tämänkin teoksen.
• Kerstin Ekman: Tapahtui veden äärellä (pokkari). Piti nyt tämäkin ostaa, kun olen Ekmania jo vuosia mielessäni pyöritellyt, ja kun hänestä on ollut nyt paljon puhetta Jennin K-blogissa. Tämä kirja ei kuulu ylistettyyn Sudentalja-trilogiaan, mutta tätäkin joku kehui tuolla Jennillä.
• Nicholas Evans: Hevoskuiskaaja (pokkari). Tämä oli leffana ihan kiva, ja muistaakseni joku bloggaaja kehui tätä kirjanakin. Lisäksi sen lukeminen kasvattaisi Totally British -haasteen pisteitäni. :)
• Aino Kallas: Päiväkirja vuosilta 1922-1926. Tykkään lukea ihmisten päiväkirjoja ja kirjeenvaihtoa. Tässä aikakausikin kiinnostaa, sekä tietysti kirjoittaja, vaikken Sudenmorsianta arvosta ehkä ihan niin korkealle kuin pitäisi. Kallaksen päiväkirjoja on julkaistu paljon myös ajalta ennen ja jälkeen tämän teoksen.
• Anja Kauranen: Ihon aika. Olen lukenut Kauraselta/Snellmanilta aiemmin vain teoksen Side, josta pidin kovasti. Ihon aika on hyvin maineikas, ja lisäksi vielä kuulemma Siteen sisarteos, joten ilman muuta nappasin tämänkin mukaani.
• Zadie Smith: Nimikirjoitusmies. Okei, tämä ei maksanut 50 senttiä, vaan kymmenen kertaa enemmän.. Vähän liikaa, mutten voinut vastustaa kiusausta, kun hyväkuntoinen, kovakantinen kirja oli tiskin vieressä tyrkyllä, ja kun hyllyssäni oli ennestään Smithin kolmesta teoksesta kaksi. Nyt minulla on ne kaikki, jee!
• Lauri Viita: Moreeni. En osaa sanoa, tuleeko tätä koskaan luettua, mutta kaiken Aila Meriluodosta ja hänen kauttaan myös Lauri Viidasta lukemani takia tuntui tärkeältä saada myös Moreeni hyllyyni. Ja onhan se myös suomalaisen kirjallisuuden suuria klassikkoja.
• Satu Waltari: Kahvila Mabillon. Hieman laikukkaasta selkämyksestään huolimatta halusin tämän, sillä eihän Mika Waltarin tytärtä ja boheemin opiskelijaelämän kuvausta Pariisissa voi ohittaa.
• Pakko oli ostaa myös A Little Golden Book: Eeyore,  You're the Best!, vaikka se on vähän huonokuntoinen. Minun vain on vaikea vastustaa Kultaisia kirjoja suomeksi tai englanniksi.

Näiden lisäksi kirppareita kiertävä äitini kartutti jälleen kerran tyttökirjakokoelmaani (kiitos!) tuomalla kaksi tosi hyväkuntoista Mary Marckin kirjaa: Toverien kesken ja Yhteiskoululaisia. Ihanaa!

Muutenkin kirjoja toki tulee, mutta olen edes vähän paremmassa turvassa täällä Espoon takametsissä ja kotoa käsin töitä tekevänä, kaukana kaupungin houkutuksista. Pitäisi varmaan lisätä uusia kirjoja jälkikäteenkin tuonne kirjahyllykeskiviikkojen kohdalle, että pysyisin kärryillä kokoelmistani. Yksi uusi kirja, jonka luin eilen illalla puoleenväliin on ihana (uskallan sanoa jo nyt) Chris Cleaven Little Been tarina. Minähän pidin kovasti jo Cleaven esikoisteoksesta Incendiary, ja tämä on monella tapaa samanlainen, ja silti ihan oma, kiehtova romaaninsa. 

Olin oikeastaan lukemassa Kathrin Schmidtin romaania Et sinä kuole, mutta ennakko-odotuksistani ja hyvästä alusta huolimatta olen aika kyllästynyt kirjaan nyt puolivälissä. En ole vielä päättänyt, jätänkö sen kokonaan kesken, sillä teen niin todella harvoin, eikä tämä millään tavalla erityisen huono kirja ole. Silti huomasin, että lukeminen on alkanut olla vähän pakkopullaa, eikä minua mitenkään hirveästi kiinnosta, kuinka tarinan henkilöille lopulta käy. Jotenkin outo piirre kirjassa, sillä useammin ainakin minulle käy niin, että alku saattaa olla tahmea ja epäkiinnostava, mutta viimeistään puolivälissä tarina alkaa viedä vastustamattomasti mukanaan.

Iltapäivällä tai illalla jutellaan sitten M-kirjoista. Ja huomenna bloggaan varmaankin Marjoja ja maskaraa -kirjasta, josta piti kirjoittaa jo eilen, mutta aurinko väsytti liikaa..