Kustantaja: Tammi, 2012.
Suomentanut: HeikkI Karjalainen.
Kansi: Jussi Kaakinen.
Sivuja: 410.
Genre: Episodiromaani.
Arvio: 4,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
"Soturi hymyilee Charlielle. Hän on yhdeksäntoista, vain viisi vuotta Charlieta vanhempi, mutta lähtenyt kotikylästään jo kymmenen vanhana ja laulanut tarpeeksi monille amerikkalaisille turisteille ymmärtääkseen, että omassa maailmassaan Charlie on vasta lapsi. Kolmekymmentäviisi vuotta myöhemmin, vuonna 2008, soturi kuolee tulipalossa kikuju- ja luo-heimojen välienselvittelyssä. Kuollessaan hänellä on ollut neljä vaimoa ja yhteensä kuusikymmentäkolme lastenlasta, joista yksi, Joe-niminen poika, perii hänen lalemansa, metsästysveitsen, joka roikkuu nyt nahkatupessa hänen sivullaan. Opiskeltuaan Columbia-yliopistossa insinööriksi Joe erikoistuu robotiikkaan ja tutkii epäsäännöllisten liikkeiden tunnistusta (muisto lapsuudesta, jolloin hän yritti löytää katseellaan leijonia savannin ruohikosta). Hän jää asumaan New Yorkiin, menee naimisiin Lulu-nimisen amerikkalaisnaisen kanssa ja kehittää laitteen, joka otetaan yleisesti käyttöön suurten ihmisjoukkojen valvonnassa. Hän ja Lulu ostavat ullakkoasunnon Tribecasta, missä akryylivitriinin suojaama isoisän metsästysveitsi saa kunniapaikan kattoikkunan alla."
Mutta heti kun olin aloittanut Hämäyksen, ymmärsin että se olisi minun kirjani. Tyyli on juuri sitä pohjoisamerikkalaista, laadukasta nykykirjallisuutta, joka minua melkeinpä säännönmukaisesti eniten miellyttää. Lähes kirjan loppuun saakka odotin, milloin se erikoinen ja kokeellinen alkaa, mutta ei se onneksi koskaan alkanut minun silmissäni - ehkä lukuun ottamatta sitä yhtä lukua, joka koostui Powerpoint-dioista, ja jota sitäkin pystyi lukemaan ihan tavallisena kirjallisuutena. Tai no, erittäin hyvänä kirjallisuutena. Kirja oli nerokas ja viihdyttävä. Voisin luonnehtia sitä älykkääksi episodimaiseksi lukuromaaniksi.
Luvuilla on omat kertojansa ja ajallisesti kirja tempoilee edestakaisin. Alun pitkän lainauksen valitsin osoittamaan, millaisia hauskoja pieniä elämäkertoja, kurkistuksia tulevaan, tekstiin on sisällytetty. Toisaalta kaikki tapahtumat ja ihmiset taitavat lopulta liittyä toisiinsa, kuten episodimaisissa taideteoksissa on tapana. Joitakin tämä tyyli ehkä jo kyllästyttää, mutta minä pidän siitä edelleen niin kirjoissa kuin elokuvissa, joissa se on vielä käytetympi rakenne.
Aika suuri hämäys oli kerta kaikkiaan niin onnistunut paketti, etten keksi mitään siitä puuttuvaa tai siihen lisättävää. Myös suomennos oli haastavuudestaan huolimatta erittäin onnistunut. Olen ankara käännösten lukija, mutta ihan muutamaa yksityiskohtaa lukuun ottamatta olin Heikki Karjalaisen työhön hyvin tyytyväinen. Pidän myös superlahjakkaan Jussi Kaakisen suunnittelemasta kannesta. Paljon hienompi kuin mikään noista englanninkielisistä painoksista.
On sanomattakin selvää, että aion lukea myös The Keepin pian. Ja sitten varmaan Eganin lopunkin tuotannon, joka on käsittääkseni kauttaaltaan kehuttua ja palkittua.
"Sen ensimmäisen päivän iltana he olivat auringosta tokkuraisina käyneet suihkussa, pukeneet vaatteet päälleen ja siirtyneet kivetylle terassille, missä pianisti soitti harmittomia melodioita häikäisevän kiiltävällä pianolla. Aurinko oli laskemassa. Chris kieriskeli viereisellä nurmikolla kahden samassa esikouluryhmässä olevan tytön kanssa. Bennie ja Stephanie maistelivat gintonicejaan ja katselivat tulikärpäsiä. 'Tällaista tämä siis on', Bennie sanoi."
