maanantai 3. syyskuuta 2012

Mannereurooppalainen maanantai - Tatiana de Rosnay: Mokka

Tatiana de Rosnay: Mokka (Moka).
Kustantaja: Bazar, 2012.
Suomentanut: Pirkko Biström.
Kansi: Satu Kontinen/Lene Stangebye Geving.
Sivuja: 278.
Genre: Dramaattinen lukuromaani.
Arvio: 3,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.

"Silmäilin osaa tekstistäni. Pöyristyttävän kevytmielisesti sinkauteltuja sanoja, törkeän tyhjänpäiväisiä fraaseja, jotka eivät enää tarkoittaneet mitään, kuvitelmia maalatuista ja puuteroiduista naisista, turhamaisista parfymoiduista naisista, joita ei kiinnostanut muu kuin oma ulkonäkö, oma viehätysvoima, omat seikkailut."

Tatiana de Rosnay on minulle enigma, arvoitus. Suuren yleisön ja minunkin tietoisuuteeni hän singahti menestysromaaninsa Avain (WSOY 2008) myötä. Se onkin mukaansatempaava, järkyttävä kirja, johon suhtauduin kuitenkin kaksijakoisesti sen luettuani (aikana ennen kirjablogia, mutta juttuni kirjasta löytyy yhtä täältä). De Rosnay oli keksinyt hyvin koskettavat kehykset romaanilleen, mutta mielestäni keskenään vuorottelevat tarinat olivat epäsuhdassa toisiinsa, eikä ajoittainen kioskikirjamaisuus miellyttänyt minua. Luin kirjan kuitenkin nopeasti ja mielelläni, ja siitä tehty elokuva odottelee nyt tallennettuna katsomistaan, eli tarina yhä kiehtoo minua.

Ennen Avainta de Rosnay oli kirjoittanut jo seitsemän teosta, joten maailmanvalloitus tapahtui verraten myöhään. En tiedä, mitä tai millaisia nämä Avainta edeltäneet kirjat ovat (niitä ei tietääkseni ole käännetty ranskasta edes englanniksi), mutta nyt olen lukenut kaksi sitä seurannutta romaania.

Luin Viimeisen kesän viime vuonna ja aika ennakkoluuloisesti. Enhän ollut pitänyt edes siitä kuuluisimmasta Avaimesta varauksetta ja suomalainen kustantaja tarjosi uutuutta vielä hyvin suttuisen ja halvan kannen koristamana. Kirjoitin teoksesta täällä ja kuten jutusta huomaa, sain sillä kertaa yllättyä positiivisesti. De Rosnay kirjoitti edelleen kevyehköön tyyliin, mutta mielestäni Viimeinen kesä on hyvä esimerkki sujuvasta ja mukavasti viihdyttävästä lukuromaanista, josta saa vähän ajateltavaakin.

Ja sitten tuli tämä Mokka. Tässä välissä suomalainen kustantaja ja kääntäjä vaihtuivat. Kansi on nyt kaunis, joskaan se ei mielestäni kerro kirjasta mitään. Kannessa on kuvattu nuori, herkänoloinen tyttö, kun Mokan päähenkilö on keski-ikäinen, tiukan päättäväinen nainen. Paitsi kustantajan vaihtumista ihmettelen myös muutamaa muuta asiaa näissä uudemmissa teoksissa ja de Rosnayn urassa: ainakin Wikipedian mukaan Viimeinen kesä ja Mokka ovat ilmestyneet samana vuonna ja ne molemmat vielä käsittelevät auto-onnettomuutta, sellaisessa loukkaantunutta perheenjäsentä. Myös jotkut pienemmät teemat toistuvat - esimerkiksi Mokassa käytettiin kielikuvana bumerangia, joka on käsittääkseni Viimeisen kesän ranskankielinen nimi.

Eikö tuo ole vähän outoa? Ihmettelin samankaltaista aihetta jo lukiessani Mokkaa, mutta vasta nyt huomasin kirjojen tosiaan ilmestyneen samana vuonna. Lukiessa ajattelin, että kirjan joistakin ansioista huolimatta tuntui kuin se olisi julkaistu vähän keskeneräisenä. Kuin kirjailijalla olisi ollut idea, mutta hän ei ehtinyt tarkalleen päättää, mitä sillä tekisi tai mitä siitä sanoisi, kun kirja piti jo julkaista. Nyt epäilen, että ehkä kirjailijalle jäi minun mielestäni paremmasta Viimeinen kesä -romaanista ikään kuin ylimääräistä materiaalia, jonka hän ymppäsi sitten tähän Mokkaan, mutta materiaalia ei ollut lopulta tarpeeksi kokonaiseksi toiseksi (hyväksi) kirjaksi.

