keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Koskettava keskiviikko - Lisa Genova: Edelleen Alice

Lisa Genova: Edelleen Alice (Still Alice).
Kustantaja: WSOY, 2010.
Suomentanut: Leena Tamminen.
Sivuja: 325 (pokkaripainos).
Genre: Sairauskertomus/lukuromaani.
Arvio: 4,5/5.
Lue kustantajan esittely täältä.

"Eric Wellmanin pikkujoulujuhlien iltana taivas roikkui raskaana aivan kuin kohta sataisi lunta. Alice toivoi että sataisi. Kuten useimmat Uuden-Englannin asukkaat, hän odotti yhä lapsen lailla talven ensimmäistä lunta. Useimpien Uuden-Englannin asukkaiden lailla hän tietysti myös inhosi helmikuussa sitä mitä oli joulukuussa toivonut, kirosi lapioita ja saappaita, kaipasi kiihkeästi talven kylmän, yksivärisen ikävyyden tilalle kevään lempeämpiä vaaleanpunaisia ja kellanvihreitä. Mutta tänä iltana lumi olisi ihanaa."

Lisa Genovan esikoisromaani Edelleen Alice on ollut käytännössä kaikkien kehuma ja ylistämä, joten tiesin odottaa hyvää kirjaa. Odotukseni kohdistuivat kuulemieni mielipiteiden mukaisesti kuitenkin lähinnä siihen, kuinka oivaltavasti ja koskettavasti kirjailija kuvaa Alzheimerin taudin etenemistä sairastuneen itsensä näkökulmasta - tämän näkökulman oltua aiemmin vielä erityisen skarpin viisikymppisen, Harvardin psykologian professorin terävä katse.

Ja kyllä kirja (uskoakseni) tavoittikin sen vähittäisen, mutta vääjäämättömän rappeutumisen kauhun. Ne hetket, kun vielä ymmärtää liian selkeästi, että kohta ei enää ymmärrä, ei tunnista, ei kykene. Mutta yllätyksenä minulle tuli se, kuinka hyvä tämä kirja oli muutenkin. Genova kirjoittaa hyvin. Hän kirjoittaa aiheista, joista mielelläni luen: Yhdysvaltojen itärannikon Ivy League -yliopistomaailmasta, ylemmästä keskiluokasta, rakastavasta perheestä, jossa kuitenkin on omat ongelmansa ja niin edelleen. Hän kirjoittaa monessa kohtaa kuin Saint Carol (eli Carol Shields).

Pidin siis kovasti. Genova kuvaa hienosti ja maltillisesti Alicen tuntemuksia tämän saadessa ensin tietää taudista ja sitten yrittäessä tulla toimeen sen oireiden kanssa. Alzheimerin vaikutus parisuhteeseen, ystävyyssuhteisiin ja aikuisiin lapsiin on myös kuvattu hyvin ja uskottavasti. Lukiessa mietin usein omaa mummiani, joka oli kyllä sairastuessaan reilusti Alicea vanhempi, mutta joka jo paljon ennen diagnoosia usein istui suvun hälistessä ympärillä hieman poissaolevana, lempeä mutta hämillinen hymy huulillaan. Näki selvästi, ettei hän pystynyt seuraamaan sinkoilevaa keskustelua eikä hänen olonsa ollut ehkä järin mukava. Millaista se on oikeasti mummillekin ollut?

Suurimmalla osalla meistä on kokemuksia Alzheimerista. Juuri tänään luin Guardianin artikkelin, jossa kerrottiin, että tauti yhdistetään yhä voimakkaammin ruokavalioon. Sitä kutsutaan jopa "kolmostyypin diabetekseksi". Toisaalta on selvää, että tauti tai ainakin alttius sille periytyy. En todellakaan ole tutkinut asiaa tarpeeksi voidakseni sanoa mitään pätevää, mutta monien ns. elintasotautien kohdalla mietin sitä, kuinka radikaalisti kaksi asiaa kaikkien länsimaisten ihmisten jokapäiväisessä elämässä on viimeisten vuosikymmenien aikana muuttunut: ruokavalio (torjunta- ja lisäaineineen sekä esim. lihan osuuden kasvettua kauan sitten yli suositeltujen rajojen) sekä altistuminen kemikaaleille.

No mutta, takaisin kirjaan. Tai paremminkin kirjailijaan. Hänen toinen romaaninsa, Puolinainen, on juuri ilmestynyt suomeksi ja odottaa minullakin lukuvuoroa. Kuulemani mukaan sekin on hyvä, muttei välttämättä aivan yhtä nerokas kuin Edelleen Alice. Puolinainen käsittelee aivovauriota ja sen seurauksia. Virallisesti vasta myöhemmin tässä kuussa Yhdysvalloissa ilmestyvä, mutta ennakkoarvioita jo kerännyt Genovan kolmas romaani on nimeltään Love Anthony, ja se puolestaan kertoo lapsen autismista. Kirjailija onkin opiskellut muun muassa neurotiedettä - siellä Harvardissa.

Leena Tammisen suomennos oli minusta muuten erityisen hyvä ja kansikin on ihan jees - se on valoisa, ja perhossymboli liittyy kirjan sisältöön. Kannen tekijästä en löytänyt tietoa. Pelkästään englanninkielisistä painoksista löytyi hyvin runsas kavalkadi erilaisia kansia kirjalle, ja valitsin niistä nyt mukaan muita perhoskansia.

Tämän kirjan on lukenut jo moni, mutta suosittelen sitä kaikille muille ja etenkin niille, joita Alzheimer tavalla tai toisella koskettaa.

"Hän istui isossa, valkoisessa tuolissa, ja mies joka omisti talon istui toisessa. Mies joka omisti talon luki kirjaa ja joi juomaa. Kirja oli paksu ja juoma oli kellanruskea ja siinä oli jäitä.

Hän otti sohvapöydältä käteensä vielä paksumman kirjan kuin se jota mies luki ja selaili sitä. Hänen katseensa pysähtyi sanojen ja kirjaimien kuvioihin, jotka olivat yhteydessä muihin sanoihin ja kirjaimiin nuolten, väliviivojen ja pienten tikkarien välityksellä. Sivuja silmäillessään hän osui yksittäisiin sanoihin - estottomuus, fosforylaatio, geenit, asetyylikoliini, alustusmuisti, katoavuus, demonit, morfeemit, fonologinen.

'Minä olen tainnut lukea tämän kirjan joskus', Alice sanoi.

Mies katsoi hänen pitelemäänsä kirjaa ja sitten häntä.

'Olet tehnyt enemmänkin. Sinä kirjoitit sen. Sinä ja minä kirjoitimme sen kirjan yhdessä.'"

Edelleen Alice - romaanista ovat kirjoittaneet aiemmin esimerkiksi Joana, Ilse, Jenni, Sanna ja Arja.

Osallistun teoksella ainakin haasteeseen So American: Modern Women Writers.

19 kommenttia:

  1. Samoin, pidin kirjasta todella paljon. Luin sen siinä vaiheessa, kun äitini oli saanut diagnoosin ja jo suhteellisen huonossa kunnossa. Luullakseni hän ei enää siinä vaiheessa osannut itse analysoida tilaansa. Kun sairaudesta ei muutenkaan puhuttu ääneen, antoi juuri tämä kirja itselleni runsaasti tietoa ja lisäsi ymmärrystä. Suosittelen ehdottomasti, myös muille kuin Alzheimer-potilaiden omaisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, kommentteihin vastaaminen on viipynyt luvattoman kauan! Kollektiivinen pahoittelu tästä.

      Villiviini, voin kuvitella, että kirja on tehnyt vielä suuremman vaikutuksen tuollaisessa tilanteessa.

      Poista
  2. Minulla odottelee tämä kirjahyllyssä. Juuri muutama päivä sitten kirja poltteli kovin hyppysissäni, mutta koitan ensin saada loppuun kesken olevat kirjani (hyviä nekin, mm. Flecherin Noidan rippi, oih!)

    Luin juttusi siis ihan silmäillen, mutta kurkin sen verran, että pidit. Ihanaa, kun tietää hyvän kirjan odottavan hyllyllä. Niin paljon tätä on kehuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nino, kiva kuulla, että sinäkin aiot lukea tämän. :) Ja tätä on kyllä kehuttu paljon, joten on hyvät mahdollisuudet, että kirja tekee vaikutuksen sinuunkin!

      Poista
  3. Tämä on monella tapaa kanis kirja - ja lohdullinen. Vaikka sairastuminen on kova paikka myös läheisille, minulle oli helpottavaa tajuta, ettei sairastunut itse osaa lopulta murehtia kaikkea unohtamaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, sairaus ehkä tosiaan muuttuu lohdullisemmaksi sen edetessä. Siis ei läheisille, vaan juuri potilaalle itselleen.

      Minustakin kirja oli monella tavalla kaunis.

      Poista
  4. Tämä on kirja jonka olen halunnut lukea jo kauan. Aihe kiinnostaa ja sen lisäksi ystäväni äiti on muutama vuosi sitten sairastunut Alzheimeriin.

    Osa siitä voi johtua ravinnosta, ehkä. Hesarin jutussa oli muuten, että eniten on muuttunut, miten paljon syömme sokeria ja viljatuotteita. Siinä oli se iso juttu, jossa verrattiin, miten ruokavalio on muuttunut kivikautisesta tähän päivään.

    Tämän kirjan luen jossain vaiheessa - varmasti.

    Tästä kirjasta tulee väistämättä mieleen koskettava elokuva Away From Her, jossa Tohtori Zivagon Lara, Julie Christie, näyttelee loistavasti roolin Alzheimeriin sairastuvana naisena. Loppu ei ole ollenkaan sitä, mitä odottaisi. Todella hieno filmi, joka kuuluu meillä usein katsottuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin tuli heti mieleen Away from Her. Loistava, koskettava filmi, rakastan. Kyyneleet kyllä tulevat takuulla.

      Poista
    2. Leena, olen aika varma, että tämä olisi sinun kirjasi hyvin vahvasti!

      Nuo ravinnon muutokset riippuvat tietysti siitä, mihin aikaan vertaa. Ihan alunperin olemme syöneet lähinnä hedelmiä ja pähkinöitä, siis ennen kuin ihminen kehittyi metsästäjänä ja kalastajana. Liiallisen lihansyönnin ja syöpäriskin yhteydestä voi lukea esim. täältä: http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Syöpäjärjestöt+Suomalaiset+syövät+liikaa+lihaa/1135268217919

      Leena ja Sannabanana, minua harmittaa tosi paljon, kun tuo Away From Her meni ohi vähän aikaa sitten, kun se olisi tullut telkkarista!

      Poista
  5. Edelleen Alice löytyy hyllystäni ja korkealta myös lukulistaltani, niin paljon hyvää siitä olen kuullut. Toisaalta kirja pelottaa minua, sen aihe tulee niin liki että pelkään lukemisen aiheuttamaa tunnekuohua. Omalla äidilläni on vaikea Alzheimerin tauti, ja allekirjoitan täysin sen, että se on omaisille paljon potilasta itseään vaikeampi sairaus. Uskon kuitenkin uskaltavani ennen pitkää tämän kirjan pariin, ja myös nuo muut Genovan kirjat kiinnostavat.

    Hyvin kirjoitit taas - kuten aina! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (((Sara))) Hyvin ikävä kuulla äidistäsi, mutta pieni lohtu lienee juuri tuo, ettei hän varmasti kärsi yhtä paljon kuin sinä tai muut läheiset.

      Lue, kun hetki on oikea. <3 Ja kiitos!

      Poista
  6. Lukulistalla täälläkin. En uskaltanut luottaa netin kirjayhteisön antamaan keskiarvosanaan, mutta nyt olen vakuuttunut, että kirja tosiaan on hyvä. Pelkäsin, että se sortuisi sellaisen tunteelliseen hörpellykseen. Hyvä tietää, ettei näin ole käynyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maukka, kiva kuulla, että arvioni sai sinut vakuuttumaan. Nyt minulla vain on paineita - entä jos et pidäkään kirjasta! :D

      Tämä on koskettavuudestaan huolimatta hyvin älyllinen ja analyyttinen romaani. Minun mielestäni.

      Poista
  7. Minäkin haluaisin kovasti lukea tämän. Vaikka (tai ehkä juuri siksi) että muistisairaudet ja ihan normaali ikääntymiseen liittyvä muistin huononeminen jossain määrin ahdistavat ja pelottavat minua - varmaan siksi että minulla on aina ollut varsin hyvä muisti.

    Mutta omat pelkonsa on hyvä aina välillä kohdata. Ja kun kirjaa on yleisesti ottaen kaikkialla kehuttu muutenkin hyväksi, niin kyllä tämä kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, voithan aloittaa kirjan ja jättää sitten kesken, jos se tuntuu ahdistavan liikaa. Minusta Alzheimer on tässä kuvattu kuitenkin... miten sen nyt sanoisi. Kyllä se on surullinen asia ja kova paikka tässäkin kirjassa, mutta ehkä se lohdullisuus on oikea sana. Ei minulle jäänyt paha mieli tästä.

      Poista
  8. Tuo valitsemasi lainaus postauksen lopussa pysäytti ja viilsi jostain syvältä. Tämä voi päätyä minunkin lukupinoon, alzheimer on tuttu meidän suvu(i)ssakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villis, suosittelen lämpimästi. Alzheimer on nyt hirveän yleistä ja tosiaan tuntuu, että suurimalla osalla on siitä jonkinlaista kokemusta. :/

      Poista
  9. Luen suurimmaksi osaksi pelkkiä dekkareita, mutta Edelleen Alice kuulostaa niin kiinnostavalta kirjalta, että saattaa päätyä myös minun lukulistalleni... =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mariel, tätä on aika helppo suositella kenelle vain. Tyyliltään tämä on vähän sellaista "kahvinjuontikirjallisuutta", josta kaikki eivät pidä (minä pidän!), mutta tuo sairaus ja sen eteneminen tuovat mukaan kuitenkin draaman kaarta ja jännitettävää.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...