Sunnuntai 15.1. Ensimmäinen osa
Sunnuntai 5.2. Toinen osa
Sunnuntai 26.2. Kolmas osa
Sunnuntai 18.3. Neljäs osa
Sunnuntai 8.4. Viides osa
Sunnuntai 29.4. Kuudes osa/Koko kirja
Esittelin hankkeen täällä, ja suomalainen kustantaja itse kirjan täällä. Keskustelut on tarkoitettu lukupiirimäiseksi areenaksi kirjaa samassa tahdissa lukeville, joten muusta bloggauksesta poiketen nyt on lupa jutella myös juonesta mahdollisista paljastuksista ja spoilauksista välittämättä - ottaen kuitenkin huomioon kimppalukuaikataulu ja kulloinkin keskusteltava osa kirjasta.
***
No niin, nyt on päästy jo noin sivulle 200, eli kirjaa on takana noin neljännes. Miltäs tuntuu?
Minulla on teoksesta edelleen melko hajanainen kuva. Se saattaa johtua ainakin osaltaan tästä verkkaisesta lukutahdista. Lisäksi, vaikka tarkoitukseni on lukea vähän joka päivä, olen ollut välillä lukematta montakin päivää peräkkäin ja ottanut sitten kiinni. Etenkin näiden taukojen jälkeen on ollut vaikea taas saada tarinasta otetta. Toisaalta en usko, että kirja olisi ainakaan tässä vaiheessa vielä temmannut minua tämän hurjempaan lukutahtiin, vaikka lukisin tätä kimppaluvun ulkopuolellakin.
Hajanaisuuden tuntu johtunee myös siitä, että kirja nyt vain on tavattoman runsas ja siinä on paljon henkilöitä. Lisäksi Susipalatsi on minusta edelleen tekstinä melko tajunnanvirtaista. Ei välttämättä vaikeaa, mutta aika "taiteellista" kuitenkin. Runsaat henkilöt ja sivujuonet (mikä oikeastaan on pääjuoni tässä?) ovat saaneet aikaan olon, että käsissä on suuri määrä langanpätkiä, mutten vielä tiedä, kuinka niistä saisi punottua yhtenäisen kudelman. Oletan, että se kuitenkin tapahtuu, kun kirja kuljettaa eteenpäin.
Päähenkilö Thomas Cromwell on minusta kovin elävä ja hengittävä, vaikkei hän romaanihenkilönä niitä itsetutkiskelevimpia ole. Tuntuu kuitenkin, että hänestä on saanut jonkinlaisen kokonaiskuvan nyt. Hän on minusta hyvin harkitseva ja melko lämminsydäminen - ja kuitenkin niin sanotusti aikansa tuote. Hänen läheisiään kuoli kirjan toisessa osassa paljon "hikitautiin" (Googlen mukaan jo kadonnut kulkutauti), muun muassa vaimo Liz, josta edellisessä alustuksessani arvelin muodostuvan Cromwellille vahva taustavaikuttaja. No, ei ehtinyt muodostua, mutta kyllä Cromwell vaimoaan ainakin toistaiseksi yhä paljon ajattelee ja muistelee.
Myös Thomasin ja Lizin tyttäret, Anne ja Grace, kuolivat samaiseen tautiin toisen osan loppupuolella. Tavallaan tuntuu, että ihmiset ottavat kuolemat kirjassa luonnottoman tyynesti, mutta toisaalta täytyy muistaa, kuinka paljon suurempaa kuolleisuus nuorena tuohon aikaan oli. Vaikka ihmiset varmasti silloinkin jäivät ikävöimään läheisiään, ei kuolema ennen vanhuutta ollut samanlainen järkyttävä harvinaisuus kuin nykyisin länsimaissa.
Cromwellin tyttäristä Anne kuvattiin nykyaikaisen itsenäiseksi ja oppimishaluiseksi neidiksi. Pieni Grace oli taas isälleen kuin täydellisen herkkä ja herttainen enkeli. Lapsista jäljellä on vielä Gregory, joka on muualla koulussa. Menen muuten vieläkin välillä sekaisin Cromwellin omissa, kasvatti- ja sukulaislapsissa. Talossa asuu paljon myös aikuissukulaisia. Kirjan alun henkilöluettelo on ainakin minulla ahkerassa käytössä.