Hmm, huomaan tämän arvion rakentuvan erikoisesti. Olen ehtinyt jo kyseenalaistaa koko kirjan syntyprosessin ennen kuin olen sanonut siitä mitään hyvää. Ei tämän pitänyt ihan näin mennä, sillä kyllä minä myös pidin Mokasta. Olen kuullut muutaman muun lukijan moittivan romaania rankastikin, mutta minulle Mokka oli ihan ok. Sen kieli hyvin lyhyine lauseineen oli minulle ensin raskasta luettavaa ja ihmettelin tyylirikkoa, mutta pian ymmärsin kielen kuvaavan järkyttyneen naisen mielenmaisemaa. 

Ei kirja silti mitenkään mestarillisesti kirjoitettu ole, ei ehkä käännettykään, ja se on minulle taas ranskalaisuudessaan monella tapaa outo. Silti luin kirjaa eteenpäin, halusin tietää, miten siinä käy. Minähän jätän kirjan hyvin herkästi kesken, jos en kiinnostu sen henkilöiden kohtaloista ja tarinan lopusta, ja koska Mokankin lukeminen oli välillä tahmeaa, kuulostelin itseäni - tekikö kirja mieli jättää kesken? Mutta ei lopulta tehnyt, joten ei tarina suinkaan ansioton ole. Hankalan kielen lisäksi kirjassa on kuitenkin mielestäni myös turhaa toistoa ja samojen asioiden pyörittelyä.

Vaikkei Mokasta siis mitään suosikkikirjaani tullut, huomaan nyt jälkeenpäin miettiväni joitakin asioita: sen erikoista loppua; joitakin irralliselta vaikuttaneita sivujuonteita; mitä kirjailija lopulta kirjallaan halusi sanoa... Voi olla, että kirja oli oikeasti kehnosti rakennettu ja ilman sanomaa, mutta voi myös olla, että tämä teos vaatisi enemmän pohtimista kuin päällepäin näyttää. Sen lisäksi pidin kirjassa sen monikulttuurisesta perheestä ja englantilaisuuden sekä ranskalaisuuden erojen pohtimisesta. Sen aiheen asiantuntija de Rosnay on, sillä hänellä on ranskalais-englantilais-venäläiset sukujuret ja hän on asunut sekä Ranskassa että Englannissa.

Koskettavasta aiheestaan huolimatta Mokka ei itkettänyt minua tai saanut minua epätoivoiseksi. Ehkä se oli kirjan heikkoutta tai sitten lukija todella pääsi päähenkilö Justinen sekaviin, suojakeinona kovetettuihin nahkoihin. En tiedä. Kuten tästä arviosta huomaa, olen oikeasti ymmälläni tämän romaanin ja koko kirjailijan kanssa. Hän ei ole missään nimessä vasta-alkaja, vaan paljon kirjoittanut hyvin suosittu tekijä, mutta onko häneltä silti lipsahtanut julkaisuun asti puolivalmis tekele, vai onko hän piilottanut Mokkaan asioita, joita ei suoraviivaisemmassa Viimeisessä kesässä käsitelty? Katsokaa alkuun valitsemaani lainausta - voisiko siinä olla jopa itseironiaa?

Oh well. Tietoiset ja tiedostamattomat merkitykset nyt unohtaen Mokka oli minulle lukukokemus, jossa oli paljon hyvää ja paljon huonoa, ja siksi loppuarvosanaksi tulee keskinkertainen. En osaa tai uskalla suositella tätä välttämättä kenellekään, mutta viihdyttävää draamaa etsiville ehdotan mielelläni luettavaksi Avainta ja hyvää lukuromaania kaipaaville Viimeistä kesää. De Rosnaylta on juuri ilmestynyt uusikin romaani, joka on pienen tauon jälkeen taas historiallinen ja sijoittuu 1800-luvun Pariisiin. Odotan mielenkiinnolla suomennetaanko se, kuka sen suomentaa ja innostunko lukemaan teoksen. Ja mitä minä siitä sitten pidän. Vielä se on arvoitus.

"Mieleeni ujuttautui jonkinlainen selvästi havaittava murhe, tunsin kuinka se laajeni, kuinka se muuttui kasvaessaan sisälläni, havaitsin sen tutun painon, joka laskeutui rinnalleni ja karkotti kaiken sinne aiemmin kerääntyneen mielihyvän. Nousin, laskin kyynärpäät kaiteelle, annoin suolaisen tuulen pyyhkiä kasvojani ja katsoin etelään koettaessani ymmärtää, mistä tämä sanomaton suru oli peräisin."

Mokasta ovat kirjoittaneet myös Susa ja Annika K.

Osallistun tällä kirjalla ainakin haasteeseen Ikkunat auki Eurooppaan: Ranska.

12 kommenttia:

  1. Elämä on lyhyt ja sitten se on ohi. Olen käyttänyt Mokaan arvokkaita tuntejani, tuhlannut niitä. Kaduttaa. Tämä ei toistu.

    Rosnay on minulle elävä esimerkki sadusta Keisarin uudet vaatteet: Kun lakeijat ovat sanoneet, 'keisarilla on uudet vaatteet', kohta jo kansakin huutaa: 'Keisarilla on uudet vaatteet!' Joku jossain toisti ehkä riittävän monta kertaa, että Rosnay osaa kirjoittaa ja sitten...

    Kaunista syyskuuta sen kaikkine anteineen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, olitkos sinä lukenut de Rosnayn muut suomennetut teokset, en nyt muista? Minusta on jännä, miten ne ovat keskenään erilaisia, vaikka jotakin samaakin niissä on. Minulle de Rosnay ei ole erityisen ansioitunut kirjoittaja, mutta arvostan Avaimeen kehitettyä tarinaa ja Viimeistä kesää sujuvana tarinana, kurkistuksena hieman hukassa olevan keski-ikäisen miehen sielunelämään.

      Minä en ole nähnyt de Rosnaysta juurikaan hehkutusta Suomessa, mutta maailmalla hän on ilmeisen kova nimi.

      Kiitos samoin, kirjavaa syksyä sinullekin, Leena!

      Poista
  2. De Rosney ei kyllä saa minuakaan enää lukemaan yhtään hänen kirjaansa. Paitsi jos kansa huutaisi vielä kovempa kuin Avaimen kohdalla. Nauratti tuo sinun statuksesi asiasta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt en anni.M muista sinustakaan, minkä tai mitkä de Rosnayn kirjat olet lukenut?

      Poista
  3. Kuten tiedät, minä pidin tästäkin Rosnaysta, mutta onhan tämä heikompi kuin ne kaksi edeltäjäänsä, jotka olen lukenut. Aika viihteelliseen muotoon nämä tarinat on puettu, mutta mielestäni Rosnay kuitenkin tarjoilee kelpoa lukuromaania lukijalleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, kyllä nämä kaikki ovat minustakin olleet kelpoja lukuromaaneja. Tämä oli vähän outo, mutta tosiaankin luin tämän ihan mielelläni loppuun, mikä on minulta jo paljon. :)

      Poista
  4. Kuten kävin Susan blogissakin kommentoimassa, jäi minulla Mokka toistaiseksi kesken. Siinä on kiinnostava tarina ja hyvä kehys, eikä minua viihteellisyyskään haittaa, mutta kirja on mielestäni melko kehnosti kirjoitettu. Toisaalta keskeneräisestä kirjasta on vaikea sanoa mitään ja kertomasi perusteella esim. Viimeinen kesä kyllä kiinnostaa - ja sehän on mulla Ota riski -haasteenakin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, minustakin tämä oli erikoisesti kirjoitettu. Tosin se häiritsi enemmän alkupuolella ja luulen, että Justinen ääni "rentoutuu" kirjan edetessä. Varmaankin myös totuin kirjan tyyliin.

      Viimeinen kesä saattaa ollakin sinulle aiemmin kuvittelemaani sopivampi riskihaastekirja, koska ehkä et siihen olisikaan enää tarttunut Mokka-pettymyksen jälkeen. :) Muistan kyllä siitäkin, että aluksi vähän takeltelin de Rosnayn kirjoittamisen kanssa, kun olin juuri ennen sitä lukenut jotakin hyvin korkeakirjallista ja kauniisti aseteltua. Mutta sitten totuin, eikä se ollut kuitenkaan yhtä hassusti kirjoitettu kuin Mokka.

      Ja on näissä minusta se ranskalaisuuskin, kaikesta huolimatta. Jotenkin heidän tapansa ilmaista tai se tapa, jolla ranskaa käännetään suomeksi, ei ole minulle kotoista.

      Poista
  5. Hmm. Kuulostaa kirjoituksesi perusteella siltä, että tahtoisin lukea jotakin tältä kirjailijalta (josta en ole edes kuullut aiemmin!). Ehkä hänen teoksensa ovat hyvää oppia kirjailijalle, joka tarkastelee aina rakenteita yms. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, minusta de Rosnayn kirjoissa on paljon kiinnostavaa tutkittavaa. Avain oli kirjoitettu peruskoukuttavasti vaihdellen kahta kertojaa/tarinaa lyhyiden lukujen välillä. Nämä kaksi muuta suomennosta ovat olleet minusta perinteisemmin keskieurooppalaisia, mutta kuitenkin melko viihteellisiä. Se on ainakin minulle jotenkin outo yhdistelmä, mutta Viimeisessä kesässä se toimi paremmin. Tämä Mokka on tosiaan minulle arvoitus - onko se hutaistu välityö vai pitääkö sisällään jotakin, joka ei minulle tai monelle muullekaan suomalaislukijalle avautunut? Eli toisin sanoen: onko se viihdekirjaksi liian vaikea?

      Poista
  6. Rosnayn Avain tuli juuri luettua. Juuri tuo viihteen yhdistäminen rankkaan aiheeseen on tässä kirjassa vähän kömpelöä. Ei tämä silti huono kirja ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vaikea laji. Avain oli kyllä hyvin koskettava joistakin "tyylivirheistä" huolimatta.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...