Lastenkirjalauantai - Kristiina Louhi: Tompan uusi koti

Kristiina Louhi: Tompan uusi koti.
Kustantaja: Tammi, 2012.
Sivuja: 32.
Genre: Lasten kuvakirja.
Arvio: 4,5/5.
Lue kustantajan esittely täältä.

Tästä tulee onnettoman lyhyt ja aika kuvapainotteinen juttu, oikeastaan kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että poden tällä hetkellä pientä bloggaus- ja lukujumia, ja kirjoittaminen tuntuu jotenkin vaikealta. Toinen on se, että minulla ei ole Kristiina Louhen kirjoissa yleensä juuri ruodittavaa, sillä pidän niistä niin varauksetta.

Pidän Louhen pehmeistä, tunnistettavista kuvituksista. Pidän niiden arkisista aiheista, aitoudesta ja sekamelskasta. Louhen tarinoissa pidän oikeastaan ihan samoista asioista ja niin tuntuvat pitävän lapsetkin. Tilanteet ovat tuttuja, aiheet sopivan pieniä eli myös lasten käsiteltävissä, ja niin aikuisten kuin lasten reaktiot ovat luontevia, mikä on vain hyvä, vaikka se toisikin tarinaan sivupoluille hypähtelyä tai pientä hajanaisuutta.

Meillä on luettu Louhen omista kirjoista niin Ainoja kuin Tomppia molemmille lapsille. Tomppaa luettiin eniten, kun kuopuksemme Dani oli pienempi. Kirjoitinkin aiheesta täällä. Sittemmin Tomppa vähän unohtui ja ajattelin, että Dani olisi jo kasvanut kirjoista ohi. Tämän uutuuden myötä kuitenkin tajusin, että kyllä Tomppakin on vähän kasvanut ja hänen puuhansa kiinnostavat meillä edelleen.

Meillä lapset pitävät kovasti Louhen "trademark-sisäkansista", joissa on kuvattuna paljon pientä sälää.

Tompan uusi koti kertoo perheen muutosta ja lapsen siihen liittyvistä tunnoista. Sen verran pieni Tomppa on, että elää vielä kovasti hetkessä. Muuttoon liittyy kyllä negatiivisiakin tunteita, kuten uuden pelkoa, mutta Tomppa-kirjoissa lapsi on lapsi ja kokee pääasiassa nimenomaan käytännöllisten, konkreettisten asioiden kautta.

Niiden pienten hetkien ja yksityiskohtien ansiosta tämä on hauska kirja lukea milloin vain, mutta erityisesti tämä voi tietenkin auttaa pientä lasta käsittelemään tulevaa tai vasta tapahtunutta muuttoa. Lastenkirjahylly-blogin mukaan muuttaminen on muuten nyt oikein trendi kuvakirjoissa.

Kristiina Louhen hahmot Tomppa ja vähän vanhempi Aino lienevät tuttuja suurimmalle osalle nykyperheitä ja lopuillekin suosittelen kirjoja lämpimästi. Sukupuoli- ja ikäeron lisäksi Tomppa-kirjat ovat astetta lempeämpiä kuin vielä realistisemmin lapsiperheiden välillä hermoja raastavaa arkea kuvaavat Ainot. Molemmista jää kuitenkin lopulta hyvä mieli niin lapsille kuin aikuisille.

Osallistun kirjalla Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin.

PS. En muuten usko lukujumini olevan kovin vakavaa laatua. Olen vain nyt lukenut paljon kaunokirjallisuutta työtehtävinä ja ehkä siksi en ole jaksanut keskittyä siihen muuten ihan entiseen malliin. Olen ollut myös muuten normaalia kiireisempi. Joka tapauksessa nuo kaksi kesken olevaa, oikeasti hyvää ja taidokasta "paksukaista", tuntuvat etenevän niin hitaasti, että harkitsen lukevani tässä välissä jotakin ohuempaa ja kevyempää. Ihan vain purkaakseni tämän jumin.