Cromwellin isäntä, kardinaali Wolsey, on edelleen suuressa roolissa lähellä Cromwellia, mutta hänen asemansa horjuu pelottavasti. Muuten toisessa osassa käsiteltiin paljon edelleen jatkuvaa sotkua kuningas Henrik VIII:n halusta mitätöidä ensimmäinen avioliittonsa Katariina Aragonialaisen kanssa ja naida Anne Boleyn. Annen sisar Mary on hämmentänyt Cromwellia käytöksellään ja juonikkuudellaan. Toisen osan alkupuolen tapahtumia olen varmaan jo unohtanut. Olisi ehkä hyvä tehdä muistiinpanoja, mutta kirjan kohtaukset ovat vielä mielessäni niin irrallisia, etten oikein edes osaa.
Onko kenelläkään muulla vielä vaikeuksia saada kirjasta kokonaiskuvaa tai ymmärtää, mitä oikeastaan ajetaan takaa? Mitä muita tunnelmia tämä toinen osa teissä herätti ja millä mielin lähdette jatkamaan lukemista tästä eteenpäin? Minä toivon löytäväni sen punaisen langan. Lukiessa kuitenkin ymmärtää, että tässä ollaan ikään kuin jonkun suuren äärellä, mutta ihan vielä siitä ei ole saanut otetta.
Minulla tämä verkkainen tahti tuottaa vähän hankaluuksia sen takia, että väkisin meinaan mennä lujempaa... En oikein osaa lukea montaa kirjaa samaan aikaan :-)
VastaaPoistaOlen ihan samaa mieltä siinä, että jotenkin kirjassa vieläkin odotellaan sitä "juttua" alkavaksi. Saa nähdä tuleeko sellaista.
Tähän asti ainakin on ollut vähän hankala seurata tarinaa takaumien runsauden vuoksi. Itse asiassa en oikein vieläkään tiedä, mikä sitten on se kerronta-aika. Wolseyn epäsuosion aika ? Tämä saattaa tosin johtua tuosta hitaasta lukutahdistakin.
Kaikkiaan olen kyllä tykästynyt kirjaan. Jotenkin henkilöt ja erityisesti Cromwell tuntuvat eläviltä ja heistä lukee mielellään. Silti, vaikka tuo toinen osa oli vähän surullinenkin kaikkien noiden kuolemien takia.
Innolla odottelen seuraavaa osiota (ja tietysti kaikkia muitakin kommentteja tähän toiseen :-)
Tämä taisi tosiaan ainakin näin alkuosaltaan olla hankala valinta tällaiseksi kimppalukukirjaksi. Olen lukenut vastaavalla metodilla useita kirjoja, eikä vaikeuksia ole ollut, mutta tämä on tosiaan niin hajanainen ja noiden aikahyppäyksienkin vuoksi sekava.
PoistaKyllä minäkin silti tästä pidän ja mielenkiinnolla odotan, mitä vielä tuleman pitää.
Minäkin kärsin tästä pätkittäisestä lukemisesta, ajoitin tarkoituksella lukupiirilukemiset viikon alkuun jotta teksti olisi tuoreessa mielessä vielä sunnuntaina, mutta oli aika hankalaa tästä tauon jälkeen kirjaan kiinni.
VastaaPoistaTodennäköisesti olen tässä tarrannut kiinni tapani mukaan epäolennaisiin asioihin, mutta innostuin kovasti Mantelin esiin nostamasta Henry/Harry Percyn tapauksesta, josta Anne Boleynin ja Wolseyn epäsopu näyttää alkavan. Tämä siksi, että jos Wolsey ei olisi pikkumaisuuttaan/muista syistä päättänyt pakottaa Annen ja Percyn purkamaan kihlaustaan, kuinka olisikaan käynyt? Anne olisi keskittynyt kunnianhimoisena naisena edistämään Harryn hoviuraa ja Henrik olisi... löytänyt itselleen jonkun toisen epäonnekkaan kuningattareksi. Wolseynkään loppu tuskin olisi ollut ihan noin surkea. Tietyllä tavalla siis kenties hyvinkin käänteentekevä hetki historiassa.
