perjantai 14. syyskuuta 2012

Piruileva perjantai - Jera Hänninen ja Jyri Hänninen: Haluatko todella kirjailijaksi?

Jera Hänninen ja Jyri Hänninen: Haluatko todella kirjailijaksi? Matkaopas kirjamaailmaan.
Kustantaja: Helsinki-kirjat, 2012.
Kansi: Laura Noponen.
Sivuja: 322.
Genre: Tietokirjallisuus.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan esittely täältä.

"Tämän kirjan kannessa pitäisi oikeastaan olla varoitustarra, samantyyppinen kuin tupakka-askissa. Teksti kuuluisi: 'Varoitus! Kirjailijaksi ryhtyminen vahingoittaa vakavasti sinun ja läheistesi mielenterveyttä sekä taloudellista hyvinvointiasi, aiheuttaa stressiä, mielipahaa ja yksinäisyyttä.'"

Tämä teos luonnollisesti kiinnosti minua: olenhan uunituore esikoiskirjailija ja pyörinyt työn merkeissä kustannusalalla tai sen liepeillä useita vuosia. Mieheni kyllä kommentoi kirjan nähdessään, että "miksi sä tota luet, sähän olet jo kirjailija", mutta nääh. En uskalla tituleerata itseäni vielä niin, ja vaikka uskaltaisinkin, tämä teos saattaa ollakin melkein parempi valinta niille, joilla on jo hieman kokemusta alalta.

Odotan arvioita tahoilta, joilla ei tuota kokemusta ole. En osaa nimittäin sanoa, miten tämä täysin ulkopuolelle näyttäytyy. Vaikka sisäpiiriläinen en suinkaan ole minäkään: Hakeuduin kustannusalalle vuoden 2006 alussa, enkä ole sieltä kokonaan sen jälkeen lähtenyt. Olen ollut kuitenkin koko ajan hieman ulkopuolisen ja/tai aloittelijan roolissa: harjoittelijana, epämääräisenä pätkätyöläisenä, freelancerina ja nyt keltanokkaisena kirjailijana. Silti näissä rooleissa kertyneen kokemuksen vuoksi monet kirjassa käsitellyt asiat olivat ennestään tuttuja. Ja silti - tai juuri siksi - niistä oli kiinnostavaa lukea. Oli mukana toki uuttakin asiaa, sekin mielenkiintoista.

Kirjan nimestä ja sen markkinoinnin korostuksista päättelee, että tämä teos on suunnattu nimenomaan niille, jotka haaveilevat kirjailijan urasta. En tiedä, luinko tätä niin sanotusti väärät silmälasit päässä, mutta minusta Haluatko todella kirjailijaksi? -teos on vähintään yhtä paljon niille, joita kiinnostaa kustannusala muuten. Sitä en tiedä, jaksaako alaa yhtään tuntematon lukea kaikkia näitä selityksiä ja anekdootteja. Minä ahmin ne parissa päivässä.

Minua kirja siis kiinnosti ja sitä oli hauska lukea. Jonkin verran kuitenkin häiritsi kirjoittajien loputtoman skeptinen, jopa kyyninen asenne kirjailijuuteen ja kirja-alaan, vaikka se on ymmärrettävä ja vaikka vaillinnaisen kokemukseni mukaan suunnilleen kaikki luetellut negatiiviset asiat pitävät paikkansa. Onneksi positiivisiakin on - eihän alalla muuten olisi ihmisiä ja tunkua vielä ulkopuoleltakin. Intohimoisten hullujen hommaahan melkein kaikki kirjoihin liittyvä on. Olen nyt kokeillut - ja harjoitan - kolmea ehkä Suomen huonoimmin palkattua (korkeakoulutettujen) tointa: kustannusalan freelancerin, freelancerkirjallisuustoimittajan ja kirjailijan. Olen järjettömän köyhä, mutta myös järjettömän onnellinen niinä hetkinä, kun pystyn olemaan ajattelematta laskuja ja velkoja.

Melkein toimivana aasinsiltana tuosta ns. monella pallilla istumisesta päästään myös alan sisäsiittoisuuteen. En ole ainoa, joka on monessa roolissa, ja suurin osa ihmisistä tuntee toisensa vähintään mutkan kautta. Onhan se hankalaa arvioida kirjoja, joiden tekijät ovat tuttuja. On tavallaan hassua toimittaa kirjoja, siis neuvoa muita kirjailijoita/kääntäjiä, samalla kun itsellään on oma, neuvova kustannustoimittaja. Mutta jos Suomessa haluaa yrittää elättää itsensä kirja-alalla ilman vakituista ja kokopäiväistä työsuhdetta, on lähes aina pakko yrittää tehdä kaikkea mahdollista siihen liittyvää. Onhan se toisaalta myös hauskaa vaihtelevuudessaan ja moninaisia näkökulmia antavaa.

(Tämän kirjan kirjoittajia en muuten tunne, mutta toisen kanssa mieheni pelaa salibandya. Suomi on oikeasti pieni paikka, tai ainakin sen media-ala on.)

On melkein huvittavaa, että tällaisessa alaa käsittelevässä teoksessa on aika paljon "painovirhepaholaisia", joista kirja opastaa ihan oikein, että eivät ne - siis esim. kirjoitus- tai otsikkofonttivirheet - ole oikeasti painovirheitä, vaan lähinnä oikoluku- tai taittovirheitä. 

Lisäksi ihmettelin kansainvälisten kirjamessujen käsitteeksi mainittua kysymyslausetta "Do this travel?" Say what? Voi hyvinkin olla, että kyseessä on joku sisäpiirijuttu, joka selittää lauseen virheellisen kieliopin, mutta sitä ei kyllä kirjassa mitenkään avata, niin kuin pitäisi. Eikä lause ole ainakaan minulle tuttu, vaikka olen tehnyt kirjojen käännösoikeuksien myyntiä ja käynyt niissä merkeissä kansainvälisillä kirjamessuilla. Idea toki on tuttu - jo siitä, että "Guinness can't travel", vaikka merkitys tuossa lausahduksessa hieman eroaa ja muuttuu käännöskirjojen kohdalla abstraktimmaksi.

Ja vaikka kirja käsittelee paljon kustannusalaa, vielä nimenomaan kustannustoimittamisen näkökulmasta, käännöskirjallisuuden toimittamista ei ole otettu juurikaan huomioon. Tietysti kun teoksen pääpointti on kertoa kotimaisille kirjalijoiksi haluaville, mitä kaikkea alaan kuuluu, tämä on ihan ymmärrettävää, mutta silti minua vähän harmitti. Esimerkiksi tämä aakkosellisen hakemiston selite:

"SCOUTTI. Scoutilla tarkoitetaan luottohenkilöitä, jotka seuraavat yleensä etenkin kansainvälistä kirjallisuutta ja vinkkaavat hyvistä tekijöistä kustantamoille. Joskus scoutti-termiä käytetään myös suomalaisista kirjailijoista, jotka vinkkaavat hyvistä kotimaisista tekijöistä. Termi ei ole kuitenkaan erityisen levinnyt kustannusalalle. Scouteista puhutaan paljon luontevammin jääkiekko- ja jalkapallopiireissä."

No joo, kyllä, tuollainen scoutti minäkin olen (ollut), mutta ihmettelen väitettä, ettei termi olisi "erityisen levinnyt" kustannusalalla tai sitä, että selityksessä ei oteta huomioon varsinaista kokopäiväisten ja kansainvälisten ammattiscouttien ammattikuntaa, joka elää ja voi hyvin etenkin New Yorkissa tai Lontoossa, joissa scouteilla on omat agentuurifirmansa. Näitä scoutteja myös suomalaiset kustantamot käyttävät ja työllistävät jatkuvin sopimuksin.

Kirjan yleisote on paitsi kyyninen myös virnuilevan ironinen. Välillä nauratti kovastikin. Vaikkapa tämä aakkoshakemiston kohta:

"NIERIÄ (RAUTU). Lohikala, jota tarjotaan poikkeuksetta kirjallisuuspalkintotapahtumissa, yleensä kampasimpukoiden kera. Taustalla on ilmeisesti nieriän kalastajien ja kustantajien salainen sopimus, jolla yritetään nostaa kalan arvostusta."

Tai itsekin "Bulsan" ovea riuhtoneena se, kun kerrotaan hyvin laajasti "Södikan ovesta", joka siis aukeaa väärään suuntaan. Siitähän tulee pian, WSOY:n muuton jälkeen, katoavaa kansanperinnettä, mutta tarinat elävät - jo yksin tämän kirjan sivuilla.

Kaiken kaikkiaan tämä oli minusta virheistään ja kyynisyydestään huolimatta hykerryttävän kiinnostava kirja - ja jos nyt joku kuvittelee kirjailijan uran olevan helppo valinta, tämän teoksen avulla saa varmasti masennettua itsensä alhoon, josta ei enää kirjahaavein nousta. Noin muuten en ole varma, kuinka suurta yleisöä tämä oikeasti kiinnostaa tai miten monelle kirja avautuu, mutta tälle pienelle, aivan liian pienillä korvauksilla työtään tekevälle hullujen laumalle kirja toimii hengenvahvistuksena ja puheenaiheena.

"Neuvomme on: ryhtykää tekemään mitä tahansa muuta kuin kirjailijan tai kustannustoimittajan työtä. Jos kovasta vastustelusta huolimatta päädytte alalle, voimia.

Ja muistakaa: teitä on varoitettu"

Osallistun teoksella Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin.

17 kommenttia:

  1. Hmm. Pitäisiköhän lukaista, vaikka olen minäkin jo kirjailija. Kirjoitat tästä niin kiinnostavasti :) Luin toisenkin arvion, jonka perusteella en tätä lukisi. Mutta nyt taitaa kelkka kääntyä, jos tielle kopsahtaa tämä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, pitääpä googlata noita muita arvioita (olen lukenut vain Mikan, joka ilmestyi tämän jälkeen). Voin kyllä kuvitella, että tästä on helppo olla montaa eri mieltä.

