Kustantaja: Pantheon Books, 2006 (Suomessa Like, 2008).
Sivuja: 84.
Genre: Sarjakuvaromaani.
Arvio: 4,25/5.
Lue suomalaisen kustantajan esittely täältä.
Pidin todella paljon Marjane Satrapin omaelämäkerrallisista sarjakuvaromaaneista Persepolis I sekä II, ja siksi ostin innoissani tämän Satrapin tuoreimman teoksen, joka kertoo hänen isosetänsä tarinan. En ollut tosin seurannut kirjamaailmaa tarpeeksi tarkasti, sillä ostaessani tämän Pariisista kesällä 2009, en tiennyt, että se oli ilmestynyt jo suomeksikin. Englanninkielisellä versiolla ei ole edes alkukielisen arvoa, sillä Satrapi kirjoittaa ranskaksi, ja minunkin kirjani on käännös. Mutta sentään ostin sen kuuluisasta ja ihanasta Shakespeare and Company -kirjakaupasta, ja sain sisäsivulle legendaarisen Kilometer Zero Paris -leiman. :)
Chicken with Plums, eli Luumukanaa, on haikea kertomus mestarimuusikosta, jonka halu elää katoaa hänen rakkaan soittimensa rikkoutumisen myötä. Tai ei soitin noin vain rikkoudu, vaan sen rikkoo ehdoin tahdoin muusikon, Nasser Ali Khanin, vaimo, jota mies ei ole koskaan edes todella rakastanut. Tarin rikkomista Nasser Ali ei voi antaa millään anteeksi, ja kun vastaavaa soitinta ei millään löydy, hän päättää kuolla pois.
Soitinta suurempi syy elämänilon kadotukseen taitaa kuitenkin olla nuoruudenrakkauden - Nasser Alin ainoan todellisen rakkauden - kohtaaminen vuosikymmenien jälkeen. Nainen, Irane, väittää ettei muista Nasser Alia lainkaan. Lukija saa myöhemmin tietää, että se on valhe, mutta Nasser Ali luulee toisin ja murtuu.
Romaani on jaettu kuolemaa odottelevan Nasser Alin kahdeksaan viimeiseen päivään, joiden aikana hän kohtaa ja muistelee perhettään ja sukuaan. Jälkipolveen kuuluvan kertojan ansiosta saamme myös kuulla, miten ihmisille tai heidän jälkeläisilleen on myöhemmin käynyt. Pienet tarinat, jotka kietoutuvat Nasser Alin elämän ympärille ja muodostavat yhdessä vuorostaan hänen tarinansa, ovat mielenkiintoisia ja pienessä tilassa, vähin sanoin, uskomattoman sisällöllisesti kerrottuja. Tekijän tunnistaa samaksi kuin Persepolis-kirjoissa, mutta Chicken with Plums on silti erilainen, tyylitellympi.
Mainitsin Zeina Abirachedin Pääskysen leikki -sarjakuvaromaanin kohdalla, että hänen piirrosjälkensä muistuttaa Satrapin tyyliä. Tässä lopuksi vielä pari esimerkkiaukeamaa ihailtaviksi ja vertailtaviksi Chicken with Plums -teoksesta:
Oi, minäkin lainasin tämän juuri kirjastosta kun harhauduin sarjishyllylle! Se tosin jäi kotiin odottelemaan paluuta täältä metsäleiriltä..
VastaaPoistaPersepoliksista pidin kyllä todella paljon!
Ja mitä, miksi minun Hustvedtiini ei tullut tuommoista leimaa! Olisiko se pitänyt pyytää erikseen?
Eikö tullut?? Minulle tuli kaikkiin ostamiini kirjoihin, mutta nyt en kyllä muista ulkoa, pyysinkö sitä itse. Ainakin olin noista leimoista tietoinen etukäteen, joten saatoin hyvinkin mainita asiasta tiskillä? Hmm.
VastaaPoistaOnpas tosiaan kyllä hyvinhyvin saman näköistä kuin Pääskysen leikki!!
VastaaPoistaVoi kun joskus pääsisin tuonne ihanaan kirjakauppaan, Katjan lomakuvista sitä vaan ihailin ;)
Ei minun mielestäni mutta pitääpä vielä nyt tarkistaa uudelleen tämä seikka :)
VastaaPoistaSatrapia odotellessa siitä huolimatta..
Tuollaisia leimoja minäkin haluaisin. ;)
VastaaPoistaTaidan kuitenkin vierailla ensin kaupunkimme kirjastossa. Luen liian vähän sarjakuvia ja nuo Persepolikset ainakin olivat oivallisia, joten tähän haluaisin ehdottomasti tutustua. Kiitos vinkistä!
Susa, eikö? Niin kuin Pääskysen leikin kohdalla pohdin, en tiedä, onko se sattumaa, yleisempää piirrosjälkirendiä vai ominaista tyyliä Lähi-idässä.
VastaaPoistaLinnea, ehkä et vain ole huomannut leimaa. Ja kiva kuulla myöhemmin, mitä sinä pidit tästä!
Joana, suosittelen kyllä, samoin kuin Pääskysen leikkiä - ja etenkin Art Spiegelmanin Maus-sarjakuvaromaania, joka on ihan parhaimpien teosten listallani kaikki kirjallisuuden lajit huomioon ottaen.
Täytyypä merkitä muistiin. Kiitos Karoliina!
VastaaPoistaEi kestä, suosittelu on iloni! <3
VastaaPoista