Kirjahyllykeskiviikko: L niin kuin Lahiri, Leet, Linna, Loe...

Nyt on jotenkin tosi kiva kirjain vuorossa. L-hyllystäni löytyy monipuolinen valikoima kirjoja, joista moni on ollut oikein hyvä, ja paljon on myös sellaisia, joiden lukemista odotan kauheasti.

Selma Lagerlöf: Gösta Berlingin taru
Tällä kirjalla on kohdallani vähän surullinen tarina. Rakastin nuorena Lagerlöfin romaaniin perustunutta Jerusalem-televisiosarjaa, ja kun yleisesti ottaen pidän 1800-luvun loppupuolen kirjallisuudesta sekä ruotsalaisista teoksista, olin jotenkin varma, että Gösta Berling olisi "minun kirjani" ja Suuri Lukukokemus. En kuitenkaan päässyt juonesta kiinni millään, ja tämä on yksi harvoja kirjoja, jotka olen lopettanut kesken ilman aikomusta palata asiaan myöhemmin uudelleen. Klassikkostatuksensa ansiosta se on kuitenkin saanut jäädä hyllyyn huokumaan minulta ilmeisesti puuttuvaa sivistystä. :)

Jhumpa Lahiri: Tuore maa; Tämä siunattu koti
Lahiri on monen (bloggaajankin) suosikki, ja myös minä pidin kovasti kauniskantisesta novellikokoelmasta Tämä siunattu koti. Ihan suurimpien suosikkieni joukkoon se ei noussut, mutta erittäin hyvä ja suositeltava kirja se silti on, ja etenkin esikoiseksi vahva. Tuore maa -kokoelma minulla on vielä lukematta, samoin Kaima-romaani, jonka parissa olen kuitenkin tehnyt vähän töitä, ja tunnen kirjan siksi melko hyvin. Ainakin Tuore maa on suunnitelmissa lukea tänä vuonna, osana Totally British: Commonwealth -haastetta.

Adam Langer: California Avenue.
Tästä olen tainnut puhua blogissani aiemminkin. Hankin kirjan heti sen ilmestyttyä vuonna 2006 Hesarin arvion innostamana, mutten ole vieläkään lukenut tätä. Romaanissa kuuluu yhdistyvän moni minua kiinnostava teema: juutalaisuus, luokkajako, vähemmistöidentiteetti, Yhdysvallat... Lisäksi olen kuullut kirjasta vain kiittäviä arvioita. Aionkin lukea sen tänä vuonna. En ole varma, sopiiko tämä maahanmuuttotarinahaasteeseen, eli ovatko tarinan juutalaisperheet ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajia, mutta hyvällä tuurilla saan tästä vielä haastekirjankin. :) Hieno kansi, muuten.

Janice Y.K. Lee: Pianotunnit
Luin tämän pari vuotta sitten ja pidin hyvin paljon. Kyseessä on "laadukas viihderomaani" tai "viihdyttävä lukuromaani", eli sujuva, juonivetoinen, viihdyttävä kirja, joka ei ole kuitenkaan (minun makuuni) liian naiivi tai lattea. Kirjoitin tästä ja avasin keskustelun kirjasta täällä. Tässäkin on rakastamaani maahanmuutto- ja vähemmistöyhteisöteemaa. Tällä kertaa länsimaiset asuvat 1940- ja 1950-lukujen Hongkongissa. Kansi on hyvin kaunis, mutten tiedä, kuvaako se romaanin luonnetta kovinkaan hyvin.

Mara Lee: Ladies
Tämän voisi luokitella ihan samoin kuin Pianotunnit yllä, vaikka kyseessä onkin ihan erilainen romaani. Ruotsalainen Ladies on moderni, välillä shokeeraava ja jopa vähän trillerimäinen kertomus naisista ja naisten välisestä ystävyydestä. Oikein mukaansatempaava kirja, muttei laadullisesti mitään klassikkoainesta. Suosittelen vaikka kesälukemiseksi, samoin kuin Pianotunteja!

Doris Lessing: The Fifth Child
Tämän ostin vasta helmikuiselta Dubain matkalta ja aion lukea tänä vuonna (osana sitä Commonwealth- tai miksei Modern Women Writers -haastettakin). Olen lukenut Lessingiltä vain alkua Erittäin kissamaista -kokoelmasta, mutta kirjan kuvaukset hallitsemattomasti elävistä ja lisääntyvistä kissoista sekä etenkin niiden lahtaamisesta olivat liikaa teini-ikäisen herkälle mielelle.  The Fifth Child (suom. Viides lapsi) -romaani kiinnostaa minua erityisesti, koska moni on verrannut sitä teemoiltaan suuresti arvostamaani Lionel Shriverin Poikani Keviniin. Tässäkin on hieno kansi.

Billie Letts: Sydämeesi kodin teen
Tämä on heräteostos muutaman vuoden takaa, kun katsoin kirjasta tehdyn herttaisen elokuvan pääosassaan suosikkini Natalie Portman. Elokuva ei ollut elämää suurempi, mutta kun huomasin lopputeksteistä sen perustuvan romaaniin, päättelin tuon romaanin olevan sellainen hyvänmielen etelävaltiolaistarina, joista yleensä pidän. Niinpä tilasin kirjan saman tien huuto.netistä, mutten ole vielä lukenut sitä.

Väinö Linna: Tuntematon sotilas; Täällä Pohjantähden alla
Nämä eivät kai esittelyjä kaipaa. Arvostan Tuntemattoman henkilökuvausta ja montaa muutakin ansiota, mutta Pohjantähti on minulle se merkittävä Linnan romaani ja ylipäätään ehkä suosikkini suomalaisista klassikoista. Tai no, onhan se Ahon Papin rouvakin aivan ihana. Ja Waltarin Sinuhe. Luin muuten Tuntemattoman kirjallisuusopintojen vuoksi uudelleen pari vuotta sitten, mutta Pohjantähteen en ole aikuisena enää palannut. Ehkä pitäisi. Se varmasti kestäisi toisenkin lukukerran ja saattaisi avautua nyt uudellakin tavalla.

Penelope Lively: A Long Night at Abu Simbel
Sain näitä Penguin 60s Classics -sarjan (julkaistiin Penguin-kustantamon 60-vuotisen taipaleen kunniaksi) pikku kirjoja ex-anoppikokelaalta omistuskirjoitusten mukaan "iltasaduiksi" 1990-luvun puolivälissä. Ihania kirjasia! En muista tämänkään sisällöstä enää paljon muuta kuin että hyvä oli, mutta kyseessä on arvostetun Penelope Livelyn kolme novellia. Kirjassa on alle 60 sivua ja se on muutenkin pieni ja siten hetkessä luettu. Päätin heti verestää muistiani ja ottaa tämän seuraavalle bussimatkalleni seuraksi.

Erlend Loe: Supernaiivi
Tämä lienee useimmille tuttu kirja. Lukemisesta on minulla aikaa, mutta muistan tämän norjalaien kirjan vieläkin todella hyvin, ja etenkin sen, kuinka nautittava ja naurattava se oli. Suosittelen kaikille, jotka kaipaavat hyvää tuulta ja iloista mieltä. Olen sen verran tosikko, etten yleensä jaksa kiinnostua huumorikirjoista, mutta tämä on loistava, eikä siis todellakaan mikään puujalkavitsikirja.




Onko teillä kokemuksia, mielipiteitä tai muistoja joistakin näistä? Entä mitä L-kirjoja teiltä löytyy?