Kustantaja: Gummerus, 2009 (äänikirja 2011).
Suomentanut: Anuirmeli Sallamo-Lavi.
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti.
Äänikirjan lukija: Seela Sella.
Sivuja: 344 (äänikirja käsittää seitsemän cd-levyä).
Genre: Naisten lukuromaani/lohtukirja.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
Jatkan tänään äänikirjateemaani. Minähän aloitin äänikirjojen kuuntelut Audiblen ilmaisen kirjan kampanjan innoittamana ja Fannie Flaggin Fried Green Tomatoes at the Whistle Stop Café -kirjan avulla. Kerroin kokemuksesta täällä. Harmikseni onnistuin tilaamaan tuosta ihanasta kirjasta lyhennetyn version, ja Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on ensimmäinen kokonainen kuuntelemani kirja.
Kokemus oli hurmaava.
Siihen vaikutti itse kirjan lisäksi se, että kuuntelin tätä tehden perheenäidin irtiottoja: käveleminen luonnossa, loppukesän kauniissa päivissä ja illoissa, äänikirjan lisäksi vain metsän humistessa ympärillä, on tässä mielessä huomattavasti tehokkaampaa kuin epätoivoinen yritys paeta perheen mekastusta yläkertaan painetun kirjan kanssa. Sittemmin syyssateiden alettua olen vähän laiskistunut lenkkeilyn kanssa ja kuuntelen kirjoja yhtä paljon myös kotitöitä tehdessäni, mutta tämän Linda Olssonin esikoisromaanin nautin kokonaan luonnossa.
Ihailemani Seela Sella on hyvä lukija. Hänellä on miellyttävä ääni, ja pieni muutos sen ilmeikkyydessä riitti osoittamaan puhujan vaihtuneen kahden naisen käydessä kirjassa dialogiaan. Aluksi minua häiritsi hieman Sellan aavistuksen tamperelainen r-kirjaimen ääntämys, mutta siihen tottui aika pian.
Näiden lisäksi kokemukseen tarvittiin myös itse kirja, teksti ja tarina. Pidin niistä kovasti. Sen verran muistan vanhemmista blogikirjoitteluista, että moni on nimennyt tämän lohtukirjaksi. Se onkin aivan oivallinen määrittely tälle romaanille. Hauskaa, että myös tätä edeltänyt äänikirjani Fried Green Tomatoes oli juuri sellainen. Lohtukirja saa mielestäni olla epäuskottava ja melodramaattinen, joten tarinan nopea eteneminen ja naisten surulliset elämäntarinat eivät saaneet minua ärtymään. Yleisesti ottaen pidän ruotsalaisesta kirjallisuudesta (en dekkareista), ja tämä teos vielä sijoittuu Taalainmaalle, jonne minulla on kummallinen kaipuu siellä koskaan käymättä. Lisäksi pidän kirjoista, jotka kertovat naisten välisestä ystävyydestä, etenkin sellaisesta, joka ylittää sukupolvien väliset rajat (huoh, taas toistan itseäni tuolta edellisesti äänikirja-arviostani..).
Kirjan suomalainen kansi on suloinen. Siteeratut runot olivat kauniita, joskin luvut aloittaneet, pitkät sitaatit eivät äänikirjassa toimineet parhaalla mahdollisella tavalla. Romaanin muutenkin tunteellinen teksti istui hyvin tähän genreen, ja mielestäni Olsson on tämän esikoisensa perusteella oikein sujuva kirjoittaja. Pidin siis kirjasta paljon ja monilta osin. Tämän korkeampia pisteitä romaani ei minulta saanut siksi, että se mielestäni vähän lässähti loppua kohti. Kun molempien päähenkilöiden elämäntarinoiden traagisimmat tapahtumat ja suurimmat kipupisteet oli käyty läpi, takki tuntui aika tyhjältä, mutta tarina jatkui silti vielä hyvän matkaa, mielestäni turhaan pitkitettynä. Tämä oli harmi, sillä loppua lukuun ottamatta olin kirjasta todella hurmioitunut. Ei loppukaan huono ollut, mutta se oli turhan pitkä draaman kaaren jo tavoitettua huippunsa.
Olssonin kirjan arvioi ihan äskettäin Anna Elina, ja hieman aiemmin ainakin Kirsi, Sara, Katja, Anki ja Leena Lumi, ja nyt menen innoissani itsekin lukemaan nämä arviot, jotka auennevat eri tavalla omakohtaisen kokemuksen jälkeen.
