tiistai 27. joulukuuta 2011

Teematiistai - Jamie Ford: Hotelli Panama

Jamie Ford: Hotelli Panama (Hotel on the Corner of Bitter and Sweet).
Kustantaja: Karisto, 2011.
Suomentanut: Annukka Kolehmainen.
Kansi: Pirta Syrjänen.
Sivuja: 380.
Genre: Romanttinen sota-ajan lukuromaani.
Arvio: 3,5/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


"Sen sijaan Henry oli heilauttanut kättään hyvästiksi ja hymyillyt. Ei edes halannut. Keiko oli kääntänyt katseensa ja pyyhkinyt silmiään. Henry oli tehnyt parhaan mahdollisen ratkaisun, olihan? Hänen isänsä oli joskus sanonut, että vaikeimpia valintoja ei tehty oikean ja väärän välillä, vaan oikean ja sen, mikä on parasta. Parasta oli päästää Keiko menemään. Ja Henry oli tehnyt juuri niin."


Voi pettymyksen huokaus. Hotelli Panama on kirja, jolta odotin etukäteen paljon. Luin kirjasta kehuja jo viime vuonna amerikkalaisista kirjablogeista, ja se kuulosti minusta kiehtovalta. Siinä oli paljon minua kiinnostavia elementtejä: sota, rakkaus, maahanmuutto, kulttuurierot - ja Seattle. 


Rakastuin Seattleen, kun olimme siellä toissa kesänä. Kävimme kiinalaiskaupunginosassa - tai ID:ssä, eli International Districtissä - johon tämän romaanin tapahtumat suurelta osin sijoittuvat. Asuimme Bainbridge Islandilla kodiksi restauroidussa toisen maailmansodan sotilasviestintäkeskuksessa, ja romaanissa kerrotaan muun muassa kuinka japanilaiset evakuoitiin Bainbridgeltä, kun siitä tehtiin sotilastukikohta. Karmivaa ja mielenkiintoista! Jamie Fordin esikoisromaania kehutaan ylisanoin myös hänen kustantajiensa sivuilla. Hotelli Panaman käännösoikeudet on myyty 29 maahan.


Kaikesta tästä huolimatta kirja ei missään vaiheessa voittanut minua puolelleen. Odotukseni olivat ehkä kovat, mutten usko, että olisin innostunut kirjasta, vaikka olisin lukenut sen ilman etukäteistietoja. Aihe, japanilaistaustaisten ihmisten kohtelu toisen maailmansodan aikaisessa Amerikassa, oli kyllä hyvin mielenkiintoinen ja minulle aiemmin melko tuntematon, mutta teksti, tarina ja henkilöhahmot olivat minusta toivottoman tönkköjä ja ohuita. 


Yhdysvalloista tulee aivan loistavaakin kirjallisuutta, mutta usein joudun toteamaan siellä hehkutetuista teoksista, että ne ovat eurooppalaiseen makuun lapsellisia. En voi olla vertaamatta Hotelli Panamaa juuri ennen sitä lukemaani Tatiana de Rosnayn Viimeiseen kesään. Molemmat ovat dramaattisten tapahtumien tahdittamia lukuromaaneja ilman suuria korkeakirjallisia ansioita. Silti Viimeinen kesä oli minusta paljon syvällisempi, aikuisempi ja - jotenkin eurooppalaisempi.


Toki Hotelli Panamassa on omat suloiset hetkensä, mutta minun on hyvin vaikea ymmärtää, mistä kaikki hehkutus tämän kirjan kohdalla kumpuaa. Pidän yleisesti ottaen rinnakkaistarinoista ja aikakausien vaihtelusta, mutta ne eivät nyt pelastaneet kokonaisuutta. Suomalainen(kin) kansi on hyvin kaunis, mutta nimivalinta on minusta huono. Hotelli Panama on kyllä keskeinen rakennus kirjassa, mutta kirjaa vielä tuntemattoman ajatukset se johtaa Väli-Amerikkaan ja siten harhaan, ja on myös ristiriidassa japanilaishenkisen kannen kanssa. 


Suomennos ei ollut mielestäni tasaisen laadukas, mutten osaa arvata, onko kömpelö teksti kokonaisuutena kirjailijan vain kääntäjän "ansiota". Fordin moka on ainakin mieleen jäänyt, sinällään mitätön pikku virhe, kun kirjan lopussa vuonna 1986 vuosikymmeniä kadoksissa ollut ihminen löydetään istumalla muutama tunti tietokoneella ja soittamalla sitten muutama puhelu. Kyllä ei 1980-luvulla, aikana ennen internetiä, auttanut ihmisten etsinnässä tietokoneella istuminen pätkääkään, ellei nyt päässyt käsiksi joihinkin viranomaisten tietokantoihin.


Ihastuneempia arvioita Hotelli Panamasta ovat kirjoittaneet ainakin Kirjakirppu, Sanna ja Leena Lumi


PS. Pidän kovasti alun lainauksessa esitetystä Henryn isän ajatuksesta vaikeimmista valinnoista.

