Kirjabloggaajien joulukalenteri keskiviikkona: Viides luukku eli joulupähkinä

Rakastan joulua. Yksi tärkeimpiä joulutunnelmaa etukäteen luovista asioista on kirjallisuus. Etenkin lastenkirjoista löytyy suloisia joulukuvauksia, joihin palaaminen vuosi toisensa jälkeen tuo ripauksen lapsuuden joulujen taikaa myös tähän päivään. Myös aikuisten kirjallisuudessa käsitellään usein joulua, etenkin perheiden yhteenkokoontumista sen aikana. Kuten asiaan kuuluu, kuvaukset ovat usein kompleksisempia ja osoittavat, että lasten aikuistuessa sopuisaa juhlamieltä voi olla vaikea saman katon alla löytää.

Itse joulunpyhinä yksi tärkeimmistä asioista minulle taas on ruoka. Hyvä ruoka on elämän hienoimpia asioita, yhdessä syöminen rakkaiden kanssa suuri nautinto ja jouluruokien maut sekä tuoksut kantavat mukanaan runsaasti perinteitä ja muistoja. Tosin ainakin meillä joulupöytä on myös reilusti uusiutunut vuosien aikana, mutta joitakin vanhoja perinteitä on mukava pitää yllä.

Kirjabloggaajien joulukalenterissa (lue lisää täältä) haluan vuorollani yhdistää nämä kaksi joulurakkauttani: kirjallisuuden ja ruoan. Jaan alla jouluruokailuun liittyviä lainauksia useista kirjoista ja te saatte joko vain nauttia niistä tai lisäksi arvata kommenttiboksissa, mistä kirjoista lainauksia on poimittu. Paljastan joulupähkinän oikeat vastaukset aikaisintaan viikon päästä ja osallistua saa siihen saakka. Oikein arvanneille on luvassa mainetta, kunniaa ja hyvää joulumieltä.

Lainaus 1: Lumous haihtui. Renny leikkasi kalkkunaa ripein ottein. Kaikki alkoivat puhua. Oltiin yhtä mieltä siitä, ettei rouva Wragge ollut koskaan valmistanut parempaa päivällistä. Hänen kastikkeensa ei ollut koskaan ollut mehukkaampaa ja tasaisempaa, karpalohyydelmänsä ei koskaan paremmin hyytynyttä, kukkakaalinsa valkoisempaa tai kermaisemmassa kastikkeessa kylpevää. Luumuvanukas oli niin kuohkeaa, että se juuri parahiksi pysyi koossa. Konjakki liekehti heijastuen pöydässä istuvien silmistä. Lapsetkin saivat jokainen vähän. Pieni Philipkin sai osansa Pheasantin lusikasta. Olisi istuttu pidempäänkin jälkiruoan, pähkinöiden ja rusinain ääressä, mutta lapset olivat maltittomia näkemään kuusta.

Lainaus 2. Ruokailuhuoneen pöydässä oli joululiina. Keskelle oli aseteltu männynkäpyjä, valkoista ja vihreää orjanlaakeria, punaisia kynttilöitä ja hopeisia kelloja. Denise kantoi ruokaa keittiöstä: texasilaisia greippejä, munakokkelia, pekonia ja hänen itsensä leipomaa leipää ja joulupullaa.

Lumipeite tehosti preerian voimakasta valoa.

Kuten tapana oli, Gary istui yksin pöydän yhdellä sivulla. Denise ja Chip istuivat häntä vastapäätä, Denise Enidin puolella ja Chip Alfredin puolella.

"Oikein, oikein, oikein hyvää joulua!" Enid sanoi katsoen vuorotellen silmiin jokaista lastaan.

Alfred, pää alas painuneena. söi jo täyttä päätä.

Myö Gary alkoi syödä, nopeasti, kelloaan vilkaisten.

Chip oli unohtanut, miten maistuvaa kahvi oli näillä seuduin.

Lainaus 3. Mutta sitten joulukinkku oli kuitenkin uunissa. Isä oli ottanut joulukuusen sisään parvekkeelta ja virittänyt siihen kynttilät. Nyt se seisoi telkkarihuoneen nurkassa ja Sakari, minä ja Markku koristeltiin se isoäidin suomalaisilla joulutontuilla, välkkeellä ja muovikoristeilla. Kello oli pian kolme ja silloin alkaisi Aku Ankan joulutervehdys. Me syötäisiin jouluohjelman jälkeen. Pöydällä oli vadissa appelsiineja ja klementiinejä. Isä oli ottanut joulukaljan esiin. Hänellä ja äidillä oli viiniä maitolaseissa. Me istuttiin sohvapöydän ympärillä. Telkkari oli päällä mutta ilmassa oli riidan tuntua. Yksi ainoa sana puuttui. Ja äiti sen sanoi.

Lainaus 4. Helpottuneena Alice otti esiin valkosuklaa-leipävanukkaan ainekset ja asetti ne työtasolle - vaniljauutetta, puoli litraa kermaa, maitoa, sokeria, valkosuklaata, challah-leivän ja kaksi kuuden munan rasiaa. Tusina munia? Jos se muistilehtiön sivu, jolle hänen äitinsä resepti oli kirjoitettu, oli vielä olemassa, Alice ei tiennyt missä se oli. Hänen ei ollut tarvinnut vilkaista sitä vuosikausiin. Se oli yksinkertainen resepti, ehkä jopa parempi kuin Martyn juustokakku, ja hän oli leiponut sen joka jouluaatto nuoresta tytöstä asti. Miten monta munaa? Niitä oli varmasti enemmän kuin kuusi, muuten hän olisi ottanut esiin vain yhden rasian. Oliko se seitsemän, kahdeksan, yhdeksän?

Lainaus 5. "Tämä oli viiden kalkkunan ja kahden kinkun ihme", neiti Murphy sanoi isä Floodille kun joka pöytään oli vielä jaettu isot vadit, joista sai ottaa lisää ruokaa.

*Brooklynin tapaan", hänen sisarensa sanoi.

"Hyvä että jälkiruuaksi on torttua", hän lisäsi, "eikä luumuputinkia, niin ei tarvitse huolehtia siitä että se pysyy kuumana."

"Eikö jo luulisi että he riisuvat lakkinsa kun syövät?" hänen sisarensa kysyi. "Eivätkö he tiedä että nyt ollaan Amerikassa?"

"Täällä ei ole sääntöjä", isä Flood sanoi. "Ja polttaa ja juodakin saa niin paljon kuin haluaa. Kunhan saadaan kaikki turvallisesti kotiin, se on pääasia. Aina tahtoo olla muutama, joka on turhan kovassa laitamyötäisessä mennäkseen kotiin."

"Liian päissään", sanoi toinen Murphyn neideistä.

"Voi joulupäivänä puhutaan laitamyötäisestä, ja minulla on heille siskonpeti valmiina omassa talossani", isä Flood sanoi.

"No mutta nyt on meidän vuoro istahtaa jouluaterialle", neiti Murphy sanoi. "Minä katan pöydän, olen pitänyt meille kaikille mukavan annoksen lämpimänä."

Oikein rauhallista joulunodotusta kaikille, ja tunnelmallista itsenäisyyspäivää huomenna!