      Poista
  2. Huomasin, että olit laittanut facebook-sivullesi linkin Nobel-kyselyyni. Kiitos siitä! Kiittelen tätä kautta, koska facebookin käyttöni on lähes olematonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä, Margit! Se on hauska ja mielenkiintoinen äänestys. Pitäisi vain päättää oma arvaus ja mielipide ennen kuin aika loppuu. :)

      Poista
  3. Varauksessa on!

    Kustannusala kiinnostaa täältä kirjastovinkkelistäkin, vaikkei haaveissa juurikaan siintele. Joskus tosin mietin, että pitäisikö kirjastojen ryhtyä myös kustantajiksi, mutta sekin on varmasti ihan eri tarina kuin tässä.

    Silti, tämä vaikuttaa tuoreelta puheenvuorolta, haluan ehdottomasti lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, Erja, että sinäkin luet tämän! Kustannusala on varmasti ainakin jossakin määrin kiinnostava kaikille, jotka ovat kirjojen kanssa paljon tekemisissä.

      Poista
  4. Moi Karoliina, kiitokset omakohtaisesta postauksestasi! Tässä olisi nyt sitten yksi kirja-alan ulkopuolisen henkilön näkemys aiheesta:

    Taas yksi kirjablogi: Pieniä ne on kirjailijan perunat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, Mika! Oli oikein kiinnostavaa lukea mielipiteesi. :)

      Poista
  5. Hei Karoliina! Vielä kerran onnea sinun uudelle kirjallesi! Blogissani uusimman postauksen lopussa on pieni virtuaalinen kukkalähetys sinulle :).

    VastaaPoista
  6. Kaipa minunkin tämä pitää laittaa lukuun, vaikka kustannusmaailma jossain määrin tuttua onkin (tai ehkäpä juuri siksi!). Nimen perusteella en ehkä olisi lukenut, sillä minä en kyllä halua kirjailijaksi, mutta kustannusmaailman kuvaus kuitenkin kiinnostaa (ehkäpä tajuan tämän myötä vielä vaihtaa alaa).

    Itseasiassa kirjailijuutta – onnittelut muuten kirjasta! – lukuunottamatta minulla on vähän samantapainen monen roolin puolittain ulkopuolinen kokemus suomalaisesta kirjamaailmasta. Ja huonosti palkatusta freelancerpuurtamisesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miia, sanoisin että: ehkäpä juuri siksi. Ainakin minusta alan tunteminen edes jonkin verran teki kirjasta vain kiinnostavamman.

      Kiitos ja terveiset "kollegalle"! :)

      Poista
  7. Onnea esikoiskirjailijalle! Kirjabloggarit taitavat kuulua kirjailijoiden riskiryhmään... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuija!

      Varmasti moni bloggaaja kirjoittaa muutenkin ja kirjoista intoilu voi ilmentyä monella tavalla, mutta en tiedä vielä kovin monesta kirjailijasta, joka pitäisi varsinaista kirjablogia. Kirjailija- tai jotakin muuta blogia pitää kyllä moni. :)

      Noin muuten tuolla Mikan blogissa Kristian oli minusta kommentoinut hyvin liittyen esikoiskirjailijoiden usein jo ennestään "kirjalliseen" taustaan:

      "Suhdesuhmurointi kuulostaa kyyniseltä ja sitähän se onkin. Kuitenkin tasavahvoissa esikoiskandidaateissa vaa'an kallistuminen kirjallisuustoimintaan integroituneen ja piireissä liikkuvan hyväksi on varsin luonnollista - kiinnostus ja perehtyneisyys kirjallisuuteen luo uskoa pitkäjännitteisyyteen eli kirjailijan uraan."

      Poista
  8. Kirjoitit hyvin ja monelta kantilta! Minuakin, jonkinlaista kustannusmaailman keltanokkaa, tämä kirja kiinnostaa, mutta toisaalta pelkään, että saattaisin olla tajuamatta kaikkea kirjassa olevaa mahdollista piruilua ja ehkä moni asia jäisi pyörimään mieleeni liikaakin. Hmm. Niin, kyllä tätä pitänee jossain vaiheessa ainakin selailla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! Ehkä pelottelin tuossa liikaakin, sillä kyllä tämän varmasti voi lukea vaikka ihan ummikkonakin. Eikä kirja nyt niin piruileva lopulta ole - minusta. :)

      Tiedät, mistä saat kirjan lainaan, jos haluat tutustua!

      Poista
    2. Piruilun pääkohde on ainakin helppo löytää. Jopa Otavaa esiteltäessä puhutaan kohta enemmän WSOY:sta kuin itse pääasiasta. :D

      Sie olet ollut muuten jo tosi pitkään alalla. Katja *vilkuti*, täällä toinen keltanokka.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...