torstai 29. joulukuuta 2011

Tarjolla torstaina - Joel Haahtela: Traumbach

Joel Haahtela: Traumbach.
Kustantaja: Otava, 2011.
Kansi: Päivi Puustinen.
Sivuja: 112.
Genre: Nokkela nykyproosa.
Arvio: 4,5/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


"Miten suloinen kesäpäivä! Talot huojuvat tuulessa, lehdet suhisevat ja puut oikovat oksiaan, antavat linnulle levähdyspaikan. Pyykki kuivahtaa sormien välissä, helisee ja inisee, betoni halkeilee päivän lämmössä. Omena punastuu, vesi solisee ja pilvien lomassa on rakoja, tuulen tulla ja mennä. Ja kivimuurin kainalossa, sen kehtomaisessa hiljaisuudessa nukkuu kissoja, jotka levittävät ympärilleen kotoisaa, vähän hidastunutta, maalaistalomaista tunnelmaa."


Nyt on myönnettävä, että minuun iski hulluus. En ole koskaan kilpaillut kirjablogimaailmassa siitä, että ehtisin kirjoittaa jostakin kirjasta ensimmäisen arvion. Mutta luin vasta vähän aikaa sitten ensimmäisen Haahtelani, johon ihastuin hyvin totaalisesti, ja kun posti tänään toi miehen uutuuden, Traumbachin, joka on haahtelamaiseen tyyliin nopealukuinen pienoisromaani, en voinut vastustaa kiusausta, vaan lukaisin kirjan saman tien. Vaikka minulla on kesken aivan erinomainen Emma Donoghuen Room.


Teemu toi postin sisälle kuuden maissa illalla, kävin välillä istumassa muutaman tunnin ravintolassa ystävän kanssa, ja silti olen täällä naputtelemassa juttua puoliltayön. Selvää Haahtela-hulluutta.


Sen riivaamana halusin kirjoittaa arvioni kirjasta nyt saman tien, vaikka se ilman muuta on sulateltava teos. Jouduin vetämään arvosanankin sen vuoksi nyt aika hatusta. Lähellä totuutta se varmasti on, mutta saattaa siitä vielä noustakin. Sitä paitsi, kirjan henkeen sopien voisi kysyä, mikä tai mitä totuus oikeastaan on?


Traumbach ei ollut minulle ehkä yhtä kiehtova tai ihana kuin Naiset katsovat vastavaloon, mutta oli se silti aikamoinen. Tämäkin kirja henkii menneiden, mutta vielä melko läheisten, aikojen nostalgiaa. Kauniin kesäpäivän pysähtynyt tunnelma pikkukaupungissa on yhtä aikaa tuttu, turvallinen, unenomainen ja aavemainen. Loppua kohden minulle tuli mieleen jotkut David Lynchin elokuvat (joista muuten Mulholland Drive on suurin suosikkini ja ikuinen rakkauteni). Loppu on ovela, mutten kirjoita siitä nyt enempää.


Pidän kertojaratkaisulla leikittelystä, ja tässä sitä todellakin harrastetaan. Kertoja on tavallaan kaikkitietävä, muttei kuitenkaan ("Olkoon Jochen nyt rauhassa, nauttikoon hetken yksityisyydestä ja reittivalinnasta, jolla hän on onnistunut eksyttämään meidät ja muut kaikkitietävät."). Hän puhuu päähenkilöstä suoraan lukijalle ja suhtautuu tähän lempeästi. Muistini mukaan hyvin samanhenkinen kertoja oli Markku Pääskysen Enkelten kirjassa (toinen loistava kotimainen romaani, muuten). Ennen kaikkea Traumbachin kertoja - ja samalla koko kirja - on leikittelevä. Traumbach on pohjavireeltään humoristisempi kuin Vastavalo


Haahtela, joka on ammatiltaan lääkäri, puhuu tässä kirjassa paljon myös lääketieteestä. Nuoruudesta, iästä, vanhenemisesta. Ja filosofiasta. Kaiken leikkisyyden ohessa tarjoillaan monia tärkeitä, syvällisiä ajatuksia.


"Mutta ennen kaikkea Jochenia mietityttää surun tunne. Hän ei nimittäin voinut olla panematta merkille rouva Zuckmayerin olemukseen liittyvää surumielisyyttä ja ehkäpä juuri surumielisyys oli tekijä, joka lumosi nuoren mielen lopullisesti. Ja näin pääsemme takaisin valoon ja varjoon., koska jos valo on luonteeltaan paljastavaa ja varjo kätkevää, ja jos vielä oletamme surumielisyyden olevan lähempänä varjoa kuin valoa, tuohon surumielisyyteen näyttää sisältyvän arvoitus."