Osallistun kirjalla So American -haasteeseen, ainakin kategorioihin Modern Women Writers ja New York tai Kalifornia.
Vitsi, minä niin toivoin tätä lukiessani, että olisin tykännyt tästä. Minäkin tykkään episodimaisista kirjoista, tai ainakin tähän asti olen luullut tykkääväni, mutta jotenkin en saanut tästä kuitenkaan lopulta kiinni tarpeeksi. Mutta olen silti iloinen, että Egan on löytänyt lukijoita Suomesta - näen kyllä, että kyseessä on lahjakas kirjailija.
VastaaPoistaTai siis: Suomesta = ainakin kirjabloggaajista, heh. :)
PoistaSonja, voi että, muistin tuossa linkityksiä tehdessäni juttusi, vaikkei Google löytänyt sitä ensimmäisille sivuilleen, mutta unohdin sitten kuitenkin hakea sen erikseen ja linkittää. Korjaan erheeni nyt - ja tulen lukemaan myös haastevastauksenne tänään. :)
PoistaEivät kaikki kirjat kaikille ole. Minullekin käy usein niin, että tajuan kyllä kirjan olevan hieno ja ansioitunut, mutta se ei vain kosketa minua.
Minusta näyttää Facebookin perusteella, että myös blogiympyröiden ulkopuolella on innostuttu tästä kirjasta. :)
Heh, eipä mitään, kiitos jälkikäteislinkityksestä! Meillä on niin tuore ja pieni blogi, että ei kai ne jutut sieltä mitenkään hakujen kärkipäähän nouse. Päinvastoin minä toivon, että toivottavasti ihmiset eivät loukkaannu linkittämättä jättämisistä - minä olen nimittäin todella huono bloggaaja tässä suhteessa. Joko en löydä kirjoista juttuja muista blogeista, tai sitten löydän niin paljon, että en mitenkään jaksa linkittää kaikkia. (Jos juttuja on paljon, pelkään myös, että jos yritän linkittää kaikki, jää kuitenkin joku välistä pois.)
PoistaJa hienoa, jos ihmiset tykkäävät tästä. Haluan jossain välissä lukea myös The Keepin.
Se jutun nouseminen Google-haussa liittyy eniten otsikointiin. Huomaan myös, että eri jutut nousevat haussa, jos haen esim. pelkällä kirjan nimellä kuin jos haen sekä kirjan että kirjailijan nimellä. Tai kirjailijan sukunimellä ja kirjan nimellä jne. On siinä muitakin tekijöitä, mutta jos haluaa juttujensa näkyvän Googlessa kirjan nimellä haettaessa, kannattaa otsikoida ihan yksinkertaisesti sillä ja kirjailijan nimellä.
PoistaGoogle muuten listaa ne sivut siihen järjestykseen riippuen siitä, miten itse on sivuilla vieraillut. Jos käy usein joillakin sivuilla, ne nousevat siihen ensimmäisiksi. Jollakin toisella käyttäjällä järjestys on ihan toinen. :)
PoistaOoh, olen ollut jo aikasemminkin tästä vahvasti kiinnostunut, ja nyt vielä enemmän. Ja minustakin suomalainen kansi on paras, vaikka pidän myös tuon sinipohjaisen kitarankaulan yksinkertaisuudesta.
VastaaPoistaLiisa, sekin on tosiaan ihan hieno kansi. Vaikka aina toivoisi, että saisi nähdä koko kirjan, joka voi livenä olla aika erilainen kuin pelkkä kaksiulotteinen kansikuva. Tykkään nykyisestä Keltaisen kirjaston formaatista, vaikken edes osaa sanoa, mikä se miellyttävä juttu siinä on. Kirjat ovat jotenkin kivan kokoisia ja muotoisia. Hih.
PoistaUskallan arvata, että pitäisit tästä kyllä!
Juu,juu - lukulistalla tämäkin... :-)
VastaaPoistaMinna, kiva kuulla, että Egan on saamassa lisääkin lukijoita!
