Kustantaja: Tammi, 2011.
Suomentanut: Kaijamari Sivill.
Sivuja: 313.
Genre: Älykäs lukuromaani.
Arvio: 4,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
Kirja on luettu osana Totally British: Éirinn go Brách!- sekä Maahanmuuttajien tarinat 2011 -haasteita.
En kehdannut kirjoittaa otsikkoon "Totally British", kun kyseessä on irlantilainen kirja. :) Siksi lyhenne "TB".
En osaa eritellä, mitä tarkalleen ottaen odotin aloittaessani tämän kirjan, mutta sen tiedän, että odotukset täytettiin ja palkittiin. Tóibín on kirjoittanut hienon, pienieleisen tutkielman nuoresta irlantilaisesta naisesta, Eilisista, joka muuttaa 1950-luvulla Brooklyniin, New Yorkiin. Kirjan jokainen henkilöhahmo on rakennettu taidolla ja lähes huomaamattomin keinoin omaksi, eläväksi persoonakseen. Päähenkilö Eilis on epävarmuudessaan - ja sittemmin kasvavassa itsevarmuudessaan - jotenkin erityisen tunnistettava. Minulle tuli mieleen Janice Y.K. Leen Pianotunnit-romaanin Claire: hieman etäinen tarkkailija, joka ikään kuin vain antaa asioiden tapahtua itselleen toimien vasta jälkeenpäin. Tóibínin ja kirjan tyylistä tuli taas mieleen jostakin syystä Richard Yates ja Revolutionary Road.
Eilisin isä on kuollut, mutta hallitseva äiti ja organisointikykyinen isosisko päättävät, että Eilis lähtee Irlannista töihin Brooklyniin. Eilis sallii toisten päättää puolestaan, eikä anna itselleen lupaa ajatella, ettei oikeasti haluaisi lähteä. Alku on kuitenkin vaikeaa uudessa kotimaassa, mutta se tavallisin maahanmuuttotarina tämä ei ole. Mieleni tekee koko ajan toistella adjektiiveja "pienieleinen" ja "hienovarainen", jotka kuvastavat tätä romaania erityisen hyvin. Eilis ei tahdo antaa suurille tunteille valtaa hyvässä tai pahassa, vaan pidättää niitä sisällään. Pidättäytyy ja sulkeutuu muutenkin monella tavalla.
Vähitellen arki ja elämä Brooklynissa alkavat kuitenkin sujua. Poikaystäväkin löytyy. Sitten Eilis joutuu yllättäen matkustamaan takaisin Irlantiin - ja hänen on vaikea sopeutua vuorostaan sinne. Tóibín kuvaa hyvin tietynlaista juurettomuutta ja tempoilua kahden maan välillä. Minäkin olen aikoinani asunut muutaman vuoden vuorotellen kahdessa maassa, ja tiedän jotakin siitä, mitä on ikävöidä aina sinne, missä ei sillä hetkellä ole.
Tóibín tarkastelee paitsi juurilta tempaisemista ja perhedynamiikkaa myös rakkautta sekä intohimoa. Eilisia revitään kahtaalle jälkimmäisessäkin asiassa, mutta hän säilyttää viileän tarkkailijan roolinsa myös poikaystäviensä seurassa. Intohimoisin kohtaaminen Eilisilla on jonkun ihan muun kanssa: vanhan, huonohampaisen laulajan, jota Eilis erehtyy ensin luulemaan kuolleeksi isäkseen. Mitään fyysistä ei käytännössä tapahdu - mies vain pitää Eilisin kädestä laulaessaan seurakunnan jouluaterialla, mutta kohtaus on ladattu täyteen tunnetta, joka Eilisin kanssakäymisestä poikaystäviensä kanssa puuttuu.