En enää tiedä, mitä muuta sanoa tai mitä jättää sanomatta. Tämä oli upea kirja, tämäkin. Tunnelma oli käsinkosketeltava ja lauseet sekä ajatukset niin hienoja, että mieleni teki koirankorvittaa joka toinen sivu. Miten kukaan osaa kirjoittaa näin, tai ajatella näin? Olen niin onnellinen, kun minulla on vielä kuusi Haahtelaa lukematta, ja kaiken toivon mukaan hän kirjoittaa vielä lisääkin.


PS. Kirjan kansi on hienompi livenä kuin kuvassa.

18 kommenttia:

  1. Hahaa, lankesitpa sinäkin sitten "kilpajuoksuun" :D Ei muuten taida olla mikään tyypillinen julkaisuajankohta kirjalle nämä välipäivät?

    Kuulostaa kiinnostavalta ja tosiaan vähän erilaiselta Haahtelalta (huumori ja kerronnalla leikittely). Minäkin vaikutuin Mulholland Drivesta aikoinaan, mutta olen valitettavasti nähnyt sen vain kerran.

    VastaaPoista
  2. Voihan Haahtela sun kanssas ;)

    Minä olen lukenut vain Elenan ja pidin siitä todella paljon. Uskon, että pidän muistakin Haahteloista, mutta jostain syystä en halua pitää kiirettä niiden lukemisen kanssa. Jos nyt alkuvuodesta lukisin sen "Vastavalon" vihdoin.

    VastaaPoista
  3. Vau! Ja voi. Mitään muuta en osaa tähän sanoa. Toivon saavani kirjan käsiini pian. Sitten olen luultavasti minäkin huuman vallassa. <3

    VastaaPoista
  4. Minä voivottelen täällä ihan eri syistä. :) Olen tästä Haahtela-buumista pihalla kuin lintulauta, sillä yhden luetun kirjan perusteella hänen tyylinsä ei ole minua varten. Mutta onneksi makuja on monenlaisia. :)

    VastaaPoista
  5. Minä en ole vieläkään lukenut Haahtelaa, mutta päättänyt jo, että pudän hänestä:) Tämäkin uutuus on siis lukulistalla:)

    VastaaPoista
  6. Siis voi ei, tämä Haahtelahan aiheuttaa jopa maniaa! :D

    Minulla on näitä onneksi kolme hyllyssä. Kyllä minä vielä nämä johonkin väliin tunnen, ehkä se on oikeasti lopetettava kirjastossa käynti tuossa alkuvuodesta hetkeksi.

    Ja ihanan tunteikas arvio jotenkin. :)

    VastaaPoista
  7. Olen kerännyt näitä Haahteloita hyllyyni, mutta jostain syystä säästelen niitä. Elena on kuitenkin tulossa pian lukuun, kun sitä erityisesti on minulle siellä toisaalla suositeltu. ;)

    VastaaPoista
  8. Piti sanoakin tuosta kannesta, että se näyttää omaan makuuni tylsältä, mutta odotan, että pääsen näkemään sen sitten joskus ihan oikeastikin. :)

    VastaaPoista
  9. Pitäisi varmaan minunkin tarttua Haahtelaan, että tietäisi mistä kaikki vauhkoavat :) Jos kirjailija aiheuttaa tällaista hullaantumista, niin täytyyhän hänestä ottaa selvä.

    Ihana arvio.

    VastaaPoista
  10. Suorastaan pelottavaa hullaantumista! Ja varsin houkuttelevan kuuloista myös. :)

    VastaaPoista
  11. Eilen aamulla kauhistuin huomattuani lukemistosivultani, että olet jo lukenut kirjan ja kirjoittanut jutun. :D Onneksi kirja tuli kauppoihin eilen, sain luettua sen illalla ja kirjoitettua oman juttuni äsken, joten nyt uskalsin tulla lukemaan tämänkin. Hienoa nähdä että sinäkin tykkäsit, vaikka en kyllä muuta epäillytkään!

    Jos Haahtela-mania alkaa jo kyllästyttää ja hullaantumisen määrä pelottaa, kannattanee jättää meikäläisen juttu lukematta... Heh.

    VastaaPoista
  12. Apua, en voi lukea kirjoitustasi, koska toivon voivani itse lukea kirjan mahdollisimman pian! :) En ole kuitenkaan vielä edes hankkinut sitä itselleni, enkä tavallaan haluakaan lukea sitä ihan vielä,koska edellisen Haahtelani (Tule risteykseen seitsemältä) jälkimaku on vielä niin voimakas ja haluan vielä hetken nauttia siitä. Luulen että olen nyt lukenut itselleni tärkeimmän, rakkaimman ja täydellisimmän Haahtelan. <3

    VastaaPoista
  13. Maria, yllätin todella itsenikin. :D Olihan tuo vähän hassu aika kirjan tulla, mutta virallisestihan se ilmestyi tänään, joten on käypää kamaa vuoden palkintokisailuihin. :)

    Minulla ei ole vielä paljon vertailukohtia Haahtelan kirjoissa, mutta muita peesaten uskallan sanoa, että aika erilainen tämä tosiaan leikkisyydessään on! Mulholland Drive kestää tosi monia katselukertoja, toivottavasti saat uusintakierroksen joskus sinäkin. :)

    Susa, heh. ;) Minunkin tekee mieli säästellä Haahteloita. Ovat niin nopealukuisia, että ne olisi helppo ahmaista kerralla, mutta se ei yleensäkään ole ollut tyylini enää aikuisena ja toisekseen noita helmiä on kiva vähän "vaalia". :)

    Katja, niin no. ;) Odottelen arviotasi!

