Kaksikielinen keskiviikko - Tove Jansson: Rent spel

Tove Jansson: Rent spel/Reilua peliä.
Kustantaja: Schildts, 1989.
Kansi: Jan Biberg.
Kannen kuva. Tove Jansson.
Sivuja: 115.
Genre: Episodiromaani.
Arvio: 4,5/5.
Lue lisää kirjasta KirjastoWikistä.


"Hamnen var verkligen vacker. Svarta rännor korsade isen ända bort till de avlägsna kajer där de stora båtarna låg, knappt skönjbara.


Så väldigt ensamt, sa Mari. Men Jonna, försök nu ändå hjälpa till - kunde man skriva till henne om det där att uppleva alldeles enkla saker...


Du menar?


Nåja, till exempel att det blir vår igen? Eller bara att köpa vackra frukter och ordna dem i en skål... Eller att ett stort ståtligt åskväder kommer närmare..."


Minähän olen lukenut Tove Janssonin aikuisille suunnattua proosaa vasta vähän. Niin kuin Kesäkirjan yhteydessä kerroin, luin kymmenisen vuotta sitten Kuvanveistäjän tyttären, josta en muista enää paljon, ja nyt nämä kaksi teosta, eli Kesäkirjan ja ruotsiksi tämän Rent spel -pienoisromaanin, joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Reilua peliä.


Muumitkin löysin oikeasti vasta teini-iässä. Muistan kyllä ainakin Kuinkas sitten kävikään? -kirjan lapsuudestani, mutta äitini mukaan kukaan meistä tyttäristä ei pienenä innostunut muumiromaaneista. Olen sanonut tämän kai ennenkin, mutta olen jostakin lukenut muumien avautuvan vain tarpeeksi omituisille lapsille - ja olen tietenkin kauhean pahastunut, että enkö muka ole ollut tarpeeksi omituinen, hmph.

Joka tapauksessa niin muumit kuin nämä Janssonin aikuisemmat kirjat ihastuttavat minua nyt aikuisena suunnattomasti, enkä ole tässä ihastuksessani tietenkään yksin. Kun vuoden alussa lanseerasin Underbara finlandssvenskar vid papper -haasteen, osana haastetta lupasin itselleni kokeilla lukea ruotsiksi myös aikuisten kirjoja, kun aiemmin olen lukenut toisella kotimaisellamme vain lasten- ja nuortenromaaneja. Ajattelin, että Tove Janssonin melko konstailematon kieli ja sivuissa niukat romaanit voisivat sopia tähän henkilökohtaiseen haasteeseen ja niin ne taisivat sopiakin. Rent spel -teosta oli tarpeeksi sujuva lukea ruotsiksi.


En kuitenkaan kiellä, ettenkö olisi varmasti saanut kirjasta enemmän irti suomeksi, mutta tästä joutuu kärsimään, ennen kuin kieli avautuu kunnolla. Joskus minulla oli varmasti sama tilanne englanninkin kanssa, vaikka sitä on nyt vaikea muistaa.


Rent spelin hienoimmat nyanssit menivät minulta ehkä ohi, mutta pysyin kyllä koko ajan kärryillä siitä, mitä tapahtui, kuka kukin oli ja millaisia he olivat. Ja millainen oli Jonnan ja Marin suhde, tuo kirjan ydin. En ollut kauhean yllättynyt lukiessani jälkeenpäin, että kirja kuvaa pitkälti Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän suhdetta. Mielestäni kirjassa ei missään vaiheessa sanota suoraan, että kyse on rakkaussuhteesta, mutta se on ilmiselvää. Ja on mielenkiintoista lukea siitä, millaista elämä on, kun ollaan jo aika vanhoja ja hioutuneita, mutta silti niin kauhean erilaisia keskenään.


Oikeastaan naisten melko korkea ikä tuli minulle jossakin, aika myöhäisessä vaiheessa kirjaa vähän yllätyksenä. En ollut ajatellut Jonnaa ja Maria niin vanhoiksi. Ehkä siksikin, että heidän nimensä ovat ainakin suomenkielisen korvaan nuorekkaat. Ja oli heidän elämässään ja elämänasenteessaankin nuorekkuutta, ehkä sellaista, mikä on mahdollisempaa lapsettomille.

Tove Jansson on kirjoittanut paljon itseään ja perhettään kirjoihinsa. Hänen äitiään, Hamia, taitaa olla aika lailla niin tämän romaanin Marin äidissä kuin Kesäkirjan isoäidissä. Jansson kaikkineen on alkanut kiinnostaa minua niin paljon, että haluan lukea loputkin hänen "aikuisten kirjoistaan", muumit tietenkin monesti uudelleen ja lisäksi sen Boel Westinin elämäkerran, josta olen paljon kuullut. On jännä, miten minä, maamme itäisten perukoiden metsäläinen tunnun löytävän suurimmat idolini juuri suomenruotsalaisten naisten joukosta.


Ulkomailla tätä teosta ovat lukeneet ainakin Sara Ryan, A Common Reader, Michael Leader ja Trevor.


Osallistun teoksella haasteisiin Underbara finlandssvenskar vid papper sekä Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti.


"Jag tror inte din Linnea tycker om åskväder, yttrade Jonna - och i samma stund reste sig ett ljudlöst fyrverkeri längst borta i hamnen. I snabb följd brast vinterhimlen ut i explosioner av färg, några sekunder vilande i sin skönhet för att långsamt sjunka och genast följas av nya mångfärgat utsprungna rosor, gång på gång i slösande prakt, dämpade av dimman men kanske just därför mer hemlighetsfulla."