Romaanissa käsitellään luonnollisesti myös yhteiskuntaluokkia ja kulttuurieroja. Naisen asema ja rooli ovat vahvasti esillä. Vaikka Brooklyn oli helppo ja miellyttävä luettava, minulla on jälkeenpäin tunne, että se oli täynnä myös sellaista symboliikkaa, joka meni ensilukemisella ohi. Romaani tekisi mieli lukea uudelleen. Loppu jätetään tietyllä tapaa avoimeksi, vaikka Eilis päätöksensä tekeekin. Viileä Eilis, jonka epäilen todellisuudessa olleen kytevä tulivuori, jää vaivaamaan mieltä, hänestä haluaisi tietää lisää. Mitä tapahtui, kuinka hänelle kävi?
Rujon näiköinen Tóibín ei ole herkän voimakkaalla naistarinallaan päässyt turhaan Keltaiseen kirjastoon. Brooklynista ovat aiemmin kirjoittaneet ainakin Zephyr ja Leena Lumi. ETA: Käykää lukemassa myös erinomainen Guardianin analyysi.
Markko Tainan tekemä kansi on kaunis, tunteitaherättävä ja sisältöön sopiva, mutta alkuperäinenkään ei ole huono (ja se on nähtävissä Zephyrin arvion yhteydessä).
Luen tämän piakkoin enkä nyt uskalla arviotasi lukea. Palaan kuitenkin arivioosi, kunhan kirja on luettu.
VastaaPoistaTuli muuten mieleen, että pitänee minunkin siihen TB-haasteeseen lähteä mukaan, kun kuitenkin haasteeseen kuuluvia kirjoja tulee luetuksi (McEwanin Polte esimerkiksi). Palaanpa siihenkin asiaan tuonnempana.
Haluan ehdottomasti lukea tämän; kiinnostuin jo Leenan blogissa ja nyt vain lisää.
VastaaPoistaOletko muuten itse keksinyt tuon genren "älykäs lukuromaani"? Se on osuva, ymmärrän hyvin mitä tarkoitat sillä, ja kyllähän nuo jaottelut palvelevet lukijoita kirjavalinnoissa ja -odotuksissa. Mutta jäin miettimään edellisen postauksesi keskusteluun liittyen, että sopiiko esim. juuri tämä Brooklyn ja muut älykkäät lukuromaanit mielestäsi myös termin "korkeakirjallisuus" alle vai ei?
Minäkin jo Leenan blogissa mietin tästä arvostelua lukiessani, että haluan lukea tämän. Viittauksesi Revolutionary Roadiin lisää vain kiinnostustani!
VastaaPoistaTuo kansi on todellakin kaunis!
Toistelen Marian ja Susan kommentteja, että kiinnostuin tästä jo Leenan blogissa ja nyt vain entisestään. Brooklyn vaikuttaa niin teemojensa kuin selvästi myös kirjailijan taitojen puolesta sellaiselta kirjalta, josta pidän.
VastaaPoista(Minä pidän tuosta termistä älykäs lukuromaani, koska moni mieleiseni kirja mahtuu sen alle (esim. Little Been tarina, Carol Shieldsin, Anne Tylerin ja John Irvingin kirjat). Ainakin oma rimani "korkeakirjallisuudelle" on melkoinen, sinne menevät ehkä Andrei Makine, Milan Kundera, Toni Morrsion ja Jose Saramago.)
Karoliina, tämä kirja oli juuri, mitä arvelin ja toivoinkin ja vieläkin enemmän.
VastaaPoistaLuin kommenttisi minulle ja vastasinkin siihen, mutta voin sen tähänkin osittian laittaa: Köyhyys ja vapaus olisi nyt ollut Eilisille parempi valinta kuin vaurauden harha ja vankeus. Eilisissa on kuitenkin sen verran miellyttäjää, että jos tarina oliis jatkunut, niin tämä jo kihloissa oleva nuori nainen, purjehti takuulla avioliittoon, jossa hänen mieltään ei enää kysytty. Olen itse tehnyt nuorena 'eilisit', joten tiedän, mistä puhun. Joskus sitä lähtee sutta pakoon ja tuleekin karhu vastaan.
Tämä on todellakin kirjoja, jotka luetaan vielä myöhemmin uudelleen.