    Salla, olisikin tosi tylsää, jos kaikki olisivat yhtä ihastuneita Haahtelaan, tai keneen tahansa muuhun kirjailijaan. En osaa sanoa, onko hänellä joitakin yksittäisiä heikompia teoksia, mutta nämä minun lukemani kaksi ovat kyllä sopineet minulle kuin nyrkki silmään. Öö, olikohan tuo nyt vähän huono vertaus..? :)

    Sanna, varmasti pidät!

    Linnea, kiitos, sinä ihanuus! <3

    Hanna, meitä Haahtela-säästelijöitä riittää lähes yhtä paljon kuin faneja. :) Kansi on livenä paremman värinen ja siinä on vähän "elävyyttä" eri materiaaleista ja kohokuvioista.

    Liisa, kiitos. :) Suosittelen ottamaan selvää! Ja vaikka Haahtela on täällä blogistaniassa tosi suosittu ja toki muutenkin tunnustettu palkintoehdokkuuksineen jne., niin ei hän silti ihan joka kodin hyllyvarustus ole.

    Jenni, hih, voi ei, ei ollut tarkoitus olla pelottava. :D

    Pekka, en kai nyt jättäisi juttuasi lukematta! :) Meinasin tulla heti nykimään hihasta, että hei, minä luin jo, mutta sitten arvelinkin, että haluat ehkä lukea kirjan ennen muiden arvioita. Kiva, että sinäkin tykkäsit (tietenkin)!

    Sara, sinä teet taas pelottavan tehokasta markkinointityötä tuon Risteyksen kanssa... Ja Katja Elenan. Ihanaa, kun niin monilla on oma, täydellinen Haahtelansa. <3 Minun täytyy lukea vähän lisää saadakseni omani selville, mutta Vastavaloa on kyllä vaikea enää minkään kirjan ylittää. Varmasti jo siksi, että se oli ensimmäiseni ja siksi niin positiivinen yllätys.

    VastaaPoista
  14. Minäkin olen aika varma, että Tule risteykseen seitsemältä saa vielä monet tikahtumaan ihastuksesta. :)

    (Pakko kopioida vielä tähän sama, jonka juuri kirjoitin omaan kommenttiboksiini:)

    Tämän päivän Aamulehdessä on muuten aivan loistava lyttäysarvio kirjasta. :D
    "Latteaa tuubaa kepeissä tuokiokuvissa", huutaa otsikko, ja itse arvio alkaa näin: "Joel Haahtelan kirjailijakonsepti on yksinkertainen: hän kirjoittaa kiusallisen pitkäveteisiä ja mitäänsanomattomia taideromaaneja muutaman kulturellin lukijan iloksi." Touché! Eihän tuota lukiessa voinut kuin nauraa ja pudistella päätään. Juhani Brander on totisesti pannut parastaan, harmi ettei arviota ole vielä netissä.

    VastaaPoista
  15. Pekka, kiitos kun laitoit tuon mahtavan Aamulehden arvion tähän. :D Eihän sille voi kuin nauraa - aikamoista tykitystä. :D Olin kyllä eri mieltä kuin tämä Juhani Brander - tai Hesarin Kyösti Niemelä. Ymmärrän kyllä heidän pointtinsa, mutta minä oikeasti todella nautin Traumbachin lukemisesta. :)

    VastaaPoista
  16. Eipä kestä, ilo oli minun puolellani! Hesarin arvio näyttää kyllä lähes yltiöpositiiviselta Aamulehden rinnalla. :D Toivottavasti Aamulehden arvio ilmestyy pian netissäkin. Se oli niin yliampuva, etten osannut yhtään edes närkästyä, parit hyvät naurut siitä tosiaan irtosi.

    VastaaPoista
  17. No nyt tuo Aamulehden ah-niin-laadukas juttu on luettavissa netissä. Arvostelija on siis itsekin kirjailija, ei tosin ilmeisesti kovinkaan menestynyt. Äkkinäinen voisi vetää tästä jotain johtopäätöksiä, mutta mehän emme toki sorru moiseen...

    VastaaPoista
  18. Pekka, kävinkin juuri samaan aikaan blogissasi, löysin linkin ja kauhistelin jo sinne. Ei sorruta julkisesti, mutta ihmetellä täytyy... Myös tuota kustantamon nokkimista. Hurjaa!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...