Minä kovasti pidän herra Cranmeristä ja ehkä hän on juuri oikeanlainen tuollaisena vähäsanaisena. Lizin ja lasten kuolema oli surullista luettavaa, mutta olin iloinen silti siitä että Anne sai kuitenkin opiskella kreikkaa ennen kuolemaansa.
Pitäisi varmaan pyrkiä lukemaan se "noin 6,5 sivua" päivittäin, mutta se on taas tämän kirjan kohdalla niin vähän.. Esimerkiksi Anna Kareninassa oli minusta ihan ok lukea viitisen sivua päivässä, kun siihen mahtui yleensä jo pari, kolme lukua. :)
PoistaJoopa-joo, mihin lie minä tarrannut, kun en edes muista koko Percya. :D Kuulostaa mielenkiintoiselta spekuloinnilta, mutta minulta on mennyt tosiaan tämä ilmeisesti ohi tuossa moninaisessa henkilö- ja tapahtumagalleriassa.
Innostuin tästä haasteesta, kun Susipalatsi oli vähän aiemmin jäänyt kesken. Nyt mulla on kuitenkin vähän kiirettä lukupiirikirjojen kanssa, mutta en anna periksi, ne kiireet helpottavat taas viikon päästä!
VastaaPoistaMuistaakseni pääsin ekalla kerralla vähän yli 200 sivua ja tunnelmanne tuntuvat aika tutuilta. Toisaalta teksti nappaa mukaansa, toisaalta tapahtumat tuntuvat kiertävän jonkinlaista kehää. Taisin jättää kirjan kesken juuri siksi, että väsyin odottamaan sen punaisen langan esiinnousua.
Henkilökuvaus oli minustakin hienoa, tosin myös paikoin hieman epätasaista tai "puolueellista". Jotkin luonteenpiirteet esim. Cromwellissa tulevat tarkasti ja elävästi kuvatuiksi. Jotkin henkilöt taas jäävät aika puisiksi, ihan kuin heidät olisi ollut vain pakko ottaa mukaan että historialliset tosiasiat tulisivat kirjatuiksi.
Kaiken kaikkiaan Mantell vaikutti minusta varsin taitavalta kirjoittajalta, mutta jonkinlaista tyhjäkäyntiä tarinassa tuntui silti olevan aika paljon.
Joo, varmaan osa henkilöistä on ohkaisia jo senkin takia, että heitä on niin paljon, ettei kaikkia voi syventävästi tutkailla. Mutta varmaan tällaisessa romaanissa tulee myös "kiusaus" ottaa mukaan kaikki mahdolliset dokumentoidut ihmiset ja asiat.
PoistaSaa nähdä kiteytyykö kerronta ja tarina tästä, teksti on tosiaan jo nyt hienoa!
Pitkä lukutauko ei tehnyt kirjalle hyvää. Luin edellisen osan siis ensimmäiseen etappiin, tänään toisen. Harmillisen paljon tuntui unohtuneen, ja Mantel vielä kikkailee särkemällä kronologian totaalisesti. Tässähän pompitaan välillä Cromwellin nuoruusvuosiin jne. Sitten tuo päähenkilön nimittäminen "häneksi", mikä vaatii keskittymistä. Mutta onhan tämä ihan kelpo historiallinen romaani, ei siinä mitään.
VastaaPoistaTuo suhtautuminen kuolemaan mietitytti jälleen kerran. Nykyihmisen on aika vaikea ajatella, millaista oikein on voinut olla, kun kymmenestä raskaudesta elossa on vain yksi kitulias lapsi, tai että kuumesairaus voi parissa päivässä niittää enemmistön perhekunnasta. Eloon jääneitten on vain jatkettava.
Juonittelua tässä oli oikein roppakaupalla, ja sitähän toki osasi odottaakin. Mutta jotenkin tuntuu, että ei vielä ole päästy oikein asiaan.
Ai sinä pidit ihan rehellisen kolmen viikon tauon, hui! Hyppimistä ja tajunnanvirtaista kerrontaa tosiaan on, ja minuakin edelleen hämää välillä tuo "hän". Etenkin suomennoksessa se on hieman sekaannuttava, kun edes henkilön sukupuoli ei saman tien tule sanasta ilmi. Siis vaikka "hän" yleensä (tai aina näissä tapauksissa?) on Cromwell, aivot eivät rekisteröi saman tien henkilöä, niin kuin ne tekisivät, jos kohtauksessa olisi yksi mies ja yksi nainen, ja käytettäisiin sukupuolittunutta hän-pronominia.