Kiitos linkityksestä ja linkitän nyt sinut omaan arvosteluuni. On kiintoisaa nähdä, miten eri asioita painotamme kirjasta, josta molemmat pidämme. Tämä on lukijoitamme ajatellen vain eduksi.
Tiedätkö, Eilis ei enää kuule, vaikka kuiskaan hänelle LUJAA: Minäkin selvisin siitä!
Anna Elina, tervetuloa takaisin myöhemmin! Ja eikun vain mukaan haasteeseen. :)
VastaaPoistaMaria, nämä genrejaotteluni ovat tosiaan ihan omaa käsialaani. :D Nehän ovat vaikeita joka tapauksessa, mutta etenkin suomeksi edes puolivirallisia alakategorioita on tosi vähän, ja koin tarpeelliseksi keksiä omia informoidakseni lukijoita helposti ja nopeasti kirjojen tyylisuunnasta.
Minä tarkoitan korkeakirjallisuudella samaa kuin englanniksi literary fictionilla. Minulle korkeakirjallisuus tarkoittanee suunnilleen samaa kuin Katjalle. Korkeakirjalliset teokset ovat mielestäni usein kielelllisesti haastavia, jollakin tavalla kokeellisia. Ne keskittyvät kielellä ja merkityksillä leikittelyyn, tyylillisiin ratkaisuihin, symboliikkaan ja psykologiseen tarkkailuun. Ne eivät ole tarinavetoisia samalla tavalla kuin lukuromaanit. Lukuromaanit ovat minulle selvästi narratiivisia ja niissä keskeistä on juoni, jonka pauloihin voi kietoutua, ja joka tempaa parhaassa tapauksessa mukaansa. Korkeakirjallisuus on mielestäni lähes poikkeuksetta hidaslukuista, kun taas lukuromaani "pakottaa" juonenkuljetuksen vuoksi lukemaan lisää. Lukuromaanissakin kieli voi olla hienoa ja ansiokasta, mutta sen tulee olla helppolukuista ja kuljettavaa. Korkeakirjallisuuteen kuuluu klassikkoja ja moderneja teoksia, joista käytän muuten helposti myös termiä "nykyproosa", joka ei kuulosta mielestäni yhtään lukuromaanilta, vaikka nämä ovat todellakin ihan subjektiivisia näkemyksiäni. :D
Lukuromaaneita on kuitenkin monenlaisia. Älykkäitä lukuromaaneja ovat mielestäni ennen kaikkea esimerkiksi tämä Brooklyn, Siri Hustvedtin romaanit, Alice Munron Kerjäläistyttö (joka ei kyllä ole romaani..) ja vaikkapa tuo Yatesin Revolutionary Road. Rakastamilleni Cleavelle, Shieldsille ja Tylerille mieleni tekisi keksiä vielä oma kateogriansa, sillä ne ovat mielestäni vielä sujuvampia ja vähemmän esim. symboliikkaa käyttäviä kuin edelliset teokset. Selviä lukuromaaneja kuitenkin, eivätkä mielestäni missään nimessä sopivia viihdekategoriaan!
Huh, tulipa vuodatus. :D
Susa, uskon että pitäisit tästä, ja kyllä tässä tosiaan oli mielestäni paljon samaa kuin RR:ssä, vaikka Yates käyttää enemmän huumoria ja on pisteliäämpi huomioissaan.
Katja, samat sanat sinulle <3, ja niin kuin sanoin yllä, lienemme samoilla linjoilla korkeakirjallisuuden suhteen, mutta tosiaan haluaisin jakaa vielä nuo älykkäät lukuromaanitkin kahteen alakategoriaan. Mikähän olisi sopiva nimi niille vielä "helpommille", hmm?