PoistaBongasin tämän Tammen kuvastosta aikoinaan, mietin kirjan lukemista, mutta jotenkin se jäi. Sitten etenkin Minnan ja nyt sinun arviot saivat miettimään, että pitää tämä varmaan sittenkin lukea. Varmasti yksi niistä teoksista, jotka jäävät elämään tämän ajan merkkiteosten joukkoon. Tai niin ainakin kirjaa lukematta kuvittelen. :)
VastaaPoistaKatja, ajattelinkin jo vähän omahyväisesti, että jos sekä Minna että minä ollaan jostakin kirjasta pidetty näin paljon, sinä kyllä varmasti havahdut hankkimaan sen luettavaksi. :) On kyllä niin mukavaa, ainakin minusta, kun pystyy jo aika pitkälle luottamaan tuttujen bloggaajien makuun ja arvioihin.
PoistaVoisin hyvinkin kuvitella tästä tulevan eräänlainen aikalaisromaani, sillä kirja on vahvasti tässä ajassa, vaikka se kattaa kaikkiaan viitisenkymmentä vuotta.
Kiva, että sinäkin tykästyit tähän! :)
VastaaPoistaEnsimmäisen kolmanneksen jälkeen yritin kuumeisesti arvailla, tuleeko joku sivuhenkilöistä kirjassa vastaan myöhemminkin. Hieno kirja, eikä minunkaan mielestäni ollut silmiinpistävän kokeellinen.
Todella hieno, Maija, ja tosiaan minusta paljon "tavallisempi" (hyvällä tavalla) kuin pelkäsin.
PoistaTässä kyllä tapahtumat ja henkilöt linkittyivät välillä niin ovelasti ja huomaamattomasti toisiinsa, että melkein tämä pitäisi lukea uudelleen.
Tämä on niitä kirjoja, joista en osannut olla kiinnostunut ennen blogiarvioita. Niin monet, mielestäni keskenään aika erilaisetkin lukijat, ovat tästä tykänneet, että tämän on pakko olla hyvä. Vielä Keltaista kirjastoa :). Pitää pistää pitkän tähtäimen lukulistalle.
VastaaPoistaSuomalainen kansi ja ylin noista englanninkielisistä ovat eniten mieleeni.
Joo, on tämä hyvä, Maria, joskaan ei välttämättä ihan ominta sinua, jos osaan oikein arvata. :) Kannattaa silti antaa tälle mahdollisuus, kaikki lukijat ovat tainneet vähintään tunnistaa kirjan ansiot.
PoistaHauskaa, että sinäkin olet lukenut nyt kirjan, Karoliina.
VastaaPoistaMinä luin tämän ensimmäisten joukossa - kiinnitin kirjaan huomioni kustantajan katalogista ja luettuani ulkomaisia sivuja tiesin, että tämäm aion lukea.
Mukava, että linkittelet ensimnmäisen googlen sivulta - sieltä löydät myös tekstini kirjaan liittyen.
Vau, onpa hienoa, että bongasit kirjan ajoissa ja luit sen ihan ensimmäisten joukossa, Valkoinen kirahvi.
PoistaMinä katselin tätä jo katalogista, mutten vielä silloin tähän varsinaisesti herännyt. Nyt blogiarvioiden myötä olen alkanut kiinnosta siinä määrin, että lukenen tämän ehkä jo tänä vuonna!
VastaaPoistaSusa, uskon että tämä olisi mieleesi, joten uskallan suositella oikein lämpimästi. :)
PoistaOlinko mä hämillään?! taisin olla sitäkin ;) No joka tapauksessa ihanaa että tämä oli sinun kirjasi! jälkeenpäin olen monesti palannut ajatuksissani tähän kirjaan ja sen henkilöihin - siinä oli paljon mieleenpainuvaa. Sitä oli pakko lukea aika rauhallisesti, minua tämä ainakin haastoi. Paljon myöskin kielen osalta, mikä ei ollut ihan perussettienglantia. Ihana lainaus :)
VastaaPoistaSinut on haastettu blogissani :)
VastaaPoistaMinullakin on The Keep vielä lukematta, mutta nyt kiinnostuin tästä todella paljon! Pitääpä pistää korvan taakse muistiin. Pieni kokeellisuus kirjoissa taas uppoaa minuun täysin. :)
VastaaPoista