PoistaTaitaa olla meillä kaikilla vähän sama fiilis, että asiaan ei olla vielä kunnolla päästy. Onneksi kirja on pitkä.. ;)
Olen samaa mieltä kuin Liisa tuolla alemapana, että kunnon siivu kerrallaan sopii tähän paremmin kuin pieni pätkä päivässä. Hieman sekavuutta aiheutti myös Englannin myyttisen historian sotkeminen tarinaan. Aihealue on minulle outo, ja pitäisi perehtyä ehkä enemmän tajutakseen idean. Historian tapahtumien päälinjat ovat kyllä tuttuja, mutta tässä edetään aika hitaasti ja käsitellään sivujuonteitakin.
PoistaAjattelin nyt kokeilla tuota, että luen harvemmin, mutta enemmän kerralla. Ehkä se toimii minullekin paremmin, kun päästään pidemmälle. Nyt tuntui, että menetin sen vilahduksenkin punaisesta langasta, jos oli muutama päivä taukoa..
PoistaMytologiaa tosiaan oli seassa ja paljon sellaisia historian kohtia, joista minullakaan ei ollut tietoa aiemmin. Kirjasta saisi varmasti enemmän irti, jos asiat olisivat tuttuja, mutta luotan siihen, että tarina lopulta aukeaa ilman ennakko-opintojakin.
Vaikka en ole tahdissanne mukana (luen mahdollisesti myöhemmin rysäyksellä tämän uudestaan), muistelen omasta parin vuoden takaisesta lukukokemuksestani, että minua miellytti tässä ennen kaikkea tunnelma; Tudorien aikaa mutta melko modernilla otteella kerrontaan. Cromwell käy vähitellen läheiseksi... mutta onhan tuo melkoinen tiiliskivi. :D
VastaaPoistaAnteeksi sivustahuutelu! Koitan istua käsieni päällä :)
Älä turhaan istu - saa mielellään huudella. :)
PoistaMinustakin tämä modernius yhdistettynä historialliseen aikakauteen on hauskaa, mutta jotakin jämäkkyttä tähän jo kaipaisin, tai sitten tosiaan tällainen vähittäin lukeminen ei sovi tälle romaanille.
Ainakaan minulle tämän kirjan kanssa ei sovi sellainen kymmenen sivua per päivä -tyyli. Teksti on jotenkin sellaista, että siihen kestää aina hetki päästä sisälle, ja tapahtumatkin etenevät sen verran verkkaisesti ettei kokonaiskuvaa synny pikku pätkiä lukemalla. Paremmin minulle sopi sellainen tyyli, että pidin pidempiä taukoja ja luin pidempiä pätkiä kerralla.
VastaaPoistaEn ole kokenut kirjaa muuten erityisen vaikeasti seurattavaksi tai sekavaksi, vaikka lukeminen tiettyä keskittymistä vaatiikin. Onneksi tiedän jonkin verran tästä aikakaudesta - muuten voisin kyllä olla hukassa. Mutta takaumat ja aikahyppäykset tuovat minulle kirjaan enemmänkin kiinnostavuutta kuin sekavuutta.
En ole kuitenkaan ainakaan vielä kehittänyt kirjaan tai sen henkilöihin kauhean suurta tunnesidettä. Cromwell on ihan kiinnostava päähenkilö, mutta hiukan etäinen. Ja vaikka esimerkiksi Cromwellin ja hänen vaimonsa suhde kuvattiin lämpimäksi, jäi vaimo kuitenkin sen verran sivuhenkilöksi ettei hänen kuolemansa minua kauheasti koskettanut.
Mielenkiinnolla kuitenkin luen eteenpäin.
Äh, minulle tosiaan tuntui tekevän hallaa sekä tauot että pienten pätkien lukeminen... Luulen, että tämä nyt vain on minulle sekava ja vaikeasti tajuttava tässä alkupuoliskollaan. Asiat eivät sinällään ole vaikeita, mutta juuri se otteen saaminen. Olisipa aikakausi minullekin ennestään tutumpi!