Ihanaa, tätä kirjoitustasi olen odottanut! <3 Ja kovasti samoilla linjoilla ollaankin. Kummallista, en edes huomannut Sellan tamperelais-ärrää, miksiköhän...? ;)
VastaaPoistaSella on lukijana todella miellyttävä ja taitava, ja ainakin minulle tämä kirja oli parhaimmillaan juuri hänen lukemanaan. Luulen etten olisi pitänyt tästä yhtä paljoa, jos olisin lukenut kirjan itse.
Lisäksi sinulla on ihania muistoja kirjan kuuntelusta, voin kuvitella miten olet nauttinut metsän rauhassa tästä kuuntelukokemuksesta. Minä taas muistan elävästi kokkailleeni tätä kirjaa kuunnellessani ainakin samettista tomaattikeittoa, omenapannukakkua ja jotakin meksikolaista. :)
Ihana, ihan sinun oloisesi kirjoitus! Kiitos Karoliina! <3
Hmm, tätä voisi harkita äänikirjakokeiluun sitten kun Linnunrata on matkusteltu läpi. Kuulostaa ihanalta, ja Sella vaikuttaisi olevan taitava lukija ihan oman kokemuksen että sinun kirjoituksesi perusteella.
VastaaPoistaKomppaan vielä Saraa; ihana kirjoitus, kaunista kokemuksenjakoa, kiitos.
Tuo sinun äänikirjakokeilusi on kyllä vähitellen tarttunut minuunkin ;) Kun vielä saisin sellaisen soittimen, johon saisin jonkun ladattua ja pääsisi tosiaan samalla vaikka kävelylenkille!
VastaaPoistaOnpa sinulla ollut ihana kokemus :). Minä en tälle kirjalle niin syttynyt, vaikka yleensä ottaen lohtukirjat ovat ihana asia <3
VastaaPoistaTaalainmaasta tuli mieleen, että vietin joitakin vuosia sitten Falunissa muutaman päivän ja se oli kyllä suloinen pikkukaupunki vanhoine taloineen, puutarhoineen ja mukulakivikatuineen, ja kumpuileva seutu muutenkin todella kaunista!
Minä pidin tästä, mutten täysillä rakastunut. Annoin Olssonin tulla ja olla. Lukemisen jälkeen olo oli hyvä. Minä en sanoisi tätä lohtukirjaksi, mutta lukukokemus oli kyllä lähinnä eheyttävä.
VastaaPoistaOi, voi, kadehdin perheenäidin irtiottojasi! Minä teen niitä nykyisin pyrähtämällä kirjoittamisen pariin, mutta vielä viime syksynä juoksin ja kuuntelin äänikirjoja. Se on aivan upeaa! Olen iloinen puolestasi, että saat nämä irtiotot onnistumaan :-).
Kuuntelen muuten Seela Sellaa tällä hetkellä Tuula-Liina Variksen Rakkaassa. Hän on hyvä lukija, ja minusta tuntuu kuin kuuntelisin kirjoittajaryhmäni vetäjää! Minäkään en ole huomannut tamperelaista ärrää :-).
Minunkin pitäisi varmaan kokeilla tätä äänikirjajuttua, monella tuntuu olevan niin mukavia kokemuksia! Luulen olevani huono kuuntelemaan: radiota kuunnellessa tai telkkaria katsoessa käteni alkavat usein hapuilla jotain luettavaa heti jos ohjelmassa on vähänkin tylsä kohta, enkä noin yleisestikään oikein tykkää olla kuulokkeet korvilla (olen muutenkin ihan tarpeeksi omissa maailmoissani, heh). Mutta ehkä kirjan kuunteleminen on erilaista, tai sitten äänikirjat sopivat tosiaan nimenomaan sellaisiin tilanteisiin, jolloin kädet ja silmät ovat kiinni muissa puuhissa, mutta aivot vapaana.
