maanantai 20. elokuuta 2012

Melankolinen maanantai - Helmi Kekkonen: Valinta

Helmi Kekkonen: Valinta.
Kustantaja: Avain, 2011.
Kansi: Satu Ketola.
Sivuja: 160.
Genre: Unenomainen nykyproosa.
Arvio: 4,5/5.
Lue kustantajan esittely täältä.

"Katsoin isän kasvoja ja silmien ympärille ilmestyneitä uusia uurteita, ajattelin miten isän sanomana äidin nimi kuulosti ihan toiselta kuin kenenkään muun. Isä painoi kätensä olalleni, kääntyi ja jatkoi matkaansa pihan poikki, meni pienemmän rakennuksen ovesta sisälle. Tuuli nousi kauempana, yltyi ja sulki oven isän perässä kiinni."

Luin Helmi Kekkosen esikoisromaanin ja toisen julkaistun teoksen osana toukokuista lukumaratoniani. Olin suunnitellut lukemista jo jonkin aikaa, joskin ihan alunperin ajattelin, että Kekkosen kirjat olisivat ehkä liian runotyttömäisiä ja lyyrisiä makuuni. Sitten lukumakuni alkoi kehittyä laajemmaksi ja päätin, että haluan sittenkin lukea tätä monen kehumaa nuorta kirjailijaa.

Tämän päätöksen ja varsinaisen lukemisen välissä kävi kuitenkin niin, että ikään kuin blogiystävystyin kirjailijan kanssa (Helmin ihana Sivulauseita-blogi löytyy täältä). Kirja alkoi sen myötä kiinnostaa tietenkin entistä enemmän, mutta samalla hermoilin vähän. Pelkäsin, etten pidä kirjasta ja joudun sanomaan sen ääneen blogissani (olen nössö ja kiltti ihminen). Onneksi kuitenkin pelkäsin turhaan, sillä pidin Valinnasta aika tavalla.

Muisto sen lukemisesta on kaunis, sillä nautin ylipäätään lukumaratonistani niin paljon ja Valinnan luin vuorokauden viimeisinä tunteina hämärässä, ikkunan ääressä sohvalla. En ole maratonin tiimellyksessä muistanut merkata hienoimpia otteita kirjasta ylös, niin kuin yleensä teen bloggaamista silmällä pitäen, mutta ei se mitään. Kekkosen teksti muistuttaa esimerkiksi Joel Haahtelaa siinä, että melkeinpä jokainen kappale on tarpeeksi kaunis tullakseen valituksi lainaukseksi. Ja muutenkin. Päädyin nimittämään kirjan genreä samalla unenomainen proosa -määreellä kuin Haahtelan romaaneja. Myös kustantajan esittelyssä Valinta on määritelty hyvin osuvasti haikeankauniiksi.

Läpi romaanin vallitsee melankolinen tunnelma, on ollut isoja menetyksiä. Ilmassa on paljon murheita ja salaisuuksia, mutta surumielisyydestään huolimatta Valinta ei ole millään tavalla ahdistava tai raskas lukukokemus. Sellaiseen se on aivan liian kaunis. Se sai myös ainakin minut pohtimaan elämää, perhettäni, muistoja ja muistamista. Vakavasti ja haikeana, mutta onnellisena.

Tarina ei tässä romaanissa ole erityisen omaperäinen tai vahva, mutta se ei yritäkään olla kirjan idea. Tarina on silti tarpeeksi hyvä kulkeakseen kuulaiden lauseiden, tunnelmien ja tuokiokuvien lomassa ja kiinnostaakseen lukijaa. Minusta olisi aika ihanaa osata kirjoittaa näin, mutta se ei ole minun juttuni. Onneksi meitä juonimaakareitakin tarvitaan, samalla lailla kuin lauseen mestareita ja molemmista lajeista voi nauttia - parhaimmillaan juuri oikealla hetkellä.

Helmi Kekkonen on siis selvä lyyrikko, mutta siinäkin hän varmasti vielä kehittyy. Nuoreksi kirjailijaksi hänen kielensä on rikasta, eivätkä kielikuvat tai sanavalinnat tuntuneet kompastelevilta montaa kertaa edes minusta, joka olen arka kielelliselle kikkailulle. Vaikea laji tuo lyyrinen proosa onkin: taiteilua omaperäisyyden, teennäisyyden, kuluneisuuden ja uudistamisen välillä. Juovat ovat kapeita ja niiden ylittämisessä onnistuminen on jokaisen lukijan silmässä - tai korvassa - erikseen.