PoistaJa juu, ei minustakaan henkilöhahmot läheisiä vielä ole. En millään tavalla liikuttunut mistään kuolemista. En tosin usko, että tässä on haettukaan sellaista viihteellisemmälle kirjallisuudelle ominaisempaa melodraamaa ja suuria tunteita.
Melkein hassua, että kirjaa on jo kuitenkin neljäsosa ja 200 sivua takana, sillä minulla on edelleen sellainen olo, että ollaan ihan alussa.
sama olo minullakin , edelleen... Minulle kyllä sopii paljon paremmin tuo pidemmissä pätkissä lukeminen. Lyhyissä menen ihan sekaisin.
PoistaKokeilin muuten nyt kolmannen osan kohdalla pitää pidempiä taukoja ja lukea enemmän kerralla, mutta sitten minulla alkoi tavallaan mennä tämä kimppaluvun ilo, eli alkoi ahdistaa kirjan paksuus ja kerralla luettavien osuuksien pituus vs. niiden pieni osuus koko kirjasta. (Anteeksi epäselvä selitys..) En lukenut ihan joka päivä, mutta kerran, pari viikossa, ja ehkä pari, kolme kymmentä sivua kerralla. Se tuntui toimivan ihan hyvin, tai sitten kyse on vain siitä, että kirja alkoi muuten kiinnostaa nyt enemmän.
PoistaTätä kirjaa lukiessa jää kyllä fiilis, että Mantel odottaa lukijoiltaan aika paljon ennakkotietoja. Tosin, brittikirjailijana hänellä lienee siihen oikeus. Mekin koulussa USA:ssa päntättiin muun muassa Henrik VIII:n vaimojen nimiä ja järjestystä, eli Englannissa lienee oma historia vieläkin paremmin hanskassa yleisesti.
VastaaPoistaOlen iloinen, että olen lukenut Philippa Gregoryä paljon, sillä sieltä on jäänyt mieleen paljon perusteellisemmin käsiteltyinä näitä asioita, joihin Mantel viittaa vaan pikaisilla maininnoilla. Sitä kautta on paljon helpompi pysyä tarinassa mukana. Kieli tosin on silti hieman hankalaa seurattavaa välillä, varsinkin silloin kun lauseet ovat hyvin lyhyitä ja tuntuu, että kaikki oleelliset sanat on jätetty pois :)
Sen perusteella mitä Cromwellista tiedän ennestään niin sanoisin, että eiköhän kirjan pääsijuoni ole jo tullut tutuksi. Hän oli Henrikin hovin tärkeä poliittinen peluri, joka lopulta sai kuninkaan vihat niskaansa kun tämä pettyi uuteen puolisoonsa ja virheratkaisustaan Cromwell maksoi hengellään.
Tosin kappalejaon vuosilukujen perusteella Susipalatsi loppuu useita vuosia ennen Cromwellin teloitusta, joten pitänee sitten lukea tämän jatko-osakin (jonka pitäisi ilmestyä englanniksi tänä vuonna) :)
Mietin ihan samaa ja kävinkin äskettäin lukemassa vähän perustietoja Cromwellista ja lähipiiristä Wikipediasta. Oikeastaan ihmettelen, etten ollut sitä aiemmin tehnyt, koska yleensä olen niin utelias, että tutkin paljonkin tällaisia asioita. Toki minä Henrikin monine vaimoineen tiesin, mutta kun olen lukenut sosiaali- ja vieläpä mikrohistoriaa, hallitsijoiden tarinat ovat jääneet minulle kaukaisemmiksi.
PoistaTässä voisi tosiaan hyvät pohjatiedot historianopiskelun tai muiden romaanien ansiosta auttaa. Kieleen on tottumista, se on niin tajunnanvirtaista ja hajanaista minunkin mielestäni.
En muuten tiennyt ennen eilistä, että Cromwell mestattiin, mutta onneksi olin nyt spoilannut tämän itse itseltäni, niin en voi syyttää sinua. Joskin - niin kuin sanoit - tuonne asti ei taideta tässä kirjassa edes päästä. Tuo jatko-osan on jo luvattu ilmestyvän suomeksikin. :)
Niin ja siis oma käsitykseni on, että Susipalatsi kertoo Cromwellin nousun valtaan ja jatko-osa voisi olla sitten tämän tuhosta :)
VastaaPoistaMielenkiintoista, jos näin on!
Poista