torstai 16. elokuuta 2012

Totally British -torstai - Chris Cleave: Gold

Chris Cleave: Gold.
Kustantaja: Sceptre, 2012.
Kansi: Matt. W. Moore.
Sivuja: 366.
Genre: Urheilullinen lukuromaani.
Arvio: 4,25/5.
Lue kustantajan esittely täältä.

"The best Tom could do for these kids was to coach them to Olympian level, where they rode to destroy each other, once every four years and for less than two minutes each time, on the greatest of the world's stages. They would ride for the thousands roaring in the stands and the three billion watching at home. The winner would receive their own childhood dreams of glory, smelted into a disc and presented back to them on a ribbon. The medal itself would be sixty millimetres across, three millimetres thick, made of silver and gilded with six grams of pure gold. Tom remembered when the gold medal used to be solid - but these days, what was?"

Chris Cleave on yksi lempikirjailijoitani. Hän ei ehkä kirjoita maailman parhaita tai älykkäimpiä kirjoja, mutta hän kirjoittaa hyvin, sujuvasti, tunteisiin vetoavasti ja tärkeistä aiheista. Lisäksi hän on erityisen miellyttävä persoona.

Cleaven esikoisteos Incendiary, joka ilmestyy suomeksi tänä syksynä nimellä Poikani ääni, teki minuun jo suuren vaikutuksen. Heti kirjan luettuani en oikein osannut edes sanoa, mikä kirjassa minua niin liikutti, mutta nyt, reilua vuotta myöhemmin, huomaan muistavani kirjan edelleen hyvin ja kaipaavani sen kertojanääntä. Cleave onnistui tuomaan romaaninsa ja sen myötä suuren aiheen inhimillisen lähelle.

Seuraava Cleaven romaani, Little Been tarina, oli minulle jo yksiselitteisemmin hieno lukukokemus, vaikka ymmärrän myös sen, mikseivät kaikki arvostaneet sitä yhtä paljon. Suurin osa kirjan lukeneista on kuitenkin kuulemani mukaan pitänyt siitä ja kirja on ollut suosittu. Siksi se ei ehkä tunnu minulle yhtä läheiseltä ja henkilökohtaiselta kuin Incendiary, vaikka se parempi romaani olikin. Siinä toistui jälleen Cleaven keino tehdä poliittisesta henkilökohtaista olematta kuivakka tai paasaava.

Entä sitten tämä kolmas, Gold (jota ei ole vielä suomennettu, mutta arvaan suomennettavan)? Odotukseni olivat luonnollisesti korkealla tätä aloittaessani ja voisi sanoa odotusten sekä täyttyneen että vähän luhistuneen lukemisen myötä. Cleave kirjoittaa yhä hyvin, sujuvasti ja tunteikkaasti. Hän osaa luoda uskottavia henkilöitä taidokkaasti. Mutta kaksi asiaa oli tällä kertaa toisin: Ensinnäkin kirjan aihe on ainakin ensikatsomalta pienempi kuin kahdessa ensimmäisessä. Lyhyesti sanottuna Incendiaryn voi sanoa käsitelleen terrorismia ja Little Been tarinan kehitysmaa- ja pakolaispolitiikkaa. Gold taas käsittelee kilpaurheilua.

Tietenkin kirjassa on muutakin. Cleave itse sanoo kirjan lopussa näin:

"I try to write these stories that take universal human themes - what Faulkner called 'love, pity, pride, compassion and sacrifice', the things that we care about, the things that define our lives - and I try to make them small enough to see because those are all big words that mean very little unless you can enshrine them in a story."

Well said. Mutta ehkä kilpaurheilu vain on minulle sen verran vieras asia, etten innostunut Goldista samalla tavalla kuin Cleaven aiemmista teoksista, joiden aiheet ovat sydäntäni lähellä (no, ei terrorismi ole sydäntäni lähellä, mutta, tiedättehän). Vähän sama "vika" oli ehkä Lionel Shriverin Kaksoisvirheessä, josta en pitänyt yhtä paljon kuin kirjailijan muista teoksista, vaikka tennistä sentään tunnen jonkin verran, toisin kuin ratapyöräilyä, jota Gold käsittelee.