VastaaPoistaNiin, mitähän tästä kirjasta sanoisin? Alkuun sen, että Sella Sella on takuulla ihana lukija. Hän vaikuttaa jotenkin niin viehättävältä ja sädehtivältä näyttelijältä. Ja toiseksi äänikirjojen kuuntelu kävelyretkillä on suuri nautinto. Kiitos sinulle innostuksesta kuunnella niitä. <3
VastaaPoistaMinulle Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on samaan aikaan helppo ja vaikea kirja. Se on helppolukuinen ja lukiessani pidin kirjasta todella paljon. Koin kirjan maailman, miljöön ja naisten ystävyyden lohdullisena, surumielisellä tavalla kauniina. Mutta nyt kun aikaa on kulunut, on kirjan jälkimaku muuttunut laimeaksi ja hivenen mitäänsanomattomaksi. Jos en olisi saanut kirjaa joululahjaksi äidiltäni, joka sen minulle ajatuksella hankki, kierrättäisin kirjan eteenpäin.
Silti aion kuitenkin lukea Olssonia jatkossakin. Aika ristiriitaista! :)
Karoliina, tämä on täydellinen lohtukirja. Eräs ystäväni masentui ja kun hän paljasti sen minulle ja myös syyt, lykkäsin tämän kirjan hänelle lainaksi. Hän luki sitä aina ja aina vain uudestaan ja palutti sitten kirjan minulle kuin uutena ihmisenä.
VastaaPoistaMinusta tämän kirjan loppu ei lätsähtänyt verrattuan siihen mitä taphtui Olssonin kirjassa Sonaatti Miriamille. Sen kirjan olisi pitänyt päättyä Krakovaan eikä missään tapauksessa jatkaa tarinaa Ruotsissa, jolloin kertojaääni kuin muuttui ihan eriksi. Tämä tarkoittaa, että Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on minulle paljon parempi kuin Sonaatti Miriamille.
Kiva kuitenkin, että pidit tästä!
Sara, kiitos. Voi hyvinkin olla, että minun itäsuomalaiskorvani on yliherkkä terävälle r-kirjaimelle. :) Ja tämä on varmasti ollut oiva kuunneltava myös kokkaillessa, sillä sen verran paljon kirjassakin herkuteltiin ja tehtiin ruokaa!
VastaaPoistaKiitos, Linnea! Suosittelen lämpimästi tätä äänikirjana.
Susa, kiva että innostus on tarttunut. :) Kannettavia soittimia löytyy varmasti edullisestikin, ainakin käytettynä. Toivottavasti pääset harrastukseen mukaan!
Maria, näin se on, että jokaiselle kirjalle löytyy ihailijansa ja sitten ne, joille se eri toimi, ja hyvä näin! Minä olin kuullut tästä niin paljon kehuja, että ne olisivat normaalisti voineet kääntyä kirjaa vastaan, mutta tuo kuuntelukokemus, sen ihanuus ja tuoreus äänikirjojen vasta-alkajalle, tekivät kirjasta jotakin suurempaa.
Paula, eheyttävä on hyvä termi tämän kokemuksen jälkeen. Hyvästä ystävydestä ja empaattisesta kuuntelijasta saa voimaa niitä vaikeimpiakin kokemuksia jakaessa. Ja tällaiset irtiotot ovat tosiaan ihania. Minulla on rauhaisat arkipäivät kotona jo pyhitetty mm. kirjoittamiselle, mutta koska suhtaudun siihen työnä - ihanana työnä, mutta työnä kuitenkin - nämä äänikirjakävelyt ovat olleet ihan oma lukunsa. Kiva kuulla, että Sella on lukenut myös Varista - voisinpa kuunnella tuon minäkin!
Luru, minulle tämä ainakin on tosiaan toiminut, mutta oleellista on, että silloin on jotakin tekemistä. Sellaista, joka ei vaadi ajattelua tai suurta keskittymistä, mutta kuitenkin jotakin, ettei vain istu paikallaan ja kuuntele. Silloin minullakin alkaa ajatus harhailla ja kädet väkisinkin etsiä jotakin tekemistä.
Katja, ole hyvä innoituksesta. <3 Minä en taas ole varma, haluanko lukea Olssonia jatkossa. Ehkä luen, ehkä en, Matti Nykästä mukaellen. ;D Minulle tämä oli jotenkin niin ainutkertainen kokemus, mutta myönnän ettei se ollut pelkästään kirjan sisällön ansiota. Se ei ollut niin ainutkertainen, vaikka monella tavalla minulle hyvä olikin.
Leena, onpa ihana kuulla, että ystäväsi sai kirjasta aivan konkreettista apua! En tosiaan tiedä, aionko lukea Sonaattia Miriamille, mutta tästä kyllä pidin.