Kirjan kansi on kaunis ja sopii sisältöön hyvin. Takakansikin on hieno: siinä lukee vain "Mitä jos me muistammekin juuri sen minkä haluamme unohtaa." Virke on esteettinen, mutta myös sen sisältöä jää miettimään. Kansipaperin lieve kertoo sitten enemmän kirjasta ja kirjailijasta. Tällaisia tyylikkäitä ratkaisuja näkisin mielelläni enemmänkin, vaikka ehkä siinä on riskinsä. Jos vaikka kirjoja kaupassa selaileva ei jaksa etsiä tietoa liepeestä ja ärsyyntyy liian salaperäisestä takakannesta. En tiedä.

Testasin äsken muutamalla pistokokeella, löytäisinkö oikeasti tarpeeksi kauniin katkelman päättämään tämän arvion aukeamalta kuin aukeamalta. Taitaisin löytää. Tässä niistä yksi:

"Olen halunnut suojella itseäni siltä kaikelta mikä kuitenkin on aina ollut, ja on yhä. Jokaisessa päivässä, huoneessa ja hetkessä. Niissä jotka ovat lähteneet ja niissä jotka jääneet. En vain ole ollut tarpeeksi vahva kantaakseni sen kaiken. Kuin olisin ollut jossain muualla, en aikoihin juuri tässä. Nyt.

Nousen ylös, Aava liikahtaa ja minä kohtaan tyttäreni katseen, hellän ja syyttävän. Siinä on se mitä minun on kuunneltava, mikä minun on kannettava."

Valintaa on luettu blogeissa paljon (samoin kuin Kekkosen novellikokoelmaa Kotiin, joka minun selvästikin täytyy lukea pian), ainakin näissä: Koko lailla kirjallisesti, Täällä toisen tähden alla, Lukutuulia, Sinisen linnan kirjasto, Luettua, Juuri tällaista, Oota mä luen tän eka loppuun, Järjellä ja tunteella, Hiirenkorvia ja muita merkintöjä, Inahdus ja Lumiomena.

Osallistun teoksella Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin.

18 kommenttia:

  1. Onpas Valintaa tosiaan luettu! No, ei ihme, koska kirja on paitsi kaunis, myös sopivan tiivis - siihen on helppo tarttua.

    Onneksi Kekkosen romaani myös antaa paljon, itselleni tämä oli yksi viime vuoden parhaimmista kotimaisista ja kun nyt ajattelen kirjaa, kun luin sinun hienon tekstisi, aloin kaivata kirjan pariin. Ehkä siis luen tämän pian uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, Valinta on tosiaan monella tavalla houkutteleva ja varmasti myös kirjabloggaajan ns. prototyyppi on sen otollista kohderyhmää. En ehtinyt eilen käydä lueskelemassa muiden juttuja, mutta muistelen, että kirja on ollua aika lailla pidetty, ei kuitenkaan ihan yksiäänisesti.

      Valinta kestää varmasti hyvin uusintalukuja. Pidin kirjasta jo kun luin sitä, mutta huomaan, että tämä kuuluu siihen kategoriaan, joka paranee - ainakin mielessä - edelleen lukemisen jälkeen.

      Poista
  2. Haikeankaunis kuulostaa ihanalta... taisi päätyä kertaheitolla minunkin lukulistallei tämä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, kiva juttu ja toivottavasti pidät tästä ja tämän haikeasta kauneudesta. :)

      Poista
  3. Ihanaa, että sinäkin pidit. Mielenkiinnolla odotan, että luet Kotiin, se on minusta vielä "haahtelamaisempi", ja (edellisestä riippumatta) pidin siitä vielä enemmän kuin Valinnasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, minustakin on ihanaa, että pidin tästä. :) Saa nähdä, milloin pääsen lukemaan Kotiin. Hyvät novellit ovat kyllä niin hienoja lukukokemuksia, vaikka jostain syystä vähän välttelen novellikokoelmiin tarttumista.

      Poista
  4. Minä petyin hieman tähän teokseen, mutta näin jälkikäteen ajatellen ehkä vain siksi, että se ei ollut Kotiin, jossa Helmin tyyli on ihan huipussaan: pienimuotoinen, tarkka, kuulaan kaunis kerronta sopii erinomaisesti novelleihin. Aloitin juuri Kotiin-kokoelman lukemiseen toiseen kertaan ja olen hyvin ihastunut siihen edelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, hauska kuulla - siis ei sitä, että petyit tähän hieman vaan se, että Kotiin on sinustakin noin hyvä ja kestää hyvin vielä uusintaluvunkin!