Toisekseen Gold ei päässyt minua aivan yhtä lähelle kuin kaksi aiempaa Cleaven romaania. Kuten sanoin, henkilöhahmot olivat kyllä hyviä ja samastuttaviakin, ja mukana oli koskettavia aiheita kuten kilpailua ystävyyssuhteessa, lapsuuden traumoja, kuolemaa, lapsen vakavaa sairautta ja niin edelleen. Elin kirjan mukana, mutta en niin paljon kuin olisin odottanut. Ja vaikken tunnustaudu kyynikoksi, pieni ääni sisälläni kysyi välillä, eikö kirjailija ole saanut itsestään kaikkea irti tällaisen "tilaustyön" kanssa - kun paljon olympialaisten ympärillä pyörivä kirja siis ilmestyi Englannissa juuri Lontoon olympialaisten alla.

Tästä napinasta huolimatta luin kirjan enemmän kuin mielelläni, enkä ole missään nimessä menettänyt uskoani ihanaan Chris Cleaveen. Suosittelen kirjaa mielelläni muillekin. Suomalaisista kirjabloggaajista sen luki ennen minua anni.M, joka taisi olla aika samoilla linjoilla kanssani, eli piti kirjasta, muttei ehkä ihan rakastunut siihen. Tosin meitä häiritsi osittain eri asiat ja kommenttiosiosta huomaan anni.M:n rankanneen tämän Little Been ja Incendiaryn väliin, kun taas minulle molemmat aiemmat Cleavet ovat olleet hieman tätä parempia. Minä myös pidän tuosta alkuperäiskannesta, joskin nimenomaan livenä. Alempi amerikkalaiskansi noudattelee samaa linjaa kuin Cleaven aiemmat kannet siellä, joten se puolustaa paikkaansa, vaikkei se minusta ainakaan kuvana ole kovin vaikuttava.

"Beyond the shorebreak, where the sea floor dropped off into sudden indigo, the bottomless cold engulfed her. Her chest tightened, and she gasped. The fresh breeze out here blew the tops from the waves in clear salt sheets which slapped at her. She had to turn her face from the wind, and float on her back to get her breath. It was the first time she had looked back. She sank and rose on the swell, and in the troughs she was entirely alone in the brightening folds of water, and on the peaks she saw that the beach was much further than she had thought. The hotel, and Jack, and training, and racing, were a low concrete block cresting the distant dunes. Out here, it was just her."

Osallistun kirjalla ainakin haasteeseen: Ikkunat auki Eurooppaan: Iso-Britannia.

16 kommenttia:

  1. Urheilu on kyllä aika lailla oma maailmansa. Minä harrastin pyöräilyä (!) kymmenisen vuotta sitten hyvin innokkaasti ja sikäli tämän kirjan maailma voi tuntua läheiseltä.

    Enemmän odotan kuitenkin Poikani ääntä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, on se oma maailmansa, vaikka toisaalta sille tutut teemat toistuvat tietysti muussakin elämässä. Minäkin olen aikanaan pyöräillyt paljon, mutta tässä se oli viety minulle kaukaisiin sfääreihin. :) Lisäksi en tunne juuri ratapyöräilyä yhtään.

      Minua kiinnostaa, mitä mieltä sinä ja muut bloggaajat ovat Poikani äänestä. Se on ollut varmasti haastava käännettävä, joten sekin mietityttää.

      Poista
  2. Voi darn... No, minulla on vielä se Incendiarykin lukematta. Kilpaurheilu on kieltämättä vähän vieraannuttava aihepiiri - vaikka Kyrö onnistui 700 gramman kohdalla tekemään siitä kiinnostavaa! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aloin kans miettiä et oonko lukenut oikein mitään urheiluromaaneja, mutta just 700g ja ehdoton suosikkini Maaninkavaara tulivat sitten mieleen.hyvä kirjaija tekee aiheesta kun aiheeta kiinnostavan, minusta se tapahtuu tässäkin. Ratapyöräilystä en mitään tiedä.