Leena, kiitos syvästä kommentistasi. <3 Tulkitsimme tuota valintaa ja vaihtoehtoja vähän eri tavalla: minä en kokenut Eilisin valitsevan vaurauden ja köyhyyden välillä, mutta puolestani hän olisi voinut jättää tavallaan valitsematta kokonaan, tai paremmin valita itsensä - kummassa maassa tahansa. Mutten halua puida tätä nyt sen enempää, kun suurin osa lukijoista ei ole kirjaa vielä lukenut. :)
Mielenkiintoista, todella mielenkiintoista! Tuo kirja on nyt pakko lukea ja asap. Karoliina, juuri noin itsekin olisin erottanut korkeakirjallisuuden lukuromaaneista, jos ja kun halutaan jakaa genret tarkemmin kuin perinteisesti vain kauno- ja viihdekirjallisuuteen. Shiels ja Tyler, ehkä ne voisivat olla "arkiproosaa"? Niissähän kuvataan (naisen) arkea usein hyvinkin pikkutarkalla tasolla, mutta ei tosiaan niin symbolisesti tai "taiteellisesti" kuin mainitsemasi älykkäät lukuromaanit.
VastaaPoistaMinä vähän mietin, että onko tämä minun kirjani. Nyt ajattelen että ehkä sitten kuitenkin. Eilis alkoi kiinnostamaan hahmona kuvauksesi perusteella niin paljon.
VastaaPoistaKiitos Karoliina, pidän tämän mielessä.
Arja, hienoa jos tämä upea teos saa lisää lukijoita! Shieldsille ja Tylerille sopisi tosi hyvin arkiproosan titteli, myös ehkä naisproosa (vrt. englannin kielen yleisesti käytetty "women's fiction")? Tämä nyt menee aika perusteelliseksi (my middle name), mutta päätäni vaivaa edelleen Chris Cleaven romaanien luokittelu. Ne kun käsittelevät arkea suurempia aiheita, eikä kirjoittaja ole nainen. Melkein antaisin Cleaven kirjoille ja vastaaville sen yleistermin "lukuromaani", ja sitten olisi erikseen esim. älykäs tai viihteellinen lukuromaani.
VastaaPoistaTämä on varmasti monesta turhaa pikunviilausta, mutta minusta kauhean mielenkiintoista ja hauskaa!
Linnea, ole hyvä vain. :) Eilis on tosiaan kiinnostava tyyppi. Mieleni tekisi analysoida häntä tarkemminkin, mutta nyt on jo riennettävä muihin puuhiin!
Entäs jos olisi älykäs lukuromaani, viihteellinen lukuromaani ja siinä välissä laadukas lukuromaani? Itse olen käyttänyt sitä. :) (totta kai viihdekin voi olla laadukasta ja äly on varmaan aina, mutta...)
VastaaPoistaVarmaan pakko lopettaa näiden kirjablogien lukeminen, kun uusia kiinnostavia nimiä putkahtelee esille jatkuvalla syötöllä. Tämä kuulostaa erittäin kiinnostavalta, sellaiselta, jonka haluan lukea mahdollisimman pian.
VastaaPoistaYmmärrän hyvin tuon tarpeen jaotella eri kirjallisuustyyppejä hieman paremmin kuin mitä yleensä tehdään. Kaunokirjallisuus tarkoittaa aika laajaa skaalaa erityyppisiä kirjoja, joten ainakin minua henkilökohtaisesti palvelisi jokin tarkempi luokittelu.
Korkeakirjallisuuden kriteereistä olen samoilla linjoilla, joskin luen suurimmaksi eroksi narratiivisuuden lukuromaanien ja korkeakirjallisten teosten välillä.
Kiitos ihanan pitkästä vastauksesta, Karoliina - minua kiinnostavat nämä jaottelut (ei niinkään arvottamisen vuoksi vaan siksi, että ne auttavat luovimaan kirjallisuuden laajoilla vesillä), eikä noista suomenkielisistä termeistä tahdo löytyä mitään selventäviä, yleisiä käytäntöjä. Aiheesta googlatessani huomasin, että englanniksi on olemassa tuo mainitsemasi jako literary/mainstream fiction. Termisi "älykäs lukuromaani" onkin siitä hyvä, että korkeakirjallisuus ja lukuromaani tarkoittavat vähän eri asioita eri ihmisille ja tuo termi luo siltaa niiden välille! Shields muuten taitaa kommentoida omaa asemaansa kirjallisuuden kentällä romaanissaan Ellei.