      Poista
  5. Valinta on niin kaunis sekä sisältä että ulkoa <3

    VastaaPoista
  6. Minäkin haluan lukea tämän kirjan! Vaikken aivan Kotiin-teoksesta syttynytkään. Luulen silti, että tämä on minun juttuni. Menis vaan nyt ohi nuo kirjoitukset, niin jaksaiskin lukea muuta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä kirjoituksiin, Anki, ja toivottavasti pääset lukemaan Valinnan sen jälkeen!

      Poista
  7. Moikka Karoliina-ihana! <3 Tulin vihdoin Kirjavaan kammariin vähän pidemmäksi aikaa, toivottavasti et hermostu kommenttiryöpystä. :)

    Ensin pitää sanoa että olipas kivaa huomata sinun lukevan (tai oikeastaan kuuntelevan) Roganin The Lifeboatia! Ostin kirjan keväällä joltain Britannian-reissultani ja odotan kovasti että ehtisin sen pariin. Sinä ehtinet kuitenkin kirjoittaa siitä ensin, joten odottelen innokkaasti mielipidettäsi! :)

    Kivaa oli myös huomata että olet lukenut Oksasen Puhdistuksen (vasta nyt!), yritän itsekin ehtiä lukea sen nyt elokuvan ensi-iltaa odotellessa. :) Ja että olet lukenut Perunankuorikirjan (<3!), Kim Novakin (<3!) ja Elenan (<3!). Kaikenlaista ihanaa siis luvassa täällä Kirjavassa kammarissa syksyn mittaan! :)

    Sitten itse asiaan eli Kekkoseen. Olen lukenut Kekkoselta vasta Kotiin -kokoelman, mutta ihastuin siihen tavattomasti. Valinta odottelee hyllyssäni vuoroaan, ihana lukukokemus minulla vielä siis edessä (samoin kuin sinullakin Kotiin-teoksen parissa :). Aiemmin on tuntunut etten ole ollut Valinnalle vielä valmis, mutta nyt aika alkaisi olla kypsä ja oikein kaipaisin jotain kaunista ja lyyristä tekstiä luettavakseni.

    Kirjoitit taas niin ihanasti - kuten aina! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, en tietenkäään hermostu - on aina ihanaa lukea kommenttejasi. <3

      The Lifeboat on pian lopussa, mutta en tiedä, milloin ehdin siitä bloggaamaan, joten paljastan jo nyt, että ainakin tähän asti pidän kovasti kirjasta, mutta joko äänikirjaformaatti ei sovi sille tai sitten en ole itse pystynyt keskittymään tarpeeksi hyvin. Haluan lukea kirjan vielä painettuna, sillä nyt tuntuu, että juttuja/yksityiskohtia on mennyt ohi, enkä haluaisi! Kaikissa kirjoissa se ei ole niin vakavaa, tässä on. :)

      Joo, olen lukenut kesällä paljon ihanaa ja tosiaan Puhdistuksen vasta nyt. :D Siitä yritän blogata tällä viikolla Oksasen ajankohtaisuuden vuoksi.

      Valinta sopii varmasti erinomaisesti syksyyn, joten toivottavasti ehdit sen pariin pian. Ja minä Kotiin-kokoelman. :)

      Kiitos! <3

      Poista
  8. Onpas taas vierähtänyt pitkä tovi kun viimeksi tänne ihan pysähdyin ajatuksen kanssa. Valinta vaikuttaa haikeanihanalta ja heti kiinnostuin. Nyt on taas menossa vähän aktiivisempi lukukausi. Juuri päätökseen sain Elina Tiilikan Myrskyn ja heti perään aloitin Tuomas Kyröltä miniän. Doris Lessingin arviota odotan palavasti,koska se odottaa jo vuoroaan uusimman Miika Nousiaisen ohella. Ihania lukukokemuksia siis luvassa pitkäksi toviksi. Mukavaa alkavaa viikkoa!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei May, pitkästä aikaa (täällä)! :) Kiva, että sinulla on ollut hyvä lukuvire päällä. Valinnasta voisit hyvinkin pitää. :) Ja toivottavasti ehdin kirjoittaa Lessingistä ennemmin kuin myöhemmin, upea kirja tuo Viides lapsi oli joka tapauksessa!

      Kiitos samoin!

      Poista
  9. Pakko oli tulla hehkuttamaan,että sinunkin aarteesi saapui tänään. <3 kenties seuraavalla kerralla kun tänne kotiseudulle poikkeet voitas treffata vaikkapa kahvittelun merkeissä ja signeerata tuon kirjankin. ;)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...