Tiheää tunnelmaa tiistaina - Véronique Olmi: Beside the Sea

Véronique Olmi: Beside the Sea (Bord de Mer).
Kustantaja: Peirene Press, 2010 (alkup. 2001).
Kääntäjä: Adriana Hunter.
Kansi: Sacha Davison Lunt.
Sivuja: 111.
Genre: Eurooppalainen pienoisproosa.
Arvio: 4,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.

"It was Kevin, the little one, who seemed happiest, more inquisitive anyway. But Stan kept giving me suspicious looks like when I just sit in the kitchen and he watches me, thinking I don't know he's there, barefoot, in his pyjamas, I don't even have the strength to say Don't stay there with nothing on your feet, Stan. Yep, sometimes I sit in the kitchen for hours and I couldn't give a stuff about anything."

Luin tämän ranskalaisen pienoisromaanin viime toukokuisen lukumaratonini aikana. Lukemisesta on siis jo aikaa, mutta kirja teki voimakkaan vaikutuksen. Sellaisen, joka ei ole vieläkään hälvennyt. Tiesin odottaa korkeatasoista, mutta ahdistavaa kirjaa. Ahdistuksen määrä yllätti silti. Siihen tosin saattoi osaltaan vaikuttaa myös lukuhetki. Olen kirjoittanut kolmelta yöllä, kirjan juuri luettuani, näin: 

"Nyt menen nukkumaan. Beside the Sea ei ollut fiksu valinta yön viimeiseksi kirjaksi. Ei etenkään, kun on ollut 1,5 viikkoa erossa lapsistaan ja ikävä on kova. Onneksi tulevat huomenna kotiin. Olmin kirjassa on 111 sivua ja luin sitä noin kaksi tuntia. Rankka trippi, huhhuh." 

Myöhemmin olen vielä lisännyt, etten tahtonut saada unta, kun kirja pyöri mielessä. En kadu, että luin tämän, mutta ei näitä kovin montaa vuodessa jaksaisi.

Kirjan päähenkilön ja kertojan ääni kummittelee yhä mielessäni. Lukiessa siitä tuli usein mieleen Chris Cleaven Incendiaryn (suom. Poikani ääni) kertoja. Naisissa onkin paljon samaa, mutta Olmin kirjan äidin mielen järkkymiselle lukija ei tiedä yhtä selvää syytä. Hän on myös Incendiaryn päähenkilöä epätasapainoisempi. Molemmat esiintyvät kirjoissa kuitenkin ensisijaisesti äiteinä ja kummankin englanninkielisestä puheesta on aistittavissa työväenluokkaisuus sekä kouluttamattomuus. Yhteistä on myös tietty vilpittömyys - ja se, että kuulen halutessani yhä heidän äänensä, selkeinä ja kirkkaina.

Beside the Sea -kirjassa ahdistaa ensinnäkin tietysti juuri äidin epätasapainoisuus. Hänen käsin kosketeltava pelkonsa ja rehellinen, mutta vääristynyt halunsa toimia lastensa parhaaksi. Viattomat lapset joutuvat kärsimään äitinsä harhaisuudesta ja loppu kylmää sydäntä. Kuten olen aiemminkin sanonut, kirjoissa kuvaillut fyysiset olosuhteet vaikuttavat minuun voimakkaasti myös. Beside the Sea -romaanissa on lähes koko ajan pimeää, hyytävän kylmää ja vettä sataa kaatamalla. Henkistä ahdistavuutta oli siksi erityisen vaikea kestää.

Mietin äsken, voinko antaa tällaiselle kirjalle korkeimman mahdollisen arvosanani. Annoin kuitenkin. Sillä kirja on myös tavattoman hieno. Juuri siksi, että tunnelma on niin taiten rakennettu ja ylläpidetty, vaikka se kammottava tunnelma onkin. Mutta myös lähtemättömän vaikutuksen tekevän päähenkilön vuoksi, ja tarinankin. En osaa sanoa, millainen tämä ympäri Eurooppaa suositun Olmin esikoisteos olisi alkukielisenä. En osaa edes sanoa, kertooko se käännöksen hyvyydestä vai huonoudesta, että minusta tämä ei ollut kovin ranskalainen kirja, vaan ennemmin juuri brittiläinen. Joka tapauksessa se iski minuun juuri tällaisena kuin tuhat volttia.

"I rubbed Stan's back through the blankets to stop him shivering, for him to go back to being nine years old and let go of all those fears that don't belong to a child his age. I walked round the town, you know, I told him quietly, I've got the hang of it, we won't get lost any more, the man in the shop was all thankyous taking the coins, and this evening we're going to spend the rest, all the rest, that's all I'm going to tell you! I'd like to go home, he said very gently, he was begging me. I stopped warming him up, I lost interest in him, turned the other way and closed my eyes."

Osallistun tällä kirjalla ainakin haasteeseen Ikkunat auki Eurooppaan: Ranska.

***

Haluan sanoa vielä pienen sanan kirjan kustantaneesta, englantilaisesta Peirene Pressistä. Keskustelin tämän pienen kustantamon perustajan, saksalaislähtöisen Meike Ziervogelin kanssa juuri 2010, kun kustantamo aloitteli toimintaansa ja sen ensimmäinen teos, Beside the Sea, oli äskettäin ilmestynyt. Meikellä oli ja on nimittäin hyvin erikoistunut bisnesidea: Hän julkaisee Englannissa muualla Euroopassa ilmestyneitä huipputason pienoisromaaneja. Siis pelkkiä käännöskirjoja ja pelkästään alle 200-sivuisia teoksia. 

Ihastuin ideaan ja iloiseen sekä ystävälliseen Meikeen. Valitettavasti työsuhteeni loppui, ennen kuin löysimme hänelle sopivan suomalaisen kirjan julkaistavaksi, mutta ilokseni huomasin äskettäin Peirene Pressin julkaisseen Asko Sahlbergin romaanin He nimellä The Brothers. Ja ensi vuonna ilmestyy Kristina Carlsonin Mr. Darwin's Gardener. Mahtavaa.

Peirene Pressissä minua ihastuttaa perusidean ja erikoistumisen lisäksi myös esimerkiksi kirjojen tyylikäs ja yhtenäinen ulkoasu, pitäytyminen kolmessa julkaistussa teoksessa vuosittain ja jokaista vuotta kehystävä teema, johon ilmestyvät teokset liittyvät. Pidän myös kustantamon tavasta järjestää kirjallisia salonkeja sekä myydä kirjoja ns. jatkuvalla tilauksella. Esimerkiksi vuoden tilaus, eli kolme kirjaa, maksaa 25 puntaa. Kolme vuotta kustantaa 65 puntaa. Käykää ihmeessä tutustumassa kustantamon kotisivuun täällä. (Tämä "mainos" on kustantamolle ihan ilmainen ja kumpusi nyt vain omasta innostuksestani.)