Lastenkirjalauantai - Hannu Hirvonen ja Mika Kolehmainen: Sadan asteen eskarikuume

Hannu Hirvonen - Mika Kolehmainen: Sadan asteen eskarikuume.
Kustantaja: Karisto, 2012.
Sivuja: 28.
Genre: Lasten kuvakirja.
Arvio: 3,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.

"- Api-Nalle ei voinut tulla tänään eskariin, Sara kertoo Matildalle. - Sillä on kuumetta.
 - Takit ja reput omaan lokeroon, Emmi sanoo. Hän on Saran esikouluopettaja.
- Miten paljon kuumetta? Matilda kysyy Saralta.
- Noin sata astetta. Se ei ole paljon pehmolle. Api-Nalle seisoo koko päivän päällään. Kuume laskee paremmin."

Tämä uutuuskuvakirja oli meillä ns. pakkohankinta, sillä tyttäreni aloitti esikoulun muutama viikko sitten. Hannu Hirvonen on minulle ennestään tuttu kirjailija, joskin lasten- ja nuortenromaaneiden kirjoittajana. Uskalsin silti niiden perusteella odottaa hyvää tekstiä. Mika Kolehmaisen kuvittamia kirjoja en muista aiemmin lukeneeni, mutta kirjan kansi näytti kivalta.

Tarinassa esikoulun aloittava Sara vähän jännittää ja projisoi tunteitaan pehmoleluun. Jännitykseen ei kuitenkaan keskitytä tai sitä sen kummemmin käsitellä, vaan kirja kertoo lopulta aika tavallisesta eskaripäivästä (vaikka se onkin ensimmäinen), perheen aamukiireistä, päiväkodin rutiineista ja lasten hassunhauskoista jutuista. Pienenä lisämausteena Sara kertoo päivän mittaan kuvittelemaansa tarinaa siitä, kuinka perheen kissat ja Saran pehmolelu riehuvat ollessaan keskenään kotona. Saran ja vanhempien päästessä kotiin siellä odottaakin kauhea sotku, sillä aamukiireessä roskapussi on jäänyt viemättä ulos ja kissat ovat levitelleet roskat ympäri asuntoa.

Tämä oli meistä - minusta ja Stellasta - ihan kiva kirja. Tarina on ihan hauska ja kuvitus on ihan pirteää. Ei tästä mitään lastenkirjallisuuden suurta klassikkoa tule, mutta ei kirja siihen pyrikään eikä kaikkien kirjojen pidäkään. Sadan asteen eskarikuumetta oli kiva lukea ennen lapsen ensimmäistä esikoulupäivää ja fiilistellä yhdessä. Lapsikin löysi paljon tuttua ja samastuttavaa kirjasta: aamulla hoputtavat vanhemmat, päiväkodin/esikoulun ruokailut ja lepohetket ja niin edelleen. 

Mika Kolehmaisen kuvitus miellytti silmääni ja uskoisin sen olevan lempeissä sävyissään ja eräänlaisessa tavallisuudessaan erityisesti lasten mieleen. Huomasin Kolehmaisen kuvittaneen aiemmin muun muassa oppikirjoja ja uskon tämän tyylin sopivan myös niihin erityisen hyvin, sillä suurta taiteellista kunnianhimoa ei näistä lapsia kunnioittavista kuvista välity.

Minulla ei siis ole tästä kirjasta antaa moitteita, mutta toisaalta tarina, kuvitus tai koko paketti eivät saaneet myöskään hihkumaan innosta. Ihan kiva yhteisluettava noiden jo niin isoiksi kasvaneiden pikku eskarilaisten kanssa!

Osallistun kirjalla Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin.