"Uskallatko katsoa unesi loppuun?
Esikoisromaanini Aika mennyt palaa (Tammi 2012) on ilmestynyt.
Tietoa OSTOPAIKOISTA ja muuta fiilistelyä kirjasta löytyy tästä postauksesta.
Ensimmäinen BLOGIJUTTU Lumiomena-blogissa 1.9.2012.
”Heti alussa pikku-Juuditin kysyessä Klarissa-äitinsä unista minuun asettui hyvä tuttuuden tunne enkä tarkoita tuttuutta käsikirjoitusvaiheen lukukokemuksen kanssa, vaan varmuutta siitä, että kirjan henkilöhahmot jaksavat kyllä kantaa heille kirjoitetun tarinan. Samalla tavalla hyvin kävi romaanin juonen kanssa, sitä oli ilo lukea: unet, arvoitus, äidit ja tyttäret, eri aikakaudet, huoli, rakkaus ja unimaailma, Bostonin-kodin arki sekä sen rinnalla Corinnen tarina, sovittuivat miellyttävästi ja sopivan jännitteisesti yhteen.”
”[V]oin sanoa tekstin olevan sujuvaa. Tarina tempaisee mukaansa, sen arvoituksellisuus kiehtoo ja bostonilainen miljöö tuntuu elävältä. Kirjan loppu sai minut aidosti liikuttumaan, ja (kuten olen usein sanonut) minähän en tavallisesti lukiessani kyynelehdi. Aika mennyt palaa on vahva ja arvoituksellinen lukuromaani, jota mielihyvin suosittelen kaikille tarinavetoisten romaanien ystäville.”
Upea hehkutus Leena Lumin blogissa 6.9.2012.
”Tämä kirja tulee minua liikaa iholle, mutta sitäkin uskottavammaksi katson itseni siitä kertomaan. Ennen kuin lähden kirjan ytimeen ja ehkä jään unien teille, kerron kirjan olevan aivan muuta kuin mitä teoksen hieman kevyehkö kansikuva antaa olettaa.”
”[K]irja on helppo lukea ja sen kanssa viihtyy mainiosti.”
”[H]uomasin ahmivani kirjaa alusta lähtien. (–) Kerronta vei minut mukaansa niin vahvasti, että huomasin olevani kirjan puolivälin tienoilla enkä ollut malttanut tehdä minkäänlaisia merkintöjä kirjan välissä pitämääni muistilappuun. En myöskään malttanut lukea rinnalla mitään muuta, sillä halusin tietää mitä kirjassa tapahtuu ja mihin se päättyy.
”Unia ja Klarissan elämää kuvattiin tosiaan vuorotellen muutaman sivun mittaisissa luvuissa. Lyhyet luvut ja rinnakkaiset tarinat ovat hyvä keino koukuttaa lukija. Iltaisin luin vielä yhden luvun seuraavan aamun herätyksestä huolimatta. Tai oikeastaan kaksi…
Bostoniin miehensä kanssa muuttava Klarissa alkaa nähdä arvoituksellisia unia juutalaisvainoja Amerikkaan paenneesta ranskalaisesta Corinnesta. Klarissa uppoaa yhä syvemmälle unien maailmaan, jotka alkavat tuntua yhä todemmilta. Onko kyse enää unista?
Klarissa on nähnyt ahdistavaa painajaista nuoresta tytöstä lähtien. Siinä nuori nainen etsii hätääntyneenä lastaan. Matkalla Yhdysvaltoihin painajainen palaa ja aloittaa sarjan yksityiskohtaisia unia samasta naisesta.
Kun perhe muuttaa uuteen kotiinsa, vanhojen tammien ympäröimään viehättävään taloon, se tuntuu kummallisen tutulta. Unien Corinne taas rakentaa uutta elämää New Yorkissa ja löytää rinnalleen hurmaavan miehen. Kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin saduissa.
Klarissa alkaa kirjoittaa muistiin Corinnen tarinaa, joka tuntuu täydentyvän myös valveilla ollessa. Voisiko Corinne olla ollut olemassa vai onko kaikki vain kirjailijaksi mielivän Klarissan mielikuvitusta?"
Klarissa on nähnyt ahdistavaa painajaista nuoresta tytöstä lähtien. Siinä nuori nainen etsii hätääntyneenä lastaan. Matkalla Yhdysvaltoihin painajainen palaa ja aloittaa sarjan yksityiskohtaisia unia samasta naisesta.
Kun perhe muuttaa uuteen kotiinsa, vanhojen tammien ympäröimään viehättävään taloon, se tuntuu kummallisen tutulta. Unien Corinne taas rakentaa uutta elämää New Yorkissa ja löytää rinnalleen hurmaavan miehen. Kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin saduissa.
Klarissa alkaa kirjoittaa muistiin Corinnen tarinaa, joka tuntuu täydentyvän myös valveilla ollessa. Voisiko Corinne olla ollut olemassa vai onko kaikki vain kirjailijaksi mielivän Klarissan mielikuvitusta?"
***
Esikoisromaanini Aika mennyt palaa (Tammi 2012) on ilmestynyt.
Tietoa OSTOPAIKOISTA ja muuta fiilistelyä kirjasta löytyy tästä postauksesta.
***
Jännityselementtejä ja romaanin kansainvälistä tasoa korostava LEHTIARVIO Karjalaisessa 23.9.2012. (Paperi- ja tunnusten kautta näkyvässä digilehdessä myös lähes sivun mittainen haastattelu.)
”Lyhyiden uni- ja valvejaksojen vuorottelu on rytmillisesti onnistunut ratkaisu. Timonen osaa katkaista kerronnan juuri oikeasta kohti. Vaikka lukija osin arvaa, mitä on tulossa, rytmi saa koukkuun eikä kirjaa malta jättää käsistä.Tyylillisesti Timosen teksti on lähes yhtä sujuvaa, ja romaani on jännityskirjaesikoiseksi hyvin yhtenäinen.”
”Myös romaanin yliluonnollinen aines on mainiosti balanssissa Klarissan arkisempien ongelmien kanssa, joihin moni lukija – kirja on selvästi kohdennettu nuorten aikuisten naisten lukijakunnalle – varmasti samaistuu.”
”Kilpailussa lajityypin käännösromaanien kanssa Aika mennyt palaa -romaanilla ei ole mitään hävettävää. Vetävää ja kansainvälishenkistä jännitysviihdettä osataan yhtä hyvin kirjoittaa myös Suomessa, kuten Timonen osoittaa.
”Lukijoitahan tämäntyyppisellä helposti lähestyttävällä jännityskirjallisuudella on. En epäile, etteikö moni heistä ottaisi Timosta innolla suosioonsa.”
***
Ei yhtä ihastunut LEHTIARVIO Keskisuomalaisessa 8.9.2012 (ja myöhemmin myös ainakin Savon Sanomissa).
”Karoliina Timosen kirjassa viehkeää on aihe. (–) Timonen kirjoittaa sujuvaa proosaa –.”
***
Tasapainoinen LEHTIARVIO Hämeen Sanomissa 18.12.2012:
”Klarissan tarina vuorottelee Corinnesta kertovien jaksojen kanssa, mikä tuo mukavaa rytmiä ja vaihtelua romaaniin. (–) Timonen kirjoittaa sujuvaa tekstiä, ja sivut kääntyvät sukkelaan, vaikka tarina onkin ennalta-arvattava. Aika mennyt palaa -romaanin aihe on kuitenkin tuore. Timonen on nostanut jälleensyntymisen olennaiseksi osaksi teosta, mikä on omintakeinen ja raikas valinta sekä perinteisen realismin että spekulatiivisen fiktion ohitse. (–) Aika mennyt palaa herättelee kauniita ajatuksia rakkauden voimasta ja anteeksiannosta. Sopu menneisyyden kanssa on tehtävä, eikä katkeruutta tarvitse hyväksyä vaihtoehdoksi.”
***
Mukava LEHTIARVIO ET-lehden numerossa 2012/17:
”Kirja ei ole viihderomaaniksi keveimmästä päästä ja yliluonnolliset käänteet voivat tuntua lukijasta vierailta. Tarinassa leikitellään kuitenkin kutkuttavalla tavalla ihmismielen rajoilla. Myös pienten lasten vanhempien turhautuneisuuden kuvaus on realistista. Sujuvaa kerrontaa, joka vie mennessään.”
***
Kehuva LEHTIARVIO Me Naiset -lehden numerossa 2013/1:
”Karoliina Timosen esikoinen on tunnelmallinen ja mukaansatempaava romaani. (–) Romaani kuvaa hienovireisesti perhearkea ja ihmissuhteita kahdessa ajassa. Yliluonnolliset vivahteet tuovat tarinaan kiehtovaa hehkua.”
***
Lähinnä juonta referoiva ARVIO Warkauden Lehdessä 29.12.2012:
”Kirja on mukava ja sen lukee parissa illassa suuremmin päätä vaivaamatta.”
***
Kehuva ARVIO Kirjavinkeissä 3.9.2012.
”Kotimaiselta esikoiskirjailijalta varsin mukava uutuus romantiikasta ja hieman poikkeavasta todellisuudesta kiinnostuneille. Tarjolla on siis sekä perhedraamaa että ihmissuhteita ennen ja nyt, mutta myös ajatus sielunvaelluksesta ja jälleensyntymästä. Kaikki tuntuu olevan tässä romaanissa kohdallaan eli suosittelen draaman ja romantiikan ystäville, mikään hurjan kevyt kirja tämä ei ehkä kuitenkaan ole. Missä kulkevatkaan oman todellisuutemme rajat? Lukijan tämä tempaa mukaansa ja päästää kurkistamaan sisään hiukan oudommista ovista tavallisen rakkauskertomuksen ja perhedraaman sijaan.”
***
Kiittävä neljän tähden ARVIO Kouvolan seudun kirjastojen Kyyti-sivustolla 9.9.2012.
”Kirjava kammari -blogista tunnettu Karoliina Timonen on luonut vaikuttavan romaanin ihmisen mielen rajoista. Unissa kaikki on mahdollista, mutta miten käy, kun mahdoton muuttuu mahdolliseksi myös tosielämässä? Kirja yhdistää taitavasti perhe-elämän arjen ja unien yliluonnollisuuden. Tuloksena on mielenkiintoinen ja koukuttava tarina, joka kannattaa ehdottomasti lukea.”
***
Yhteishaastattelu kustannuspäällikkö/kirjan kustannustoimittaja Hannu Harjun kanssa Lilyn Koko lailla kirjallisesti -palstalla 2.10.2012.
***
Ensimmäinen BLOGIJUTTU Lumiomena-blogissa 1.9.2012.
”Heti alussa pikku-Juuditin kysyessä Klarissa-äitinsä unista minuun asettui hyvä tuttuuden tunne enkä tarkoita tuttuutta käsikirjoitusvaiheen lukukokemuksen kanssa, vaan varmuutta siitä, että kirjan henkilöhahmot jaksavat kyllä kantaa heille kirjoitetun tarinan. Samalla tavalla hyvin kävi romaanin juonen kanssa, sitä oli ilo lukea: unet, arvoitus, äidit ja tyttäret, eri aikakaudet, huoli, rakkaus ja unimaailma, Bostonin-kodin arki sekä sen rinnalla Corinnen tarina, sovittuivat miellyttävästi ja sopivan jännitteisesti yhteen.”
”[V]oin sanoa tekstin olevan sujuvaa. Tarina tempaisee mukaansa, sen arvoituksellisuus kiehtoo ja bostonilainen miljöö tuntuu elävältä. Kirjan loppu sai minut aidosti liikuttumaan, ja (kuten olen usein sanonut) minähän en tavallisesti lukiessani kyynelehdi. Aika mennyt palaa on vahva ja arvoituksellinen lukuromaani, jota mielihyvin suosittelen kaikille tarinavetoisten romaanien ystäville.”
***
Upea hehkutus Leena Lumin blogissa 6.9.2012.
”Tämä kirja tulee minua liikaa iholle, mutta sitäkin uskottavammaksi katson itseni siitä kertomaan. Ennen kuin lähden kirjan ytimeen ja ehkä jään unien teille, kerron kirjan olevan aivan muuta kuin mitä teoksen hieman kevyehkö kansikuva antaa olettaa.”
”Kertomuksen kulku kahdessa ajassa, on minusta aina eduksi tarinalle, jos se tehdään taiten, ja sen Timonen on tehnyt. Lukija pysyy helposti mukana, kuka kertoo ja missä ajassa eli helppolukuisuus on taattu. Se on vain hyvä, sillä saamme tilaa sille, mikä on kirjassa tärkeintä, kertomuksen sielu.”
”Mukana on kuin filmiajona molempien naisten matka uuteen kotiinsa, jolloin mieleeni tuli Yatesin loistava Revolutionary Road. Sama aikakausi kuin Corinnella, sama ylemmän keskiluokan henkisesti näivettävä amerikkalainen lähiöelämä traagisine seurauksineen. Pidän myös taloratkaisusta. Olen hulluna kirjoihin, joissa historia toistuu ja talo on muiston kaiku. Toisaalta olen jossain arviossani varoittanut, että ratkaisu on vaarallinen, sillä siitä voi helposti tulla siirappinen, mutta siihen ei Karoliina Timonen sorru, vaan kertomus on enemmän verta, hikeä ja kyyneleitä kuin sokerikuorrutusta.”
”Ja sitten joillekin varmaan se kirjan kovin juttu, se joka saa kyyneliin: Äidin hätä lapsestaan. Timonen kirjoittaa sen niin sydänverellä, että paatuneinkin tuntee todellisen hädän, ei jää kylmäksi. Ja onneksi hän ei venytä Corinnen hätää yhtään enempää, vaan osaa lopettaa ratkaisuun, joka ei vesitä tuskakokemusta. Kokonaisuutena vaikka en tarinassa heikkouksia löydä etsimälläkään, koen Timosen onnistuvan parhaiten kuvatessaan Corinnea eli Karoliinalla on kykyä menneen ajan tuuliin, utuun, salattuun…
Kirjan yksi funktio on viihdyttää ja tästä ajatuksesta en luovu sateenkaaren tuolla puolenkaan. Sitäkin Aika mennyt palaa tarjoaa.”
”Kahdessa aikatasossa tapahtuvasta esikoisromaanista kasvaa vetävä ja jännittävä kertomus, jota en lopulta malttanut laskea käsistäni.”
”Timonen onnistuu todella hyvin luodessaan jännitettä menneen ja nykyisen välille. Sydän sykkyrällä ja pamppailen kääntelin sivuja. Taidan alkaa povata kirjailijalle tulevaisuutta psykologisen jännityksen saralla. Henkilöt ovat myös kiistattoman todentuntuisia.”
”Timonen onnistuu todella hyvin luodessaan jännitettä menneen ja nykyisen välille. Sydän sykkyrällä ja pamppailen kääntelin sivuja. Taidan alkaa povata kirjailijalle tulevaisuutta psykologisen jännityksen saralla. Henkilöt ovat myös kiistattoman todentuntuisia.”
”Hmm – tästähän voisikin saada toimivan elokuvan!”
***
Kaunis, kehuva arvio Luettua-blogissa 8.9.2012
”Aika mennyt palaa on kiehtova, erilainen ja mieleenpainuva romaani. Kirjan kieli on kauniin soljuvaa ja sujuvaa ja kirjan juoni piristävän erilainen. Minä pidin myös henkilöistä ja etenkin Klarissasta muodostui tutuntuntuinen nainen lukemisen ohella. Kirjan juoni on vetävä ja minä uppouduin tarinaan ihan kirjan alusta asti. Ahmin kirjan parissa illassa, koska halusin ehdottomasti tietää toisaalta kuinka Klarissan käy, mutta ehkä vielä enemmän kuinka Corinnen käy. Kirjan parasta antia on nimittäin ehdottomasti se, että tarina liikkuu kahdessa ajassa. Klarissan modernia, nykyaikaista perhe-elämää on kiinnostavaa seurata, mutta Corinnen elämä toisen maailmansodan aikana oli vähintään yhtä kiehtova!
Aika mennyt palaa on kokonaisuutena hieno kirja. Kirjan nimi on tarinaan sopiva, mutta yleisestikin todella kaunis. Kansikuvakin on aivan upea, etenkin kannen utuinen kuva valkoisesta talosta. Kirja oli viihdyttävä, mukaansatempaava ja sopivan omaperäinen. Kirjan aiheet ovat kiinnostavia; unet, ihmissuhteet ja kahden eri aikakauden arkielämä. Minä viihdyin kirjan parissa mainiosti!
****+”
***
Hyviä huomioita tekevä juttu Kulttuuri kukoistaa -blogissa 8.9.2012.
”[K]irja on helppo lukea ja sen kanssa viihtyy mainiosti.”
”Aika mennyt palaa kuvaa taitavasti kahta eri aikaa, kahden eri aikakauden naista.”
”Juoni on mukavan erilainen, mutta ei liian näppärä, ja vie mukanaan niin, että kirja piti lukea lähes yhtä kyytiä. Lukijan tunteita vietiin laidasta laitaan, jännityksestä liikutukseen. Kieli on huoliteltua ja tarkkaa, kuten kuvailukin –.”
”Parasta kohderyhmää ovat varmasti kaikenikäiset naiset, jotka pitävät vetävästä tarinasta ja fiktiosta, joka naisarjen kuvauksen lisäksi tarjoaa hieman mystisyyttä ja psyyken ihmeellisyyksiä. Ja uskon kirjan olevan hyvä lukukokemus sekä paljon lukeville että myös heille, jotka tarttuvat kirjoihin harvemmin.”
***
Hieno arvio Kirjojen keskellä -blogissa 11.9.2012.
”Aloin lukea tätä kirjaa, kun lapset lähtivät yllättäen serkkujen seuraksi mummilaan ja mies käymään kaverillaan. Ajattelin, että aloittelen vähän nyt kun on omaa aikaa. Tarina vei mukanaan todella nopeasti ja lyhyet kappaleet suorastaan pakottivat lukemaan vielä yhden pätkän. Ennen kuin huomasinkaan, olin jo puolivälissä ja toivoin, että perheen miesväki viipyisi reissuillaan vielä jonkin aikaa.
Pidin erityisen paljon Corinnen tarinasta, joka avautuu pikkuhiljaa.”
”Lukeminen oli harvinaisen vaivatonta ja kerronta täyteläistä, sellaista että jäin kaipaamaan lisää.”
***
Hyvä ja perusteellinen analyysi Kirsin kirjanurkka -blogissa 12.9.2012.
”Napakat luvut pitävät tarinan reippaasti käynnissä, eikä kirjaa muutenkaan ole väkisin venytetty tiiliskivimittaan. Vajaat kolmesataa sivua riittävät mainiosti hyvän tarinan rakentamiseen.”
”Tunnustan itkeskelleeni tätä kohtausta lukiessani. Se on todella koskettava, surullinen ja kaunis!”
”Kirjan rakenne on mielestäni hyvin keksitty — Kokonaisuus on vangitseva. Paikoin olin ahdistunut ja tuskastunutkin, kun kummankin naisen elämä näytti vääjäämättä kulkevan kohti yhä tummempia sävyjä. Mikään ihan kevyt viihdekirja ei siis ainakaan siinä mielessä ole kyseessä.”
”Teksti etenee sujuvasti ja takeltelematta, kuten ammatikseen kirjojen ja kirjoittamisen parissa työskentelevältä voi odottaakin.”
”Mukavaa oli myös tarkkailla, mitä kirjallisia viitteitä teokseen oli ujutettu.”
”Mielenkiintoinen avaus kirjailijanuralle!”
***
Äitiysteemaan keskittyvä hyvä arvio Rakkaudesta kirjoihin -blogissa 14.9.2012.
”Äidin pelot lapsen menettämisestä ovat riipivää ja kohtitulevaa luettavaa.
Teoksen juoni on uniikki ja vaikken ole juurikaan kiinnostunut unista, kirjan muut teemat olivat – osittain – tutunoloisia.”
”Lopuksi kirjan hienoin kohta ja oivallus, joka osui ja upposi.
’Minusta on ennemminkin outo ajatus, että lapsi ei tulisi perheeseen osaksi elämää vaan täyttämään jotakin tyhjiötä. Muuttamaan äitinsä elämän täysin tullessaan sen ainoaksi sisällöksi”, sanoin. ”Siinä on aikamoinen vastuu lapsella. Ja puhun nimenomaan äideistä, sillä miehiltähän ei koskaan vaadita samanlaista omistautumista.’”
***
Kirjailijan itsensä mielestä jotenkin erityisen hyvin kirjoitettu arvio Sinisen linnan kirjasto -blogissa 14.9.2012.
”Romaanin kerronta on niin sujuvaa, etten hetkeksikään pitkästynyt – päinvastoin usein näkökulman vaihtuessa suorastaan harmistuin, kun Klarissan tai Corinnen tarina jäi jännittävään vaiheeseen. Varsinaiseksi page-turneriksi kirja muuttui kohdallani noin kuusikymmentä sivua ennen loppua, kun tarinan osasia aletaan todella solmia yhteen ja ainakin minä yllätyin eräästä keskeisestä käänteestä.”
”Romaani on hieman alle kolmesataasivuisena juuri sopivan mittainen.”
”Nautin kovasti siitä, että romaanissa viitattiin kaunokirjallisiin teoksiin ja keskusteltiinkin niistä.”
”Vaikka kirjassa kuvatan joitakin rankkojakin tapahtumia, niin minulle Aika mennyt palaa oli kuitenkin loppujen lopuksi ’hyvän mielen kirja’ sympaattisuutensa ja kauniiden ajatustensa (muun muassa perheen tärkeydestä) vuoksi. Koukuttavan juonen taustalla kirja kertoo mielestäni ennen kaikkea naisen rooleista, halusta toteuttaa ihan omia unelmiaan äitiyden ja vaimona olemisen ohella.”
”Oli ihana heittäytyä vahvojen tunteiden vietäväksi ja peilata omia ajatuksiaan omasta huoneesta Klarissan ajatuksiin.”
***
Kirjan kahdesta naispäähenkilöstä ja tarinasta keskustelua herättänyt arvio Nenä kirjassa -blogissa 17.9.2012.
”Uin tässä mielipiteessäni kenties valtavirtaa vastaan, mutta minä pidin kirjassa eniten Klarissan kappaleista. Hän tuntui aidolta jutusteluineen ja elävältä mietteineen ja tunsin voivani samaistua häneen vaikken samassa elämäntilanteessa olekaan. Uskon että ajatus omien unelmien seuraamisen vaikeudesta puhuttelee monia, ehkä meillä kaikilla on se jokin salainen haave, jonka pariin ajatukset karkaavat ja josta mietimme aina silloin tällöin: ’Pystyisinkö?’ Uskoisinkin että moni ruuhkavuosiaan elävä nainen voisi samaistua Klarissan mietteisiin ja nauttia hänen seurastaan.”
***
Jossun lukupäiväkirjassa tiedonjano heräsi kirjan myötä 18.9.2012.
”Aika mennyt palaa vain imaisi minut mukaansa ja huomasin – niin kuin usein hyvän kirjan kanssa – käveleväni se mukanani, koska en malttanut laskea sitä käsistäni. Kun suljin kirjan, minulle tuli pakonomainen tarve saada kirjoittaa siitä.”
”Pidin paljon sekä Klarissan että Corinnen tarinoista. Klarissan pohdiskelut arjesta ja elämästä yleensä vetosivat minuun, mutta samalla halusin palavasti tietää mitä Corinnelle tulisi tapahtumaan. Kirja onnistui myös yllättämään positiivisella tavalla, sillä kuvittelin alussa Corinnen ja Klarissan kohtaloiden kietoutuvan aivan erilailla yhteen. Itse asiassa olen itse miettinyt paljon varsinkin kirjan keskivaiheilla ilmaantuvaa teemaa ja jotenkin se teki minuun vielä suuremman vaikutuksen. Tuli myös lähes pakonomainen tarve päästä vähän googlettelemaan ja pohdiskelemaan asiaa. (–) Kirjan loppuun onkin koottu mielenkiintoinen lähdeluettelo aiheesta.”
”Kaiken kaikkiaan Aika mennyt palaa on oivaltava ja ajatuksia herättävä kirja äitiydestä, uskomuksistamme ja tavoitteistamme elämässä. Kirjan teksti on sujuvaa ja tempaa vaivatta mukaansa. Kirja tulee ainakin olemaan aikuisten vinkkaussetissä ja jos joltakin on mennyt ohi, niin tämähän on Kirjavan kammari-blogia pitävän Karoliinan esikoisteos. Kiitos Karoliinalle hienosta lukuelämyksestä!”
***
Hyvä, pohdittu arvio Luetut, lukemattomat -blogissa 19.9.2012.
”Klarissa ja Corinne, arkinen realismi ja romanttinen mennyt aika vuorottelevat ja täydentävät mukavasti toisiaan. Klarissan elämä saattaisi ilman Corinnea olla liiankin arkista, kun taas Corinnen tarina voisi kaikkine käänteineen tuntua yliampuvalta ilman Klarissan kokemuksia. Lyhyet luvut houkuttelevat lukemaan eteenpäin – vielä yhden luvun – ja varsinkin kirjan loppupuolta luin suorastaan ahmien. Vaikka tietyt juonenkäänteet olivat minusta aika ennalta-arvattavia, luin innokkaasti eteenpäin – en niinkään saadakseni tietää mitä tapahtuu kuin nauttien jännitteestä, joka tapahtumien ja henkilöiden ympärille rakentuu.”
”Sekä Klarissan että Corinnen tarinoissa nousevat vahvasti esiin äitiyden ja naisen elämänvalintojen teemat, ja niiden käsittely onkin yksi kirjan ehdottomista vahvuuksista.”
”Kaiken kaikkiaan pidin kirjasta paljon, ja tempauduin mukaan sekä Klarissan että Corinnen tarinaan. Pidin siitä, että vaikka kirja oli juonivetoinen, tarinan jännite ei rakentunut keinotekoisten cliff hangereiden varaan, vaan perustui hienovaraisempaan arvoituksellisuuteen. Aika mennyt palaa ihastuttikin minua juuri arvoituksellaan, mystiikallaan ja jopa häpeämättömällä dramatiikallaan. Ja vaikka kirja ei juonivetoisuudessaan ihan ominta minua ollut, se onnistui vakuuttamaan minut nimenomaan tarinallaan – kertomuksella johon uppoutua muun maailman unohtaen.”
***
Neljän tähden mietitty arvio Lukuisa-blogissa 20.9.2012.
”Pidän Timosen tyylistä kirjoittaa niin selkeästi. Arvioista olen lukenut, että kirjan kieli on ollut joidenkin makuun hieman liian arkista, mutta minulle se sopii. Tuskailin vähän aikaa sitten Jenni Linturin Isänmaan tähden -teoksen epäselvyyden kanssa, mutta Aika mennyt palaa on ihanan selkeä olematta kuitenkaan liian avonainen. (–) Kaiken kaikkiaan kielen suhteen jäi sellainen olo, ettei Timonen yritä liikaa, mikä on minusta hyvin positiivista.”
”Pidän Timosen tyylistä kirjoittaa niin selkeästi. Arvioista olen lukenut, että kirjan kieli on ollut joidenkin makuun hieman liian arkista, mutta minulle se sopii. Tuskailin vähän aikaa sitten Jenni Linturin Isänmaan tähden -teoksen epäselvyyden kanssa, mutta Aika mennyt palaa on ihanan selkeä olematta kuitenkaan liian avonainen. (–) Kaiken kaikkiaan kielen suhteen jäi sellainen olo, ettei Timonen yritä liikaa, mikä on minusta hyvin positiivista.”
”[M]inusta tämän kirjan vahvuudet ovat muissa asioissa kuin yllätyksellisyydessä tai sen puuttumisessa, vaikka yllätyksistä kamalasti pidänkin. Ensinnäkin kirjan hahmot ovat uskottavia. He tekevät virheitä, mutta myös oppivat niistä. Ajankuvauskin on kaunista niin nykyajan kuin unimaailman osalta. Toiseksi kirjassa on selkeitä teemoja ja aiheita, joihin monen on helppo samastua: äitiys, anteeksiantaminen, parisuhde ja naiseus muutamia mainitakseni. Kolmanneksi tarina kokonaisuudessaan on kekseliäs ja erilainen. En muista aiemmin lukeneeni mitään vastaavaa.
Siispä nautin kirjan lukemisesta. Se on vahva esikoinen ja mielenkiintoinen lukuromaani. Vaikka jo tarinan alussa arvaisi tulevan, on silti pakko saada tietää miten kaikki päättyy. Ravistuttava loppu toi minullekin jo yllätyksiä mukanaan.”
✩✩✩✩
✩✩✩✩
”[H]uomasin ahmivani kirjaa alusta lähtien. (–) Kerronta vei minut mukaansa niin vahvasti, että huomasin olevani kirjan puolivälin tienoilla enkä ollut malttanut tehdä minkäänlaisia merkintöjä kirjan välissä pitämääni muistilappuun. En myöskään malttanut lukea rinnalla mitään muuta, sillä halusin tietää mitä kirjassa tapahtuu ja mihin se päättyy.
Timonen on luonut mielenkiintoisen tarinan, jossa yhdistyy äitiys, perhe-elämä ja unimaailma pehmeään jännitykseen (sai ahmimaan, mutta ei vienyt yöunia) ja ripaukseen romantiikkaa. Kirjan tunnelma tihenee vaivihkaa ja loppupuolella Timonen saa Klarissan todellisuuden ja unimaailman rajat hämärtymään taidokkaasti. Juoni kantaa ja kasvaa loppuun asti eikä kirjassa tule suvantokohtia.”
”Timosen esikoinen on kokonaisuudessaan hieno ja tasapainoinen romaani, joka saa myös ajattelemaan. Oli ilo kulkea Laineen perheen kotikadulla ja muissa Bostonin maisemissa!”
***
Neljän tähden arvio Kirjakaapin avain -blogissa 23.9.2012.
”Aluksi suhtauduin hieman nihkeästi tähän teokseen. Uskoisin sen johtuvan nimenomaan siitä, että en uskonut pitäväni tämänaiheista kirjallisuudesta. Sitten kuitenkin päätin antaa tälle mahdollisuuden, onneksi. Sanotaan nyt vaikka näin, että tässäpä on teos, jonka oikeasti tiedän varmuudella haluavani kirjahyllyyni.”
”Hänen mysteerinsä innosti lukemaan eteenpäin ja eteenpäin, ratkomaan pala palata hänen arvoitustaan ja kohtaloaan: millaiseksi hänen elämänsä muodostui ja mikä on yhteys juuri Klarissaan. Corinnesta kertovat osuudet ovat mukaansatempaavia ja mielenkiintoisia. Loppua kohden Klarissan ja Corinnen tarinoiden kohtaaminen luo Klarissastakin kertovista osuuksista mukaansatempaavia.”
”Kaiken kaikkiaan tämä on todella mielenkiintoinen ja hyvin kehitelty tarina, joka kyllä kannatti lukea. Oikein hieno suoritus esikoiskirjailijalta. Toivon Timosen jatkavan kirjailijuuttaan edelleen.”
♠♠♠♠
***
Kiva, positiivinen arvio Vielä yksi rivi -blogissa 28.9.2012
”Aika mennyt palaa on asetelmaltaan kiinnostava, siitäkin huolimatta, etten lämmennyt kirjan keskeiselle maailmankuvalliselle idealle (niin kai sitä ’asiaa’, jota en voi enkä halua paljastaa, voisi nimittää). Itse asiassa jossain vaiheessa tuo asia häiritsi tai hämmensi minua paljonkin, mutta luettuani kirjan kokonaan, hämmennys katosi, ja pidin tuota ideaa/asiaa oivaltavana ja onnistuneena, uudenlaisena kerronnallisena ratkaisuna.”
”[P]idin kovasti siitä, miten kirjassa pureuduttiin äitiyteen ja naisen asemaan. Klarissan kautta pienten lasten äitinä olemisen ilot ja surut palautuivat elävästi mieleeni.”
”Etenkin äitinä ja naisena olemiseen liittyvien kysymysten tarkasteleminen kahden eri aikoina eläneen naisen näkökulmasta tuo tarinaan paitsi uskottavuutta niin myös syvyyttä.”
”Karoliina Timonen kirjoittaa selkeästi ja loppua kohden hyvin mukaansatempaavasti. (–) Ja raastavissa kohtauksissa kirjan loppupuolella minä liikutuin, ihan oikeasti ja kunnolla. Sitä ei todellakaan tapahdu kovin usein lukiessa, vaikka herkkä olenkin!”
”[P]idän sitä [kirjaa] onnistuneena ja nautittavana romaanina. Hyvän tarinan, onnistuneen juonenkehittelyn ja loppuosan koukuttavuuden perusteella uskon vahvasti siihen, että Karoliinalla on vielä paljonkin annettavaa kirjojen ystäville – eikä todellakaan vain blogistaniassa, vaan myös (ja etenkin) kirjailijana.”
***
Positiivinen arvio myös Kasoittain kirjoja -blogissa 30.9.2012.
”Vaikka kirjan luvut hyppivätkin koko ajan ajasta toiseen, se ei riko kirjan kokonaisuutta. Corinnen osuudet on sidottu Klarissan lukuihin niin kiinteästi, etteivät ne tunnu millään lailla irrallisilta eivätkä häiritse lukemista.”
”Klarissan ongelmat tuntuvat hyvin tavallisilta ja niihin samaistuu helposti. Silti aihetta ei kuitenkaan käsitellä tylsästi tai itsestäänselvyytenä.”
”Kirja oli sujuvaa luettavaa, vaikka alussa teksti tuntuikin vähän tökkivän. Kun tarina pääsi kunnolla vauhtiin niin tekstikin muuttui jotenkin helpommaksi, ihan kuin se olisi päästetty vapaaksi. Kirjaa lukiessani näin tapahtumat ikään kuin elokuvana, Corinnen osat takautumina ja Klarissan itse pääjuonena. Varsinkin lopussa tämä vaikutelma korostui. Harvemmin ’näen’ tarinoita näin selkeästi, varsinkin kun kirjassa ei ollut mitenkään erityisen paljon esimerkiksi ympäristöä kuvailevia jaksoja.”
”Pidin kirjasta loppujen lopuksi, vaikka alussa olinkin vähän kahden vaiheilla. Kaikki kirjan teemat eivät ihan istuneet omaan maailmankatsomukseeni, mutta mielestäni siinä käsiteltiin naisen itsemääräämisoikeutta ja äitiyttä nykyajan kannalta osuvasti. Kannattaa kokeilla!”
***
Kiva arvio Kirjojen salainen puutarha -blogissa 3.10.2012.
”[K]irja kaappasi mukaansa ja kuljetti Bostoniin. Silmiäni en olisi kirjasta irti saanut, vaan täytyipä minunkin ipanoita välissä pikkuisen hoitaa. Juoni oli siis koukuttava ja etenikin reipasta tahtia käänteestä toiseen. Sopivasti oli Karoliina koukkuja osannut matkan varrelle ripotella ja pitää lukukiinnostusta yllä.
”Kirja oli (–) aivan ehdottomasti lukemisen arvoinen. Ja todellakin piti otteessaan viimeisille riveille asti. (–) Täydet pisteet Karoliinalle oivasta juonen kehittelystä ja lukijan sitomisesta tarinaan kiinni.”
***
Kehuva, mutta kirjan keskiluokkaisuuteen tuskastunut arvio Mari A:n kirjablogissa3.10.2012.
”Kirja on rakennettu minusta hienosti ja lukuunottamatta porvarillista maailmankuvaa teksti on todella hienosti kirjoitettua. (–) [H]ieno täydellisen äitiyden -aihelma kirjassa oli. Koko tarina kulki aivan loistavasti loppua kohti, eri aikatasot kietoutuivat hienosti yhteen.”
”Kaiken kaikkiaan pidin kirjasta (–). Kirja oli hienosti kirjoitettu. Todella hienosti etenevää tekstiä. Luin tätä kirjaa työmatkallani ja kyllä välillä väristykset kulkivat käsivarsissani, vaikka oli aikainen aamu, sen verran voimakasta Timosen teksti oli aika ajoin.”
”Olen varma, että kirjailijatar saa vielä useammankin tarinan ulos näppäimistöstään, tämä on hyvä alku uralle.”
***
Positiivinen, mutta miesnäkökulman puuttumiseen huomion kiinnittänyt arvio Kirjantila-blogissa 3.10.2012.
”Timosen teksti on hyvää. Joskus minulle tulee esikoiskirjailijoiden ensimmäisiä teoksia vähän sellainen tunne, että kyseessä ei ole ihan valmis kirja. Nyt sitä ei tule. Vaikutelma saattaa tulla siitäkin, että aihevalinnassa on tiettyä rohkeutta. Mutta pääasiassa se syntyy siitä, että kirja vain nyt on kirjoitettu niin, että sitä on helppo lukea. Se vei mukanaan (–).”
”Kiitämme mielenkiintoista teemaa sekä hyvää luettavuutta.”
***
Mietitty ja perusteellinen arvio Eniten minua kiinnostaa tie -blogissa 6.10.2012.
”Timosen kirjan tarina on koukuttava ja mielenkiintoinen. Siinä on ripaus todellisuuden tuolle puolen menevää tunnelmaa yhdessä tavallisen lapsiperhearjen kuvauksen kanssa. Minulla meni hetki, ennen kuin pääsin kirjan imuun mukaan, mutta jotain kertonee se, että luin koko opuksen eilisillan ja alkuyön aikana – etenkin viimeinen kolmannes veti niin kovaa, etten yksinkertaisesti voinut enkä halunnut lopettaa lukemista.”
”Kerronnallisesti Timonen tarjoaa sujuvaa ja mukanaan kuljettavaa kieltä.”
”Kaiken kaikkiaan Aika mennyt palaa on kiehtova ja koukuttava tarina äitiydestä, avioliitosta ja identiteetin etsinnästä. Vaikka sen keskeisenä koukkuna on venyttää todellisuuden ja kuvitelman rajoja, jalat pysyvät silti myös syvällä bostonilaisen esikaupungin mullassa ilman, että tarinan uskottavuus kärsisi.”
***
Positiivinen 4,5/5-pisteen arvio Pihin naisen elämää -blogissa 6.10.2012.
”Kirjaa taidetaan markkinoida romanttisena viihdekirjallisuutena, mutta kirja sisältää monta vahvaa teemaa, jotka tekevät kirjasta viihdyttävyyden lisäksi ajatuksia herättävän.”
”Kaiken kaikkiaan Aika mennyt palaa on erittäin taitavasti kirjoitettu. Kirja on koostettu lyhyistä, unen ja valveen, Klarissan ja Corinnen tarinoita vuorottelevista kappaleista. Kirjaa on suorastaan vaikea jättää kesken ja jokainen kappale imaisee syvemmälle tarinaan. Kirja viihdyttää, koskettaa ja koukuttaa nopeasti. Lisäksi Aika mennyt palaa herättää uusia ajatuksia. Etenkin, jollei omaa jo valmiiksi vahvaa käsitystä kuoleman jälkeisestä elämästä ja pystyy pitämään lukiessa mielensä avoinna.”
***
Kehuva arvio Erjan lukupäiväkirja -blogissa 7.10.2012.
”Jo pelkkä ’julkaisukynnyksen ylittäminen’ on mielestäni hienoa, ja kun se vielä tapahtuu Karoliinan pettämättömällä tyylitajulla, ei voi olla muuta kuin iloinen ja vähän hassusti ylpeäkin kirjailijan puolesta!”
”Jännitys tiivistyy vähä vähältä niin, ettei kirjaa meinaa malttaa laskea käsistään. Luvut ovat sopivan lyhyitä, teki mieli aina lukea ainakin yksi lisää, jospa siinä taas selviäisi hippunen mysteeristä!
Lisäksi molempien aikatasojen miljöökuvaus on onnistunutta ja uskottavaa. Corinnen elämästä lukiessa nousi silmiin samantapaisia kuvia kuin tv-sarjoissaMad Men tai Pan Am, Klarissan mietteet lastenkasvatuksesta ja kotiäitiydestä taas tuntuivat liikuttavan tutuilta ja toivat mieleen muistoja omasta elämästä kymmenisen vuotta sitten.”
***
Tosi kiva arvio Satun luetut -blogissa 8.10.2012.
”Pari asiaa kuitenkin vähän arvelutti etukäteen. Ensinnäkin se, etten yleensä pidä siitä että kirjassa käsitellään paljon unia, ja tässähän niitä on. Mutta onneksi kirjallinen uni-inhoni kohdistuu lähinnä sellaisiin symbolisiin uniin, joissa näkyy kaikkea kummallista jonka perusteella henkilö vaikkapa oivaltaa ratkaisun miettimäänsä ongelmaan. Klarissan unet taas ovat suoria realistisia kohtauksia Corinnen elämästä, ja luin niistä erittäin mielelläni.
Toinen epäilys kohdistui kirjan keskeiseen ideaan, jonka ajattelin ehkä olevan vähän turhan rajatieteellinen makuuni. Se kuitenkin istui kirjaan sen verran hyvin (ja oli jopa esitetty aika vakuuttavasti) että antauduin vain tarinan vietäväksi liikoja miettimättä.
Helppoa oli antautuakin, sillä tarina tempaisi mukaansa jo alussa. Pidin kirjan rakenteesta, jossa Klarissaa ja Corinnea käsittelevät lyhyet luvut vuorottelevat. Aina piti lukea vielä yksi, ja vielä… Päädyinkin ahmaisemaan kirjan parissa illassa.
Pidin molemmista naisista, ja heidän osuutensa tuntuivat tasapainottavan hyvin toisiaan”
”Aika mennyt palaa on sekä viihdyttävä että traaginen. Corinnelle tapahtuu kamalia asioita. Koettujen ahdistuksen ja järkytyksen hetkien ja hirvittävänkin surullisten kohtausten jälkeen kirjasta jäi kuitenkin lopulta hyvä mieli. Koin loppuratkaisun olevan Corinnenkin osalta, kaikesta huolimatta, jotenkin oikea ja sopiva.
Tämä oli virkistävä lukukokemus, koska en ole vähään aikaan lukenut mitään tämäntyylistä. Ideakin on toimiva ja persoonallinen – kerran muistan törmänneeni vastaavaan, mutta tuossakin tapauksessa kirja oli toki muuten erilainen. :) Henkilöt ja heidän ratkaisunsa tuntuvat herättävän paljon mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin, joten tämä voisi olla hyvä lukupiirikirja! Toisaalta kirja on kuitenkin sillä tavalla helposti lähestyttävä, että tätä olisi mukavaa suositella myös vaikkapa sellaiselle (naispuoliselle) henkilölle, joka ei ole paljoa lukenut mutta kaipaa hyvää tarinaa.
Kiitos Karoliina, tämä koukutti, kosketti ja ajattelutti!”
***
Romaani yllätti positiivisesti Kirjaston Kummituksen 22.10.2012.
”Aluksi en ollut kovinkaan kiinnostunut kirjasta, mutta varailin sen silti kirjastosta ihan sillä ajatuksella, että katsotaan nyt lukisiko tuon. Onneksi lopulta kuitenkin päädyin kirjan lukemaan.”
”Pieni ennalta-arvattavuus ei ainakaan minun mielestäni ole välttämättä huono juttu, jos tarina on muuten kerrottu hyvin. Tässä tapauksessa oli juurikin niin, eikä itseäni haitannut ollenkaan se, että arvasin jo heti alussa oikein mitä Klarissan unet todella tarkoittivat.
Aika mennyt palaa on helppolukuinen lukuromaani. Pidin oikein paljon kirjan monissa muissa arvioissa moititusta liian arkisesti kielestä. Yleensäkin luen mieluummin tällaisia selkeämmin kirjoitettuja kirjoja kuin taiteellisempia ja vaikeaselkoisempia teoksia. Haluan viihtyä kirjojen parissa, eikä se aina onnistu jos ei ymmärrä tekstistä juuri mitään.
Corinnen vähitellen paljastuva tarina oli erittäin dramaattinen ja hyvin kerrottu. (–) Jostain syystä en koskaan oikeastaan liikutu lukiessani kirjoja, mutta muutamissa kohdissa oli vähällä, että jotkin surullisimmat tapahtumat eivät olisi saaneet minuakin pillittämään.
Aika mennyt palaa on hyvä esikoiskirja, joka on yhtä aikaa viihdyttävä ja koskettava. Lyhyiden lukujen ja selkeän kielen vuoksi kirjan luki nopeasti, minkä lisäksi kirjan juoni onnistui nappaamaan otteeseensa, varsinkin Corinnen osalta. Lisäpisteitä on ehdottomasti annettava kauniista kansista, jotka unenomaisina tunnelmineen sopivat loistavasti tähän kirjaan.”
***
Kirjan parissa viihdyttiin myös Ajatuksia kirjamaasta -blogissa 24.10.2012.
”Unia ja Klarissan elämää kuvattiin tosiaan vuorotellen muutaman sivun mittaisissa luvuissa. Lyhyet luvut ja rinnakkaiset tarinat ovat hyvä keino koukuttaa lukija. Iltaisin luin vielä yhden luvun seuraavan aamun herätyksestä huolimatta. Tai oikeastaan kaksi…
Kielellisesti kirja oli mielestäni hyvä, selkeä ja ehkä hieman dramaattinen. Kiittelen erityisesti alkusivujen lukuja, joissa unet olivat erittäin arvoituksellisia ja kiehtovia.”
”Kirja on mielestäni onnistunut esikoisromaani (tuntuu, että yleensä esikoisromaaneihin on sullottu liikaa kaikkea). Juoni oli rakennettu selkeäksi, mutta ovelaksi.”
”Viihdyttävä kirja, olematta kuitenkaan tyhjänpäiväinen. (Jos jollekin jäi epäselväksi sekavasta tekstistä, pidin kirjasta ja suosittelen sitä helppolukuisena romaanina.) Sain tästä ajateltavaa taas pariksi päiväksi.”
***
Kirja miellytti, mutta päähenkilö ärsytti Aamuvirkku yksisarvinen -blogissa 25.10.2012.
”Luin kirjan kovaa kyytiä muutamassa illassa, joten tarina oli ehdottomasti mielenkiintoinen.”
”Pidin kovasti siitä, että Klarissan ja Corinnen tarinat oli jaoteltu paitsi tarkasti eri kappaleisiin, ne myös kerrottiin eri muodoissa. Klarissa havainnoi ja kokee itse, Corinnen tarina etenee hän-muotoisesti.”
”Miljöökuvaus onnistui mielestäni kirjassa yllättävän hyvin vaikka sitä ei kamalasti ollut: Ainakin itse pääsin jo kirjan alkupuolella tosi hyvin amerikkalaisen unelmalähiön elämään.”
”Olen joka tapauksessa erittäin hyvilläni, että luin kirjan. Erityisiä plussapisteitä annan siitä, että kirjan kappaleet olivat lyhyitä ja tiivitä. Tarina eteni sopivan nopeatempoisina paloina.”
***
Ilselässä venytettiin mukavuusaluetta ja – viihdyttiin 29.10.2012.
”[Y]llätin itseni viihtymällä mainiosti kirjan äärellä. Timonen on parhaimmillaan kuvatessaan parisuhteen ja perheen arkea, tutkailemassa kertojansa tuntemuksia, erittelemässä hänen ajatuksiaan vaikeissa tilanteissa.”
”Kahden tarinan kuljettaminen rinnatusten ja niiden solmiminen yhteen sujuvat minusta hienosti, ja kokonaisuus rakentuu palasista, jotka solmiutuvat yhteen ja saavat selityksensä.”
”Aika mennyt palaa näyttää, että sen kirjoittajalla on kertojanlahjoja paljon enemmän kuin tusinalla helpon chick litin kirjoittajalla. Seuraava Timonen antaa odottaa aika paljon.
EDIT. Koska kirjoitin ylläolevaa töissä, unohdin sanoa tärkeimmän: kun Aika mennyt loppuu, tekee mieli mennä halittelemaan omia rakkaita. Sillä on sillä tavalla voimaannuttava vaikutus. Sellaisia kirjoja ei ole liikaa.”
***
Myöhemmin myös:
http://eriqou.blogspot.fi/2013/08/koukuttava-aika-mennyt-palaa.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti