Kustantaja: Otava, 2012.
Suomentanut: Arto Schroderus.
Kansi: Anja Reponen.
Sivuja: 599.
Genre: Älykäs lukuromaani.
Arvio: 4,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
"Aurinko valaisi koko College Hillin, Yrjöjen aikaisten kartanoiden geometriset puutarhat, viktoriaanisten talojen magnoliantuoksuiset etupihat, tiiliset jalkakäytävät joiden viertä mustat rauta-aidat kulkivat kuin jossain Charles Addamsin sarjakuvassa tai Lovecraftin tarinassa; Rhode Islandin School of Designin ateljeiden edustan, missä joku taidemaalauksen pääaineopiskelija tykitti stereoistaan Patti Smithiä koko yön kestäneen työrupeaman jälkeen; aurinko heijastui soittimista, kun Brownin soittokunnan aamuvirkut, tuubisti ja trumpetisti, katselivat hermostuneina ympärilleen ennalta sovitulla tapaamispaikalla ja ihmettelivät, missä kaikki muut oikein olivat; se silasi mukulakivetyt syrjäkadut saastuneelle joelle - aurinko paistoi jokaiselle ovennupille, hyönteisensiivelle ja ruohonkorrelle. Ja kuin säestykseksi tälle äkillisesti tulvahtaneelle valolle, kuin lähtölaukaukseksi kaikelle toimeliaisuudelle, Madeleinen neljännen kerroksen asunnon ovikello alkoi äänekkäästi ja itsepintaisesti päristä."
Tämä pitkä lainaus oli Jeffrey Egenidesin Naimapuuhissa alku monelle asialle. Esimerkiksi sen koko tarinalle ja minun varmuudelleni siitä, että olin lukemassa melko lailla täydellistä romaania.
Minä olen suuri NYC-fani, mutta pidän melkein koko Yhdysvaltojen itärannikosta ja sen tuntumasta. Lähellekään kaikkialla siellä en toki ole käynyt, mutta minulla on vähintään viehättävä mielikuva niin Mainesta, Rhode Islandista kuin Etelä-Carolinasta tai Georgiastakin. Ja erityisen miellyttäviä mielleyhtymiä minussa herättävät itärannikon Ivy League -yliopistot. Olen aina pitänyt akateemista maailmaa kiehtovana, vaikken ole enää vuosiin kuvitellut - ainakaan kovin vakavissani - jatkavani omia opintojani maisterin tutkintoni jälkeen. Ja kuitenkin kun ystäväni pääsi pari vuotta sitten opiskelemaan Browniin luovaa kirjoittamista, se tuntui minustakin hänen puolestaan kuin taivaan aukeamiselta.
Naimapuuhissa pyöritään juuri näissä minua kiehtovissa maisemissa ja (lähinnä) Brownin yliopiston akateemisissa kiemuroissa. Siksikin lukeminen oli minulle nautinnollista, mutta pidin paljon myös Eugenidesin huumorista, tarkkanäköisyydestä ja luomista maallisen erehtyväisistä henkilöhahmoista. Tämä on lukutoukan ja etenkin kirjassakin käsiteltyjen romanttisten, vanhanaikaisten englantilaisromaanien ystävän unelmateos. Ehkä ei kuitenkaan romantikon, sillä henkilöhahmot eivät tosiaan ole yhtä nokkelia, komeita ja nasevia tai loppu yhtä siirappinen kuin vanhoissa rakkausromaaneissa. Minusta loppu oli kuitenkin hyvä.
Yhdysvaltojen itärannikon lisäksi Naimapuuhissa piipahdetaan myös Euroopassa - lähinnä Ranskassa - sekä Intiassa. Romaani on paksu ja siihen mahtuu monia tapahtumia, elämänkatsomuksia ja henkilöhahmoja taustahistorioineen. Pitkästyttävä tämä kirja ei minusta ollut missään vaiheessa eikä se tuntunut myöskään liian täyteen ahdetulta. Naimapuuhia oli hyvin erilainen kuin Virgin Suicides, jonka olen Eugenidesilta aiemmin lukenut. Pidin enemmän tästä, kirjan älykkäästä mutta alentumattomasta huumorista, vaikka myös miehen esikoisromaanissa oli monia kiehtovia elementtejä. Vielä on lukematta Middlesex, jota moni on väittänyt Eugenidesin parhaaksi. Saapa nähdä, onnistuuko se minun mielestäni ylittämään Naimapuuhien lähes täydellisyyden.