8 kommenttia:

  1. Harmi ettet tykännyt tästä. Minä tykkäsin ja kirja oli minulle myös mieleenpainuva. Suomennos oli toki minustakin hieman kökkö ja se vaikuttaa, ainakin minulla, aina vähän lukemiseen. Englanninkielisen kirjan kansi on muuten suomalaista paljon hienompi:)

    VastaaPoista
  2. Minua kiehtoi tämä kovasti kun luin esittelyn nettisivuilta, mutta sittemmin kiinnostus on vain jotenkin laantunut...ei siis ole vielä ainakaan tbr-listallani ;)

    VastaaPoista
  3. Vähän ristiriitaisesti odotan tätä, koska olen kuullut paljon kehuja, mutta myös moitteita. Saas nähdä milloin tähän ehdin tarttua:)

    VastaaPoista
  4. Hmm, tuumaa hän kännykkäkommentissaan. :) Aloittelin tätä jokunen aika sitten mm. Sannan arviosta innostuneena, mutta en päässyt alkua pitemmälle. En taida kiirehtiä jatkamaankaan...

    VastaaPoista
  5. toi on kyllä niin totta et joskus jenkkiblogeissa tms. hehkutetut kirjat on ihan kummallisia?! tai siis ei ainakaan hyviä - mä oon ollut muutamien kirjojen kanssa aivan kauhuissani millaista kakkaa suodattuu listoille ja saa lukijoilta paljon tähtiä jne. useimmiten niissä on liikaa teemoja, steroetyyppisiä henkilöhahmoja, kökköjä siirtymiä, epäuskottavia tapahtumia... mutta sitten tulee helmiäkin. pitää vaan löytää oikeat lähteet mistä etsiä ja omat kirjat tietysti. mutta jakaahan tämänkin mielipiteitä ja on läpäissyt suomennos-seulan...

    VastaaPoista
  6. Sanna, minustakin tuo alkuperäinen kansi on hienompi, vaikka suomalainenkin on kaunis. Kyllä huono - tai hyvä - käännös/toimitus vaikuttaa ainakin minulla paljon lukukokemukseen, mutta tässä en osannut aina arvioida, oliko kökköys kirjailijan vai kääntäjän kynästä lähtöisin. Olen iloinen, että sinä ja monet, monet muut ovat tästä kirjasta niin pitäneet, sillä sen aihe on tärkeä ja tämä esikoiskirjailija vaikuttaa tosi symppikseltä!

    Susa, minullekin tässä tosiaan oli paljon kiehtovia aineksia, mutta kirja ei kohdallani täyttänyt lupauksia. Rohkaisen silti kokeilemaan, sillä kirja on kuitenkin tosi pidetty!

    Susa P., minä olin kuullut oikeastaan pelkästään kehuja. Parempi sinun on lähteä lukemaan tasapainoisemmissa tunnelmissa. :)

    Katja, niin, minusta kirja ei parane alun jälkeen, mutta koska suunnilleen koko muu maailma on tästä pitänyt, suosittelen sinuakin vielä kokeilemaan jatkoa, sillä mielipiteeni taitaa olla tosi yksittäinen.

    Anni.M, joo mullakin on olevinaan Amerikassakin ns. luottobloggaajia, mutta silti hekin tuntuvat usein pitävän eurooppalaisen silmään yllättävän kököistä tarinoista. Mutta kyllä sieltä tosiaan helmiäkin löytää, joten pidän blogimaailmaa myös Suomen ulkopuolella upeana aarreaittana! Ja kyllä, niin kuin tuossa yllä totean, tästä on pidetty tosiaan kovasti ympäri maailman, Suomessakin, joten vika ei liene nyt niinkään kirjassa objektiivisesti, vaan sen minulle sopimattomuudessa. :)

    VastaaPoista
  7. Osuit oikeaan siinä, että Yhdysvalloista tulevat kirjat ovat usein oudon 'lapsellisia'.

    Onneksi koin Hotelli Panaman aivan toisin kuin Käännöksiä, joka on minulle niin naiivi. Näitä kirjoja tulee verrattua, koska molemmissa nouri tyttö aasialaisesta kulttuurista ja elää Yhdysvalloissa. Mutta tytöt ovt kuin yö ja päivä, tuli ja laimea liemi! Pidin Fordin kertojaäänestä, sille en nyt voi mitään. Ja suosittelin tätä kirjaa etenkin nuorille naisille, jotka haluvavat elämänunelmissaan löytää myös vahvuutensa. Ja lahjotin omani eräälle nuorelle bloggaajalle, joka piti tästä kovasti.

    (Apua! Vahvistussana 'lasta' eihän vian enne, että kaadun ja olen kohta lastassa...)

    VastaaPoista
  8. Leena, entä jos olet saamassa (lapsen)lapsen..?! ;D

    Sinäkin siis tunnistat tuon lapsellisuuden joissakin amerikkalaisissa kirjoissa. Toisaalta sieltä taas tulee välillä jotakin niin viiltävän tarkkanäköistä ja älykästä kuin vaikkapa Jonathan Franzenin kirjat tai monet, monet muut... Toki maakin on valtavan suuri ja kulttuurisesti vaihteleva.

    Minulle taas Käännöksiä oli Hotelli Panamaa parempi, mutta se voi johtua siitä, etten odottanut siltä oikein yhtään mitään. Ja minä taas ehkä pidin siitä ko. kirjailijan äänestä, realistisen referoivasta tyylistä enemmän tällä kertaa, kuin Fordin romanttisesti maalailevasta. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...