      Poista
    2. Booksy ja anni.M, minustakin kilpaurheilu on saatu kiinnostavaksi niin tässä kuin Kaksoisvirheessä ja varmaan muissakin urheiluromaaneissa, joita en nyt muista. Mutta se ei ole minulle silti yhtä kiinnostavaa kuin moni muu asia. :) Yksityiskohtainen kuvailu on usein muissakin aiheissa vähän puuduttavaa minusta.

      Poista
  3. Ratapyöräily voisikin olla kiinnostava laji josta lukea. Voisin yrittää ottaa projektiksi joko Incendiaryn tai tämän, molemmat kiinnostavat, tänä vuonna. Olenhan sentään luvannut tutustua "sinun herra C:hesi" ja veikkaan että C voisi toimia minulle paremmin englanniksi kuin suomeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, minullakin on vielä toteuttamatta lupaus liittyen sinun herra C:hesi. :) Suosittelen lukemaan Cleavea englanniksi ja kaikki hänen romaaninsa ovat kyllä olleet hyviä, joten take our pick. :D

      Poista
    2. Hahaha, ei sentään "our" vaan "your". :D

      Poista
  4. No aika samoilla linjoilla tosiaan joo. Incendiary Ei ollut minulle vaan niin vahva elämys. Jotain tässä on sellaista tilauksen makua, ei mahda mitään ja alussa kesti päästä sisälle tyyppeihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni.M, minulle se Incendiaryn kertoja oli jotenkin vastustamaton. Tässä en samalla tavalla kiintynyt kehenkään. Ja niin kuin olen puhunut, urheilusuoritusten yksityiskohtainen kuvailu ja toisaalta se sinun mainitsemasi Star Wars -hifistely olivat vähän tylsiä välillä. Minä olen nähnyt vanhat SW-elokuvat ja tiedän perusteet, mutta meni se silti välillä ohi. :)

      Poista
  5. Kiinnostaa kyllä. Jotenka ehkäpä haen tämän huomenna lomalukemiseksi matkalaukkuun :) Cleavea kun löytää täältä joka paikasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, hae ihmeessä! Kiva kuulla, että Cleave on siellä(kin) suosittu. :)

      Poista
  6. Minä taas en ehkä lue edes sitä Poikani ääntä - saati sitten tätä... Little Bee oli ihan ok, mutta en sitten innostunut niin paljon kuitenkaan.

    Mutta pus sinne ja hyvää viikonloppua!

    (Ja mie huomasin tuon Kim Novakin tuossa palkissa, ai kun kiva!!! Jään odottamaan!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, muistinkin ettet innostunut Little Beestä, eikä sinun varmasti näitä muita kannata sitten tosiaan lukea, sillä Cleaven tyyli on kaikissa aika samanlainen.

      Pus ja kiitos samoin, vaikka vähän myöhässä viikonloppua toivottelen. :) Ja juu, Kim Novak on siellä muiden noin 15 kirjan joukossa.. Toivottavasti saan siitä blogattua ennen kuin unohdan kirjasta kaiken!

      Poista
  7. Kuten henkinen kaksoseni Katja (:D), minäkin olen aiemmin harrastanut aktiivisesti pyöräilyä (tosin en kuitenkaan rata-), joten sikäli tämä kirja voisi jossain vaiheessa tullakin luettua. Little Bee oli tosi hieno lukukokemus (koskakohan saisin kirjoitettua siitä postauksen?), ja Poikani ääntäkin odottelen innokkaasti. On kuitenkin pakko sanoa, että tämän Goldin kohdalla (lievän) kiinnostukseni herättää lähinnä vain hyväksi havaittu kirjailija, uppo-oudon kirjailijan kirjoittamana kilpaurheilu-aiheiseen romaaniin tuskin tulisi tartuttua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kiva kuulla, että sinäkin pidit Little Beestä ja odottelet Poikani ääntä. :) Kyllä sinun sietää sitten tämäkin lukea, kilpaurheilu on kuitenkin aika dramaattista, joten tuo se kirjaan hyviäkin hetkiä, vaikkei ne tekniset jne. yksityiskohdat niin kiinnostaisi. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...