"Sitten hän pysähtyi. Heinäsirkat tuntuivat muuttuvan äänekkäämmiksi, ja pimeällä takapihalla kiiltomadot alkoivat kuin taikaiskusta hehkua, aivan kuin tämä olisi ihastuttava kesäilta."
Naimapuuhia on lukenut myös ainakin Liisa, Katja, Sara, Jenni, Susa, Minna, Sanna, Erja ja Café Voltairen Päivi Kosonen.
Osallistun kirjalla So American -haasteen kategorioihin Modern Men Writers ja Rhode Island.
Kiva että sinäkin tykkäsit tästä! Minäkin pidin kovasti, kuten kaikista Eugenidesin kirjoista :).
VastaaPoistaNo kyllä! Ja nyt muuten taas huomaan, ettei Google ole löytänyt sinun arviotasi, joten käynpä etsimässä sen erikseen ja lisäämässä linkkilistaan. :)
PoistaAijai, hyvä muistutus taas siitä, että tämä kirja tosiaan nököttää tuolla hyllyssä ja odottaa lukijaansa. Kenties otan tämän ensi viikonlopuksi mökille mukaan!
VastaaPoistaSuketus, tämä olisi kyllä hyvä valinta! Sinulla on sama (erinomainen, hih) maku näiden pohjoisamerikkalaisten nykyromaanien arvostajana, joten pidät kyllä varmasti tästäkin. Vaikka tämä on nyt tällä kertaa ainakin näennäisesti enemmän tällaista ihmissuhdesoppaa kuin yhteiskunnallista ruodintaa.
PoistaAloitin muuten eilen tuota Jennifer Eganin Aika suurta hämäystä, enkä nyt muista ulkoa, oletko sinä lukenut sen, mutta se vaikuttaa heti alusta jälleen yhdeltä mahtavalta amerikkalaisromaanilta!
Heh, kiitos kiitos, uskon pitäväni! ;)
PoistaEn ole vielä Egania lukenut, mutta aion kyllä! Kiinnostavaa kuulla, mitä sinä siitä sanot, olen hieman ristiriitaisissa fiiliksissä sen suhteen.
Jep, se on nyt olosuhteiden pakosta edennyt hitaasti, mutta olen edelleen kirjasta ihan innoissani. Varmasti ensi viikolla saan siitä pykäistyä jutun tänne.
PoistaOnpa kiva, kun Kirjava kammari päivittyy taas - mutta onnittelut siitä, että olet onnistunut keskittymään muihin kirjoituspuuhiin :)
VastaaPoistaMinäkin tykkään Yhdysvaltain itärannikosta - tai oikeammin sinne, juurikin yliopistoympyröihin, sijoittuvista romaaneista. Tämänkin aion lukea joskus; olisin aika yllättynyt, jos en tykkäisi!
Maria, kiva kuulla, että sinusta on kiva. :) Olen tosiaankin onnistunut nyt keskittymään muuhun kirjoittamiseen, mikä on ollut hienoa. Lisäksi normaalit rutiinit ovat muutenkin olleet kadoksissa, kun lapset ovat olleet mökillä isovanhempien kanssa, ja siksikin bloggaaminen on jäänyt kuin vahingossakin pois päiväjärjestyksestä.
PoistaMinäkin olisin todella yllättynyt, ellet sinä pitäisi tästä. :) Tämä edustaa itärannikon kampusromaaneja ihan parhaimmillaan!
Ihanaa, että pidit tästä. Arvasin sen! <3
VastaaPoistaTiedätkö, että minulla on samanlaisia ajatuksia Middlesexin suhteen: kuinka hyvä se mahtaakaan olla? Ja voiko se olla yhtä erinomainen kuin Naimapuuhia? Uskon, että se on erinomainen kirja, mutta Naimapuuhissa on teemansakin puolesta paljon sellaista, johon rakastuin.
Katja, minäkin arvelin pitäväni ainakin sen jälkeen kun olin huomannut melkein kaikkien suomalaistan luottolukijoideni pitävän. :) <3
PoistaNiin, Middlesex kuulostaa niin kauhean erilaiselta. Ja erikoiselta. On se varmasti hieno, mutta ainakin nyt on jotenkin niin raikas olo, kun on lukenut jotakin näin vanhanaikaista ja silti pirskahtelevan älykästä.
Tulihan se sieltä! ;) Vaikka olin kyllä varma, että pidät tästä, silti vähän jännäsin ;)
VastaaPoistaMinä en ole tohtinut vielä edes hankkia Middlesexiä käsiini, kun vellon jotenkin Naimapuuhien ihanuudessa. ( Heh..kuulostipas tuo taas...you know ;p)
Susa, todella, odotus oli pitkä. :D Taisin lukea kirjaa lähemmän kolme viikkoa. :O
PoistaJa I know.. ;) En minäkään Middlesexiä ihan heti lue, mutta joskus kyllä, ilman muuta.
Tämä on aivan mahtava kirja :) Pakko sanoa, että kun luin tämän jälkeen Middlesexin, olin jokseenkin pettynyt.. Mutta varmasti erilaisia näkökulmia löytyy :)
VastaaPoistaChrissie, tuo oli mielenkiintoista kuulla - ja ehkä hitusen helpottavaakin. Ettei ole sitten ihan outo lintu, jos pitääkin tästä enemmän. En voi tietenkään vielä tietää, mutta alkuasetelmiltaan tämä on niin paljon hurmaavampi. :)
PoistaPitäisiköhän minunkin sitten lukea tämä kun sinä ja kaikki muut tästä niin kovasti tykkäätte:) Minusta kansi on ollut niin luontaantyöntävä ja nimi höhlä, etten ole oikein kiinnostunut kirjasta, mutta ehkä pitäisi kuitenkin loikata ennakkoluulojen yli ja kokeilla!
VastaaPoistaHih, tämä on kyllä ollut pidetty nyt. Minusta kansi on ihan ok, joskaan se ei välttämättä kuvaa kirjaa kovin hyvin. Nimestä on purnattu melkein joka blogissa ja lehdessä, mutta minua sekään ei häirinnyt. Onhan se vähän hupsu, mutta minusta ihan hyvällä tavalla. Tulee mieleen Kesäyön unelma ja muut sen sellaiset romanttiset hassuttelut, ehkä farssitkin, mitä tämäkin kai jollakin tapaa on.
PoistaMulla on ihan samat ajatukset New Yorkista ja koko itärannikosta, ja siitä akateemisesta ilmapiiristä, varmaan suuri syy miksi tästä niin pidin (muistutti jännällä tavalla Zadie Smithin hehkuvaa Kauneudesta-romaania, vaikka niin erilaisia ovatkin). Ajettiin vuosia sitten Nykistä Bostoniin ja Harvardin kampuksella pyöriessä meinasin pakahtua innosta (ja kateudesta). Mullakin on Middlesex lukematta, säästän kesälle, saareen, jonne olen jo alkanut keräämään kirjakassia.
VastaaPoistaVoi että, Helmi, mulla on vielä tuo Kauneudesta lukematta, mutta onneksi jo hyllyssä.
PoistaJa toinen voi että: minäkin olisin pakahtunut Harvardin kampuksella. :)
On se vaan kiva kun aina silloin tällöin törmää tällaiseen helmeen ;)
VastaaPoistaMinä odotan Middlesexiltä paljon, toivottavasti en vaan taas liikaa! Se on osoittautunut niin kovin vaaralliseksi tuo etukäteen hehkuttelu. Mutta jos ajattelee, että tällä samalla loistavalla tyylillä ja älykkäällä otteella niinkin mielenkiintoinen aihe, niin ei kai se oikein voi mennä pieleen?
Erja, heh heh, mutta helmi tämä KIRJA tosiaan on. :) En minäkään usko, että Middlesex voi pahasti epäonnistua, vaikka onhan täälläkin jokunen soraääni kuulunut, niin kuin tuossa alla. :)
Poistasinäkin sitten tykkäsit näin paljon. mun on pakko tunnustaa et mä aloitin ton middlesexin suurin odotuksin joskus - enkä vaan yhtään jaksanut sitä! siksi olen ollut kamalan ennakkoluuloinen tätä kohtaan mutta olettehan te saaneet mut käännytettyä. kyllä ei voi ollla tätä lukematta :)
VastaaPoistaJuu ei, kyllä et voi! :D
PoistaMoi, Café Voltairessa Päivi Kosonen kirjoittaa myös Naimapuuhista: http://www.avaincafevoltaire.blogspot.com/2012/05/naimapuuhia-tai-paremminkin.html
VastaaPoistaKiitos vinkistä, Päivi! Lisään jutun tuonne linkkilistaan. :)
PoistaKuulostaapa kivalta kirjalta! Tämä meneekin sitten lukulistalle. :)
VastaaPoistaHienoa, jos sain kiinnostumaan!
Poista