VastaaPoistaKatja, tuo kyllä kuulostaa aika tosi hyvältä lukuromaanijaottelulta!
VastaaPoistaPetriina, mietin joskus ihan samaa. Kirjablogien seuraaminen on toisaalta saanut minulla vapaa-ajan lukutahdin ja -innostuksen ihan uusiin ulottuvuuksiin (minkä siis luen eduksi!), mutta välillä tuntuu, että hukun loistaviin kirjavinkkeihin. No, positiivinen ongelma sekin lopulta on. :)
En ole huolella miettinyt, mikä ero korkeakirjallisuuden ja lukuromaanien välillä olisi merkittävin, mutta voi se hyvin olla juuri narratiivisuus.
Maria, joo, minusta tällainen pohdinta on kuitenkin selventävää ja oikeastaan mielenkiintoista ihan itsessään. Sanoi nörtti. :D Arvottamisesta en minäkään niin välitä, mutta varsinkin ulkomaisissa blogeissa, joiden arvioissa vilisee minulle ennestään tuntemattomia nimiä jne., on ihana vilkaista nopeasti, mihin erityiseen genreen mikin kirja kuuluu.
Kirjamaailmassa englanniksi eniten käytetty, tai ainakin minulle tutuin, jako taitaa olla literary/commercial fiction, joka on tietysti toivottoman raaka jako, sekin. Mutta commercial on silti sallivampi termi kuin viihde.
Voi Karoliina, kirjoitin pitkät pominat eilen tai toissapäivänä, mutta tekstini on mitä ilmeisimmin kadonnut jonnekin bittiavaruuteen - olen jatkuvasti bloggerin kanssa tämän kirjautumistogelman kanssa tässä tilanteessa ;(
VastaaPoistaKoitetaanpas uusiksi, vähän lyhykäisemmin kylläkin...
Siis Leenan postaus jo sen kertoi, tämän kirjan haluan lukea. Ja viittauksesi esiin oli koukuttava! On lukulistalla, joskaan ei harmikseni kävellyt tänään kirjastossa vastaan. Vaan tulee sen aika vielä, uskon ja luotan.
Mikäs sen TB:n säännöstö olikaan? Huomaan, että taidan Skotlanti-kirjoillani hyvinkin olla mukana haasteessa? Tänään juuri tein Wintersonin, joka tulee kohtasillaan ulos uunista :) Mikä upea kirja! Joko sinä luit?
Kirahvi, voi harmi, Blogger on kyllä temppuillut taas paljon. Minulla ei ole nyt ollut ongelmia, mutta aiemmin kyllä.
VastaaPoistaTämä on niin hyvä kirja, että huoletta voin suositella melkein kenelle vain. Ainakin sinulle. :) TB:n säännöt ja muut yksityiskohdat löydät helpoimmin blogini Haasteet 2011 -alasivulta, joka löytyy tuolta etusivun ylälaidasta. Kysy, jos tulee kysyttävää! Kiva, jos lähdet haasteeseen mukaan. :)
Sain luettua tämän eilen ja heti lopetettuani ajattelin, että tänä pitää lukea uudelleen. Harkitsen jopa hankkivani kirjan hyllyyni, niin omalta se tuntui. ilis tuntui jollain tavalla tutulta ja tarinassa on paljon enemmän sisältöä, kuin mitä yhdellä lukemisella vaikuttaa.
VastaaPoistaMuukin Tóibínin tuotanto alkoi kiinnostaa sen verran, että aioin katsoa, josko saisin hankittua käsiini muutakin.
Petriina, olen iloinen, että sinäkin todella löysit tämän. Ihan totta, tämä takuulla paranee useammalla lukukerralla. Minä harvoin luen kirjoja uudelleen, mutta tähän haluan palata. Ja minuakin kihelmöisi tilata heti lisää Tóibínia, mutta täytyy nyt malttaa, kun on jo valmiiksi liikaa luettavaa.
VastaaPoista